KALEB

(’koira’).

1. Hesronin poika, Jerahmeelin veli ja Juudan ja Tamarin pojanpojanpoika (1Ai 2:3–5, 18); sanotaan myös Kelubaiksi (1Ai 2:9). Yksi hänen jälkeläisistään oli Besalel, taitava käsityöläinen, joka nimitettiin valvomaan tabernaakkelin rakentamista (1Ai 2:19, 20; 2Mo 35:30). Kaleb nro 2 oli nähtävästi hänen jälkeläisensä.

2. Juudan heimoon kuuluneen kenissiläisen Jefunnen poika, Otnielin setä ja todennäköisesti nro 1:n jälkeläinen (4Mo 32:12; Jos 15:17; 1Ai 4:13, 15; ks. OTNIEL). Kaleb oli 40-vuotiaana yksi niistä 12 vakoojasta, jotka Mooses lähetti 40 päiväksi tutustumaan etukäteen Kanaanin maahan, ja palattuaan Kaleb antoi Joosuan kanssa myönteisen raportin kaikkien muiden vastustuksesta huolimatta ja sanoi: ”Mennään sinne suoraa päätä, niin saamme sen varmasti haltuumme.” (4Mo 13:6, 30; 14:6–9.) Koska hän oli ’seurannut täysin Jumalaansa Jehovaa’, niin ainoastaan hän, Joosua ja jotkut leeviläiset tuosta täysi-ikäisten sukupolvesta pääsivät Luvattuun maahan 1473 eaa. Kuusi vuotta myöhemmin 85-vuotias Kaleb julisti: ”Nyt, katso, Jehova on säilyttänyt minut elossa, niin kuin hän on luvannut, nämä neljäkymmentäviisi vuotta siitä lähtien, kun Jehova antoi tämän lupauksen Moosekselle Israelin vaeltaessa erämaassa, ja tässä minä nyt olen tänään kahdeksankymmenenviiden vuoden ikäisenä. Kuitenkin olen tänään yhtä voimakas kuin sinä päivänä, jona Mooses minut lähetti. Niin kuin voimani oli silloin, niin voimani riittää nytkin sotaan, sekä lähtemiseen että tulemiseen.” (Jos 14:6–11.)

Kalebin omaisuudeksi määrättiin Hebronin kaupunki (Kirjat-Arba-niminen linnoitus, jota jättiläismäiset anakilaiset pitivät hallussaan) ja sitä ympäröivä alue, lähellä sijaitseva Debir mukaan luettuna. 1. Samuelin kirjan 30:13, 14:ssä, jossa kerrotaan amalekilaisten yllätyshyökkäyksestä ”Kalebin eteläosaan”, ei ilmeisesti tarkoiteta sennimistä kaupunkia, vaan pikemminkin tätä Kalebille määrättyä ja hänen mukaansa nimettyä aluetta, joten yllätyshyökkäys tehtiin ’Kalebin alueen eteläosaan’.

Saatuaan omaisuutensa Kaleb sanoi: ”Kuka ikinä lyö Kirjat-Seferin [toiselta nimeltään Debir] ja valloittaa sen, hänelle minä annan tyttäreni Aksan vaimoksi.” Hänen veljenpoikansa Otniel (Israelin ensimmäinen tuomari Joosuan kuoleman jälkeen) valloitti kaupungin ja sai palkinnon. Sitten Kaleb antoi tyttärelleen tämän pyynnöstä Ylä- ja Ala-Gullotin häälahjaksi sen lisäksi, että hän oli antanut tälle ”maapalan etelästä”. (Jos 15:13–19; Tu 1:11–15; 3:9–11.)

Aksan sanotaan olevan ”Kalebin, Jerahmeelin veljen” (edellä mainitun nro 1:n), tytär. Tämä Kaleb eli noin 150 vuotta ennen ”Kalebia, kenissiläisen Jefunnen poikaa”. (1Ai 2:42, 49.) Joidenkin kommentaattorien mukaan oli vain yksi Kaleb. Juudan pojanpojan Hesronin elinpäivien ja Kanaanin asuttamisen välinen aika oli kuitenkin niin pitkä, että tämä päätelmä ei voi pitää paikkaansa. Jotkut taas sanovat, että molemmilla Kalebeilla on täytynyt olla samanniminen tytär. Naiset mainitaan sukuluetteloissa kuitenkin vain silloin, kun heillä on ollut merkittävä osa Jumalan kansan historiassa, ja koska oli vain yksi kuuluisa Aksa, hänen on täytynyt olla toisen Kalebin, Jefunnen pojan, tytär. Jotkut kommentaattorit puolestaan jättäisivät mielellään tämän Aksaa koskevan maininnan pois tästä jakeesta (1Ai 2:49), koska he pitävät sitä väärään paikkaan sijoitettuna kirjurin lisäyksenä, mutta tämä olettamus ei saa tukea Raamatun tekstilöydöistä. On joka tapauksessa järkevämpää päätellä, että alkuperäinen kirjoittaja sisällytti tämän irrallisen huomautuksen jakeeseen 49 nimenomaista tarkoitusta varten ja käytti sanaa ”tytär” laajassa merkityksessä tarkoittamaan jälkeläistä kiinnittääkseen huomiota siihen, että Aksa oli sekä Jefunnen pojan Kalebin tytär että Hesronin pojan Kalebin jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa.