Voitto pahasta

”MIKSI tuo kuollut koira saisi kirota herraani kuningasta? Annathan minun mennä yli ja ottaa häneltä pään pois.” Tämän pyynnön esitti Abisai, Israelin armeijan päällikkö. Se oli hänen vihainen vastauksensa, kun hän kuuli Simei-nimisen benjaminilaisen herjaavan vihamielisesti hänen herraansa, kuningas Daavidia. (2. Samuelin kirja 16:5–9.)

Abisai antoi myöten ajattelutavalle, joka on yleinen nykyaikana: paha maksetaan pahalla. Hän halusi Simein joutuvan kärsimään niiden loukkausten vuoksi, joita tämä oli syytänyt Daavidille.

Mutta miten Daavid reagoi? Hän esti Abisaita sanoen: ”Antakaa hänen olla.” Vaikka Daavid oli syytön siihen, mistä Simei häntä syytti, hän vastusti nöyrästi kiusausta kostaa. Sen sijaan hän jätti asian Jehovan käsiin. (2. Samuelin kirja 16:10–13.)

Kun Daavid palasi valtaistuimelle oltuaan poikansa nostattamaa epäonnistunutta kapinaa paossa, Simei oli ensimmäisten joukossa ottamassa häntä vastaan ja anomassa häneltä anteeksiantoa. Taas Abisai tahtoi tappaa hänet, mutta nytkään Daavid ei sallinut sitä. (2. Samuelin kirja 19:15–23.)

Daavid kuvasi tässä asiassa sopivasti Jeesusta Kristusta, josta apostoli Pietari kirjoitti: ”Kun häntä herjattiin, hän ei ryhtynyt herjaamaan takaisin – –, vaan jätti aina itsensä sen huomaan, joka tuomitsee vanhurskaasti.” (1. Pietarin kirje 2:23.)

Nykyisin kristittyjä neuvotaan: ”Olkaa – – nöyrämielisiä; älkää maksako takaisin pahaa pahalla.” (1. Pietarin kirje 3:8, 9.) Kun jäljittelemme Daavidin ja Jeesuksen Kristuksen menettelytapaa, mekin voimme ”jatkuvasti [voittaa] pahan hyvällä” (Roomalaisille 12:17–21).