Pitempi elämä paremmassa kunnossa

KUVITELLAANPA, että ihmisen elämä olisi pitkä aitajuoksu. Kaikki juoksijat lähtevät liikkeelle yhtaikaa, mutta hypätessään aitojen yli ja osuessaan niihin välillä heidän vauhtinsa hidastuu ja yhä useampi putoaa kilvasta.

Vastaavasti ihmisen elämässä on lähtöviiva ja matkan varrella korkeita aitoja. Elämänsä aikana hän kohtaa aidan toisensa jälkeen. Jokainen ponkaisu heikentää häntä, ja lopulta hän luovuttaa. Mitä korkeampia aidat ovat, sitä pikemmin hän putoaa kilvasta eli kuolee. Teollisuusmaissa tuo hetki koittaa noin 75-vuotiaana. Tätä ikää sanotaan keskimääräiseksi eliniäksi, ja se on verrattavissa siihen, miten pitkälle useimmat juoksijat pääsevät kilpailussa.a (Vrt. Psalmit 90:10.) Jotkut juoksevat kuitenkin pitemmälle, ja muutamat saavuttavat jopa 115–120 vuoden iän, jota pidetään enimmäiselinikänä – se on suoritus, joka harvinaisuudessaan ylittää kansainvälisen uutiskynnyksen.

Millaisia aitoja tulee vastaan?

Ihmiset voivat nykyään pysyä juoksussa mukana melkein kaksi kertaa pitempään kuin vuosisadan alussa. Mistä se johtuu? Pohjimmiltaan siitä, että ihminen on onnistunut madaltamaan aitoja. Mutta millaisia nämä esteet ovat, ja voidaanko niitä saada vielä matalammiksi?

Maailman terveysjärjestön (WHO) kansanterveysspesialisti selitti, että tärkeimpiä elinajan odotteeseen vaikuttavia tekijöitä ovat elintavat, ympäristö ja terveydenhuolto.b Mitä terveellisemmät tavat, puhtaampi ympäristö ja parempi terveydenhuolto, sitä matalampia aidat ovat ja sitä kauemmin elämä saattaa jatkua. Vaikka ihmisten olosuhteet vaihtelevat suuresti, melkeinpä jokainen ihminen Sydneyn pankinjohtajasta São Paulon katukauppiaaseen asti voi tehdä jotain madaltaakseen elämänsä aitoja. Mitä muun muassa?

Suoritukseen vaikuttavia elintapoja

”Terveemmin elävät ihmiset eivät ainoastaan elä kauemmin, vaan myös vanhuuden vaivat tulevat heille myöhemmin ja ne rajoittuvat harvempiin vuosiin elämän lopulla”, kerrotaan eräässä lääkärilehdessä (The New England Journal of Medicine). Ensimmäistä aitaa voi tosiaan madaltaa muuttamalla esimerkiksi syömiseen, juomiseen, nukkumiseen, tupakoimiseen ja liikkumiseen liittyviä tapoja. Tarkastellaanpa liikuntatottumuksia.

Liikuntatottumukset. Kohtuullisesta liikunnasta on paljon hyötyä (ks. tekstiruutua ”Kuinka paljon ja millaista liikuntaa?”). Tutkimukset osoittavat, että yksinkertaiset harjoitukset kodin piirissä tuovat iäkkäille, heistä kaikkein vanhimmat mukaan luettuina, lisää voimaa ja vireyttä. Esimerkiksi eräs 72–98-vuotiaiden vanhusten ryhmä huomasi pystyvänsä kävelemään reippaammin ja nousemaan portaita kevyemmin sen jälkeen, kun he olivat säännöllisesti nostaneet kevyitä painoja vain kymmenen viikon ajan. Eikä ihme. Harjoitusohjelman jälkeen tehdyistä kokeista ilmeni, että osallistujien lihasvoima oli enemmän kuin kaksinkertaistunut. Toinen ryhmä, joka koostui pääasiassa vähän liikkuvista korkeintaan 70-vuotiaista naisista, harrasti liikuntaa kahdesti viikossa. Vuoden kuluttua heidän lihasmassansa ja voimansa olivat kasvaneet, tasapaino oli parantunut ja luusto oli vahvistunut. ”Aloittaessamme pelkäsimme, että nivelsiteet repeäisivät, jänteet venähtäisivät ja lihakset revähtäisivät”, sanoi tutkimuksia vetänyt fysiologi Miriam Nelson. ”Mutta tuloksena olikin vain vahvempia ja terveempiä ihmisiä.”

