”Jeesus Kristus on Herra” – miten ja milloin?
”HERRA sanoi minun herralleni: ’Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi’.” Näin kuuluu psalmi 110:1 vuoden 1938 Kirkkoraamatun mukaan. Kuka on tässä mainittu ensimmäinen ”Herra”, ja kenelle hän puhuu?
Tämän heprealaisen jakeen täsmällisempi käännös antaa heti vastauksen ensimmäiseen kysymykseen: ”Jehovan lausunto Herralleni kuuluu: – –.” Ensiksi mainittu ”Herra” on siis kaikkivaltias Jumala, itse Jehova. Nämä arvonimet oli sekoitettu jo Kirkkoraamattua vanhemmissa käännöksissä, sillä ”Herraa” käytettiin Jehovan vastineena hepreasta kreikkaan käännetyn muinaisen Septuagintan myöhemmissä jäljennöksissä. Tämä johtui siitä, että Jumalan nimi, tetragrammi (יהוה), korvattiin arvonimellä ”Herra”. Raamatunoppinut A. E. Garvie sanoo: ”Arvonimen Herra – – [kyʹri·os] käyttö selittyy hyvin helposti ja todennäköisesti sillä, että sitä käytettiin juutalaisessa synagogassa liiton nimen Jahve [Jehova] asemesta luettaessa Raamatun kirjoituksia.”
Raamattu tunnistaa Jehovan ”Suvereeniksi Herraksi” (1. Mooseksen kirja 15:2, 8 [”Herra, Herra”, KR-38; ”Suvereeni Herra”, UM]; Apostolien teot 4:24; Ilmestys 6:10). Häntä sanotaan myös ”tosi Herraksi” ja ”kaiken maan Herraksi” (2. Mooseksen kirja 23:17 [”Herra”, KR-38; ”tosi Herra”, UM]; Joosua 3:13; Ilmestys 11:4). Kuka sitten on tuo psalmin 110:1 toinen ”herra”, ja miten Jehova tunnusti hänet ”herraksi”?
Jeesus Kristus ”herrana”
Jeesusta puhutellaan ”Herraksi” kaikissa neljässä evankeliumissa, useimmiten Luukkaassa ja Johanneksessa. Tuo arvonimi ilmaisi ensimmäisellä vuosisadalla samanlaista kunnioitusta ja kohteliaisuutta kuin nykyäänkin (Johannes 12:21; 20:15; vrt. myös Kingdom Interlinear). Markuksen evankeliumissa käytetään useammin sanaa Opettaja eli Rabbuuni puhuteltaessa Jeesusta (vrt. Markuksen 10:51:tä Luukkaan 18:41:een). Jopa siinä kysymyksessä, jonka Saul esitti Damaskoksen tiellä, ”Herra, kuka olet?”, oli tällainen samanlainen kohteliaan tiedustelun sävy (Apostolien teot 9:5). Mutta kun Jeesuksen seuraajat oppivat tuntemaan Herraansa, tuo arvonimi ilmaisi heidän puheessaan selvästikin paljon enemmän kuin vain kunnioitusta.
Kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen mutta ennen taivaaseen nousemistaan Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen ja ilmoitti heille hämmästyttävän asian: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.” (Matteus 28:18.) Sitten helluntaipäivänä Pietari viittasi vuodatetun pyhän hengen vaikutuksesta psalmiin 110:1 sanoen: ”Tietäköön sen tähden koko Israelin huone varmasti, että Jumala on tehnyt hänet sekä Herraksi että Kristukseksi, tämän Jeesuksen, jonka te panitte paaluun.” (Apostolien teot 2:34–36.) Koska Jeesus oli uskollinen aina siihen saakka, kun hän kuoli häpeällisesti kidutuspaalussa, hänet herätettiin kuolleista ja hänelle annettiin korkein palkka. Sitten hän meni herrauteensa taivaisiin.
Apostoli Paavali vahvisti Pietarin sanat kirjoittaessaan, että Jumala oli asettanut Kristuksen ”istumaan oikealle puolelleen taivaallisiin, paljon ylemmäksi jokaista hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, joka mainitaan, ei ainoastaan tässä asiainjärjestelmässä, vaan myös tulevassa” (Efesolaisille 1:20, 21). Jeesuksen Kristuksen herraus on kaikkien muiden herrauksien yläpuolella, ja se jatkuu uuden maailman puolelle asti (1. Timoteukselle 6:15). Hänet korotettiin ”ylempään asemaan” ja hänelle annettiin ”nimi, joka on jokaisen muun nimen yläpuolella”, jotta jokainen tunnustaisi ”Jumalan, Isän, kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra” (Filippiläisille 2:9–11). Näin täyttyi psalmin 110:1 alkuosa, ja ”enkelit ja vallat ja voimat” olivat alamaisia Jeesuksen herraudelle (1. Pietarin kirje 3:22; Heprealaisille 8:1).
