MOLEK

(juuresta, jonka merkitys on ’hallita kuninkaana’ tai ’kuningas’, mutta sanan boʹšet vokaalien mukaan ’häpeä’, mikä osoittaa inhoa).

Erityisesti ammonilaisiin yhdistetty jumala (1Ku 11:5, 7, 33); mahdollisesti sama kuin Molok (Ap 7:43; vrt. Am 5:26) ja Milkom (1Ku 11:5, 33). Jeremian 32:35:ssä Molekista puhutaan rinnakkain Baalin kanssa, mikä viittaa siihen, että niiden välillä oli ainakin jokin yhteys, vaikka ne eivät olisikaan olleet sama jumala. Monet asiantuntijat pitävät ”Molekia” pikemminkin arvonimenä kuin jonkin nimenomaisen jumalan erisnimenä, ja siksi on esitetty ajatus, että nimitys ”Molek” on voinut tarkoittaa useampaa kuin yhtä jumalaa.

Yleensä ollaan yhtä mieltä siitä, että 2. Samuelin kirjan 12:30:ssä ja 1. Aikakirjan 20:2:ssa mainittu Malkam on ammonilaisten jumalan Milkomin eli Molekin epäjumalankuva, vaikka tuo heprealainen sana voitaisiin kääntää myös ilmauksella ”heidän kuninkaansa” (vrt. KR-38, KR-92). Raamatun kertomuksessa käytetään aiemmin ammonilaisten kuninkaasta hänen nimeään Hanun (2Sa 10:1–4), joten olisi johdonmukaista, että Raamatussa olisi tässä yhteydessä käytetty nimeä Hanun eikä nimeä Malkam, jos olisi tarkoitettu kuningasta eikä epäjumalaa. Lisäksi on epätodennäköistä, että kuninkaalla olisi ollut päässään n. 34 kg painava kruunu. Samasta syystä on esitetty, että Daavid pani Malkamin kruunun päähänsä vain vähäksi aikaa, ehkä osoitukseksi siitä, että hän oli voittanut tuon väärän jumalan. Erään targumin lukutavan mukaan, jonka monet kääntäjät ovat omaksuneet, kruunussa oli vain yksi arvokas jalokivi. Tämän perusteella jotkut ovat sitä mieltä, että Daavidin päähän asetettiin tuo kallisarvoinen kivi eikä itse kruunua.

Lapsiuhrit Molekille. Jumalan Israelille antamassa laissa määrättiin kuolemanrangaistus jokaiselle, jopa muukalaisasukkaalle, joka antoi jälkeläisensä Molekille (3Mo 20:2–5). Siitä huolimatta luopioisraelilaiset sekä Juudan valtakunnassa että kymmenen heimon valtakunnassa panivat jälkeläisiään kulkemaan tulen läpi (2Ku 17:17, 18; Hes 23:4, 36–39).

Jotkut ovat ajatelleet ’kulkemisen tulen läpi’ Molekille tarkoittavan puhdistusrituaalia, jonka välityksellä lapset vihittiin eli omistettiin Molekille; toisten mielestä se tarkoitti todellista uhraamista. Ei ole epäilystäkään siitä, että kanaanilaiset ja luopioisraelilaiset todella uhrasivat lapsiaan (5Mo 12:31; Ps 106:37, 38). Juudan kuningas Ahas ”ryhtyi polttamaan poikiaan [”poikaansa”, Sy] tulessa” (2Ai 28:3). 2. Kuninkaiden kirjan 16:3:n rinnakkaiskertomuksessa sanotaan: ”Oman poikansakin hän pani kulkemaan tulen läpi.” Tämä osoittaa, että ’tulen läpi kulkeminen’ on ainakin joskus uhraamisen synonyymi. Todennäköisesti Molekin palvonta ei kuitenkaan ollut aina ja kaikkialla samanlaista. Esimerkiksi kuningas Salomo rakensi vierasmaisten vaimojensa vaikutuksesta uhrikukkuloita Molekille ja muille jumalille, mutta vasta Ahasin päivinä mainitaan lapsiuhrit (1Ku 11:7, 8). Jos tätä inhottavaa tapaa olisi harjoitettu aiemmin, se olisi epäilemättä tuomittu niiden muiden epäjumalanpalvelusmuotojen kanssa, joita harjoitettiin eri kuninkaiden hallituskausilla. Tämän vuoksi jotkut kommentaattorit ovat sitä mieltä, että ilmaus ”kulkea tulen läpi” tarkoitti alun perin puhdistusrituaalia ja alkoi myöhemmin merkitä todellista uhraamista.

Kolmannen Mooseksen kirjan 18:21:n alaviitteessä (Rbi8) mainittu Molekille ”kulkeminen” tarkoittaa ilmeisesti sitä, että nuo lapset vihittiin eli omistettiin tälle väärälle jumalalle. Tämä jae on käännetty eri tavoin: ”Etkä saa sallia kenenkään jälkeläisesi vihkimistä Molekille.” (UM.) ”Et saa vihkiä ketään lapsistasi Molekin palvelukseen.” (AT.) ”Et saa antaa ketään siemenestäsi pannaksesi heidät kulkemaan tulen läpi Molekille.” (AS.) ”Et saa antaa ketään siemenestäsi pyhitettäväksi epäjumala Molokille.” (Dy.)

Ahas ja Manasse ovat ainoat Juudan kuninkaat, joiden kerrotaan panneen jälkeläisiään kulkemaan tulen läpi. Mutta nämä kaksi kuningasta edistivät lasten uhraamista siinä määrin, että tuo tapa ilmeisesti vakiintui yleensä israelilaisten keskuuteen. (2Ku 16:3; 21:6; Jer 7:31; 19:4, 5; 32:35; Hes 20:26.) Ainakin toisinaan lapset surmattiin ensin, niin ettei heitä poltettu elävältä (Hes 16:20, 21).

Kuningas Josia saastutti Tofetin, Molekin palvonnan pääpaikan Juudassa, estääkseen ihmisiä panemasta jälkeläisiään kulkemaan tulen läpi (2Ku 23:10–13). Tämä ei kuitenkaan juurinut tuota tapaa lopullisesti. Hesekiel, joka alkoi palvella profeettana 16 vuotta Josian kuoleman jälkeen, mainitsee tuon tavan omalta ajaltaan (Hes 20:31).

Erään näkemyksen mukaan Molekilla, jolle lapsia uhrattiin, oli ihmisen ruumis mutta sonnin pää. Sen kuva kuumennettiin kertoman mukaan punahehkuiseksi ja lapset heitettiin sen ojennetuille käsivarsille, mistä ne putosivat alla olevaan liekehtivään pätsiin. Tämä käsitys perustuu suurelta osin ensimmäisellä vuosisadalla eaa. eläneen kreikkalaisen historioitsijan Diodoros Sisilialaisen kuvaukseen Karthagon Kronoksesta eli Molokista. (Diodorus of Sicily, XX, 14, 4–6.)

Molekin palvontaan liittynyttä tähdistäennustamista on käsitelty artikkelissa TÄHDISTÄENNUSTAJAT.