VALTUUTETTU

”Valtuutetuksi” käännetty heprean kielen partisiippi (nits·tsavʹ) merkitsee pohjimmiltaan sellaista, joka on nimittämällä ’asetettu’ suorittamaan jokin tehtävä (1Sa 22:9; 2Mo 7:15; Ru 2:5). Salomon hallituskaudella (1037–998 eaa.) nimitettiin korkeisiin hallintotehtäviin 12 valtuutettua. Vuorotellen kukin heistä vastasi yhtenä kuukautena vuodessa elintarvikkeiden ja muiden tarvikkeiden hankkimisesta kuninkaallista huonekuntaa varten. (1Ku 4:7.)

Toisin kuin tavallinen hallitukselle maksettava vero elintarvikkeet otettiin maan tuotosta. Valtuutetut valvoivat siksi kuukausittaisten kiintiöiden tuotantoa, sadonkorjuuta, varastointia ja jakelua. Kiintiöiden määrät nousivat useisiin tonneihin. (1Ku 4:22, 23.) Sen lisäksi että nämä valtuutetut valvoivat elintarviketoimituksia, he ovat ehkä palvelleet myös siviilivirkamiehinä heille määrätyillä alueilla.

Tämä oli oikeudenmukainen järjestely, koska nähtävästi alueita määritettäessä oli otettu asianmukaisesti huomioon väkiluku ja maan tuottoisuus, sen sijaan että ne olisi jaettu tiukasti heimorajojen mukaan. Yhdeksän hallintoaluetta sijaitsi Jordanin länsipuolella ja kolme itäpuolella. Koska alueita ei luetella niiden sijaintijärjestyksessä, ne on voitu luetteloida siinä kuukausittaisessa järjestyksessä, jonka mukaan kukin valtuutettu hankki elintarvikkeet.

Masoreettisessa tekstissä mainitaan nimeltä vain seitsemän valtuutettua; viittä muuta sanotaan vain sen ja sen ”pojaksi” (1Ku 4:8–19). Joissakin käännöksissä (KR-92, Väl, Dy [3Ku], Ro, RS) lisätään vain etuliite ”Ben” (merk. jonkun ’poika’) isän nimeen, esim. ”Ben-Hur”, ”Ben-Deker”, ”Ben-Hesed”, ”Ben-Abinadab” ja ”Ben-Geber”. Jotta kaikki olisi sujunut kitkattomasti eikä mistään olisi ollut puutetta, yksi Salomon huomattavimmista ruhtinaista, ”Asarja, Natanin poika”, asetettiin valvomaan noita 12 valtuutettua (1Ku 4:5).

”Ruhtinasvaltuutetut” toimivat myös työnjohtajina ja työvoiman valvojina Salomon hallituskauden rakennushankkeissa. Näyttää siltä, että kun näistä valtuutetuista kerrotaan 1. Kuninkaiden kirjassa ja 2. Aikakirjassa, noissa kahdessa kertomuksessa käytetään vain erilaisia luettelointitapoja. Kuninkaiden kirjassa luetellaan 3300 ja 550 valtuutettua, eli heidän yhteismääränsä on 3850 (1Ku 5:16; 9:23), ja Aikakirjassa mainitaan 3600 ja 250 valtuutettua, mikä sekin on yhteensä 3850 (2Ai 2:18; 8:10). Joidenkin oppineiden (Ewald, Keil, Michaelis) mukaan Aikakirjan luvut tekevät eron 3600 ei-israelilaisen ja 250 israelilaisen valtuutetun välillä, kun taas Kuninkaiden kirjassa erotetaan 3300 alempiarvoista työnjohtajaa 550 ylivalvojasta, ja tähän jälkimmäiseen lukuun sisältyy 300 ei-israelilaista.

Juudan kuninkaan Josafatin hallituskaudella (936 – n. 911 eaa.) ”valtuutettu oli kuninkaana” Edomissa, joka oli tuolloin Juudan valvonnassa (1Ku 22:47). Tämä osoittaa, että kuninkaan paikalle oli nimitetty tai hyväksytty sijaishallitsija.

Sana ”valtuusmiehet” (hepr. sega·nimʹ, aina monikkomuotoisena) esiintyy Raamatussa 17 kertaa, esim. Esran 9:2:ssa, Nehemian 2:16:ssa, Jesajan 41:25:ssä, Jeremian 51:23:ssa ja Hesekielin 23:6:ssa. Se tarkoitti alempiarvoisia hallitusmiehiä tai pikkuvirkamiehiä erotuksena jalosukuisista, ruhtinaista ja käskynhaltijoista. Joissakin käännöksissä siitäkin käytetään vastinetta ”valtuutetut” (Mo, Ro).

Ks. myös TALOUDENHOITAJA.