Ilmausta ”herrain Herra” sovelletaan Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa ainoastaan Jehovaan (5. Mooseksen kirja 10:17; Psalmit 136:2, 3). Mutta Pietari sanoi henkeytettynä Kristuksesta Jeesuksesta: ”Tämä on kaikkien muidenkin Herra [”meidän kaikkien Herra”, Goodspeed].” (Apostolien teot 10:36.) Hän on tosiaan ”sekä kuolleiden että elävien Herra” (Roomalaisille 14:8, 9). Kristityt tunnustavat Jeesuksen Kristuksen varauksetta Herrakseen ja Omistajakseen ja tottelevat häntä mielellään hänen alamaisinaan, jotka on ostettu hänen hyvin kalliilla verellään. Lisäksi Jeesus Kristus on hallinnut kuningasten Kuninkaana ja herrojen Herrana seurakuntaansa vuoden 33 helluntaista lähtien. Nykyään hän kuitenkin hallitsee hänelle vuonna 1914 annetulla kuninkaallisella valtuudella tuossa asemassa, ja hänen vihollisensa on pantu hänen jalkojensa ”astinlaudaksi”. Aika oli nyt kypsä sille, että hän kävi alistamaan vihollistensa keskellä” (UM), kaikki tämä psalmin 110:1, 2 täyttymykseksi. (Heprealaisille 2:5–8; Ilmestys 17:14; 19:16.)
Miten sitten Jeesuksen ennen hänen kuolemaansa ja ylösnousemustaan lausumat sanat ”Isäni on luovuttanut minulle kaiken” olisi ymmärrettävä? (Matteus 11:25–27; Luukas 10:21, 22.) Tämä ei ole yhtä kauaskantoinen lausunto kuin edellä käsitellyt kohdat. Sekä Matteuksen että Luukkaan tekstiyhteys osoittaa, että Jeesus puhui tiedosta, joka on kätketty maailman viisailta mutta joka on paljastettu hänen kauttaan, koska hän tuntee ”täysin” Isän. Kun Jeesus kastettiin vedessä ja hänestä tuli Jumalan hengellinen Poika, hän saattoi muistaa ihmiseksi tuloaan edeltäneen taivaallisen olemassaolonsa ja kaiken sen tiedon, joka siihen liittyi, mutta tämä oli jotain muuta kuin hänen myöhempi herrautensa (Johannes 3:34, 35).
Jeesuksen Kristuksen herrauden erottaminen
Joissakin Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten käännöksissä syntyy ongelmia, kun tekstissä lainataan heprealaisista kirjoituksista kohtia, missä ”Herra” viittaa selvästi Jehova Jumalaan. Vertaa esimerkiksi Luukkaan 4:19:ää Jesajan 61:2:een vuoden 1938 Kirkkoraamatun mukaan. Jotkut väittävät, että Jeesus otti Jehovalta arvonimen Herra ja että Jeesus oli lihassa ollessaan todellisuudessa Jehova, mutta Raamattu ei tue tätä väitettä. Jehova Jumala ja hänen Poikansa, Jeesus Kristus, erotetaan aina tarkasti toisistaan Raamatussa. Jeesus teki tunnetuksi Isänsä nimen ja edusti häntä (Johannes 5:36, 37).
Kiinnitä seuraavissa esimerkeissä huomiota lainauksiin, jotka on otettu Raamatun heprealaisista kirjoituksista kreikkalaisiin kirjoituksiin. Jehova Jumala ja hänen Voideltunsa eli Messias mainitaan molemmat Apostolien tekojen 4:24–27:ssä, jossa lainataan psalmia 2:1, 2 (UM). Roomalaiskirjeen 11:33, 34:n tekstiyhteys viittaa selvästi Jumalaan, kaiken viisauden ja tiedon Lähteeseen, ja siinä tukeudutaan Jesajan 40:13, 14:ään. Kirjoittaessaan Korinton seurakunnalle Paavali toistaa samat sanat: ”Kuka on tullut tuntemaan Jehovan mielen, niin että voi opettaa häntä?” ja jatkaa sitten: ”Mutta meillä on Kristuksen mieli.” Herra Jeesus paljasti seuraajilleen Jehovan mielen monista tärkeistä asioista. (1. Korinttolaisille 2:16.)
