Jäljittele heidän uskoaan

Hän toimi ymmärtäväisesti

ABIGAIL näki kauhun heijastuvan nuoren miehen silmistä. Nuorukainen oli äärimmäisen peloissaan ja syystäkin. Tilanne oli vaarallinen. Juuri tuolla hetkellä 400 soturia oli matkalla tappamaan kaikki miespuoliset jäsenet Abigailin aviomiehen Nabalin huonekunnasta. Miksi?

Kaikki oli saanut alkunsa Nabalista. Hän oli toiminut tapansa mukaan julmasti ja röyhkeästi. Tällä kertaa hän oli kuitenkin loukannut väärää miestä – uskollisten ja harjaantuneiden sotureiden rakastettua päällikköä. Nyt yksi Nabalin nuorista työmiehistä, kenties paimen, tuli kertomaan asiasta Abigailille luottaen siihen, että tämä keksisi keinon heidän pelastamisekseen. Mutta miten yksi nainen voisi pysäyttää kokonaisen armeijan?

Tutustutaanpa ensin hieman tähän oivalliseen naiseen. Kuka Abigail oli? Mikä oli johtanut edellä mainittuun kriisiin? Entä mitä voimme oppia Abigailin uskosta?

”Hyvin ymmärtäväinen ja vartaloltaan kaunis”

Abigail ja Nabal eivät sopineet hyvin yhteen. Nabal olisi tuskin voinut valita parempaa vaimoa, kun taas Abigail havaitsi olevansa naimisissa miehen kanssa, jota kelvottomampaa sai hakea. Nabalilla oli kyllä rahaa, minkä vuoksi hänellä oli suuret käsitykset itsestään. Mutta miten muut suhtautuivat häneen? Raamatusta on vaikea löytää henkilöä, josta puhuttaisiin halveksuvammin kuin Nabalista. Jopa hänen nimensä merkitsee ’mieletöntä, typerää’. Antoivatko hänen vanhempansa hänelle tämän nimen syntymän yhteydessä, vai oliko kyseessä lisänimi, jonka hän sai myöhemmin? Olipa asia kummin tahansa, hän osoittautui nimensä mukaiseksi. Nabal oli ”tyly ja menettelytavoiltaan paha”. Hän oli rehentelijä ja juoppo, ja häntä kohtaan tunnettiin laajalti vastenmielisyyttä ja pelkoa. (1. Samuelin kirja 25:2, 3, 17, 21, 25.)

Abigail oli aivan toista maata. Hänen nimensä merkitsee ’isäni on tehnyt itsensä iloiseksi’. Moni isä on ylpeä kauniista tyttärestä, mutta viisas isä on paljon iloisempi lapsen sisäisestä kauneudesta. Valitettavan usein ulkoisesti kaunis ihminen ei näe tarvetta kehittää sellaisia ominaisuuksia kuin ymmärtäväisyyttä, viisautta, rohkeutta ja uskoa. Näin ei ollut Abigailin laita. Raamatun mukaan hän oli ”hyvin ymmärtäväinen ja vartaloltaan kaunis” (1. Samuelin kirja 25:3).

Jotkut saattavat nykyään ihmetellä, miksi tällainen älykäs nuori nainen oli mennyt naimisiin niin kelvottoman miehen kanssa. Raamatun aikoina avioliitot olivat monesti järjestettyjä. Silloinkin kun liitto ei ollut järjestetty, vanhempien hyväksyntä oli olennaisen tärkeä. Saiko Nabalin omaisuus ja huomattava asema Abigailin vanhemmat puoltamaan tätä avioliittoa tai jopa järjestämään sen? Pakottiko köyhyys heidät siihen? Nabalin varallisuus ei joka tapauksessa tehnyt hänestä hyvää aviomiestä.

Viisaat vanhemmat opettavat lapsiaan suhtautumaan avioliittoon kunnioittavasti. He eivät kannusta lapsiaan solmimaan avioliittoa rahan vuoksi eivätkä painosta heitä aloittamaan seurustelua, kun he ovat vielä liian nuoria ottamaan kannettavakseen aikuisen vastuita (1. Korinttilaisille 7:36). Abigailin oli kuitenkin liian myöhäistä miettiä tällaisia seikkoja. Olipa syy mikä tahansa, hän oli naimisissa Nabalin kanssa, ja hän oli päättänyt selviytyä tuossa vaikeassa tilanteessa niin hyvin kuin mahdollista.

