KAUHU

Tällä vastineella käännetään tavallisesti heprealainen substantiivi paʹḥad (verbi on pa·ḥadʹ), joka merkitsee pohjimmiltaan sellaista, mikä aiheuttaa vavistusta (vrt. Mi 7:17). Eräs sanan quts muoto on käännetty ilmauksella ”tuntea puistattavaa kauhua” (2Mo 1:12; 4Mo 22:3; Jes 7:16), ja tämä sana sisältää usein ajatuksen ”inhosta” (ks. INHOTTAVUUS: ”Hyvin inhottava”). ”Öiset kauhut” tarkoittavat sellaista, mikä voi synnyttää kauhua tai voimakasta pelkoa yöllä, esimerkiksi ryöstäjien yllätyshyökkäystä tai suurten petoeläinten hyökkäystä (Lal 3:8).

Jaakob sanoi Kaikkivaltiasta ”Häneksi jota myös Iisak pelkää”, ts. häneksi, jota kohtaan Iisak tunsi kauhua eli kunnioittavaa pelkoa ja jota hän pelkäsi olla miellyttämättä. Jaakobilla oli sama näkemys kuin isällään Iisakilla, mikä käy ilmi siitä, että hän vannoi valansa ”Hänen kauttaan, jota hänen isänsä Iisak pelkäsi”. (1Mo 31:42, 53.)

Jehovaa kohtaan tunnettava terve kauhu, joka ilmenee haluna kaihtaa sellaista, mitä hän ei hyväksy, on erittäin tärkeää, jos aikoo pysyä hänen palvelijanaan. Tämän kauhun eli voimakkaan pelon ansiosta Job saattoi olla moitteeton ja oikeamielinen (Job 1:1; 23:15; 31:23). Se auttoi myös psalmistaa pitämään hellittämättä kiinni Jumalan mielen mukaisesta menettelystä huolimatta siitä, että ruhtinaat vainosivat häntä (Ps 119:120, 161). Josafat kehotti nimitettyjä tuomareita ilmaisemaan tätä oikeaa kauhua, jotta he olisivat puolueettomia ja tekisivät oikeudenmukaisia päätöksiä (2Ai 19:5–7).

Jehova on kansansa Suojelija ja Ylläpitäjä. Kenelläkään ei ole siksi syytä joutua kauhun valtaan ihmisten tähden, pelätä kovasti sitä, mitä he ehkä voivat tehdä, ja antaa siten periksi heidän sopimattomille vaatimuksilleen. (Ps 27:1; 78:53; 91:2–5; Jes 12:2.) Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivät Jumalan palvelijat kohtaisi mitään kärsimyksiä nykyisessä asiainjärjestelmässä. He joutuvat aika ajoin säälittävään, epäedulliseen asemaan. Ne, joilla ei ole uskoa ja jotka eivät näe, että Jehovan palvelijat ovat yhä hänen huolenpitonsa kohteina, saattavat kauhuissaan jättää heidät, koska he eivät halua jakaa heidän toivottomalta näyttävää osaansa (Ps 31:11). Jehova ei kuitenkaan hylkää heitä (Ps 27:10; 94:14).

Jumalattomat jatkavat pahan tekemistä, koska heillä ei ole Jumalan pelkoa (Ps 36:1–4). He tulevat kuitenkin väistämättä kauhistumaan, kun he joutuvat onnettomuuteen siksi, etteivät he ole välittäneet jumalisesta viisaudesta (San 1:26, 27).

Kun Jehova otti pois suojeluksensa uskottomilta israelilaisilta, he olivat kauhuissaan yötä päivää ja pelkäsivät jopa henkensä edestä. Turmiota ei kerta kaikkiaan päässyt pakoon. (5Mo 28:66, 67; Jes 24:17–20; 33:14; Jer 30:5; Va 3:47.) Ne, jotka toimisivat jumalisen viisauden mukaisesti ja jotka aina tuntisivat kunnioittavaa pelkoa Luojaansa kohtaan, eivät kokisi tällaista kauhua (San 1:33; 3:24, 25; 28:14).

Jehovan vertaansa vailla olevan voiman, tuen tai suosion osoitukset saattavat herättää kauhua tarkkailijoissa (2Ai 17:10; Ps 53:5; 105:38; Jes 19:16, 17; Jer 33:9). Jumalan avulla israelilaiset esimerkiksi saavuttivat merkittäviä ja todella pelkoa herättäviä voittoja vihollisistaan (5Mo 11:25; 1Ai 14:17; 2Ai 14:12–14; 20:29), ja Mordokain ja Esterin aikana tapahtumien odottamaton käänne juutalaisten hyväksi sai heidän vihollisensa kauhun valtaan (Est 8:17; 9:2, 3). Lisäksi Jumalasta lähtöisin olevan rohkeuden ja voiman osoitukset voivat saada aikaan tervettä kauhua ja tottelevaisuutta. Niinpä kun kuningas Saul vetosi voimakkaasti israelilaisiin, jotta nämä lähtisivät hänen kanssaan puolustamaan Jabes-Gileadia, ”Jehovan kauhu” valtasi heidät, ja he lähtivät ”yhtenä miehenä” (1Sa 11:7).

Koska Jehova oli ennustanut, että Kyyros kukistaisi Babylonin, israelilaisilla ei ollut mitään syytä kauhistua tuota järkyttävää tapahtumaa. Heille sen tuli merkitä vapautusta babylonialaisten vihastuksen herättämästä kauhusta. Epäjumalankuvien tekijät joutuisivat kuitenkin väistämättä kauhun valtaan, kun yhdestäkään ihmiskäsin valmistetusta jumalasta ei olisi Babylonin pelastajaksi. (Jes 44:8–11, 24–28; 51:12, 13.)