Eräässä oppikirjassa tiivistetään useiden vanhenemista ja liikuntaa käsittelevien tutkimusten tulokset seuraavasti: ”Liikunta hidastaa vanhenemista, pidentää elämää ja lyhentää sitä riippuvuuden kautta, joka useimmiten edeltää kuolemaa.”

Aivovoimistelu. Sanonta ”käytä tai menetä” näyttää soveltuvan lihasten lisäksi myös mieleen. Vaikka ikä tuo mukanaan huonomuistisuutta, vanhemman ihmisen aivot pysyvät tutkimusten mukaan riittävän mukautuvina selviytyäkseen ikääntymisen seurauksista (U.S. National Institute on Aging). Neurologian professori, tri Antonio R. Damasio päättelee: ”Iäkkäiden henkinen elämä voi jatkua äärimmäisen rikkaana ja terveenä.” Mikä vaikuttaa siihen, että vanhemman ihmisen aivot säilyttävät mukautumiskykynsä?

Aivoissa on 100 miljardia hermosolua eli neuronia ja biljoonia yhteyksiä niiden välillä. Nämä yhteydet toimivat kuin puhelinlinjat, sillä niiden ansiosta neuronit voivat ”puhua” toisilleen ja synnyttää siten muun muassa muistin. Aivojen vanhetessa neuroneja kuolee (ks. tekstiruutua ”Hermosolut uudessa valossa”). Iäkkään ihmisen aivot pystyvät kuitenkin korvaamaan nuo menetykset. Aina kun jokin neuroni hiljenee, sen vieressä olevat neuronit reagoivat siihen muodostamalla uusia yhteyksiä muihin neuroneihin ja ottamalla menetetyn neuronin työkuorman hoitaakseen. Tällä tavoin aivot oikeastaan siirtävät vastuuta jonkin tehtävän suorittamisesta alueelta toiselle. Siksi monien vanhusten aivot suoriutuvat samoista tehtävistä kuin nuorempien, mutta he saattavat käyttää siihen eri aivoalueita. Jossain suhteessa vanhemman ihmisen aivot toimivat vähän samaan tapaan kuin vanhempi tenniksen pelaaja: tämä korvaa nopeuden puutteen taidoilla, joita nuoremmalla pelaajalla ei kenties ole, mutta vaikka hän pelaa eri tekniikalla, hän kerää silti pisteitä.

Miten iäkkäät voivat pitää pistemäärän korkealla? Tutkittuaan yli tuhatta 70–80-vuotiasta ihmistä gerontologi, lääkäri Marilyn Albert havaitsi, että aivovoimistelu on yksi niistä tekijöistä, jotka ratkaisevat, ketkä vanhukset pysyvät henkisesti vireinä (ks. tekstiruutua ”Pidä mieli vireänä”). Aivovoimistelu pitää aivojen ”puhelinlinjat” kunnossa. Toisaalta henkinen rapistuminen alkaa asiantuntijoiden mukaan silloin, kun ”ihmiset jäävät eläkkeelle, päättävät viettää leppoisia päiviä ja sanovat, ettei heidän tarvitse enää seurata aikaansa” (Inside the Brain).

Hyvää asiassa on gerontologi, tri Jack Rowen mukaan se, että ”omassa vallassamme tai muutettavissamme olevat seikat lisäävät mahdollisuuksiamme elää hyvä vanhuus”. Eikä koskaan ole liian myöhäistä alkaa omaksua hyviä tottumuksia. Muuan tutkija sanoo: ”Vaikka sinulla olisi ollut epäterveelliset tavat koko ikäsi mutta muutat niitä myöhempinä vuosina, saat luultavasti nauttia ainakin joistakin terveellisen elämäntavan palkinnoista.”

