Vastusta väärää ajattelua!

KUN onnettomuus kohtasi patriarkka Jobia, kolme hänen ystäväänsä – Elifas, Bildad ja Sofar – tuli käymään hänen luonaan. He halusivat ilmaista myötätuntoa häntä kohtaan ja lohduttaa häntä. (Job 2:11.) Vaikutusvaltaisin ja ehkä vanhin heistä oli Elifas. Hän puhui ensimmäisenä, ja hänellä oli eniten sanottavaa. Millainen ajattelutapa heijastuu Elifasin kolmesta puheesta?

Elifas muisteli yliluonnollista kokemusta, joka hänellä oli ollut, ja sanoi: ”Kasvojeni yli kulki henki, lihani karvat nousivat pystyyn. Se alkoi seisoa paikallaan, mutta sen ulkonäköä en erottanut; jokin hahmo oli silmieni edessä, oli hiljaisuus, ja sitten kuulin äänen.” (Job 4:15, 16.) Millainen henki oli vaikuttanut Elifasin ajatteluun? Hänen seuraavien sanojensa tuomitseva sävy osoittaa, että tuo henki ei varmasti ollut kukaan Jumalan vanhurskaista enkeleistä (Job 4:17, 18). Oli kyse pahasta henkiolennosta. Miksi muuten Jehova olisi ojentanut Elifasia ja hänen kahta toveriaan valheiden puhumisen vuoksi? (Job 42:7.) Elifas oli siis joutunut demonin vaikutuspiiriin. Hänen sanansa heijastivat jumalatonta ajattelua.

Millaisia ajatuksia Elifasin kommentteihin sisältyy? Miksi meidän on tärkeä varoa vääränlaista ajattelua? Miten voimme vastustaa sitä?

”Palvelijoihinsa hän ei usko”

Kaikissa kolmessa puheessaan Elifas esitti, että Jumala on niin vaativa, ettei mikään, mitä hänen palvelijansa tekevät, ole kyllin hyvää hänelle. Elifas sanoi Jobille: ”Katso! Palvelijoihinsa hän ei usko, ja sanansaattajiaan [”enkeleitäänkin”, vuoden 1992 kirkkoraamattu] hän syyttää virheellisyydestä.” (Job 4:18.) Myöhemmin Elifas totesi Jumalasta: ”Pyhiinsä hän ei usko, eivätkä taivaatkaan ole puhtaat hänen silmissään.” (Job 15:15.) Lisäksi hän kysyi: ”Onko Kaikkivaltiaalle iloa siitä, että olet vanhurskas?” (Job 22:3.) Bildadin sanat myötäilevät tätä näkökantaa: ”Ei edes kuu ole kirkas, eivätkä tähdetkään ole puhtaat hänen [Jumalan] silmissään.” (Job 25:5.)

Meidän täytyy olla varuillamme, ettei tällainen ajattelutapa vaikuta meihin. Muutoin meistä voisi alkaa tuntua, että Jumala vaatii meiltä liikaa. Tällainen näkemys vahingoittaisi suhdettamme häneen. Lisäksi jos antaisimme periksi tämäntyyppiselle järkeilylle, miten suhtautuisimme, kun meille annetaan tarpeellista kuritusta? Sen sijaan että ottaisimme oikaisun nöyrästi vastaan, sydämemme ehkä ”raivostuu itse Jehovaa vastaan” ja saatamme alkaa kantaa hänelle kaunaa (Sananlaskut 19:3). Tämä olisi hengellisesti todella tuhoisaa!

”Voiko voimakkaasta miehestä olla hyötyä itse Jumalalle”

Ajatukseen Jumalan liiallisesta vaativuudesta liittyy läheisesti näkemys, jonka mukaan hän pitää ihmisiä hyödyttöminä. Kolmannessa puheessaan Elifas esittää kysymyksen: ”Voiko voimakkaasta miehestä olla hyötyä itse Jumalalle, niin, voiko kuka tahansa ymmärtäväinen hyödyttää häntä?” (Job 22:2.) Elifas vihjasi ihmisen olevan hyödytön Jumalalle. Bildad päätteli samansuuntaisesti: ”Miten siis kuolevainen ihminen voi olla oikeassa Jumalan edessä, tai miten voi naisesta syntynyt olla puhdas?” (Job 25:4.) Miten tällä perusteella Job, pelkkä kuolevainen, rohkenisi väittää, että hänellä on vanhurskas asema Jumalan edessä?

