Jehovan armo varjelee meitä epätoivolta
”Jumala, osoita minulle suopeutta rakkaudellisen huomaavaisuutesi mukaan. Pyyhi pois rikkomukseni armeliaisuudenosoitustesi runsauden mukaan.” (PSALMIT 51:3, UM.)
1, 2. Miten vakava synti voi vaikuttaa Jehovan palvelijaan?
JEHOVAN lakia ei voi rikkoa rangaistuksetta. Se käy todella selvästi ilmi siinä tapauksessa, että syyllistymme johonkin vakavaan syntiin Jumalaa vastaan. Vaikka olemmekin saattaneet palvella Jehovaa uskollisesti vuosikausia, hänen lakinsa rikkominen voi aiheuttaa paljon huolta ja syvää masennusta. Meistä saattaa tuntua siltä, että Jehova on hylännyt meidät emmekä ole enää arvollisia palvelemaan häntä. Syntimme voi näyttää kuin valtavalta pilveltä, joka peittää Jumalan suosion valon.
2 Muinaisen Israelin kuningas Daavid huomasi kerran olevansa tällaisessa tilassa. Miten tämä tilanne oli päässyt kehittymään?
Harha-askeleet voivat johtaa törkeään syntiin
3, 4. Mitä kuningas Daavidille tapahtui menestyksen aikana?
3 Daavid rakasti Jumalaa, mutta otti harha-askeleita, jotka johtivat vakaviin synteihin (vrt. Galatalaisille 6:1). Kelle tahansa epätäydelliselle ihmiselle voi käydä näin, varsinkin jos hänellä on valtaa toisiin. Menestyksekäs kuningas Daavid sai nauttia maineesta ja vallasta. Kuka olisi uskaltanut asettaa kyseenalaiseksi hänen sanansa? Kyvykkäät miehet olivat valmiita tottelemaan hänen pienintäkin viittaustaan, ja kansa teki halukkaasti hänen tahtonsa. Daavid erehtyi kuitenkin ottamaan itselleen monta vaimoa ja laskemaan kansan (5. Mooseksen kirja 17:14–20; 1. Aikakirja 21:1).
4 Tänä aineellisen menestyksen aikana Daavid syyllistyi raskaisiin synteihin Jumalaa ja ihmistä vastaan. Yksi synti johti toiseen kuin yhteen kudotut langat Saatanan suunnittelemassa kankaassa. Kun toiset israelilaiset olivat taistelemassa ammonilaisia vastaan, Daavid katseli katoltaan peseytymässä olevaa Batsebaa, Uurian kaunista vaimoa. Uurian ollessa sotimassa kuningas haetutti naisen palatsiinsa ja teki tämän kanssa aviorikoksen. Kuvittelehan, miten Daavid järkyttyi saadessaan myöhemmin tietää, että Batseba oli raskaana! Daavid lähetti noutamaan Uuriaa, sillä hän toivoi tämän viettävän yön Batseban kanssa ja pitävän lasta omanaan. Vaikka Daavid juotti Uurian juovuksiin, tämä ei suostunut makaamaan vaimonsa kanssa. Epätoivoissaan Daavid lähetti nyt sotapäällikkö Jooabille salaisen käskyn panna Uuria etulinjaan, missä hän varmasti kuolisi. Uuria sai surmansa taistelussa, hänen leskensä Batseba vietti tavanomaisen suruajan ja Daavid meni Batseban kanssa naimisiin, ennen kuin tämän raskaudesta saatiin tietää. (2. Samuelin kirja 11:1–27.)