Nabal ”sätti heitä”

Nabal oli juuri saattanut Abigailin tukalampaan asemaan kuin koskaan aiemmin. Hänen loukkaamansa mies oli Daavid, Jehovan uskollinen palvelija, jonka profeetta Samuel oli voidellut. Näin oli käynyt ilmi, että Jehova oli valinnut Daavidin kuningas Saulin seuraajaksi. (1. Samuelin kirja 16:1, 2, 11–13.) Daavid pakoili parhaillaan mustasukkaista ja murhanhimoista Saulia ja asusti erämaassa 600 uskollisen soturinsa kanssa.

Nabal asui Maonissa mutta työskenteli läheisessä Karmelissaa, mistä hän todennäköisesti myös omisti maata. Nabalilla oli 3 000 lammasta, ja nämä kaupungit sijaitsivat lampaiden kasvatukseen soveltuvan vehreän ylängön laidalla. Kaikkialla ympärillä seutu oli kuitenkin karua. Etelässä sijaitsi Paranin erämaa. Idässä oli rotkoja ja luolia täynnä oleva autio alue, jonka läpi pääsi Suolamerelle. Tällaisessa ympäristössä Daavid ja hänen miehensä yrittivät tulla toimeen. Epäilemättä he kohtasivat monia vaikeuksia ja metsästivät saadakseen ruokaa. He tapasivat usein rikkaan Nabalin palveluksessa olevia nuoria paimenia.

Miten nämä uutterat soturit kohtelivat paimenia? Heidän olisi ollut helppo anastaa laumasta lammas silloin tällöin, mutta he eivät tehneet niin. Päinvastoin, he olivat kuin suojeleva muuri Nabalin laumojen ja palvelijoiden ympärillä. (1. Samuelin kirja 25:15, 16.) Lampaat ja paimenet kohtasivat tuolloin monenlaisia vaaroja. Petoeläimiä oli paljon, ja vierasmaalaiset rosvojoukot tekivät usein hyökkäyksiä noille seuduille, koska Israelin eteläraja oli lähellä.b

Ruoan hankkiminen erämaassa kaikille sotureille oli varmasti melkoinen urakka. Niinpä eräänä päivänä Daavid lähetti kymmenen sanansaattajaa Nabalin luokse pyytämään apua. Daavid valitsi ajankohdan viisaasti. Oli keritsemisaika, jolloin oli tapana järjestää juhlia ja osoittaa anteliaisuutta. Daavid valitsi myös sanansa huolella, sillä hän käytti kunnioittavia ilmauksia ja puhuttelumuotoja. Hän jopa käytti itsestään ilmausta ”poikasi Daavid”, mikä saattoi olla kohtelias tapa tunnustaa, että Nabal oli häntä vanhempi. Miten Nabal reagoi? (1. Samuelin kirja 25:5–8.)

Nabal oli raivoissaan! Hän ”sätti heitä”, kertoi kirjoituksen alussa mainittu nuorukainen Abigailille. Saita Nabal voivotteli suureen ääneen kallista leipäänsä, vettään ja teuraslihaansa. Hän puhui Daavidista pilkallisesti ja vertasi tätä karanneeseen palvelijaan. Nabalin näkemys oli kenties samansuuntainen kuin Saulin, joka vihasi Daavidia. Kummankin suhtautuminen poikkesi jyrkästi Jehovan näkökannasta. Jumala rakasti Daavidia ja piti häntä Israelin tulevana kuninkaana, ei kapinallisena orjana. (1. Samuelin kirja 25:10, 11, 14.)

Kun Daavidin lähettiläät kertoivat hänelle, mitä oli tapahtunut, hän vimmastui. ”Sitokoon jokainen miekkansa vyölleen!” hän käski. Aseistauduttuaan itsekin Daavid lähti johtamaan 400:aa miestä hyökkäykseen. Hän vannoi ottavansa hengiltä jokaisen miespuolisen Nabalin huonekunnasta. (1. Samuelin kirja 25:12, 13, 21, 22.) Daavidin suuttumus oli ymmärrettävää, mutta hän ilmaisi sitä väärällä tavalla. Raamatussa sanotaan: ”Miehen vihastus ei toteuta Jumalan vanhurskautta.” (Jaakobin kirje 1:20.) Miten Abigail voisi pelastaa huonekuntansa?

