Haluatko palvella täydemmässä määrin?

”OLIN vihainen Jehovalle”, sanoo Laura. ”Rukoilin jatkuvasti, että hän auttaisi meitä selviämään taloudellisista vaikeuksistamme, niin että voisin jatkaa tienraivausta – mutta turhaan. Lopulta minun oli luovuttava tienraivauksesta. Minun täytyy myöntää myös, että olin mustasukkainen niille, jotka pystyivät jatkamaan.”

Ajattelehan myös Michaelia, joka oli avustava palvelija eräässä Jehovan todistajien seurakunnassa. Hän oli tavoitellut valvojan virkaa (1. Timoteukselle 3:1). Kun vuodet kuluivat eikä hänen toiveensa toteutunut, hän katkeroitui niin, ettei enää halunnut, että häntä harkittaisiin tuohon tehtävään. ”En yksinkertaisesti enää kestänyt pettymyksen tuskaa”, hän sanoo.

Oletko sinä kokenut jotakin samankaltaista? Onko sinun täytynyt luopua jostakin rakkaasta teokraattisesta edusta? Onko sinun esimerkiksi pitänyt lopettaa palveleminen tienraivaajana, kokoaikaisena Valtakunnan julistajana? Tai toivotko saavasi joitakin seurakunnan vastuita, joita on uskottu toisille? Ehkä jopa haluaisit kovasti palvella Betelissä tai lähetystyöntekijänä, mutta olosuhteesi eivät salli sitä.

”Pitkittynyt odotus tekee sydämen sairaaksi”, vahvistaa Sananlaskujen kirja (Sananlaskut 13:12). Tämä voi pitää paikkansa erityisesti silloin, kun toiset saavat juuri niitä etuja, joita sinä toivot. Antaako Jumalan sana ymmärtäväisyyttä, lohtua ja toivoa sille, joka kohtaa tällaisia pettymyksiä? Kyllä antaa. Itse asiassa psalmissa 84 kerrotaan, miltä tuntui eräästä Jehovan palvelijasta, jolla oli samanlaisia Jehovan palvelukseen liittyviä toteutumattomia toiveita.

Erään leeviläisen arvostus

Psalmin 84 ovat sepittäneet Korahin pojat, leeviläiset, jotka palvelivat Jehovan temppelissä ja arvostivat palvelusetujaan hyvin paljon. ”Kuinka ihana onkaan suurenmoinen tabernaakkelisi, oi armeijoiden Jehova!” huudahti yksi heistä. ”Sieluni on ikävöinyt ja myös kaihonnut Jehovan esipihoja. Minun sydämeni ja minun lihani huutavat ilosta elävän Jumalan puoleen.” (Psalmit 84:1, 2.)

Tällä leeviläisellä oli niin voimakas halu palvella Jehovan temppelissä, että tavanomainenkin maisema Jerusalemiin vievän tien varrella oli hänestä ihastuttava. ”Kulkiessaan bakapensaiden alatasangon halki”, hän sanoo, ”he muuttavat sen suorastaan lähteeksi.” (Psalmit 84:6.) Tavallisesti kuiva alue oli tosiaan kuin runsasvetistä seutua.

Koska tämä psalmista oli ei-papillinen leeviläinen, hän saattoi palvella temppelissä vain yhden viikon joka kuudes kuukausi (1. Aikakirja 24:1–19; 2. Aikakirja 23:8; Luukas 1:5, 8, 9). Loput ajastaan hän vietti kotona jossakin leeviläisten kaupungeista. Siksi hän lauloi: ”Jopa lintukin on löytänyt kodin ja pääskynen itselleen pesän, johon se on pannut poikasensa – suurenmoinen alttarisi, oi armeijoiden Jehova, Kuninkaani ja Jumalani!” (Psalmit 84:3.) Kuinka onnellinen tämä leeviläinen olisikaan ollut, jos hän olisi ollut kuin ne linnut, joilla oli pysyvämpi asuinsija temppelissä!

Leeviläinen olisi helposti voinut katkeroitua, koska hän ei voinut palvella temppelissä useammin. Hän palveli kuitenkin mielellään mahdollisuuksiensa mukaan, ja varmasti hän ymmärsi, että kokosieluinen antaumus Jehovaa kohtaan on ponnistelujen arvoinen. Mikä auttoi tätä uskollista leeviläistä pysymään tyytyväisenä palvelusetuihinsa?