5. Mitä tapahtui sen jälkeen kun Daavid oli tehnyt syntiä Batseban kanssa, ja miten hänen syntinsä vaikuttivat häneen?
5 Jumala paljasti Daavidin synnit profeetta Naatanin kautta ja sanoi: ”Minä nostatan sinulle onnettomuuden sinun omasta perheestäsi.” Tämän mukaisesti Batseballe syntynyt lapsi kuoli. (2. Samuelin kirja 12:1–23.) Daavidin esikoinen Amnon raiskasi oman sisarpuolensa Taamarin ja sai itse surmansa veljensä kädestä (2. Samuelin kirja 13:1–33). Kuninkaan poika Absalom yritti anastaa vallan itselleen ja häpäisi isänsä olemalla sukupuolisuhteissa tämän sivuvaimojen kanssa (2. Samuelin kirja 15:1–16:22). Sisällissota päättyi Absalomin kuolemaan, ja Daavidin murheet vain kasvoivat (2. Samuelin kirja 18:1–33). Daavidin synnit kuitenkin nöyrryttivät hänet ja saivat hänet ymmärtämään, että hänen oli tarpeellista pysyä lähellä sääliväistä Jumalaansa. Katukaamme mekin nöyrästi ja lähestykäämme Jehovaa, jos satumme hairahtumaan (vrt. Jaakob 4:8).
6. Miksi voitiin erityisesti syyttää kuningas Daavidia?
6 Daavidia voitiin erityisesti syyttää, sillä Israelin hallitsijana hän oli perehtynyt hyvin Jehovan lakiin (5. Mooseksen kirja 17:18–20). Hän ei ollut Egyptin farao eikä Babylonian kuningas, joilta puuttui Lain tuntemus ja jotka saattoivat tehdä tottumuksesta jotakin sellaista, mitä Jumala ei hyväksynyt (vrt. Efesolaisille 2:12; 4:18). Daavid kuului Jehovalle vihkiytyneeseen kansaan ja oli täysin selvillä siitä, että aviorikos ja murha ovat törkeitä syntejä (2. Mooseksen kirja 20:13, 14). Kristitytkin tuntevat Jumalan lain. Mutta Daavidin tavoin myös jotkut heistä rikkovat sitä perityn syntisyyden, inhimillisen heikkouden tai sen vuoksi, että he eivät vastusta kiusausta. Jos jollekulle meistä sattuisi käymään näin, niin meidän ei tarvitse jäädä pimeyteen, joka sumentaa hengellisen näkökykymme ja peittää meidät syvään epätoivoon.
Tunnustaminen tuo huojennusta
7, 8. a) Mitä Daavidille tapahtui, kun hän yritti salata syntinsä? b) Miksi tulisi tunnustaa ja hylätä syntinsä?
7 Jos olemme rikkoneet vakavasti Jumalan lakia, niin meistä saattaa tuntua vaikealta tunnustaa syntejämme edes Jehovalle. Mitä sellaisessa tilanteessa voi tapahtua? Daavid myönsi psalmissa 32: ”Kun minä siitä [tunnustamisen sijaan] vaikenin, riutuivat minun luuni jokapäiväisestä valituksestani. Sillä yötä päivää oli sinun [Jehovan] kätesi raskaana minun päälläni; minun nesteeni kuivui niinkuin kesän helteessä.” (Jakeet 3 ja 4.) Itsepäinen Daavid väsyi perin pohjin, koska hän yritti salata syntinsä ja vaimentaa soimaavan omantuntonsa. Ahdistus jäyti hänen elinvoimaansa niin paljon, että hän oli kuin kuivuudesta kärsivä puu, joka ei saa elämää antavaa kosteutta. Hän on todellisuudessa saattanut joutua kärsimään henkisesti ja fyysisesti. Ainakin hän menetti ilonsa. Mitä meidän tulisi tehdä, jos huomaamme itse olevamme samanlaisessa tilassa?
