KETTU

(hepr. šu·ʽalʹ; kreik. a·lōʹpēks).

Koiran sukuinen eläin, jonka tunnistaa sen suiposta kuonosta ja suurista, pystyistä, kolmiomaisista korvista sekä tuuheasta hännästä. Kettu on hyvin tunnettu viekkaudestaan, ja Jeesus Kristus viittasi kenties tähän ominaisuuteen, kun hän käytti kuningas Herodeksesta nimitystä ”se kettu” (Lu 13:32). Yrittäessään karistaa viholliset kannoiltaan kettu luottaa enemmän oveluuteensa kuin nopeuteensa, vaikka lyhyellä matkalla tämän eläimen kerrotaan saavuttaneen yli 70 km:n tuntivauhdin.

Syyrian ja Palestiinan syntyperäiset asukkaat eivät nykyään aina tee eroa sakaalin ja ketun välillä, ja monet tutkijat uskovat, että heprealainen nimitys šu·ʽalʹ tarkoittaa luultavasti sekä kettua (Vulpes vulpes) että sakaalia (Canis aureus). Muutamat raamatunkääntäjät ovat joissakin kohdissa kääntäneet sanan šu·ʽalʹ vastineella ”sakaali”.

Kun Jeesus Kristus varoitti ennalta erästä miestä, joka halusi seurata häntä, hän kiinnitti huomiota siihen, että ketuilla oli kolot, mutta Ihmisen Pojalla ei ollut paikkaa, mihin päänsä kallistaisi (Mt 8:20; Lu 9:58). Elleivät ketut käytä luonnononkaloa tai toisten eläinten hylkäämää tai niiltä kaapattua pesäkoloa, ne kaivavat tavallisesti maahan reikiä, joihin ne tekevät pesänsä.

Luonnontieteilijöiden mukaan kettu ei ole todellisuudessa maineensa veroinen kanavaras. Kettu syö hyönteisiä, jyrsijöitä ja muita pikkueläimiä, lintuja, raatoja, ruohoa ja hedelmiä (Lal 2:15). 1700-luvulla elänyt luonnontieteilijä F. Hasselquist kertoi, että kun viinirypäleet olivat kypsiä, mm. Betlehemin läheisyydessä täytyi ryhtyä toimiin viinitarhojen suojelemiseksi kettujen ryöstöretkiltä (Voyages and Travels in the Levant, Lontoo 1766, s. 184). Monien mielestä psalmissa 63:10 tarkoitetaan sakaalia, kun siinä todetaan kettujen saavan osansa surmatuista. Käännös ”ketut” ei ole kuitenkaan väärin, koska ketutkin syövät raatoja.

Raamatussa viitataan siihen, että ketut asuvat autioilla alueilla, jopa raunioilla, kaukana ihmisasutuksesta (Va 5:18; Hes 13:4). Siinä kerrotaan myös, että 300 ketun avulla Simson poltti filistealaisten viljapellot, viinitarhat ja oliivilehdot (Tu 15:4, 5) ja että ammonilainen Tobia sanoi pilkallisesti ’pelkän ketun voivan hajottaa Jerusalemin muurit’, joita kotimaahansa palanneet juutalaiset olivat rakentamassa uudelleen (Ne 4:3).