Opi olemaan tyytyväinen

”Yksi päivä sinun esipihoissasi on parempi kuin tuhat muualla”, sanoo leeviläinen. ”Olen päättänyt seisoa Jumalani huoneen kynnyksellä mieluummin kuin liikuskella jumalattomuuden teltoissa.” (Psalmit 84:10.) Hän ymmärsi, että vain yhdenkin päivän viettäminen Jehovan huoneessa on mittaamattoman arvokas etu. Ja leeviläinen palveli Jehovan temppelissä paljon useamman kuin yhden päivän. Hän oli tyytyväinen etuihinsa, mikä sai hänet laulamaan ilosta.

Entä me? Mietimmekö siunauksiamme vai unohdammeko helposti, mitä meillä Jehovan palveluksessa jo on? Jehova on uskonut palvelijoilleen suuren määrän etuja ja tehtäviä sen antaumuksen vuoksi, jota he osoittavat häntä kohtaan. Niihin kuuluvat raskas valvonta-, paimennus- ja opetusvastuu sekä kokoaikaisen palveluksen eri piirteisiin liittyvät tehtävät. Mutta niihin sisältyy muitakin Jehovan palvontaan liittyviä kallisarvoisia asioita.

Ajatellaanpa esimerkiksi kristillistä sananpalvelusta. Apostoli Paavali vertaa etuamme saarnata hyvää uutista siihen, että meillä on ”aarre saviastioissa” (2. Korinttilaisille 4:7). Pidätkö tätä palvelusta mittaamattoman arvokkaana aarteena? Jeesus Kristus, joka johti Valtakunnasta saarnaamista, ajatteli siitä niin ja antoi siten mallin muille (Matteus 4:17). ”Koska meillä on tämä palvelus – –, me emme lannistu”, sanoi Paavali (2. Korinttilaisille 4:1).

Kristilliset kokouksetkin ovat pyhä järjestely, johon ei pidä suhtautua kevyesti. Saamme kokouksissamme elintärkeää opetusta ja nautimme tarvitsemastamme toveruudesta. Kokouksissa voimme myös julistaa julkisesti uskoamme ja toivoamme vastaamalla säännöllisesti ja osallistumalla ohjelmaan muulla tavoin. (Heprealaisille 10:23–25.) Kokouksemme ovat todellakin järjestely, jota tulee arvostaa!

Edellä mainittu Michael piti näitä siunauksia hyvin kallisarvoisina ja arvosti niitä syvästi. Mutta pettymys, joka johtui siitä, ettei hän voinut palvella vanhimpana, työnsi hänen arvostuksensa niitä kohtaan väliaikaisesti taka-alalle. Kun hän kohdisti uudelleen huomionsa niihin, hän kykeni taas pääsemään tasapainoon ja odottamaan kärsivällisesti Jehovaa.

Meidän ei pitäisi olla tyytymättömiä sen vuoksi, ettei meillä ole jotakin etua, vaan psalmistan tavoin meidän on hyvä ennemminkin tarkastella uudelleen sitä, miten Jehova siunaa meitä.a Jos meistä näyttää, ettemme ole juuri lainkaan saaneet siunauksia Jehovalta, meidän täytyy katsoa asiaa uudelleen ja pyytää Jehovalta, että hän avaisi silmämme näkemään etumme ja sen, miten hän siunaa meitä ja käyttää meitä ylistyksekseen (Sananlaskut 10:22).

On myös tärkeä ymmärtää, että erikoisedut, kuten valvojan virka, vaativat erityisten pätevyysvaatimusten täyttämistä (1. Timoteukselle 3:1–7; Titukselle 1:5–9). Meidän on siis tarpeen tutkia itseämme saadaksemme selville, missä suhteissa meidän on tehtävä parannuksia, ja pyrkiä sitten vilpittömästi edistymään (1. Timoteukselle 4:12–15).