”Siunattu olkoon järkevyytesi”

Olemme jo nähneet Abigailin ottavan ensimmäisen askeleen vääryyden korjaamiseksi. Toisin kuin miehensä hän oli halukas kuuntelemaan. Nuori palvelija sanoi Abigailille Nabalista: ”Hän on liian kelvoton, jotta hänelle voisi puhua.”c (1. Samuelin kirja 25:17.) Valitettavasti Nabal piti itseään niin tärkeänä, ettei hän halunnut kuunnella muita. Tällainen ylimielisyys on hyvin yleistä myös nykypäivänä. Mutta nuorukainen tiesi Abigailin olevan erilainen, ja epäilemättä juuri siksi hän meni kertomaan tälle ongelmasta.

Abigail ajatteli ja toimi ripeästi. Sana ”kiireesti” liitetäänkin häneen tässä kertomuksessa neljä kertaa. Hän kokosi Daavidille ja tämän miehille avokätisen lahjan. Siihen sisältyi leipää, viiniä, lampaita, paahdettuja jyviä sekä rusina- ja viikunakakkuja. Abigail selvästi tiesi, mitä heidän taloudessaan oli, ja oli täysin tehtäviensä tasalla, kuten Sananlaskujen kirjassa myöhemmin kuvailtu pystyvä vaimo (Sananlaskut 31:10–31). Hän lähetti elintarvikkeet edellään palvelijoiden mukana ja seurasi itse yksin perässä. Raamattu kuitenkin kertoo, että ”aviomiehelleen Nabalille hän ei ilmoittanut mitään”. (1. Samuelin kirja 25:18, 19.)

Tarkoittaako tämä, että Abigail kapinoi miehelleen kuuluvaa johtoasemaa vastaan? Ei suinkaan. Nabal oli kohdellut huonosti Jehovan voideltua palvelijaa, mikä oli vaarassa johtaa hänen huonekuntansa monien viattomien jäsenten kuolemaan. Olisiko Abigail kenties ollut osavastuussa tästä, ellei hän olisi ryhtynyt toimeen? Oli miten oli, hänen täytyi alistua ennemmin Jumalan kuin miehensä valtaan.

Ennen pitkää Abigail kohtasi Daavidin ja tämän miehet. Jälleen hän toimi ripeästi: ”hän laskeutui kiireesti aasin selästä” ja osoitti kunnioitusta Daavidia kohtaan. (1. Samuelin kirja 25:20, 23.) Sitten hän vuodatti Daavidille sydämensä ja esitti voimakkaan vetoomuksen miehensä ja huonekuntansa puolesta. Mikä antoi hänen sanoilleen voimaa?

Abigail otti henkilökohtaisesti vastuun tapahtuneesta ja pyysi Daavidia antamaan hänelle anteeksi. Hän myönsi realistisesti, että Nabal oli nimensä mukaisesti mieletön, ja mahdollisesti antoi siten ymmärtää, että tällaisen miehen rankaiseminen olisi sopimatonta Daavidin arvolle. Hän ilmaisi luottavansa Daavidiin, koska tämä oli Jehovan edustaja ja taisteli ”Jehovan sotia”. Abigail myös osoitti tietävänsä, että Jehova oli luvannut Daavidille kuninkuuden. Hän sanoi: ”Jehova – – varmasti valtuuttaa sinut Israelin johtajaksi.” Lisäksi Abigail pyysi hartaasti, ettei Daavid tekisi mitään, mikä saattaisi hänet verivelkaan tai mistä voisi myöhemmin tulla ”horjumisen syy”, ilmeisesti tunnontuskien aiheuttaja. (1. Samuelin kirja 25:24–31.) Miten miellyttäviä ja koskettavia sanoja!

Entä miten Daavid reagoi? Hän otti vastaan Abigailin lahjan ja sanoi: ”Siunattu olkoon Jehova, Israelin Jumala, joka on tänä päivänä lähettänyt sinut minua vastaan! Ja siunattu olkoon järkevyytesi, ja siunattu ole sinä, joka olet tänä päivänä estänyt minua joutumasta verivelkaan.” Daavid kiitti Abigailia siitä, että tämä oli osoittanut rohkeutta ja tullut kiireesti häntä vastaan, mikä oli estänyt häntä tulemasta verivelkaiseksi. ”Mene rauhassa kotiisi”, Daavid sanoi ja lisäsi nöyrästi: ”Olen kuullut ääntäsi.” (1. Samuelin kirja 25:32–35.)