Ympäristöllä on merkitystä

Jos Lontoossa nykyaikana syntynyt tyttö siirrettäisiin keskiaikaiseen Lontooseen, hänen elinajan odotteensa putoaisi alle puoleen. Syynä ei olisi äkillinen muutos hänen fyysisessä kunnossaan, vaan jyrkkä muutos kahden muun aidan korkeudessa: ympäristössä ja terveydenhuollossa. Tarkastellaanpa ensin ympäristöä.

Fyysinen ympäristö. Ennen vanhaan ihmisen fyysinen ympäristö, kuten hänen kotinsa, saattoi olla hyvin vaarallinen terveydelle. Viime vuosikymmeninä vaarat ovat kuitenkin pienentyneet. Parempi hygienia, puhtaampi vesi ja syöpäläisten väheneminen asunnoista ovat parantaneet elinympäristöä, edistäneet terveyttä ja pidentäneet elämää. Ihminen ehtiikin nyt aitajuoksussaan pitemmälle monin paikoin maailmaa.c Tämän aidan madaltaminen vaatii kuitenkin enemmän kuin putkiasennuksia. Myös sosiaalinen ja uskonnollinen ympäristö on pidettävä terveenä.

Sosiaalinen ympäristö. Sosiaalinen ympäristö koostuu ihmisistä, niistä joiden kanssa asuu, tekee työtä, syö, harjoittaa uskontoa ja rentoutuu. Fyysinen ympäristö paranee, kun käytettävissä on puhdasta vettä; vastaavasti sosiaalinen ympäristö saattaa parantua, kun lähettyvillä on arvostettuja ystäviä, yhden tärkeän seikan mainitaksemme. Mahdollisuus jakaa toisten kanssa ilot ja surut, unelmat ja pettymykset madaltaa ympäristön muodostamaa aitaa ja auttaa juoksemaan pitemmälle.

Päinvastoinkin voi käydä. Seuran puute saattaa aiheuttaa yksinäisyyttä ja sosiaalisen kuoleman. Ihminen kuihtuu, ellei kukaan hänen ympärillään ilmaise välittävänsä hänestä. Muuan vanhainkodissa asuva nainen kirjoitti tuttavalleen: ”Olen 82-vuotias, ja tässä kodissa on nyt kulunut 16 pitkää vuotta. Meitä kohdellaan hyvin, mutta yksinäisyyttä on joskus vaikea kestää.” Valitettavasti naisen tilanne on tyypillinen monille vanhuksille varsinkin länsimaissa. Yhteiskunta usein sietää heitä, mutta ei juuri arvosta. Niinpä ”yksinäisyys on merkittävimpiä seikkoja, jotka jatkuvasti uhkaavat iäkkäiden hyvinvointia teollisuusmaissa”, sanoo James Calleja kansainvälisestä vanhenemista tutkivasta instituutista.

Et ehkä voi mitään olosuhteille, jotka jättävät sinut yksinäisyyden armoille – näitä ovat esimerkiksi pakollinen eläkkeelle jääminen, liikkuvuuden heikkeneminen, pitkäaikaisten ystävien menetys tai puolison kuolema – mutta voit silti tehdä jotain saadaksesi tämän aidan riittävän matalaksi. Ensinnäkin on pidettävä mielessä, että yksinäisyyden tunnetta ei aiheuta vanhuus; jotkut nuoretkin tuntevat itsensä yksinäisiksi. Ongelman syy ei ole ikä, vaan sosiaalinen eristäytyneisyys. Miten voit välttää vähittäisen eristäytymisen?

”Tee ihmisten olo mukavaksi seurassasi”, neuvoo iäkäs leski. ”Harva viihtyy nyrpeän lähellä. Täytyy nähdä vaivaa sen hyväksi, että on iloinen. Siihen menee kyllä energiaa, mutta sijoitukselle saa vastinetta. Huomaavaisuus synnyttää huomaavaisuutta.” Hän lisää: ”Yritän pysyä ajan tasalla lukemalla valistavia lehtiä ja seuraamalla uutisia, jotta minulla olisi varmasti yhteisiä puheenaiheita tapaamieni ihmisten kanssa, niin nuorten kuin vanhojenkin.”

