Yhdenmukaisuutta havaitaan myös kansan kokoamista koskevissa maininnoissa: Daavid kokosi Israelin kansan Sihorista (”Egyptinvirrasta”, UM) Hamatiin (kun hän yritti tuoda liiton arkun Jerusalemiin), ja Salomon päivinä kansa koottiin ”siitä asti, mistä mennään Hamatiin, aina Egyptin purolaaksoon saakka” (1Ai 13:5; 1Ku 8:65). Tämän selitys voi olla se, että jälkimmäisessä tapauksessa (Salomon aikana) kerrotaan israelilaisasutuksen varsinaiset rajat. Wadi el-ʽArishin ja Niilin itäisen haaran välinen alue on pääasiassa aavikkoa ja pensaikkoa, joten tämä wadi eli purolaakso oli hyvä rajapyykki alueelle, joka sopi israelilaisten asuttavaksi, kun taas edellisessä (Daavidin) tapauksessa kuvattiin ehkä koko israelilaisten toiminta-aluetta, jota Daavid käytännössä hallitsi ja joka tosiaan ulottui Egyptin rajalle saakka.

Jo ennen Daavidia kuningas Saul oli ajanut amalekilaisia takaa Suriin asti, ”joka on Egyptin edustalla” (1Sa 15:7), ja Salomon Daavidin kautta saaman valta-alueen sanotaan ulottuneen ”Egyptin rajaan” asti (1Ku 4:21). Vaikka israelilaisheimoille todellisuudessa jaettu alue ei siis ulottunutkaan ”Egyptin purolaakson” toiselle puolelle, se ei näyttäisi olevan ristiriidassa sen kanssa, että Sihorin katsotaan olevan Joosuan 13:3:ssa mainittu ”Niilin haara” ja 1. Aikakirjan 13:5:ssä mainittu ”Egyptinvirta”.

(egyptin kielestä, merk. ’Horuksen lampi’).

Ilmeisesti Niilin itäisin haara sen suistoalueella. Sihor yhdistetään Egyptiin kaikissa niissä neljässä kohdassa, joissa se esiintyy heprealaisessa tekstissä (Jos 13:3: ”Niilin haara”; 1Ai 13:5: ”virta”;