Psalmin 32:1–5

Sillä yötä päivää oli sinun kätesi raskaana minun päälläni; minun nesteeni kuivui niinkuin kesän helteessä.” Yritykset syyllisen omantunnon tukahduttamiseksi näännyttivät Daavidin, ja tuska heikensi hänen tarmoaan, kuten puu menettää elämää antavaa nestettä kuivuuden aikana tai kesäpäivän helteessä. Ilmeisesti hän kärsi sen vahingollisista vaikutuksista henkisesti ja fyysisesti ja menetti ilonsa siksi, ettei hän tunnustanut. Vain tunnustamalla Jumalalle hän saattoi saada anteeksi ja kokea helpotuksen. Daavid sanoi: ”Autuas se, jonka rikokset ovat anteeksi annetut, jonka synti on peitetty! – – Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja tekojani; minä sanoin: ’Minä tunnustan Herralle rikokseni’, ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani.”