”Tässä on orjattaresi”

Käännyttyään paluumatkalle Abigail on tuskin voinut olla ajattelematta tätä tapaamista. Aivan varmasti hän huomasi, miten erilaisia hänen öykkärimiehensä ja ystävällinen Daavid olivat. Hän ei kaikesta huolimatta jäänyt hautomaan tällaisia ajatuksia. Kertomus jatkuu: ”Myöhemmin Abigail tuli Nabalin luo.” Abigail tosiaan palasi miehensä luokse, sillä hän oli päättänyt lujasti hoitaa osansa vaimona parhaan kykynsä mukaan. Hänen täytyi kertoa Nabalille lahjasta, jonka hän oli antanut Daavidille ja tämän miehille. Nabalilla oli oikeus saada tietää. Abigailin täytyi kertoa myös siitä vaarasta, jolta huonekunta oli välttynyt, ennen kuin Nabal kuulisi siitä joltakulta muulta, mikä olisi hänelle vieläkin häpeällisempää. Abigail ei kuitenkaan voinut puhua miehensä kanssa heti. Nabal juhli kuin kuningas ja oli ”niin juovuksissa kuin vain voi olla”. (1. Samuelin kirja 25:36.)

Abigail osoitti jälleen kerran sekä rohkeutta että ymmärtäväisyyttä odottamalla aamuun, kunnes viinin vaikutus olisi lakannut. Nabal olisi riittävän selvä ymmärtääkseen kuulemansa mutta äreissään entistä vaarallisempi. Silti Abigail meni hänen luokseen ja kertoi hänelle kaiken. Abigail kaiketi odotti Nabalin raivostuvan ja kenties käyvän väkivaltaiseksi. Mutta hän vain istuikin paikallaan hievahtamatta. (1. Samuelin kirja 25:37.)

Mitä Nabalille tapahtui? ”Hänen sydämensä kuoleutui hänessä, ja hän itse tuli kuin kiveksi.” Kyseessä oli mahdollisesti jonkinlainen sairauskohtaus. Hänen loppunsa koitti kuitenkin kymmenen päivää myöhemmin – eikä pelkästään lääketieteellisistä syistä. ”Jehova löi Nabalia, niin että tämä kuoli.” (1. Samuelin kirja 25:38.) Tuohon oikeudenmukaiseen teloitukseen päättyi Abigailin pitkä, painajaismainen avioliitto. Vaikka Jehova ei nykyään puutukaan asioihin surmaamalla ihmisiä yliluonnollisesti, tämä kertomus on sopiva muistutus siitä, että perheessä harjoitettava sorto ja väkivalta ei jää häneltä huomaamatta. Hän toimittaa aina oikeuden omana aikanaan.

Huonon avioliiton päättymisen lisäksi Abigailia odotti toinenkin siunaus. Kun Daavid sai tietää Nabalin kuolemasta, hän lähetti sanansaattajia kosimaan Abigailia. Tämä vastasi: ”Tässä on orjattaresi palvelijattarena pestäkseen herrani palvelijoiden jalat.” Mahdollisuus avioitua Daavidin kanssa ei selvästikään muuttanut Abigailia. Hän jopa tarjoutui palvelemaan Daavidin palvelijoita! Tämän jälkeen kerrotaan taas hänen ripeästä toiminnastaan. Hän laittautui kiireesti valmiiksi lähteäkseen Daavidin luokse. (1. Samuelin kirja 25:39–42.)

Kertomus ei kuitenkaan pääty kuten satukirjoissa; Abigailin elämä Daavidin rinnalla ei tulisi olemaan aina helppoa. Daavidilla oli jo vaimo nimeltä Ahinoam, ja moniavioisuus epäilemättä aiheutti tuolloin eläneille uskollisille naisille melkoisia haasteita.d Daavid ei myöskään ollut vielä kuningas. Hänellä olisi monia vastoinkäymisiä voitettavanaan ennen kuin hän palvelisi Jehovaa tuossa tehtävässä. Mutta kun Abigail auttoi ja tuki Daavidia elämän varrella ja aikanaan synnytti tälle pojan, hän saattoi luottaa siihen, että hänen aviomiehensä arvosti ja suojeli häntä. Erään kerran Daavid jopa pelasti hänet sieppaajien kynsistä! (1. Samuelin kirja 30:1–19.) Näin Daavid jäljitteli Jehova Jumalaa, joka rakastaa ja arvostaa tällaisia ymmärtäväisiä, rohkeita ja uskollisia naisia.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 19]

Toisin kuin miehensä Abigail oli hyvä kuuntelija.

[Kuva s. 20]

Abigail osoitti nöyryyttä, rohkeutta ja järkevyyttä puhuessaan Daavidille.