Jäljittele heidän uskoaan
Hän toimi Jumalan kansan puolesta
ESTER yritti saada sydämensä rauhoittumaan lähestyessään erästä pihaa Susan palatsissa. Se ei ollut helppoa. Kaikki tuossa linnassa – lasitetut reliefit, jotka kuvasivat siivekkäitä härkiä, jousimiehiä ja leijonia ja jotka oli sommiteltu erivärisistä tiilistä, sekä uurretut kivipylväät ja mahtavat patsaat, jopa palatsin sijainti valtavilla tasanteilla lähellä lumihuippuista Zagrosvuoristoa Khoaspesjoen kirkkaiden vesien varrella – oli suunniteltu muistuttamaan kävijää sen miehen mahdista, jota Ester oli menossa tapaamaan ja joka kutsui itseään ”suurkuninkaaksi”. Mies oli myös hänen puolisonsa.
Puoliso! Miten suuresti Ahasverosa erosikaan aviomiehestä, jollaisen uskollinen juutalaistyttö olisi odottanut naivansa! Kuningas ei pitänyt esikuvanaan sellaisia miehiä kuin Abraham, joka oli nöyrästi totellut Jumalan kehotusta kuunnella vaimoaan Saaraa (1. Mooseksen kirja 21:12). Hän ei tiennyt käytännössä mitään Esterin Jumalasta Jehovasta eikä tämän Laista. Persian lain hän kyllä tunsi, ja siihen sisältyi säädös, joka kielsi juuri sen, mitä Ester oli aikeissa tehdä: jokainen, joka ilmaantui Persian yksinvaltiaan eteen tämän kutsumatta, oli kuolemantuomion alainen. Esteriä ei ollut kutsuttu, mutta hän oli yhtä kaikki menossa kuninkaan luo. Kun hän lähestyi sisäpihaa, josta hän näkyisi kuninkaan valtaistuimelle, hänestä ehkä tuntui siltä kuin hän olisi kävellyt kohti omaa kuolemaansa. (Ester 4:11; 5:1.)
Miksi Ester asettui näin suureen vaaraan? Mitä voimme oppia tuon huomattavan naisen uskosta? Katsomme ensin, miten hän päätyi harvinaislaatuiseen asemaan Persian kuningattareksi.
”Näöltään kaunis”
Ester oli orpo. Emme tiedä oikeastaan mitään hänen vanhemmistaan, jotka antoivat hänelle nimeksi Hadassa. Tämä sana merkitsee hepreassa ’myrttiä’, kaunista, valkokukkaista pensasta. Kun vanhemmat kuolivat, tytön hyväntahtoinen serkku Mordokai, joka oli häntä huomattavasti vanhempi, sääli lasta, otti hänet kotiinsa ja kasvatti häntä kuin omaa tytärtään. (Ester 2:5–7, 15.)
Mordokai ja Ester asuivat juutalaispakkosiirtolaisina Susassa, huomattavassa Persian kaupungissa, missä todennäköisesti suhtauduttiin halveksuvasti heidän uskontoonsa ja Lakiin, jota he pyrkivät noudattamaan. Ester ja Mordokai tulivat varmastikin läheisiksi toisilleen, kun tämä opetti hänet tuntemaan Jehovan, sen armollisen Jumalan, joka oli menneisyydessä pelastanut kansansa vaikeuksista monen monta kertaa – ja joka tekisi niin jälleen kerran (3. Mooseksen kirja 26:44, 45). Serkusten välille muodostui rakkaudellinen, uskollinen side.
Mordokai toimi kaikesta päättäen virkamiehenä Susan linnassa, sillä hän istui säännöllisesti sen portissa muiden kuninkaan palvelijoiden kanssa (Ester 2:19, 21; 3:3). Voimme vain arvailla, miten Ester käytti nuorena aikansa, mutta lienee turvallista sanoa, että hän piti hyvää huolta vanhemmasta serkustaan ja tämän kodista, joka lienee sijainnut joen toisella puolella vaatimattomammalla asuinalueella. Ehkä hän kävi mielellään Susan torilla, missä kulta- ja hopeasepät sekä muut kauppiaat tarjosivat tuotteitaan. Hän ei voinut kuvitellakaan, että jonain päivänä nuo ylellisyystavarat olisivat hänelle tuiki tavallisia, sillä hänellä ei ollut aavistustakaan, millainen tulevaisuus häntä odotti.