8 Synnin tunnustaminen Jumalalle voi tuoda anteeksiannon ja huojennusta. ”Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja tekojani”, lauloi Daavid. ”Minä sanoin: ’Minä tunnustan Herralle rikokseni’, ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani.” (Psalmit 32:5.) Ahdistaako sinua jokin salattu synti? Eikö olisi parasta tunnustaa ja hylätä se, niin että saisit Jumalan armon? Miksi et kutsuisi luoksesi seurakunnan vanhimpia ja pyrkisi parantumaan hengellisesti? (Sananlaskut 28:13; Jaakob 5:13–20.) Katumuksesi pannaan merkille, ja ajan mittaan kristillinen ilosi voi taas olla entisellään. ”Autuas [”onnellinen”, UM] se, jonka rikokset ovat anteeksi annetut, jonka synti on peitetty”, sanoi Daavid. ”Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue hänen pahoja tekojansa ja jonka hengessä ei ole vilppiä.” (Psalmit 32:1, 2.)
9. Milloin psalmi 51 sepitettiin ja miksi?
9 Daavid ja Batseba olivat väärinteostaan tilivelvollisia Jehova Jumalalle. Vaikka heidät olisi voitu tappaa syntiensä vuoksi, Jumala osoitti armoa heitä kohtaan. Valtakuntaliiton vuoksi hän oli armollinen erityisesti Daavidia kohtaan (2. Samuelin kirja 7:11–16). Psalmista 51 havaitaan, että Daavid katui Batsebaan liittyviä syntejään. Katuva kuningas sepitti tämän liikuttavan psalmin sen jälkeen kun profeetta Naatan oli saanut hänet tajuamaan, kuinka hirvittävällä tavalla hän oli rikkonut Jumalan lakia. Daavidin huomion kiinnittäminen hänen synteihinsä vaati Naatanilta rohkeutta, aivan niin kuin nimitetyiltä kristityiltä vanhimmilta vaaditaan rohkeutta sellaisen tekemiseen nykyään. Sen sijaan että kuningas olisi kiistänyt syytöksen ja määrännyt Naatanin teloitettavaksi, hän tunnusti nöyrästi tekonsa (2. Samuelin kirja 12:1–14). Psalmissa 51 kerrotaan, mitä hän sanoi häpeällisestä suhteestaan rukoillessaan Jumalaa, ja tämä psalmi sopii hyvin hartaaseen mietiskelyyn, varsinkin jos olemme erehtyneet ja kaipaamme Jehovan armoa.
Olemme tilivelvollisia Jumalalle
10. Miten Daavid saattoi parantua hengellisesti?
10 Daavid ei yrittänyt selitellä syntiään vaan anoi: ”Jumala, osoita minulle suopeutta rakkaudellisen huomaavaisuutesi mukaan. Pyyhi pois rikkomukseni armeliaisuudenosoitustesi runsauden mukaan.” (Psalmit 51:3, UM.) Daavid oli syntiä tehdessään ylittänyt Jumalan laissa esitetyt rajat. Jos Jumala osoittaisi hänelle suopeutta rakkaudellisen huomaavaisuutensa eli uskollisen rakkautensa mukaan, niin hänen hengellisestä paranemisestaan olisi kuitenkin toiveita. Jumalan aikaisempien armeliaisuudenosoitusten runsauden perusteella katuva kuningas saattoi uskoa siihen, että hänen Tekijänsä pyyhkisi pois hänen rikkomuksensa.
11. Mihin sovituspäivän uhrit viittasivat, ja mitä nykyään vaaditaan, jotta pelastuminen olisi mahdollista?
11 Sovituspäivän uhrien profeetallisten varjojen avulla Jehova antoi ymmärtää, että hän tiesi keinon katuvien puhdistamiseksi heidän synneistään. Tiedämme nyt, että hänen armeliaisuudenosoituksensa ja anteeksiantonsa ulotetaan koskemaan meitä sen uskon perusteella, jota osoitamme Jeesuksen Kristuksen lunastusuhria kohtaan. Daavid tiesi ainoastaan tämän uhrin malleista ja varjoista, mutta hän saattoi silti luottaa Jehovan rakkaudelliseen huomaavaisuuteen ja armeliaisuudenosoituksiin. Kuinka paljon enemmän Jumalan nykyisten palvelijoiden tulisikaan siksi uskoa heidän pelastuksekseen annettuun uhriin! (Roomalaisille 5:8; Heprealaisille 10:1.)
