Halki vuosisatojen alkuperäiset gibeonilaiset säilyivät kansana, vaikka kuningas Saul suunnitteli tuhoavansa heidät. Gibeonilaiset odottivat kuitenkin kärsivällisesti, että Jehova paljastaisi vääryyden. Tämän hän tekikin aiheuttamalla kolmivuotisen nälänhädän Daavidin hallituskaudella.

Koska verivelka oli sekä Saulin että hänen huonekuntansa yllä, vaikuttaa siltä, että vaikka Saul luultavasti johti murhanhimoista toimintaa, Saulin ”pojat” ovat voineet joko suoranaisesti tai välillisesti osallistua siihen. (2Sa 21:1–9.) Siinä tapauksessa ei olisi ollut kysymys poikien kuolemisesta isiensä syntien vuoksi (5Mo 24:16) vaan oikeudenmukaisesta takaisinmaksusta sopusoinnussa sen lain kanssa, joka kuuluu: ”Sielu sielusta.” (5Mo 19:21.)