Nykyään joillakuilla on heikko itsetunto. Se voi johtua esimerkiksi kasvatuksesta, elämän paineista tai siitä, että he ovat joutuneet etnisen tai rotuvihan kohteiksi. Mutta myös Saatana ja hänen demoninsa nauttivat ihmisen musertamisesta. Jos he saavat jonkun ajattelemaan, ettei mikään, mitä hän tekee, kuitenkaan kelpaa Kaikkivaltiaalle Jumalalle, ihminen masentuu helposti. Ajan mittaan hän voi ajautua, jopa vetäytyä, pois elävästä Jumalasta (Heprealaisille 2:1; 3:12).

Ikääntyminen ja terveysongelmat asettavat meille rajoituksia. Se, mitä pystymme tekemään Valtakunnan työssä, voi tuntua kovin vähäiseltä verrattuna siihen, mitä teimme ollessamme nuorempia, terveempiä ja voimakkaampia. On tärkeää tajuta, että Saatana ja hänen demoninsa haluavat meidän ajattelevan, että se, mitä teemme, ei kelpaa Jumalalle. Meidän täytyy vastustaa sellaista ajattelua.

Miten vastustaa kielteistä ajattelua

Kaikista Saatana Panettelijan aiheuttamista kärsimyksistä huolimatta Job sanoi: ”Siihen asti kun henkeni heitän, en luovu nuhteettomuudestani!” (Job 27:5.) Koska Job rakasti Jumalaa, hän oli päättänyt säilyttää nuhteettomuutensa, tapahtuipa mitä tahansa, eikä hän antanut minkään horjuttaa tuota päätöstään. Tässä on avain kielteisen ajattelun vastustamiseen. Meidän täytyy saada selvä käsitys Jumalan rakkaudesta ja kehittää sydämestä lähtevää kiitollisuutta sitä kohtaan. Lisäksi meidän tulee syventää rakkauttamme häneen tutkimalla säännöllisesti hänen Sanaansa, mietiskelemällä oppimaamme ja rukoilemalla hänen apuaan.

Esimerkiksi Johanneksen 3:16:ssa sanotaan: ”Sillä Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa.” Jehova rakastaa syvästi ihmismaailmaa, ja tuo rakkaus näkyy siinä, miten hän on kohdellut ihmisiä aikojen kuluessa. Muinaisten esimerkkien mietiskelyn pitäisikin lisätä kiitollisuuttamme Jehovaa kohtaan ja syventää rakkauttamme häneen ja näin auttaa meitä vastustamaan väärää tai kielteistä ajattelua.

Mietihän sitä, miten Jehova kohteli Abrahamia juuri ennen Sodoman ja Gomorran tuhoa. Kahdeksan kertaa Abraham tiedusteli Jehovalta hänen tuomioonsa liittyviä seikkoja. Jehova ei missään vaiheessa ilmaissut ärtymystä tai turhautuneisuutta. Hänen vastauksensa pikemminkin rauhoittivat ja lohduttivat Abrahamia. (1. Mooseksen kirja 18:22–33.) Kun Jumala myöhemmin pelasti Lootin ja tämän perheen Sodomasta, Loot kysyi, saisiko hän paeta mieluummin läheiseen kaupunkiin kuin vuoristoon. Jehova vastasi: ”Katso, minä otan sinut huomioon tässäkin asiassa, niin etten hävitä sitä kaupunkia, josta olet puhunut.” (1. Mooseksen kirja 19:18–22.) Antavatko nämä kertomukset sellaisen kuvan, että Jehova on vaativa, rakkaudeton, määräilevä hallitsija? Eivät. Ne kuvailevat hänet sellaiseksi kuin hän todella on: rakkaudellinen, huomaavainen, armollinen ja ymmärtäväinen Suvereeni Hallitsija.