12. Mitä synnin tekeminen tarkoittaa, ja mitä Daavid ajatteli väärinteostaan?
12 Esittäessään anomustaan Jumalalle Daavid lisäsi: ”Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni. Sillä minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina minun edessäni.” (Psalmit 51:4, 5.) Synnin tekeminen merkitsee sitä, että osuu harhaan Jehovan normien suhteen. Daavid oli varmasti tehnyt niin. Hän ei ollut kuitenkaan sellaisen murhaajan tai avionrikkojan kaltainen, joka ei välitä rikkomuksestaan vaan on vain huolissaan rangaistuksestaan tai siitä, että hän voi saada jonkin taudin. Koska Daavid rakasti Jehovaa, hän vihasi pahaa (Psalmit 97:10). Hän inhosi syntiään ja halusi Jumalan puhdistavan hänet siitä kokonaan. Daavid oli täysin perillä rikkomuksistaan ja syvästi pahoillaan siitä, että hän oli antanut syntisen halunsa päästä vallalle. Hänen syntinsä oli aina hänen edessään, sillä Jumalaa pelkäävän ihmisen huono omatunto ei lakkaa soimaamasta, ennen kuin hän katuu syntiään, tunnustaa sen ja saa anteeksi Jehovalta.
13. Miksi Daavid saattoi sanoa tehneensä syntiä yksin Jumalaa vastaan?
13 Daavid myönsi olevansa tilivelvollinen Jehovalle ja sanoi: ”Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi; mutta sinä olet oikea puheessasi ja puhdas tuomitessasi.” (Psalmit 51:6.) Daavid oli rikkonut Jumalan lakeja, häpäissyt kuninkaallista virkaa ja ”eittämättä kohdellut Jehovaa epäkunnioittavasti” saattaessaan Hänet alttiiksi häpeälle (2. Samuelin kirja 12:14, UM; 2. Mooseksen kirja 20:13, 14, 17). Daavidin syntiset teot olivat rikoksia myös israelilaista yhteiskuntaa ja hänen perhettään vastaan, samoin kuin kastettu väärintekijä aiheuttaa nykyään surua ja murhetta seurakunnalle ja omaisilleen. Vaikka katuva kuningas tiesikin tehneensä syntiä lähimmäisiään, muun muassa Uuriaa, vastaan, hän tunsi olevansa vielä enemmän vastuussa Jumalalle (vrt. 1. Mooseksen kirja 39:7–9). Daavid myönsi, että Jehovan tuomio olisi vanhurskas (Roomalaisille 3:4). Syntiä tehneillä kristityillä täytyy olla samanlainen näkemys.
Lieventäviä asianhaaroja
14. Mitä lieventäviä asianhaaroja Daavid mainitsi?
14 Vaikka Daavid ei yrittänytkään puolustella itseään, hän sanoi: ”Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.” (Psalmit 51:7.) Daavid oli syntynyt synnissä, ja hänen äidillään oli synnytystuskia perityn syntisyyden vuoksi (1. Mooseksen kirja 3:16; Roomalaisille 5:12). Hänen sanansa eivät tarkoita sitä, että asianmukaiset avioliiton sukupuolisuhteet, hedelmöitys ja syntymä ovat syntiä – Jumalahan järjesti avioliiton ja lasten synnyttämisen. Daavid ei myöskään viitannut mihinkään äitinsä nimenomaiseen syntiin. Daavid siitettiin synnissä, sillä hänen vanhempansa olivat kaikkien epätäydellisten ihmisten tavoin syntisiä (Job 14:4).
