Lohdutusta sorretuille

OLETKO huomannut, että tietyt sanat ovat elämäsi aikana toistuneet otsikoissa yhä uudelleen? Kyllästyttääkö sinua lukea esimerkiksi sanat sota, rikollisuus, katastrofi, nälkä ja kärsimys? Yksi sana on kuitenkin loistanut poissaolollaan uutisista. Silti se edustaa jotain sellaista, mitä ihmiset kipeästi tarvitsevat. Tuo sana on ”lohdutus”.

Lohduttaminen merkitsee sitä, että lievittää jonkun surua tai pahaa mieltä ja että antaa hänelle voimaa ja toivoa. Kaiken sen kuohunnan jälkeen, jota maailmassa on 1900-luvulla koettu, toivosta ja surun lievityksestä on huutava tarve. Nykyään joillakuilla meistä on tosin sellaisia elämää helpottavia mukavuuksia, jollaisista esi-isämme eivät olisi osanneet uneksiakaan. Tämä on paljolti tieteen edistysaskelten ansiota. Tiede ja tekniikka eivät kuitenkaan ole helpottaneet elämäämme tai lohduttaneet meitä siinä mielessä, että ne olisivat poistaneet ihmiskunnalta kaikki kärsimyksen syyt. Mitä nämä syyt ovat?

Monia vuosisatoja sitten viisas mies Salomo mainitsi kärsimyksen yhden perussyyn, kun hän sanoi: ”Ihminen on hallinnut ihmistä hänen vahingokseen.” (Saarnaaja 8:9.) Tiede ja tekniikka eivät ole kyenneet muuttamaan ihmiselle ominaista halua hallita lähimmäistään. Tämä on 1900-luvulla johtanut siihen, että maiden rajojen sisäpuolella on noussut sortavia diktatuureja ja kansojen välillä on syttynyt kauhistavia sotia.

Vuodesta 1914 lähtien on sotien vuoksi kuollut yli sata miljoonaa ihmistä. Ajattele, millaista inhimillistä tuskaa tämä luku edustaa: miljoonia lohdutuksen tarpeessa olevia surevia perheitä. Sodat aiheuttavat väkivaltaisen kuoleman lisäksi muunkinlaista kärsimystä. Euroopassa oli toisen maailmansodan lopussa yli 12 miljoonaa pakolaista. Myöhempinä vuosina on runsaat puolitoista miljoonaa ihmistä paennut Kaakkois-Aasian sota-alueilta. Balkanilla sodankäynti on ajanut yli kaksi miljoonaa ihmistä pakoon kodeistaan – monissa tapauksissa turvaan ”etniseltä puhdistukselta”.

Pakolaiset tarvitsevat totisesti lohdutusta, varsinkin ne, jotka joutuvat lähtemään kotoaan mukanaan vain se omaisuus, minkä he pystyvät kantamaan, tietämättä mihin mennä tai mitä tulevaisuus tuo tullessaan heille ja heidän perheelleen. Tällaiset ihmiset kuuluvat sorron uhreista säälittävimpiin; he tarvitsevat lohdutusta.

Maapallon rauhallisemmissa osissa elää miljoonia ihmisiä, jotka maailman talousjärjestelmä on käytännössä orjuuttanut. Joillakuilla kyllä on runsaasti aineellista. Mutta enemmistö joutuu kamppailemaan päivästä toiseen elatuksen hankkimiseksi. Moni etsii kunnollista asuntoa. Yhä useammat ovat vailla työtä. ”Maailman työllisyystilanne on ajautumassa ennennäkemättömään kriisiin, sillä vuonna 2020 on entisten lisäksi 1,3 miljardia uutta työnhakijaa”, ennustaa eräs afrikkalainen sanomalehti. Taloudellisesta sorrosta kärsivät ihmiset tarvitsevat varmasti voimaa ja toivoa – lohdutusta.