Kuningatar poistetaan asemastaan
Eräänä päivänä koko Susa puhui kuninkaan huonekunnassa sattuneesta tapauksesta. Kuningas Ahasveros oli järjestänyt jalosukuisille miehille suuret juhlat runsaine ruoka- ja viinitarjoiluineen ja päätti kutsua paikalle kauniin kuningattaren Vastin, joka juhli erikseen naisten kanssa. Mutta Vasti kieltäytyi tulemasta. Nöyryytetty kuningas vihastui ja kysyi neuvonantajiltaan, miten Vastia pitäisi rangaista. Tilanne johti siihen, että kuningatar poistettiin asemastaan. Kuninkaan palvelijat ryhtyivät etsimään kaikkialta valtakunnasta kauniita nuoria neitsyitä, joista kuningas valitsisi itselleen uuden kuningattaren. (Ester 1:1–2:4.)
Voimme kuvitella, miten Mordokai silloin tällöin katseli Esteriä lämpimästi ja pani ylpeänä mutta myös huolestuneena merkille, että pieni serkkutyttö oli kasvanut isoksi – ja hänestä oli tullut todellinen kaunotar. ”Nuori nainen oli vartaloltaan sorea ja näöltään kaunis”, hänestä sanotaan (Ester 2:7). Fyysinen kauneus miellyttää silmää, mutta jollei siihen liity viisautta ja nöyryyttä, se voi synnyttää turhamaisuutta, ylpeyttä ja muita epämiellyttäviä ominaisuuksia (Sananlaskut 11:22). Oletko joskus huomannut tämän? Millaiseksi Esterin kauneus osoittautuisi, eduksi vai haitaksi? Aika näyttäisi.
Etsintöjä suorittavat kuninkaan palvelijat huomasivat Esterin ja halusivat viedä hänet Mordokain luota joen toisella puolella kohoavaan suureen palatsiin (Ester 2:8). Eron hetki oli varmasti vaikea, sillä nuo kaksi olivat kuin isä ja tytär. Mordokai ei olisi halunnut ottotyttönsä menevän naimisiin ei-uskovan kanssa, oli tämä sitten vaikka kuningas, mutta hänellä ei ollut sananvaltaa. Miten tarkkaavaisesti Esterin on täytynytkään kuunnella Mordokain viimeisiä neuvoja, ennen kuin hänet vietiin pois! Matkalla Susan linnaan hänen päässään pyöri lukemattomia kysymyksiä. Millainen elämä häntä mahtoi odottaa?
Hän sai suosiota ”kaikkien silmissä, jotka näkivät hänet”
Ester tempaistiin maailmaan, joka oli hänelle aivan uusi ja tuntematon. Hän joutui niiden ”monien nuorten naisten” joukkoon, jotka oli koottu Persian valtakunnan joka kolkalta ja joiden tavat, kieli ja asenteet vaihtelivat varmasti laidasta laitaan. Hegai-nimisen virkamiehen valvonnassa nuorten naisten oli määrä saada vuoden ajan kauneushoitoja, joihin sisältyi muun muassa hierontaa ja käsittelyä hyvänhajuisilla öljyillä. (Ester 2:8, 12.) Tällainen ympäristö ja elämäntyyli olisi helposti voinut saada nuoren naisen kiinnittämään paljon huomiota omaan ulkonäköönsä ja olisi lisäksi saattanut synnyttää turhamaisuutta ja kilpailuhenkeä. Miten se vaikutti Esteriin?
Kukaan ei olisi voinut olla Esteristä huolestuneempi kuin Mordokai. Hän käveli joka päivä niin lähelle naisten taloa kuin vain pääsi ja yritti saada tietoja Esterin voinnista (Ester 2:11). Ne tiedon muruset, joita hän sai hankittua kenties yhteistyöhalukkaiden palvelijoiden kautta, täyttivät hänet epäilemättä isällisellä ylpeydellä. Kuinka niin?
Ester oli tehnyt Hegaihin niin suuren vaikutuksen, että tämä osoitti hänelle paljon rakkaudellista huomaavaisuutta antamalla hänelle seitsemän palvelustyttöä sekä parhaan paikan naisten talosta. Kertomuksessa sanotaan: ”Kaiken aikaa Ester sai jatkuvasti suosiota kaikkien silmissä, jotka näkivät hänet.” (Ester 2:9, 15.) Olisiko pelkkä kauneus tehnyt kaikkiin näin suuren vaikutuksen? Ei. Ester oli paljon muutakin kuin kaunis nainen.