Aaronin, Daavidin ja Manassen esimerkit muinaisen Israelin kansan ajoilta kumoavat sen ajatuksen, että Jumala etsii vikoja ja että kukaan ei ole kyllin hyvä hänelle. Aaron syyllistyi kolmeen vakavaan väärintekoon. Hän teki kultaisen vasikan, liittyi sisarensa Mirjamin rinnalle arvostelemaan Moosesta ja löi laimin Jumalan pyhittämisen ja kunnioittamisen Meribassa. Siitä huolimatta Jehova näki hänen hyvät ominaisuutensa ja antoi hänen palvella ylimmäisenä pappina elämänsä loppuun asti. (2. Mooseksen kirja 32:3, 4; 4. Mooseksen kirja 12:1, 2; 20:9–13.)

Kuningas Daavid teki hallituskaudellaan raskaita syntejä, joita olivat muun muassa aviorikos, juonittelu viattoman miehen surmaamiseksi ja laiton väestönlaskenta. Jehova pani kuitenkin merkille, että Daavid katui ja piti uskollisesti kiinni valtakuntaliitosta, minkä vuoksi hänen sallittiin olla kuninkaana kuolemaansa saakka. (2. Samuelin kirja 12:9; 1. Aikakirja 21:1–7.)

Juudan kuningas Manasse pystytti alttareita Baalille, pani poikansa kulkemaan tulen läpi, edisti spiritistisiä tapoja ja rakensi alttareita epäjumalille temppelin esipihoihin. Manassen ilmaistua sydämestä lähtevää katumusta Jehova antoi hänelle kuitenkin anteeksi, vapautti hänet vankeudesta ja palautti hänelle kuninkuuden. (2. Aikakirja 33:1–13.) Toimiiko sellainen Jumala, jolle kukaan ei ole kyllin hyvä, tällä tavalla? Ei varmasti!

Syyttäjä on itse syyllinen

Ei ihme, että Saatana jos kukaan on juuri niiden ominaisuuksien personoituma, joista hän syyttää Jehovaa. Saatana on ankara ja vaativa. Tämä käy selvästi ilmi entisaikoina harjoitettuun väärään palvontaan liittyneistä lapsiuhreista. Luopioisraelilaiset polttivat poikiaan ja tyttäriään tulessa, mikä ei ollut tullut Jehovalle mieleenkään. (Jeremia 7:31.)

Saatana, ei Jehova, on vikojen etsijä. Ilmestyksen 12:10:ssä hänen sanotaan olevan ”veljiemme syyttäjä, joka syyttää heitä yötä päivää Jumalamme edessä”. Jehovasta taas psalmista lauloi: ”Jos sinä erheitä tarkkailisit, oi Jah, oi Jehova, kuka voisi kestää? Sillä sinun luonasi on tosi anteeksianto.” (Psalmit 130:3, 4.)

Ei enää vääränlaista ajattelua!

Miten helpottuneita enkeleiden onkaan täytynyt olla, kun Saatana Panettelija ja hänen demoninsa karkotettiin taivaasta! (Ilmestys 12:7–9.) Sen koommin nämä pahat henget eivät ole enää voineet vaikuttaa Jehovan enkeliperheen toimintaan taivaassa (Daniel 10:13).

Maan asukkaat puolestaan iloitsevat lähitulevaisuudessa. Pian taivaasta tulee alas enkeli, jolla on syvyyden avain ja suuri kahleketju kädessään, ja hän sitoo Saatanan ja hänen demoninsa ja heittää heidät syvyyteen eli toimettomuuden tilaan (Ilmestys 20:1–3). Se on meille varmasti suuri helpotus.

Siihen saakka meidän on varottava väärää ajattelua. Heti jos huomaamme väärien tai kielteisten ajatusten hiipivän mieleemme, meidän tulee vastustaa niitä keskittämällä ajatuksemme Jehovan rakkauteen. Silloin ”Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ajatuksen”, varjelee sydämemme ja mielemme (Filippiläisille 4:6, 7).

[Kuva s. 26]

Job vastusti kielteistä ajattelua

[Kuva s. 28]

Loot havaitsi että Jehova on ymmärtäväinen Hallitsija