BEHEMOT

Jobin 40:15:ssä käytetystä nimityksestä ”Behemot” on esitetty erilaisia selityksiä. Sen on sanottu olevan 1) egyptiläisen ’vesipuhvelia’ tarkoittavan sanan johdos; 2) mahdollisesti assyrialaista alkuperää oleva sana, joka merkitsee ’hirviötä’; 3) heprealaisen sanan behe·mahʹ (eläin, kotieläin) intensiivimonikko, jonka arvellaan tarkoittavan ’suurta eläintä’ tai ’valtavaa eläintä’. Kreikkalaisessa Septuagintassa heprealainen sana behe·mōtʹ on käännetty vastineella thē·riʹa (villieläimet, pedot). Ilmeisesti tarkoitetaan kuitenkin yhtä eläintä, sillä Behemotin kuvaus ei sovi useisiin luontokappaleisiin vaan ainoastaan yhteen, jonka yleensä ajatellaan olevan virtahepo (Hippopotamus amphibius). Monet raamatunkäännökset (KR-92, Sa, AT, La, Ro, JB, RS; Rbi8, alav.) käyttävätkin varsinaisessa tekstissä tai alaviitteissä sanaa ”virtahepo” siitä luomuksesta, josta Jumala puhui.

Jobin kirjan 40. luvussa on esitetty eloisa kuvaus tästä suunnattoman suuresta nisäkkäästä, Behemotista. Sen kerrotaan olevan kasvissyöjä (jae 15). Sitten todetaan, että sen valtavan voiman ja energian lähde on sen lanteissa (ts. selkälihaksissa) ja vatsalihaksissa (jae 16). Behemotin häntä on kuin setri. Koska virtahevon häntä on melko lyhyt, n. 45–50 cm, kuvaus tarkoittaa todennäköisesti sitä, että eläin pystyy pitämään paksun häntänsä jäykästi pystyssä tai heiluttamaan sitä niin että se muistuttaa puun huojumista. ”Sen reisijänteet ovat yhteenpunotut” siten, että sen reisilihasten säikeet ja jänteet ovat kietoutuneet ja punoutuneet yhteen kuin lujat vaijerit. (Jae 17.) Sen raajojen luut ovat yhtä vahvoja kuin ”kupariputket”, joten ne voivat kannattaa ruumiin raskaan painon. Luut ovat kuin takorautasauvoja. (Jae 18.)