Hänestä sanotaan esimerkiksi: ”Ester ei ollut kertonut kansastaan eikä sukulaisistaan, sillä Mordokai itse oli kieltänyt häntä kertomasta sitä.” (Ester 2:10.) Mordokai oli neuvonut tyttöä olemaan tekemättä numeroa juutalaisesta taustastaan, sillä hän epäilemättä tiesi, että hovissa oli paljon ennakkoluuloja hänen kansaansa kohtaan. Mikä ilo Mordokaille olikaan nyt huomata, että vaikka hän itse ei enää voinutkaan valvoa Esteriä, tämä edelleen ilmaisi samaa viisasta ja tottelevaista henkeä kuin ennenkin!
Nuoret voivat myös nykyään tuoda iloa vanhemmilleen ja huoltajilleen. Ollessaan näiden valvonnan ulottumattomissa – ja ehkä jopa pinnallisten, moraalittomien tai pahansuopien ihmisten keskellä – he voivat vastustaa huonoja vaikutteita ja pitää kiinni oikeaksi tietämistään normeista. Silloin he Esterin tavoin ilahduttavat taivaallisen Isänsä sydämen (Sananlaskut 27:11).
Kun koitti hetki, jolloin Ester oli määrä esitellä kuninkaalle, hän sai valita mukaansa mitä tahansa uskoi tarvitsevansa, kenties kaunistautuakseen vielä lisää. Mutta hän noudatti vaatimattomasti Hegain neuvoa eikä pyytänyt mitään muuta kuin mitä hänelle tarjottiin (Ester 2:15). Hän luultavasti ymmärsi, ettei kuninkaan sydäntä voitettaisi pelkällä kauneudella; vaatimattomuus ja nöyryys olivat hovissa paljon harvinaisempia avuja. Oliko hän oikeassa?
Kertomus jatkuu: ”Kuningas alkoi rakastaa Esteriä enemmän kuin kaikkia muita naisia, niin että hän sai osakseen enemmän suosiota ja rakkaudellista huomaavaisuutta hänen edessään kuin kaikki muut neitsyet. Ja niin hän pani kuninkaallisen päähineen hänen päähänsä ja teki hänet kuningattareksi Vastin sijaan.” (Ester 2:17.) Tuon nöyrän juutalaistytön oli varmasti haasteellista sopeutua tähän elämänmuutokseen: hänestä tuli uusi kuningatar, oman aikansa mahtavimman yksinvaltiaan puoliso! Ylpistyikö hän uudessa asemassaan?
Kaukana siitä! Ester pysyi kuuliaisena kasvatusisälleen Mordokaille pitämällä juutalaisen syntyperänsä salassa. Lisäksi kun Mordokai sai selville Ahasverosta vastaan punotun salamurhahankkeen, Ester välitti häneltä kuninkaalle varoituksen, ja juonittelijat otettiin kiinni. (Ester 2:20–23.) Olemalla nöyrä ja tottelevainen hän ilmaisi edelleen uskoa Jumalaansa. Tottelevaisuutta ei juuri arvosteta nykypäivänä; ihmiset ovat ennemminkin tottelemattomia ja kapinallisia. Mutta ne, joilla on aito usko, pitävät tottelevaisuutta Esterin tavoin kallisarvoisena.
Esterin usko koetuksella
Ahasveroksen hovissa nousi huomattavaan asemaan mies nimeltä Haman. Kuningas nimitti hänet pääministeriksi ja teki hänestä näin tärkeimmän neuvonantajansa ja valtakunnan toiseksi vaikutusvaltaisimman miehen. Kaikkien, jotka näkivät hänet, piti kuninkaan määräyksestä jopa kumartaa häntä. (Ester 3:1–4.) Mordokaille tämä laki oli pulmallinen. Hän pyrki tottelemaan kuningasta, mutta ei Jumalan kunnioittamisen kustannuksella. Haman oli nimittäin agagilainen, eli hän ilmeisesti polveutui Agagista, amalekilaiskuninkaasta, jonka Jumalan profeetta Samuel oli teloittanut (1. Samuelin kirja 15:33). Amalekilaiset olivat niin pahoja, että he olivat tehneet itsestään Jehovan ja Israelin vihollisia, ja siksi Jumala oli tuominnut heidät kansana (5. Mooseksen kirja 25:19).b Kuinka uskollinen juutalainen olisi voinut kumartaa kuninkaallista syntyperää olevaa amalekilaista? Mordokai ei ainakaan voinut, ja hän pysyi kannassaan. Uskon miehet ja naiset ovat nykyaikaan asti vaarantaneet henkensä pitäessään kiinni seuraavasta periaatteesta: ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä.” (Apostolien teot 5:29.)