Tässä lisää ehdotuksia: Opettele olemaan kiinnostunut siitä, mistä muut pitävät. Esitä kysymyksiä. Ole antelias mahdollisuuksiesi mukaan; ellei sinulla ole aineellista annettavaa, voit antaa aikaasi ja voimiasi. Antaminen tuo onnellisuutta. Kirjoita kirjeitä. Ryhdy harrastamaan jotakin. Noudata kyläkutsuja ja lähde pyydettäessä ulos toisten kanssa. Luo kotiisi iloinen ja viihtyisä ilmapiiri. Ojenna auttava käsi niille, jotka sitä tarvitsevat.

Uskonnollinen ympäristö. Kasvava todistusaineisto viittaa siihen, että uskonnollinen toiminta tuo iäkkäille ”tarkoitusta ja merkitystä elämään”, ”onnellisuutta”, ”tunteen siitä, että on hyödyksi”, ”tyytyväisyyttä elämään” sekä ”yhteenkuuluvuuden ja hyvinvoinnin tunteen”. Miksi? Aihetta käsittelevässä kirjassa selitetään: ”Uskonnollinen vakaumus antaa ihmisille elämänkatsomuksen sekä joukon asenteita, arvoja ja näkemyksiä, jotka auttavat heitä tulkitsemaan ja ymmärtämään maailmaa heidän ympärillään.” Lisäksi toiminta uskonnon piirissä tuo iäkkäille ihmiskontakteja ja siten ”vähentää sosiaalisen eristäytymisen ja yksinäisyyden mahdollisuutta”. (Later Life—The Realities of Aging.)

Louiselle ja Evelynille, Jehovan todistajien seurakuntaan kuuluville 80-vuotiaille leskille, nämä tutkimukset vain vahvistavat sen, minkä he ovat tienneet jo kymmeniä vuosia. ”Minusta on ihanaa jutella valtakunnansalillad toisten kanssa, vanhojen ja nuorten”, sanoo Louise. ”Kokoukset ovat opettavia. Kun olemme yhdessä kokousten jälkeen, saatamme nauraakin makeasti. Salilla on hauskaa.” Uskonnollisesta toiminnasta on hyötyä myös Evelynille. ”Kun käyn puhumassa lähitienoon ihmisille Raamatusta, ei tule jäätyä yksin neljän seinän sisälle. Se tuo myös hyvän mielen. Elämän todellisen tarkoituksen opettaminen ihmisille on tyydytystä tuottavaa työtä.”

Louisen ja Evelynin elämällä on selvästikin tarkoitus. Sen tuottama hyvinvoinnin tunne madaltaa tätä toista aitaa, ympäristöä, ja auttaa heitä menemään eteenpäin (vrt. Psalmit 92:13, 14).

Saatavilla edullista terveydenhuoltoa erinomaisin tuloksin

Lääketieteen edistysaskeleet tällä vuosisadalla ovat madaltaneet merkittävästi kolmatta aitaa, terveydenhuoltoa, mutta vain joissakin osissa maapalloa. Maailman terveysraportin 1998 mukaan ”elinajan odote todellisuudessa laski vuosina 1975–95” useissa köyhissä maissa. WHO:n pääjohtaja sanoi, että ”kolme neljästä köyhimpien maiden asukkaasta kuolee nykyään alle 50-vuotiaana, mikä oli 50 vuotta sitten elinajan odote koko maailmassa”.

Siitä huolimatta yhä useammat vanhat ja nuoret onnistuvat kehitysmaissa madaltamaan tätä aitaa hyödyntämällä sitä terveydenhuoltoa, jota heidän saatavillaan on ja johon heillä on varaa. Esimerkkinä mainittakoon tuberkuloosin uusi hoitomenetelmä.

Tuberkuloosi tappaa ympäri maailman enemmän ihmisiä kuin aids, malaria ja muut trooppiset taudit yhteensä: siihen kuolee 8000 henkeä päivässä. Jokaisesta sadasta potilaasta aina 95 elää kehitysmaissa. Aktiivista tuberkuloosia sairastaa nykyään noin 20 miljoonaa ihmistä, ja seuraavien kymmenen vuoden aikana siihen voi kuolla noin 30 miljoonaa eli saman verran kuin Bolivian, Kambodžan ja Malawin asukkaita on yhteensä.