15. Mitä meidän ei tulisi tehdä, vaikka Jumala voikin ottaa lieventävät asianhaarat huomioon?
15 Jos olemme tehneet syntiä, voimme mainita rukouksessa Jumalalle kaikki lieventävät asianhaarat, jotka ovat saattaneet olla lisäsyynä väärintekoomme. Älkäämme kuitenkaan vääntäkö Jumalan ansaitsematonta hyvyyttä irstauden puolusteluksi tai paetko synnistämme aiheutuvaa vastuuta perityn epätäydellisyyden taakse (Juudas 3, 4). Daavid kantoi vastuun siitä, että hän oli hellinyt epäpuhtaita ajatuksia ja antanut myöten kiusaukselle. Rukoilkaamme, ettemme lankeaisi kiusaukseen, ja toimikaamme sitten sopusoinnussa rukouksemme kanssa (Matteus 6:13).
Anomus syntien pois pyyhkimiseksi
16. Mihin ominaisuuteen Jumala on mieltynyt, ja miten sen tulisi vaikuttaa käytökseemme?
16 Ihmiset saattavat vaikuttaa erinomaisilta Jumalalle vihkiytyneiltä yksilöiltä, mutta hän katsoo pintaa syvemmälle ja näkee, millaisia he ovat sisältä. Daavid sanoi: ”Katso, totuutta sinä [Jehova] tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden.” (Psalmit 51:8.) Daavid oli syyllistynyt valheeseen ja vilppiin järjestäessään Uurian kuoleman ja yrittäessään salata totuuden Batseban raskaudesta. Hän tiesi kuitenkin, että Jumala on mieltynyt totuudellisuuteen ja pyhyyteen. Tämän tulisi vaikuttaa suotuisasti meidän käytökseemme, sillä Jehova tuomitsisi meidät, jos olisimme vilpillisiä (Sananlaskut 3:32 [”väärämielinen”, KR-38; ”vilpillinen”, UM]). Daavid oivalsi myös, että jos Jumala ilmoittaisi hänelle viisauden, niin hän voisi katuvana kuninkaana noudattaa jumalallisia normeja koko loppuelämänsä.
17. Mitä merkitsee sen rukoileminen, että tulisi puhdistetuksi iisopilla?
17 Psalmista ymmärsi, että hänen oli saatava Jumalan apua syntisten taipumusten voittamiseen, ja siksi hän vielä anoi: ”Puhdista minut isopilla, että minä puhdistuisin, pese minut, että minä lunta valkeammaksi tulisin.” (Psalmit 51:9.) Iisoppikasvia (joka on luultavasti muurimeirami eli Origanum maru) käytettiin muun muassa sellaisten ihmisten puhdistamismenoissa, joilla oli aikaisemmin ollut pitaali (3. Mooseksen kirja 14:2–7). Daavidin oli siis sopivaa rukoilla, että hänet puhdistettaisiin synnistä iisopilla. Puhtaus liittyi myös siihen, että hän pyysi Jehovaa pesemään hänet puhtaaksi, jotta hän puhdistuisi jopa valkeammaksi kuin lumi, jossa ei ole nokea eikä muuta likaa (Jesaja 1:18). Jos joku meistä kärsii parhaillaan omantunnontuskia jonkin väärinteon vuoksi, niin uskokaamme siihen, että jos katuen pyydämme anteeksi Jumalalta, niin hän voi puhdistaa meidät Jeesuksen lunastusuhrin perusteella.
Ennalleen palautumista koskeva pyyntö
18. Millaisessa tilassa Daavid oli ennen kuin hän katui syntejään ja tunnusti ne, ja mitä hyötyä tämän tietämisestä on nykyään?