Haman vihastui. Hänelle ei kuitenkaan riittänyt se, että hän olisi saanut surmattua Mordokain – hän halusi hävittää koko tuon kansan viimeiseen mieheen! Hän puhui asiasta kuninkaalle mustamaalaten juutalaisia. Mainitsematta heitä nimeltä hän antoi ymmärtää, että he olivat täysin hyödytön kansa, joka oli ”hajallaan ja erillään kansojen joukossa”. Hän jopa väitti, että he eivät noudattaneet kuninkaan lakeja ja olivat sen tähden vaarallisia kapinallisia. Hän tarjoutui lahjoittamaan kuninkaan aarteistoon valtavan rahasummanc niiden kulujen peittämiseksi, joita koituisi kaikkien juutalaisten tuhoamisesta valtakunnan alueelta. Ahasveros antoi Hamanille oman sinettisormuksensa, jotta tämä voisi sinetöidä mieleisensä käskykirjeen. (Ester 3:5–10.)
Sanansaattajat kiitivät pian ratsain joka puolelle laajaa valtakuntaa vieden mukanaan juutalaisten kuolemantuomiota. Kuvittele, millainen vaikutus tuolla julistuksella oli, kun se ehti kauas Jerusalemiin, missä Babylonin pakkosiirtolaisuudesta palannut juutalaisten jäännös ponnisteli rakentaakseen uudelleen kaupungin, jolla ei ollut vielä edes muureja suojanaan. Ehkä Mordokai ajatteli juuri heitä samoin kuin Susassa olevia omia ystäviään ja sukulaisiaan, kun hän kuuli hirvittävän uutisen. Järkyttyneenä hän repäisi vaatteensa, pukeutui säkkikankaaseen ja pani päänsä päälle tuhkaa, ja sitten hän kulki kaupungin keskustassa huutaen kovalla äänellä. Haman puolestaan istui juomassa kuninkaan seurassa täysin kylmänä ahdistukselle, jonka hän oli aiheuttanut Susan lukuisille juutalaisille ja heidän ystävilleen. (Ester 3:12–4:1.)
Mordokai tiesi, että hänen oli toimittava. Mutta mitä hän saattoi tehdä? Ester kuuli hänen hädästään ja lähetti hänelle vaatteita, mutta Mordokai ei tyyntynyt. Ehkä hän oli jo pitkään miettinyt, miksi hänen Jumalansa Jehova oli sallinut sen, että rakas Ester oli viety häneltä ja asetettu pakanahallitsijan puolisoksi. Nyt syy alkoi näyttää selvältä. Mordokai lähetti kuningattarelle sanan pyytäen häntä puhumaan kuninkaalle ”kansansa puolesta”. (Ester 4:4–8.)
Kun Ester sai viestin, hänen rohkeutensa oli pettää. Tämä oli hänen suurin uskonkoetuksensa. Häntä pelotti, kuten hän avoimesti tunnusti vastauksessaan Mordokaille. Hän muistutti tätä kuninkaan laista, jonka mukaan kuninkaan eteen ilmaantuminen kutsumatta merkitsi kuolemantuomiota. Vain siinä tapauksessa, että kuningas ojentaisi kultaisen valtikan lainrikkojaa kohti, tämän henki säästyisi. Oliko Esterillä mitään perusteita odottaa tällaista suopeutta, varsinkin kun muistetaan, miten Vastille kävi tämän kieltäydyttyä tulemasta kuninkaan luo, vaikka oli saanut kutsun? Hän kertoi Mordokaille, ettei kuningas ollut kutsunut häntä luokseen 30 päivään! Tällainen välinpitämättömyys sai hänet syystäkin miettimään, oliko hän menettänyt tuon oikullisen monarkin suosion.d (Ester 4:9–11.)
Vahvistaakseen Esterin uskoa Mordokai vastasi päättäväisesti. Hän vakuutti, että jollei Ester toimisi, juutalaiset pelastuisivat jollain muulla keinolla, mutta voisiko Ester odottaa säästyvänsä, kun vaino voimistuisi? Mordokai ilmaisi näin lujaa uskoa Jehovaan, joka ei koskaan antaisi tuhota kansaansa eikä jättäisi täyttämättä lupauksiaan (Joosua 23:14). Sitten hän kysyi Esteriltä: ”Kukapa tietää, vaikka olisit saanut kuninkaallisen arvon juuri tällaista aikaa varten?” (Ester 4:12–14.) Mordokai luotti täysin Jumalaansa Jehovaan. Luotammeko me? (Sananlaskut 3:5, 6.)