WHO oli siis ymmärrettävästi iloinen ilmoittaessaan vuonna 1997, että se oli kehittänyt hoitomenetelmän, jolla tuberkuloosi voitiin hoitaa puolessa vuodessa ilman sairaalassaoloa tai lääketieteellistä huipputekniikkaa. ”Maailmalla on nyt ensi kertaa päteväksi osoitettuja välineitä ja menetelmiä, joilla nujertaa tuberkuloosiepidemia paitsi rikkaissa maissa myös maailman köyhimmissä maissa”, kerrottiin WHO:n julkaisussa The TB Treatment Observer. Tämä menetelmä, jota on kuvailtu ”tämän vuosikymmenen merkittävimmäksi läpimurroksi terveydenhuollon alalla”, on nimeltään DOTS, valvottu täsmäohjelma.e

Vaikka menetelmä on paljon halvempi kuin tavanomaiset tuberkuloosihoidot, tulokset ovat lupaavia varsinkin kehitysmaiden kannalta. ”Mikään muu tuberkuloosihoito ei ole tuottanut tasaisesti yhtä hyviä tuloksia”, kertoo WHO:n maailmanlaajuisen tuberkuloosiohjelman johtaja tri Arata Kochi. ”DOTS parantaa jopa 95 prosenttia tapauksista, köyhimmissäkin maissa.” Vuoden 1997 loppuun mennessä oli 89 maata ottanut DOTS-menetelmän käyttöön. Nyt määrä on noussut 96:een. WHO toivoo, että hoidon piiriin saadaan vielä miljoonia köyhiä kaikkein vähiten kehittyneissä maissa, ja näin kolmas aita madaltuisi elämän kilpajuoksussa.

Muuttamalla elintapojaan, kohentamalla ympäristöään ja parantamalla terveydenhuoltoa ihminen on tosiaan voinut pidentää keskimääräistä elinikää ja elinajan odotetta. Kysymys kuuluu: voiko ihminen jonain päivänä pidentää myös enimmäiselinikää, yltää kenties sellaiseen elämään, jossa ei maaliviivaa olekaan?

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu/Kuva s. 6]

KUINKA PALJON JA MILLAISTA LIIKUNTAA?

”Puoli tuntia kohtuullista liikuntaa päivittäin on hyvä tavoite” erään yhdysvaltalaisen vanhenemista tutkivan instituutin mukaan (National Institute on Aging). Tuota määrää ei kuitenkaan tarvitse tehdä kerralla. Kolmesta lyhyestä, kymmenen minuutin jaksosta sanotaan olevan yhtä paljon hyötyä kuin jos samat harjoitukset tekee peräkkäin puolessa tunnissa. Millaista liikuntaa voidaan harrastaa? Instituutin kirjasessa suositellaan: ”Lyhyistä pyrähdyksistä, kuten portaiden käyttämisestä hissin sijasta tai kävelemisestä autolla ajamisen sijasta, voi tulla yhteensä puoli tuntia liikuntaa päivässä. Haravointi, aktiivinen leikkiminen lasten kanssa, puutarhanhoito ja jopa kotityöt voidaan kaikki hoitaa sellaisella tavalla, että ne voi laskea mukaan päivän liikunnan kokonaismäärään.” (Don’t Take It Easy: Exercise!) On tietysti viisasta keskustella asiasta lääkärin kanssa ennen kuin aloittaa liikuntaohjelman.

