AMNON

(’luotettava, uskollinen, pitkäaikainen’).

1. Daavidin esikoispoika, joka syntyi Hebronissa ja jonka äiti oli jisreeliläinen Ahinoam (2Sa 3:2; 1Ai 3:1).

Amnon kiintyi ihastuttavaan Tamariin, Absalomin sisareen, niin intohimoisesti, että hän tuli suorastaan lemmensairaaksi. Hän noudatti serkkunsa Jonadabin neuvoa tekeytymällä sairaaksi ja sai siten kuningas Daavidin lähettämään Tamarin hänen yksityisasuntoonsa valmistamaan ”lohdutusleipää” hänen nähtensä. Sitten hän käytti tilaisuutta hyväkseen ja raiskasi väkivalloin sisarpuolensa huolimatta siitä, että tämä yritti estää häntä vetoamalla häneen hartain pyynnöin ja järkisyin. Hänen tapauksensa valaisee, kuinka äärimmäisen itsekästä eroottinen rakkaus voi olla, sillä tyydytettyään halunsa Amnon ajoi Tamarin ulos kadulle kuin jonkun, joka oli hänelle vastenmielinen ja jonka pelkkä läsnäolo sai hänet epäilemättä tuntemaan itsensä epäpuhtaaksi. (2Sa 13:1–19.)

Tamarin täysveli Absalom hautoi vihaa Amnonia kohtaan tämän teon johdosta, ja kaksi vuotta myöhemmin lampaiden keritsemisjuhlassa Absalom käski palvelijoittensa murhata Amnonin, kun tämä oli ”viinistä hyvällä tuulella” (2Sa 13:20–29). Koska Amnon oli Daavidin vanhimpana poikana ilmeinen valtaistuimen perijä, Absalom on saattanut pitää hänen kuolemaansa toivottavana myös siksi, että se paransi hänen mahdollisuuksiaan saada kuninkuus itselleen. Tästä tapauksesta lähtien alkoi täyttyä Natanin profetia, jonka hän lausui sen jälkeen, kun Daavid oli tehnyt aviorikoksen Uurian vaimon kanssa (2Sa 12:10). (Ks. ABSALOM.)

2. Siimonin neljästä pojasta ensimmäisenä lueteltu, kuului Juudan heimoon (1Ai 4:1, 20).