Epätoivoiset olosuhteet ajavat joitakuita rikoksen tielle. Tämä tietysti vain pahentaa heidän uhriensa kovaa osaa, ja rikollisuuden yleisyys voimistaa sorrettuna olemisen tunnetta. Johannesburgissa Etelä-Afrikassa ilmestyvässä The Star -sanomalehdessä oli äskettäin otsikko: ”Päivä ’maassa jossa tehdään eniten murhia maailmassa’.” Kirjoituksessa kuvailtiin tyypillistä päivää Johannesburgissa ja sen ympäristössä. Tuona päivänä murhattiin neljä ihmistä ja kahdeksalta ryöstettiin heidän moottoriajoneuvonsa. Eräällä keskiluokan esikaupunkialueella ilmoitettiin 17 murrosta. Lisäksi tehtiin useita aseellisia ryöstöjä. Lehden mukaan poliisi kuvaili päivää ”suhteellisen hiljaiseksi”. Ne, joiden sukulainen on joutunut murhan uhriksi, joiden taloon on murtauduttu tai joiden auto on ryöstetty, tuntevat ymmärrettävästi itsensä pahasti sorretuiksi. He tarvitsevat rohkaisua ja toivoa – lohdutusta.

Joissakin maissa on vanhempia, jotka myyvät lapsensa prostituoiduiksi. Eräässä Aasian maassa, johon virtaa turisteja ”seksimatkoille”, arvioidaan olevan kaksi miljoonaa prostituoitua; moni heistä on ostettu tai siepattu lapsena. Onko olemassa sorretumpia ihmisiä kuin nämä säälittävät uhrit? Selostaessaan tätä likaista kauppaa Time-lehti kertoi eräästä vuonna 1991 pidetystä Kaakkois-Aasian naisjärjestöjen konferenssista. Sen arvion mukaan ”1970-luvun puolivälistä lähtien oli eri puolilla maailmaa myyty 30 miljoonaa naista”.

Lapset voivat tietysti joutua huonon kohtelun uhreiksi, vaikkei heitä myytäisikään prostituoiduiksi. Yhä useammille käy niin, että heidän vanhempansa tai sukulaisensa pahoinpitelevät heitä tai jopa raiskaavat heidät heidän omassa kodissaan. Tämä jättää jälkensä lasten tunne-elämään ehkä pitkäksikin aikaa. Sorron traagisina uhreina he varmasti tarvitsevat lohdutusta.

Muinainen sorron tutkija

Kuningas Salomoa kauhistutti inhimillisen sorron yleisyys. Hän kirjoitti: ”Minä itse palasin voidakseni nähdä kaikki sortotoimet, joita harjoitetaan auringon alla, ja katso: sorrettujen kyyneleet, mutta heillä ei ollut lohduttajaa; ja valta oli heidän sortajiensa puolella, niin ettei heillä ollut lohduttajaa.” (Saarnaaja 4:1.)

Jos tuo viisas kuningas oivalsi 3 000 vuotta sitten, että sorretut tarvitsivat kipeästi lohduttajaa, niin mitä hän sanoisikaan nykyään? Salomo kuitenkin tiesi, ettei kukaan epätäydellinen ihminen, ei hän itsekään, voinut antaa sitä lohdutusta, jota ihmiskunta tarvitsee. Sortajien vallan murtamiseksi tarvittiin jotakuta suurempaa. Onko sellaista persoonaa olemassa?

Raamatun psalmissa 72 puhutaan kaikkien ihmisten suuresta lohduttajasta. Tuon psalmin kirjoitti Salomon isä, kuningas Daavid. Sen päällekirjoitus kuuluu: ”Salomosta.” Iäkäs kuningas Daavid kirjoitti sen ilmeisesti valtaistuimensa Perijästä. Tämä Persoona toisi psalmin mukaan pysyvän huojennuksen sorrosta. ”Hänen päivinään kukoistaa vanhurskas ja rauhan runsaus, kunnes kuuta ei enää ole. Ja hänellä on alamaisia merestä mereen ja – – maan ääriin saakka.” (Psalmit 72:7, 8.)

