Vanhurskaus korottaa kansakunnan
MILLAINEN ilo onkaan päiväkausia kestäneen sateen jälkeen herätä ja nähdä, että aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta! Maa on virkistynyt, ja kasvillisuus voi nyt rehottaa. Jehova Jumala havainnollisti kerran tällaisen kuvauksen avulla vanhurskaan hallinnon siunauksia. Hän sanoi kuningas Daavidille: ”Kun ihmiskuntaa hallitseva on vanhurskas ja hallitsee Jumalan pelossa, niin se on kuin aamun valo auringon noustessa paistamaan, pilvetön aamu. Valoisuudesta, sateesta nousee ruohoa maasta.” (2. Samuelin kirja 23:3, 4.)
Jumalan sanat toteutuivat Daavidin pojan, kuningas Salomon, vanhurskaan hallinnon aikana. Raamatussa kerrotaan: ”Juuda ja Israel asuivat turvassa kukin oman viiniköynnöksensä ja oman viikunapuunsa alla Danista Beersebaan asti kaikkina Salomon päivinä.” (1. Kuninkaiden kirja 4:25.)
Muinainen Israel oli Jumalan valittu kansa. Hän antoi sille lakinsa ja sanoi tuohon kansaan kuuluville, että jos he tottelisivat hänen ääntään, hän ’korottaisi heidät maan kaikkien muiden kansakuntien yläpuolelle’ (5. Mooseksen kirja 28:1). Israelin korottaisi Jehovan vanhurskaus, ei sen oma vanhurskaus. Ne käskyt, jotka Jumala antoi israelilaisille, olivat paljon parempia kuin heidän ympärillään asuvien kansakuntien lait. Kansana he olivat aivan yhtä epätäydellisiä kuin kaikki nuo kansakunnat. Näin ollen heidät korotettiin kansakuntien yläpuolelle sen ansiosta, että heillä oli Jehovan ylivertainen Laki ja että he noudattivat sitä tarkoin. Kun he tottelivat Jehovan lakeja, he saivat osakseen hänen suosionsa ja siunauksensa. Kuningas Salomo koki tämän hallituskaudellaan. Hän saattoi sanoa: ”Vanhurskaus kansakunnan korottaa, mutta”, hän varoitti, ”synti on kansallisille ryhmille häpeäksi.” (Sananlaskut 14:34.)
Oltuaan toistuvasti tottelematon Israelin kansakunta ikävä kyllä alennettiin. Sitä kohtasi kansallinen häpeä, mikä johti lopulta siihen, että se hylättiin lopullisesti ja että se sai väistyä uuden, hengellisen kansakunnan tieltä (Matteus 21:43).
Hengellinen Israel
Jerusalemiin järjestetyssä kristillisen hallintoelimen kokouksessa Jaakob, syntyperäinen juutalainen, sanoi henkeytettynä, että Jumala oli kääntänyt ”huomionsa kansakuntien ihmisiin ottaakseen heistä kansan nimelleen” (Apostolien teot 15:14). Apostoli Paavali sanoi tätä uutta kristillistä kansakuntaa ”Jumalan Israeliksi” (Galatalaisille 6:16). Siitä, mikä tarkoitus oli tuon kansakunnan kutsumisella, Pietari kirjoitti: ”Te olette ’valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä kansakunta, erikoisomaisuudeksi otettu kansa julistaaksenne laajalti sen oivallisuuksia’, joka kutsui teidät pimeydestä ihmeelliseen valoonsa.” (1. Pietarin kirje 2:9.) Koska he kuuluivat Jumalan valittuun kansaan, heidän tuli loistaa valaisijoina maailmassa. Jehovan vanhurskaus nostaisi heidät korkeaan asemaan. (Filippiläisille 2:15.)
Näiden hengellisten israelilaisten valitsemista voidaan verrata timanttien louhimiseen. Kun esiin saadaan rikas timanttiesiintymä, kolmessa malmitonnissa on ehkä vain yksi karaatti (0,2 grammaa) tuota jalokiveä. Yhteen aikaan timanttien erottamiseksi käytettiin menetelmää, jossa malmiin sekoitettiin vettä ja tuo seos kaadettiin rasvaisten alustojen päälle. Timantit hylkivät vettä, ja ne tarttuivat rasvaan samalla kun ei-toivotut ainekset huuhtoutuivat pois. Tässä vaiheessa timantit olivat hiomattomia. Mutta hiottuina ja kiillotettuina ne heijastivat valoa joka suuntaan.
Jehovan kansaan kuuluvat on erotettu maailmasta, niin kuin vettä hylkivät timantit, jotka eivät kuulu niitä ympäröivään ainekseen (Johannes 17:16). He eivät ehkä olleet kovin hohdokkaita, kun heidät tuotiin valoon ensimmäisen kerran. Mutta Jehovan sana ja henki luovat heihin uuden persoonallisuuden, ja he loistavat valaisijoina tässä maailmassa. Heidät on nostettu korkeaan asemaan ja he heijastavat Valtakunnan totuuden loistoisaa valoa kaikkiin suuntiin juuri Jehovan vanhurskauden, eivät oman vanhurskautensa, ansiosta.
Ajanlaskumme ensimmäisen vuosisadan loppupuoliskolta lähtien luopumus kuitenkin tunkeutui seurakuntiin ja vaikutti moniin. Niin kutsutut kristityt sulautuivat maailman kansakuntiin, eikä heitä voinut enää erottaa heidän ympärillään olevasta maailmasta.
Hengellisten israelilaisten uskollinen jäännös on nykyään palautettu Jehovan suosioon. He ovat erottautuneet maailmasta ja puhdistautuneet ”kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta” (2. Korinttilaisille 7:1). Puhtaina ja oikeamielisinä Jehovan edessä he tukevat hänen vanhurskauttaan. Se on korottanut heidät erikoisasemaan maailman kansakuntien yläpuolelle. Koska he ovat saarnanneet innokkaasti Valtakunnan hyvää uutista, suuri kansainvälinen joukko on tuotu Jehovan luo ja siitäkin on tullut osa hänen kansaansa (Ilmestys 7:9, 10).
Maailma voi nähdä eron
Maailmalliset viranomaiset kiittävät aika ajoin Jumalan palvelijoiden käytöstä. Jokin aika sitten Etelä-Afrikassa sijaitsevan Pretorian erään näyttelyalueen turvallisuuspäällikkö kommentoi niiden eri rotuja edustavien Jehovan todistajien käytöstä, jotka käyttävät tuota aluetta vuosittaisiin tilaisuuksiinsa. Hän kirjoitti muun muassa: ”Jokainen oli ja on kohtelias, ihmiset puhuvat toisilleen kauniisti, muutaman viime päivän aikana ilmaistu asenne – tämä kaikki kertoo siitä, millaisia yhteisönne jäsenet ovat ja että kaikki elävät yhdessä kuin yksi onnellinen perhe.”
Jehovan palvelijat voivat osaltaan edistää hänen kansakuntansa vanhurskautta myös yksityiselämässään eivätkä vain tällaisissa suurissa kokouksissa. Esimerkiksi Vartiotorni-seuran Etelä-Afrikan haaratoimistoon saatiin kirje eräältä Johannesburgissa asuvalta naiselta. Siinä sanottiin: ”Viime viikolla minulta jäi käsilaukku auton katolle, kun lähdin ajamaan. Laukku putosi Jan Smuts Avenuella, ja sen sekä koko sen sisällön otti talteen seurakuntaanne kuuluva herra R–, joka soitti ja palautti sen minulle. – – Arvostan suuresti tällaista rehellisyyttä, josta on tullut sangen harvinaista nykyaikana, ja kiitän seurakuntaanne siitä, että se asettaa periaatteet, joita jäsenenne noudattavat.”
