JÄLJENTÄJÄ

Raamatullisessa mielessä sana ”jäljentäjä” tarkoittaa kopioijaa, ihmistä, joka teki jäljennöksiä jostakin kirjoitetusta aineistosta, varsinkin Raamatun kirjoituksista. Sana ”jäljentäjä” on käännetty heprealaisesta sanasta so·ferʹ, joka liittyy laskemiseen ja muistiin merkitsemiseen. Sillä on erilaisia merkityksiä. Se voi tarkoittaa kirjuria (Tu 5:14) tai sihteeriä (Jer 36:32; Hes 9:2, 3). Kirjuri (kirjanoppinut) saattoi olla virallinen kirjoittaja, joka kirjoitti eri ihmisten sanelusta, sihteeri, jäljentäjä tai sitten Lain opettaja. Nimitys ”jäljentäjä” on kuitenkin paikallaan varsinkin silloin, kun sitä käytetään ihmisistä, jotka työkseen jäljensivät Mooseksen lakia ja muita Pyhän Raamatun osia. Nimenomaan jäljentäjiksi sanotaan Safania, erästä Sadokia ja pappi Esraa (Jer 36:10; Ne 13:13; 12:26, 36).

Pappi Esran, joka meni juutalaisen jäännöksen kanssa Babylonista Jerusalemiin Persian kuninkaan Artakserkseen seitsemäntenä vuonna (468 eaa.), kerrotaan olleen ”Mooseksen lain taitava jäljentäjä” ja ”Jehovan käskysanojen ja hänen Israelia koskevien säännöstensä jäljentäjä” (Esr 7:6, 7, 11). Hänen aikanaan juutalaisista kirjureista tuli ensimmäisen kerran huomattava Raamatun jäljentäjien ryhmä. Tuhannet juutalaiset olivat jääneet Babyloniin, ja toiset asuivat hajallaan muuttojen ja liiketoimien vuoksi. Eri paikkoihin ilmaantui paikallisia kokoushuoneita eli synagogia, ja näitä varten jäljentäjien täytyi kopioida Raamatun käsikirjoituksia käsin. He tekivät niitä hyvin huolellisesti. (Ks. KIRJURI, KIRJANOPPINUT.)

Juuri Esra, pappi ja taitava jäljentäjä, luki ennallistetussa Jerusalemissa ”Mooseksen lain kirjaa” seurakunnalle. Esran ja hänen apulaistensa tuolloin esittämät pätevät selitykset ja heidän antamansa opetus tuottivat kokoontuneelle kansalle ”suurta iloa” ja runsaita siunauksia. (Ne 8.)

Psalmista, jonka sydän ’pulppusi hyviä sanoja’ Jumalan messiaanisesta Kuninkaasta, sanoi: ”Olkoon kieleni taitavan jäljentäjän piirrin.” (Ps 45:1–5.) Hänen toiveensa oli, että hänen kielensä osoittautuisi kaunopuheiseksi, hänen Jumalan henkeyttämän kirjoituksensa ylevän aiheen veroiseksi. Psalmista siis toivoi, että hänen kielensä toimisi tehokkaasti niin kuin piirrin harjaantuneen, taitavan ja kyvykkään jäljentäjän kädessä.