Asan taustan huomioon ottaen ei pitäisi olla mikään yllätys, että hän rukoili kohdatessaan suurimman Raamatussa mainitun ihmisarmeijan. Hän tiesi Jumalan palkitsevan uskon teot. Rukouksessaan hän anoi Jehovalta apua. Asa tajusi, että jos hän turvautuisi Jumalaan, vihollisten lukumäärällä tai voimalla ei olisi mitään merkitystä. Hän vetosi siihen, että taisteluun liittyi Jehovan nimi, ja rukoili: ”Auta meitä, oi Jehova, meidän Jumalamme, sillä sinuun me todella turvaudumme ja sinun nimessäsi olemme tulleet tätä joukkoa vastaan. Oi Jehova, sinä olet meidän Jumalamme. Älä anna kuolevaisella ihmisellä olla voimaa sinua vastaan.” (2. Aik. 14:11.) Hän oikeastaan sanoi: ”Etiopialaiset maahantunkeutujat hyökkäävät sinua vastaan, oi Jehova. Älä anna heikkojen ihmisten kukistaa niitä, jotka edustavat nimeäsi, ja näin häpäistä sitä.”

Nykyään Jehovan kansalla on monia voimakkaita vastustajia. Emme taistele heitä vastaan konkreettisin asein kirjaimellisella taistelukentällä. Olemme silti varmoja, että Jehova antaa voiton kaikille uskollisille palvelijoilleen, jotka käyvät hengellistä sotaa hänen nimessään. Henkilökohtaisiin taisteluihimme saattaa kuulua kamppailu vallalla olevan moraalittomuuden torjumiseksi, omien heikkouksiemme voittamiseksi tai perheemme suojelemiseksi turmelevalta vaikutukselta. Kohtaammepa millaisia vastoinkäymisiä tahansa, Asan rukous rohkaisee meitä. Hänen voittonsa oli Jehovan voitto. Se osoitti, mitä kaikki Jumalaan turvautuvat voivat odottaa. Mikään inhimillinen mahti ei pysty pitämään puoliaan Jehovaa vastaan.