Jehovan palvelijat erottuvat maailmasta tosiaankin juuri siksi, että he noudattavat hänen vanhurskaita periaatteitaan. Koska ne ilmaisevat Jehovan vanhurskautta, rehellissydämisiä ihmisiä tulee kristillisen seurakunnan yhteyteen. On luonnollista tuntea vetoa johonkin puhtaaseen. Esimerkiksi Zürichissä Sveitsissä Jehovan todistajien kokoukseen tuli kerran eräs mies, joka sanoi haluavansa tulla seurakunnan jäseneksi. Hän selitti, että hänen sisarensa oli erotettu seurakunnasta moraalittomuuden vuoksi, ja lisäsi, että hän halusi liittyä järjestöön, joka ”ei suvaitse huonoa käytöstä”. Jopa eräässä katolisessa tietosanakirjassa myönnetään, että Jehovan todistajat tunnetaan ”yhtenä parhaiten käyttäytyvistä ryhmistä maailmassa” (New Catholic Encyclopedia).
Vanhurskaus parantaa ihmisen hyvää nimeä, mutta synti voi tuottaa sille häpeää, varsinkin jos yhdyskunnassa saadaan tietää jostakin vakavasta väärinteosta. Kristillisen seurakunnan täytyy toisinaan kestää sen kannettavaksi lankeava häpeä, kun jotkut yksityiset jäsenet syyllistyvät räikeään syntiin. Seurakunnan uskolliset jäsenet voivat tietenkin puolustaa seurakunnan hyvää nimeä osoittamalla, että väärintekijää on kuritettu armollisesti, toisin sanoen sopusoinnussa Raamatun periaatteiden kanssa. Jos joku harjoittaa syntiä eikä kadu sitä, hänet suljetaan seurakunnan ulkopuolelle eli erotetaan. (1. Korinttilaisille 5:9–13.)
Miksi jotkut erotetaan
Vaikka kristillisestä seurakunnasta erotetaankin tuhansia joka vuosi, heitä on prosenttisesti, maailman lähes viiteen miljoonaan todistajaan verrattuna, vain vähän. Miksi jotakuta kristilliseen seurakuntaan kuuluvaa vastaan täytyy ryhtyä näin koviin toimiin? Ratkaiseva seikka on muun muassa se, millaisesta väärinteosta on kyse. Vielä tärkeämpää on kuitenkin se, katuuko väärintekijä aidosti sitä vakavaa väärää tekoa, johon hän on syyllistynyt. Jos hän on katunut todella sydämestään, kääntynyt Jehovan puoleen hartaassa rukouksessa, anonut anteeksi Häntä vastaan tekemäänsä syntiä ja etsinyt seurakunnan vastuullisten veljien apua, häntä voidaan auttaa pääsemään takaisin Jumalan suosioon ja pysymään seurakunnan jäsenenä (Sananlaskut 28:13; Jaakobin kirje 5:14, 15).
Kun lapsi, jolla on hyvä, terve suhde isäänsä, tekee jotakin, mikä murehduttaa isää, kummankin tulee nopeasti pyrkiä palauttamaan tuo kallisarvoinen suhde ennalleen. Samalla tavoin mekin astumme mitä kallisarvoisimpaan suhteeseen Jehovan kanssa vihkiessämme elämämme hänelle. Sen vuoksi kun teemme jotakin, mikä murehduttaa taivaallista Isäämme, meidän tulee toimia nopeasti palauttaaksemme ennalleen suhteemme häneen.
Onneksi joidenkuiden erotettujen sydämeen on vaikuttanut kuvaus tuhlaajapojasta. Jehovaa verrataan siinä rakkaudelliseen Isään, joka on valmis ottamaan takaisin katuvan syntisen, jos tämä kääntyy ja pyytää Jumalalta anteeksi. (Luukas 15:11–24.) Jehovan suosioon ja kristilliseen seurakuntaan on ollut mahdollista palata, kun on katunut aidosti ja hartaasti ja kääntynyt pois pahasta. Jotkut katuvat väärintekijät, jotka ovat tunteneet murskaavana syyllisyytensä taakan, ovat halunneet katua ja ottaa askeleita palatakseen kristillisen seurakunnan rakkaudelliseen ilmapiiriin. He ovat oppineet näin arvostamaan Jesajan 57:15:ssä olevia Jehovan sanoja.
