IISOPPI

(hepr. ʼe·zōvʹ; kreik. hysʹsō·pos).

Ei tiedetä tarkasti, mitä kasvia iisopilla tarkoitetaan, koska heprean ja kreikan sanat voidaan yhdistää useisiin erilaisiin kasveihin.

Jotkut nykytutkijat sanovat, että Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa mainittu iisoppi on luultavasti meirami (Origanum maru). Tämä huulikukkaiskasvisukuun kuuluva kasvi on yleinen Palestiinassa. Suotuisissa oloissa se voi kasvaa jopa 50–90 cm korkeaksi. Sen oksat ja paksut lehdet ovat karvaiset, ja se voi kasvaa kallionkoloissa ja muureilla, kuten 1. Kuninkaiden kirjan 4:33:ssa osoitetaan.

Israelilaiset käyttivät iisoppia Egyptissä roiskiessaan pesah-uhrin verta talojensa molempiin ovenpieliin ja ovenpäälliseen (2Mo 12:21, 22). Kun lakiliitto saatettiin voimaan, Mooses vihmoi iisopilla Lain kirjan ja kansan (Hpr 9:19). Iisoppia käytettiin myös spitaalista puhdistuneiden ihmisten tai talojen puhdistusmenoissa (3Mo 14:2–7, 48–53; ks. PUHDAS, PUHTAUS: Spitaali) sekä valmistettaessa tuhkaa ”puhdistusvettä” varten ja pirskotettaessa tätä vettä joidenkin esineiden ja ihmisten päälle (4Mo 19:6, 9, 18). Daavid rukoilikin siksi sopivasti, että hänet puhdistettaisiin synnistä iisopilla (Ps 51:7).

Jotkut ajattelevat Jeesuksen Kristuksen paaluunnaulitsemisen yhteydessä mainitun iisopin (Joh 19:29) tarkoittavan durraa (Sorghum vulgare). Se on korkea, pienijyväinen kasvi, jolla on pitkät, leveät lehdet. Koska tämä kasvi kasvaa Palestiinassa tavallisesti vähintään 1,8 m korkeaksi, siitä olisi voitu saada tarpeeksi pitkä korsi eli ”ruokokeppi”, jolla ojennettiin hapanviinillä kasteltu sieni Jeesuksen suuhun (Mt 27:48; Mr 15:36). Toisten mielestä iisoppi on ehkä tässäkin tapauksessa ollut meirami, ja heidän mukaansa meiramikimppu on voitu kiinnittää Matteuksen ja Markuksen mainitseman ”ruokokepin” päähän. Eräät muut ovat sillä kannalla, että Johanneksen 19:29:ssä luki alun perin hys·sōiʹ (piikki, heittokeihäs) eikä hys·sōʹpōi (iisoppi), ja tästä johtuvat käännösvastineet ”piikin päähän” (AT) ja ”keihään kärkeen” (Mo).