NOOMI
(’miellyttävyyteni’).
Ruutin anoppi. Ruut oli Daavidin ja Jeesuksen Kristuksen esiäiti. (Mt 1:5.)
Noomi oli Juudan Betlehemistä kotoisin olevan efratilaisen Elimelekin vaimo, joka eli tuomarien päivinä. Ankaran nälänhädän aikana hän muutti miehensä ja kahden poikansa, Mahlonin ja Kiljonin, kanssa Moabiin, missä Elimelek kuoli. Pojat menivät sitten naimisiin moabilaisnaisten, Ruutin ja Orpan, kanssa, mutta kymmenisen vuotta myöhemmin nuo pojat kuolivat lapsettomina. (Ru 1:1–5.)
Jäljelle jäänyt Noomi päätti palata Juudaan. Hänen kaksi leskeksi jäänyttä miniäänsä lähtivät aluksi hänen mukaansa, mutta Noomi kehotti heitä palaamaan ja menemään naimisiin omassa maassaan, sillä Noomi itse oli tullut ’liian vanhaksi joutuakseen aviomiehelle’ eikä voinut antaa heille poikia aviomiehiksi. Orpa kääntyi takaisin, mutta Ruut pysyi Noomin seurassa rakkaudesta Noomia ja hänen Jumalaansa Jehovaa kohtaan. (Ru 1:6–17.)
Saavuttuaan Betlehemiin Noomi sanoi häntä tervehtimään tulleille naisille: ”Älkää kutsuko minua Noomiksi [’miellyttävyyteni’]. Kutsukaa minua Maaraksi [’karvas, katkera’], sillä Kaikkivaltias on aiheuttanut minulle paljon katkeruutta.” (Ru 1:18–21.) Koska oli ohrankorjuun aika, Ruut meni rakkaudellisesti poimimaan jälkikorjuuta elättääkseen Noomin ja itsensä, ja hän osui sattumalta Boasin pellolle (Ru 2:1–18). Kun Ruut kertoi Noomille, kenen pellolla hän oli työskennellyt, Noomi tajusi Jehovan ohjaavan asioita, sillä Boas oli Elimelekin lähisukulainen ja näin ollen heidän sukulunastajiaan. Hän kehotti Ruutia kertomaan asiasta Boasille. (Ru 2:19–3:18.) Boas ryhtyi nopeasti toimiin ja lunasti Elimelekin omaisuuden Noomilta tavanomaisen laillisen käytännön vaatimalla tavalla. Ruutista tuli sitten Boasin vaimo Noomin sijasta lankousavioliittolain mukaisesti. Kun heille syntyi poika, naapurin naiset antoivat sille nimen Obed ja sanoivat: ”Noomille on syntynyt poika.” Näin Obedista tuli Juudan heimoon kuuluneen Elimelekin huoneen laillinen perijä. (Ru 4:1–22.)