Saatana haluaa uskotella, ettei tehtyjä syntejä voi saada anteeksi, ja estää näin ihmisiä palaamasta Jehovan rakkaudelliseen huolenpitoon. Kristuksen Jeesuksen lunastusuhri riittää kuitenkin peittämään kaikkien katuvien synnit – tosiaankin jopa ”koko maailman” perityn syntisyyden (1. Johanneksen kirje 2:1, 2). Ainoastaan Jumalan pyhää henkeä vastaan tehtyä syntiä eivät lunnaat voi peittää; tuo synti on tahallista kapinaa Jumalan hengen toimintaa vastaan, kuten Juudas Iskariotin sekä monien kirjanoppineiden ja fariseusten tekemät törkeät synnit olivat (Matteus 12:24, 31, 32; 23:13, 33; Johannes 17:12).
Jehovan vanhurskauden tukeminen
Siitä lähtien kun hengellisten israelilaisten jäännös ennallistettiin Jehovan suosioon vuonna 1919, siihen kuuluvat ovat nousseet nousemistaan yhä korkeampaan asemaan heitä ympäröivän maailman yläpuolelle. Tämä ei johdu millään tavoin heidän hyvyydestään vaan siitä, että he alistuvat halukkaasti Jehovan lakeihin ja normeihin. Sen ansiosta miljoonia Kristuksen ”muita lampaita” on saatu hengellisen Israelin yhteyteen sen uskollisiksi tovereiksi (Johannes 10:16). Nämä ihmiset tuottavat kunniaa Jehovalle maailmassa, joka on etääntynyt kauas Jumalan vanhurskaista normeista. Eteläafrikkalaisessa Personality-lehdessä todettiinkin kerran osuvasti: ”Jehovan todistajilla näyttää olevan yllin kyllin hyviä ominaisuuksia eikä oikeastaan lainkaan huonoja.”
Säilyttääkseen tämän korotetun aseman jumalattomassa maailmassa jokaisen kristillisen seurakunnan yksityisen jäsenen täytyy viettää puhdasta, rehellistä elämää Jehovan edessä. Jehovan taivaallista järjestöä kuvaillaan Raamatussa puhtailla asioilla. Se nähdään kauniina naisena, joka on puettu aurinkoon ja jonka jalkojen alla on kuu (Ilmestys 12:1). Uusi Jerusalem kuvaillaan kauniiksi, pyhäksi kaupungiksi (Ilmestys 21:2). Kristuksen morsiamen uskollisille jäsenille annetaan ”hohtavaa, puhdasta, hienoa pellavaa” (Ilmestys 19:8). Suureen joukkoon kuuluvat nähdään ”puettuina pitkiin valkoisiin vaatteisiin” (Ilmestys 7:9). Vanhurskauteen taipuvaisia ihmisiä tulee puhtaan järjestön yhteyteen. Saatanan järjestö on sitä vastoin epäpuhdas. Hänen uskonnollinen järjestönsä kuvataan portoksi, ja pyhän kaupungin ulkopuolella olevien sanotaan olevan likaisia, epäpuhtaita. (Ilmestys 17:1; 22:15.)
Vanhurskaille luvataan ikuinen elämä. Jehovan vanhurskautta tukevat, yhteen kokoontuneet ihmiset odottavat säilyvänsä elossa tämän pahan järjestelmän lopusta. ”Joka minua kuuntelee, saa asua turvassa ja olla onnettomuuden kauhun häiritsemättä”, lupaa Jumala Sananlaskujen 1:33:ssa.
Kuinka ilahduttavaa onkaan, kun Suurempi Salomo, Kristus Jeesus, hallitsee tuota uutta maailmaa vanhurskaudessa, Jehovan pelossa! (2. Pietarin kirje 3:13.) Se on kuin aamun valo auringon noustessa paistamaan, pilvetön aamu. Kaikki maan asukkaat elävät turvassa, jokainen ikään kuin istuu oman viiniköynnöksensä ja viikunapuunsa alla. Vanhurskas ihmisyhteiskunta kaunistaa maan ja ottaa kaikkeudessa sille kuuluvan paikan Jumalamme, Jehovan, ikuiseksi ylistykseksi. (Miika 4:3, 4; ks. myös Jesaja 65:17–19, 25.)
[Kuvan lähdemerkintä s. 26]
Garo Nalbandian