OFEL

(’kumpu [ts. pullistuma, kohouma]’).

Heprealaista sanaa ʽOʹfel käytetään kahdella tavalla. Useimmiten sen merkitys on topografinen ja se tarkoittaa huomattavaa kukkulaa tai maaston kohoumaa. Erästä tuon sanan muotoa käytetään myös verisuonten laajentumista eli pullistumista, joita sanotaan peräpukamiksi eli hemorroideiksi (5Mo 28:27; 1Sa 5:6, 9, 12; 6:4, 5).

Jerusalemissa tai sen lähistöllä oli kukkula tai kohouma, jonka nimi oli ha·ʽOʹfel eli Ofel. Raamatun mainintojen ja Josefuksen kommenttien perusteella Ofel sijoittuu Morian kaakkoiskulmaan (2Ai 27:3; 33:14; Ne 3:26, 27; 11:21). Ensimmäisellä vuosisadalla Josefus sijoitti Ofelin kohtaan, jossa itämuuri ”yhtyi temppelin itäiseen pylväskäytävään”. (The Jewish War, V, 145 [iv, 2].) Ofel oli ilmeisesti maankohouma, joka kulkee Jerusalemin temppelivuoren kaakkoiskulmasta itään päin.

Ofelin muuri ja sen sijainti Kidroninlaakson yläpuolella tekivät siitä vahvan puolustusaseman. Jesaja kuitenkin profetoi, että ”Ofelista”, ilmeisesti Jerusalemissa sijaitsevasta, tulisi ’paljas keto’ (Jes 32:14; vrt. tornia ja ”kumpua” [ʽOʹfel] koskevaan viittaukseen Miikan 4:8:ssa).

Tutkijat uskovat, että 2. Kuninkaiden kirjan 5:24:ssä käytetty sana ʽOʹfel tarkoittaa jotain Samarian lähistöllä sijainnutta huomattavaa kukkulaa tai linnoitettua paikkaa, jonne Elisan palvelija Gehasi vei Naamanilta saamansa arvokkaat lahjat. Tämän perusteella tuota sanaa ei käytetty pelkästään Jerusalemissa sijaitsevasta kummusta.