18 Jokainen kristitty, joka on joskus kärsinyt huonosta omastatunnosta, voi ymmärtää Daavidin seuraavat sanat: ”Anna [Jehova] minun kuulla iloa ja riemua, että ihastuisivat ne luut, jotka särkenyt olet.” (Psalmit 51:10.) Ennen kuin Daavid katui syntejään ja tunnusti ne, hänen soimaava omatuntonsa teki hänet onnettomaksi. Hän ei nauttinut edes hyvien laulajien ja taitavien muusikkojen esittämistä ilo- ja riemulauluista. Jumalan hyväksymyksen menettäminen aiheutti syntiselle Daavidille niin suurta ahdistusta, että hän oli kuin mies, jonka luut oli tuskallisesti särjetty. Hän halusi hartaasti saada anteeksi, parantua hengellisesti ja tuntea jälleen aiemmin kokemaansa iloa. Nykyäänkin katuvan väärintekijän on saatava anteeksi Jehovalta voidakseen saada takaisin ilon, joka hänellä oli ennen kuin hän toiminnallaan vaaransi suhteensa Jumalaan. ”Pyhän hengen ilon” palauttaminen katuvalle osoittaa, että Jehova on antanut hänelle anteeksi ja rakastaa häntä (1. Tessalonikalaisille 1:6). Millaista lohtua tämä tuokaan!
19. Miltä Daavidista tuntuisi, jos Jumala pyyhkisi pois kaikki hänen pahat tekonsa?
19 Daavid rukoili lisäksi: ”Peitä kasvosi näkemästä minun syntejäni, pyyhi pois kaikki minun pahat tekoni.” (Psalmit 51:11.) Jehovan ei voi odottaa katselevan syntiä suopeasti. Niinpä häntä pyydettiin peittämään kasvonsa Daavidin synneiltä. Kuningas anoi Jumalaa myös pyyhkimään pois kaikki hänen pahat tekonsa, hävittämään täysin hänen epävanhurskautensa. Kunpa Jehova tekisikin niin! Se kohottaisi Daavidin mielialaa, poistaisi soimaavan omantunnon taakan ja ilmaisisi kuninkaalle, joka nyt katui, että hänen rakkaudellinen Jumalansa oli antanut hänelle anteeksi.
Entä jos olet tehnyt syntiä?
20. Mitä jokaista kristittyä, joka on tehnyt vakavaa syntiä, kehotetaan tekemään?
20 Psalmissa 51 osoitetaan, että ne Jehovan vihkiytyneet palvelijat, jotka ovat tehneet vakavaa syntiä mutta jotka katuvat, voivat luottavaisesti pyytää häntä olemaan suopea heitä kohtaan ja puhdistamaan heidät heidän synnistään. Jos olet kristitty, joka on jollakin tavoin erehtynyt, niin miksi et nöyrässä rukouksessa pyytäisi taivaallista Isäämme antamaan sinulle anteeksi? Myönnä, että tarvitset Jumalan apua voidaksesi pysyä hyväksytyssä asemassa hänen edessään, ja pyydä häntä palauttamaan sinulle entinen ilosi. Katuvaiset kristityt voivat luottavaisina esittää sellaisia pyyntöjä rukouksessa Jehovalle, sillä ”hänellä on paljon anteeksiantamusta” (Jesaja 55:7; Psalmit 103:10–14). Tulisi tietenkin kääntyä seurakunnan vanhinten puoleen, niin että he voivat antaa tarvittavaa hengellistä apua (Jaakob 5:13–15).
21. Mitä tutkimme seuraavaksi?
21 Jehovan armo tosiaankin varjelee hänen kansaansa kuuluvia epätoivolta. Mutta tutkikaamme nyt psalmista 51 katuvaisen Daavidin muita hartaita anomuksia. Tutkistelumme tulee osoittamaan, ettei Jehova hylkää särjettyä sydäntä.
Miten vastaat?
◻ Miten vakava synti voi vaikuttaa Jehovan palvelijaan?
◻ Miten se, että Daavid yritti salata syntinsä, vaikutti häneen?
◻ Miksi Daavid sanoi tehneensä syntiä yksin Jumalaa vastaan?
◻ Mitä meidän ei tulisi tehdä, vaikka Jumala voikin ottaa lieventävät asianhaarat huomioon, kun olemme tehneet syntiä?
◻ Mitä kristityn tulee tehdä, jos hän on tehnyt vakavaa syntiä?