[Kuva]

Kohtuullinen liikunta voi tuoda iäkkäille lisää voimaa ja vireyttä

[Tekstiruutu/Kuva s. 7]

PIDÄ MIELI VIREÄNÄ

Tuhansia iäkkäitä käsittäneissä tutkimuksissa saatiin selville useita eri seikkoja, jotka estävät vanhemman ihmisen mieltä urautumasta. Niitä olivat ”lukeminen ja matkustaminen sekä aktiivinen osallistuminen kulttuuritapahtumiin, koulutukseen, kerhoihin ja kiltoihin”. ”Tee mahdollisimman paljon kaikkea erilaista.” ”Pysy työssäsi; älä jää eläkkeelle.” ”Sulje televisio.” ”Mene jollekin kurssille.” Tällaisen toiminnan uskotaan paitsi piristävän mieltä myös tuottavan uusia yhteyksiä aivoihin.

[Kuva]

Aivovoimistelu pitää mielen vireänä

[Tekstiruutu/Kuva s. 8]

TERVEYSVINKKEJÄ IKÄIHMISILLE

Yhdysvaltain sosiaali- ja terveysministeriön alainen vanhenemista tutkiva instituutti sanoo, että ”mahdollisuudet pysyä terveenä ja elää pitkään voivat parantua”, kun noudatetaan järkeviä neuvoja, esimerkiksi seuraavia:

● Syö monipuolisesti, myös hedelmiä ja vihanneksia.

● Nauti alkoholia kohtuullisesti, mikäli yleensäkään juot sitä.

● Älä tupakoi. Koskaan ei ole liian myöhäistä lopettaa.

● Liiku säännöllisesti. Neuvottele lääkärin kanssa ennen kunto-ohjelman aloittamista.

● Pidä yhteyttä sukulaisiin ja ystäviin.

● Pysy aktiivisena työn, rentoutumisen ja ihmisten avulla.

● Säilytä myönteinen asenne elämään.

● Tee sellaista, mistä saat iloa.

● Käy säännöllisesti terveystarkastuksessa.

[Tekstiruutu s. 9]

HERMOSOLUT UUDESSA VALOSSA

Luulimme aiemmin, että hermosoluja kuolee jokaisena elämän päivänä kaikkialla aivoissa”, sanoo psykiatrian ja neurologian professori Marilyn Albert. ”Asia vain ei ole niin. Niitä kyllä menetetään jonkin verran normaalin ikääntymisen myötä, mutta ei kovin jyrkästi ja vain hyvin valikoiduilla aivoalueilla.” Lisäksi pitkään elänyt käsitys siitä, ettei ihmisellä synny uusia hermosoluja, on viimeaikaisten havaintojen perusteella vähintäänkin ”aivan liian yleistävä”, kerrotaan marraskuun 1998 Scientific American -tiedelehdessä. Hermotutkijat sanovat keränneensä todisteita siitä, että iäkkäilläkin ”syntyy satamäärin uusia hermosoluja”.

[Tekstiruutu s. 11]

VANHOJA JA VIISAITAKO?

”Eikö iäkkäiden joukossa ole viisautta ja päivien paljous tuo ymmärrystä?” kysytään Raamatussa (Job 12:12). Mikä on vastaus? Tutkijat ovat tutkineet iäkkäitä mitatakseen muun muassa ”ymmärtäväisyyttä, arvostelukykyä, suhteellisuudentajua sekä kykyä punnita vastakkaisia arvoja ja luoda hyviä ratkaisumalleja ongelmille”. U.S.News & World Report -lehden mukaan tutkimus osoitti, että ”iäkkäät lyövät nuoremmat laudalta mennen tullen kaikissa viisauden piirteissä ja antavat mietitympiä, hienosyisempiä neuvoja”. Tutkimuksista ilmenee myös, että ”vaikka iäkkäillä menee usein kauemmin ratkaisun tekemiseen, heidän ratkaisunsa on yleensä parempi”. Kuten Jobin kirja osoittaa Raamatussa, vanhuus tosiaan tuo viisautta.

[Kuva s. 5]

Ihmiselämä on kuin aitajuoksu

[Kuva s. 9]

”Tee ihmisten olo mukavaksi seurassasi”, neuvoo eräs leski

[Kuvat s. 10]

”Elämän todellisen tarkoituksen opettaminen ihmisille on tyydytystä tuottavaa työtä.” (Evelyn)

[Kuvat s. 10]

”Minusta on ihanaa jutella valtakunnansalilla toisten kanssa, vanhojen ja nuorten.” (Louise)