Strutsit ovat sen sijaan moniavioisia, eivätkä naaraat ole kovinkaan kiinnostuneita munistaan. Ne kerätään yhteispesään, mutta osa munista jätetään ulkopuolelle. Kun strutsit aistivat vaaran, ne hylkäävät munansa tai poikasensa vähäksi aikaa.

Tämä näennäinen välinpitämättömyys on sopusoinnussa sen kanssa, miten Raamattu kuvailee naarasstrutsia:

Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia.” (Job 39:17–19)

Itse asiassa strutsin näennäinen välinpitämättömyys suojelee sitä. Pesän ulkopuolelle huolimattomasti jätettyjä munia tarvitaan joskus uusien poikasten ruokkimiseen. Lisäksi, koska strutsilla ei ole hampaita, sen luonnosta nielemät pikkuesineet, kuten kivet, ovat suureksi avuksi ruoan hienontamisessa.

Se että strutsi hylkää munansa tai poikasensa, kääntää vihollisen huomion niistä pois. Toisinaan strutsit ovat hämmästyttävän rohkeita tehdessään näin. Muuan strutsi hylkäsi poikasensa nähdessään kuorma-auton lähestyvän ja juoksi autoa kohti! Sitten se kääntyi sivuun riiputtaen toista siipeään, ikään kuin se olisi vahingoittunut.