Toisinaan jokin Heprealaisten kirjoitusten kohta viittaa Jehovaan, mutta koska hän delegoi voimaansa ja valtaansa, se täyttyy Jeesuksessa Kristuksessa. Esimerkiksi psalmissa 34:9 kehotetaan: ”Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra [”Jehova”, UM] on hyvä.” Pietari soveltaa sen kuitenkin Herraan Jeesukseen Kristukseen sanoessaan: ”Edellyttäen että olette maistaneet, että Herra on huomaavainen.” (1. Pietarin kirje 2:3.) Pietari poimii periaatteen ja osoittaa, miten se pitää paikkansa myös Jeesuksesta Kristuksesta. Hankkimalla sekä Jehova Jumalan että Jeesuksen Kristuksen tuntemusta ja toimimalla sen mukaan kristityt voivat saada paljon siunauksia sekä Isältä että Pojalta (Johannes 17:3). Pietarin sovellus ei tee Suvereenista Herrasta Jehovasta samaa persoonaa kuin on Herra Jeesus Kristus. (Ks. engl. viitelaitoksesta 1. Pietarin kirjeen 2:3:n alaviitettä.)
Apostoli Paavali tekee Jehova Jumalan ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, keskinäiset asemat hyvin selviksi sanoessaan: ”Todellisuudessa on meillä yksi Jumala, Isä, josta kaikki on, ja me häntä varten, ja on yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka välityksellä kaikki on, ja me hänen välityksellään.” (1. Korinttolaisille 8:6; 12:5, 6.) Kirjoittaessaan Efesoksen kristilliselle seurakunnalle Paavali erotti ”yhden Herran”, Jeesuksen Kristuksen, aivan eri persoonaksi kuin on ”yksi Jumala ja kaikkien Isä” (Efesolaisille 4:5, 6).
Jehova kaikkien yläpuolella
Ilmestyksen 11:15:n sanat ovat vuodesta 1914 lähtien osoittautuneet tosiksi: ”Maailman valtakunnasta on tullut meidän Herramme [Jehova Jumalan] ja hänen Kristuksensa valtakunta, ja hän on hallitseva kuninkaana aina ja ikuisesti.” Eräässä Uuden testamentin sanakirjassa sanotaan: ”Kun Kristus on kukistanut kaiken vallan (1. Kor. 15:25), hän alistuu Jumalan, Isän, alaisuuteen. Täten Jeesuksen herraus on täyttänyt tehtävänsä ja Jumala on kaikki kaikissa (1. Kor. 15:28).” (The New International Dictionary of New Testament Theology, osa 2, s. 514.) Tuhatvuotiskauden lopussa Kristus Jeesus luovuttaa takaisin Isälleen, Kaikkivaltiaalle Jumalalle, sen voiman ja vallan, jonka tämä oli aiemmin delegoinut hänelle. Sen johdosta kaikki kunnia ja palvonta annetaan, niin kuin kuuluukin, Jehovalle, ”Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalalle” (Efesolaisille 1:17).
Vaikka Jeesus onkin parhaillaan herrojen Herra, häntä ei koskaan sanota jumalten Jumalaksi. Jehova pysyy kaikkien yläpuolella. Tällä tavoin Jehova on ”kaikki jokaiselle” (1. Korinttolaisille 15:28). Jeesuksen herraus antaa hänelle sen paikan kristillisen seurakunnan Päänä, johon hänellä on oikeus. Vaikka ehkä näemme tässä maailmassa monia korkeissa asemissa olevia voimakkaita ”herroja”, luotamme jatkuvasti Häneen, joka on herrojen Herra. Silti Jeesus Kristus pysyy korkeassa, korotetussa asemassaankin yhä alamaisena Isälleen, ”jotta Jumala hallitsisi kaikkia” (1. Korinttolaisille 15:28, The Translator’s New Testament). Jeesus antoi todella erinomaisen esimerkin nöyryydestä opetuslastensa jäljiteltäväksi, vaikka he tunnustavatkin hänet Herrakseen!
[Tekstiruutu s. 30]
”Kun Uuden testamentin kirjoittajat puhuvat Jumalasta, he tarkoittavat Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalaa ja Isää. Kun he puhuvat Jeesuksesta Kristuksesta, he eivät puhu hänestä eivätkä ajattele häntä Jumalana. Hän on Jumalan Kristus, Jumalan Poika, Jumalan Viisaus, Jumalan Sana. Jopa Pyhän Johanneksen johdanto, joka tulee lähimmäksi nikealaista oppia, on luettava koko evankeliumin ilmiselvän subordinationismin [opetus, jonka mukaan Kristus on alamainen Isälleen] valossa; lisäksi johdanto ei ole niin yksiselitteinen kreikan kielessä, missä kyseinen substantiivi – – [the·osʹ] on artikkeliton, kuin se näyttää olevan englannin kielessä.” (John Martin Creed, ”The Divinity of Jesus Christ”)