PAKOLLINEN PALVELUS

Ilmausta ”pakollinen palvelus” vastaava heprean kielen sana on seʹvel, joka tarkoittaa kirjaimellista tai kuvaannollista kuormaa, pakollista taakkaa tai raskasta työtä. Se voi tarkoittaa myös kokonaan tai osittain palkatonta työtä (kuten taksvärkkiä), jota jollakulla on valtuudet vaatia joiltakin ihmisiltä, esimerkiksi jonkin alueen asukkailta.

Muistellessaan Israelin vapautumista Egyptin orjuudesta psalmista sanoi ikään kuin Jehovan suulla: ”Taakan [tai: pakollisen palveluksen] alta minä siirsin hänen olkansa pois.” (Ps 81:6; 2Mo 1:11.) Kuningas Salomo määräsi miehiä pakkotyöhön monenlaisiin rakennushankkeisiin ja asetti heille työnjohtajia (1Ku 5:13; 9:15, 23). Kun Salomo havaitsi, että nuori mies Jerobeam oli ahkera työntekijä, ”hän teki hänestä Joosefin huoneen kaiken pakollisen palveluksen valvojan”, ts. kaikkien Efraimin ja Manassen heimoista pakkotyövelvollisiksi otettujen miesten valvojan (1Ku 11:26–28).

Heprealaisen sanan seʹvel sukulaissana on sab·balʹ ’taakankantaja’. Laskettuaan kaikki miehet, jotka olivat muukalaisasukkaita Israelissa, Salomo pani heidät palvelukseen, ja 70000 heistä tuli taakankantajiksi (2Ai 2:2, 17, 18). Kun kuningas Josia vuosia myöhemmin korjasi temppeliä, työntekijöiden joukossa oli ”taakankantajia” (2Ai 34:12, 13).

Hepreankielinen sana tsa·vaʼʹ, jota yleensä käytetään sotapalveluksesta, tarkoittaa myös ’pakollista vaivannäköä’, ts. velan tai syyllisyyden korvaamista. Siksi Jerusalemille piti kertoa, että sen ”sotapalvelus” oli päättynyt ja että sen erhe oli maksettu. (Jes 40:1, 2, Rbi8, alav.) Kun Jobin tuskalliset koetukset ahdistivat häntä, hän vertasi elämää kovaan, uuvuttavaan palvelukseen eli ”pakolliseen vaivannäköön” kysyessään: ”Eikö pakollinen vaivannäkö ole kuolevaisen ihmisen osa maan päällä, ja eivätkö hänen päivänsä ole kuin palkkatyöläisen päivät?” (Job 7:1.) Myöhemmin hän esitti Jumalalle saman ajatuksen: ”Sinä – – lisäät mielipahaasi minua kohtaan; kärsimys kärsimyksen jälkeen kohtaa minua” tai: ”pakollisen vaivannäön vuoro toisensa jälkeen kohtaa minua” (Job 10:17, Rbi8, alav.). Ilmeisesti Jobista tuntui, että Jumala lisäsi hänen ahdistustaan aiheuttamalla hänelle yhä uusia kärsimyksiä. Job vertasi myös sitä aikaa, jonka kuolleet ovat Šeolissa, pakolliseen vaivannäköön, pakolliseen taakkaan, mutta ilmaisi kuitenkin toivovansa ylösnousemusta (Job 14:14).