Kuolemanpelkoa vahvempi usko
Esterin oli nyt tehtävä päätöksensä. Hän pyysi Mordokailta, että tämä kehottaisi hänen maanmiehiään paastoamaan kolme päivää yhtaikaa hänen kanssaan. Hän päätti viestinsä sanoihin, joista on satojen vuosien ajan kaikunut yksinkertainen usko ja rohkeus: ”Jos minun on tuhouduttava, niin olen tuhoutuva.” (Ester 4:15–17.) Noiden kolmen päivän aikana hän epäilemättä rukoili palavammin kuin koskaan ennen elämässään. Lopulta oli kuitenkin aika ryhtyä toimiin. Hän pukeutui upeimpaan kuninkaalliseen asuunsa tehden näin parhaansa vedotakseen kuninkaaseen. Sitten hän lähti.
Kuten kirjoituksen alussa kuvailtiin, Ester käveli kuninkaan pihaa kohti. Hänen mielensä ja sydämensä on varmasti ollut täynnä huolestuneita ajatuksia, ja luultavasti hän esitti koko matkan palavia rukouksia. Hän astui pihalle, mistä hän näki valtaistuimella istuvan Ahasveroksen. Ehkä hän yritti lukea ilmeitä tämän kasvoilta. Jos hänen piti odottaa, minuutit tuntuivat varmasti ikuisuudelta. Mutta sitten hänen miehensä näki hänet. Kuningas varmasti yllättyi, mutta hänen ilmeensä pehmeni, ja hän ojensi kultaisen valtikkansa Esteriä kohti! (Ester 5:1, 2.)
Ester pääsi kuninkaan puheille. Hän oli asettunut Jumalansa ja kansansa puolelle ja antoi näin kauniin esimerkin uskosta kaikille Jumalan palvelijoille, jotka eläisivät hänen jälkeensä. Mutta varsinainen tehtävä oli vielä suorittamatta. Miten hän saisi kuninkaan vakuuttumaan siitä, että tämän suosikkineuvonantaja Haman olikin pahansuopa juonittelija? Miten hän voisi vaikuttaa kansansa pelastamiseen? Saamme näihin kysymyksiin vastaukset tulevassa kirjoituksessa.
[Alaviitteet]
a Ahasveroksen ajatellaan yleisesti olleen Kserkses I, joka hallitsi Persian valtakuntaa 400-luvun alussa eaa.
b Haman saattoi olla aivan viimeisiä amalekilaisia, sillä heidän ”jäännöksensä” oli hävitetty kuningas Hiskian aikana (1. Aikakirja 4:43).
c Haman tarjosi 10 000 hopeatalenttia, joka olisi nykyrahassa muutama sata miljoonaa euroa. Jos Ahasveros oli Kserkses I, Hamanin tarjoama summa saattoi olla varsin houkutteleva, sillä Kserkses oli menettänyt kokonaisen omaisuuden katastrofaalisessa sodassaan kreikkalaisia vastaan, ilmeisesti ennen avioitumistaan Esterin kanssa.
d Kserkses I tunnettiin ailahtelevasta, väkivaltaisesta luonteestaan. Kreikkalainen historioitsija Herodotos mainitsee tästä joitakin esimerkkejä Kserkseen sotaretkeltä Kreikkaa vastaan. Kuningas käski rakentaa Hellespontoksen salmen yli laivoista ponttonisillan. Kun silta tuhoutui myrskyssä, hän määräsi sen suunnittelijat teloitettaviksi ja pani miehensä ”rankaisemaan” Hellespontoksen vesiä ruoskaniskuin samalla kun sille luettiin ääneen solvauksia. Samalla sotaretkellä muuan varakas mies pyysi pojalleen vapautusta sotapalveluksesta, jolloin Kserkses käski lyödä pojan kahtia ja panna ruumiin näytteille varoitukseksi.
[Kuva s. 19]
Mordokailla oli hyvät syyt olla ylpeä ottotyttärestään.
[Kuva s. 20]
Ester tiesi, että nöyryys ja viisaus olivat paljon tärkeämpiä kuin ulkonäkö.
[Kuva s. 22, 23]
Ester vaaransi henkensä suojellakseen Jumalan kansaa.