Kirjoittaessaan nämä sanat Daavid ajatteli todennäköisesti poikaansa Salomoa. Salomo kuitenkin tajusi, ettei hän pystynyt palvelemaan ihmiskuntaa psalmissa kuvaillulla tavalla. Hän saattoi täyttää psalmin sanat vain vähäisessä määrin ja Israelin kansan hyväksi, ei koko maailman hyödyksi. Ilmeisesti tämä henkeytetty profeetallinen psalmi viittasi johonkuhun Salomoa paljon suurempaan. Kuka hän oli? Hän saattoi olla vain Jeesus Kristus.

Eräs enkeli sanoi ilmoittaessaan Jeesuksen syntymästä: ”Jehova Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen.” (Luukas 1:32.) Lisäksi Jeesus sanoi olevansa ”enemmän kuin Salomo” (Luukas 11:31). Siitä saakka kun Jeesus herätettiin kuolleista Jumalan oikealle puolelle, hän on ollut taivaassa, josta käsin hän voi täyttää psalmin 72 sanat. Hän on myös saanut Jumalalta voiman ja vallan murskata ihmissortajien ikeen (Psalmit 2:7–9; Daniel 2:44). Jeesus tulee siis täyttämään psalmin 72 sanat.

Sorron on määrä loppua pian

Mitä tämä merkitsee? Se merkitsee sitä, että vapaus kaikista inhimillisen sorron muodoista on pian todellisuutta. Jeesus ennusti, että tämän 1900-luvun ennennäkemätön kärsimys ja sorto kuuluisivat ”asiainjärjestelmän päättymisen” tunnusmerkkiin (Matteus 24:3). Hän ennusti muun muassa: ”Kansakunta nousee kansakuntaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan.” (Matteus 24:7.) Tuo ennustuksen piirre alkoi täyttyä niihin aikoihin, kun ensimmäinen maailmansota puhkesi vuonna 1914. Jeesus jatkoi, että ”laittomuuden lisääntymisen vuoksi useimpien rakkaus kylmenee” (Matteus 24:12). Laittomuus ja rakkaudettomuus ovat tuottaneet jumalattoman ja sortavan sukupolven. Siksi aika, jolloin Jeesus Kristus puuttuu asioihin maapallon uutena Kuninkaana, on varmasti lähellä. (Matteus 24:32–34.) Mitä se merkitsee sorretuille ihmisille, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen ja pitävät häntä Jumalalta tehtävänsä saaneena ihmiskunnan Lohduttajana?

Saadaksemme vastauksen tähän kysymykseen luemme vielä joitakin muita psalmin 72 sanoja, jotka täyttyvät Kristuksessa Jeesuksessa: ”Hän vapauttaa köyhän, joka huutaa apua, sekä ahdistetun ja jokaisen, jolla ei ole auttajaa. Hän säälii alhaista ja köyhää ja pelastaa köyhien sielut. Hän lunastaa heidän sielunsa sorrosta ja väkivallasta, ja heidän verensä on hänen silmissään kallis.” (Psalmit 72:12–14.) Näin Jumalan asettama Kuningas, Jeesus Kristus, huolehtii siitä, ettei kukaan joudu kärsimään sorron vuoksi. Hänellä on voima lopettaa kaikki vääryyden muodot.

”Tuo kuulostaa suurenmoiselta”, saattaa joku sanoa, ”mutta entä nykyään? Millä voivat lohduttautua ne, jotka kärsivät parhaillaan?” Tosiasiassa sorretuille on olemassa lohdutusta. Tämän lehden kahdessa seuraavassa kirjoituksessa osoitetaan, miten miljoonat saavat lohdutusta jo nyt sen välityksellä, että he kehittävät läheisen suhteen tosi Jumalaan, Jehovaan, ja hänen rakkaaseen Poikaansa, Jeesukseen Kristukseen. Tällainen suhde voi lohduttaa meitä näinä sorron aikoina ja johtaa ihmisen ikuiseen elämään, jossa sortoa ei ole. Jeesus sanoi rukouksessaan Jumalalle: ”Tämä merkitsee ikuista elämää, että he hankkivat sinun tuntemustasi, ainoan tosi Jumalan, ja hänen tuntemustaan, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Johannes 17:3.)

[Kuva s. 4, 5]

Jumalan uudessa maailmassa ei yksikään ihminen sorra toista ihmistä