Älä lannistu

Jos emme saa jotakin palvelusetua, meidän ei tarvitse päätellä, että Jehova rakastaa enemmän niitä, joilla on tuo etu, tai että hän pidättää meiltä hyvää. Meidän ei suinkaan tule kateellisina olettaa, että nuo toiset ovat saaneet etunsa ansiottomasti, inhimillisen puolueellisuuden vaikutuksesta sen sijaan, että heidät olisi nimitetty tehtävään teokraattisesti. Tällaisten ajatusten hautominen voi johtaa mustasukkaisuuteen, riitaan ja jopa siihen, että annamme tyystin periksi (1. Korinttilaisille 3:3; Jaakobin kirje 3:14–16).

Laura, josta kerrottiin alussa, ei antanut periksi. Lopulta hän voitti suuttumuksen ja mustasukkaisuuden tunteensa. Laura rukoili toistuvasti Jumalalta, että tämä auttaisi häntä voittamaan kielteiset tunteensa, jotka johtuivat siitä, ettei hän voinut toimia tienraivaajana. Lisäksi hän etsi apua seurakunnan päteviltä miehiltä ja tunsi jälleen, että Jehova rakasti häntä. ”Jehova antoi minulle mielenrauhan”, hän sanoi. ”Vaikka mieheni ja minä emme voi nyt toimia tienraivaajina, muistelemme mielellämme mennyttä tienraivausaikaa ja ammennamme voimaa kokemuksista, joita meillä oli. Autamme myös aikuista poikaamme hänen tienraivauksessaan.” Nykyään Laura pystyy tyytyväisenä ’iloitsemaan iloitsevien kanssa’ heidän tienraivauspalveluksestaan (Roomalaisille 12:15).

Aseta tavoitteita jotka voit saavuttaa

Tyytyväisyys nykyisiin palvelusetuihin ei merkitse sitä, että lakkaamme asettamasta uusia teokraattisia tavoitteita. Käsitellessään taivaallista ylösnousemusta Paavali puhui ’kurottautumisesta, sitä kohti, mikä on edessä’. Hän sanoi myös: ”Missä määrin olemmekin edistyneet, vaeltakaamme jatkuvasti järjestystä noudattaen tähän samaan totunnaiseen tapaan.” (Filippiläisille 3:13–16.) Teokraattiset tavoitteet voivat auttaa meitä kurottautumaan eteenpäin. On kuitenkin haaste pitää ne realistisina.

Realistiset tavoitteet ovat järkeviä ja sellaisia, jotka voidaan saavuttaa (Filippiläisille 4:5). Tämä ei tarkoita sitä, että tavoite, jonka saavuttaminen vaatii useiden vuosien kovan työn, on epärealistinen. Tällainen pitkän ajan tavoite voidaan saavuttaa vähitellen, kun asetetaan joukko välitavoitteita. Ne voivat palvella hengellisen edistymisen merkkeinä. Kustakin välivaiheesta suoriutuminen menestyksellisesti tuottaa matkan varrella pettymyksen sijaan tyydytystä.

Hyvä tasapaino

On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että olosuhteittemme ja rajoitustemme vuoksi emme ehkä voi saavuttaa joitakin etuja. Niiden tavoitteleminen johtaa vain pettymykseen ja turhautumiseen. Tällaisista tavoitteista tulisi luopua, ainakin toistaiseksi. Se ei ole vaikeaa, jos rukoilemme jumalista tyytyväisyyttä ja pidämme Jehovan tahdon tekemisen tärkeimmällä sijalla. Kun tavoittelemme etuja, tärkeää on kunnian tuottaminen Jehovalle, ei tunnustuksen saaminen omien saavutustemme johdosta. (Psalmit 16:5, 6; Matteus 6:33.) Raamatussa sanotaan sopivasti: ”Vieritä työsi Jehovalle, niin suunnitelmasi vahvistuvat lujiksi.” (Sananlaskut 16:3.)

Tarkastellessamme psalmia 84 voimme havaita, että psalmista suhtautui palvelusetuihin tällä tavoin, ja Jehova siunasi häntä runsaasti. Lisäksi tämä psalmi hyödyttää Jehovan kansaa vielä nykyäänkin.

Kun turvaudut rukouksessa Jehovaan, saavutat tasapainon lisäetujen tavoittelemisen ja sinulla jo olevien etujen välillä. Älä koskaan anna edistymisen halun riistää sinulta arvostusta sitä kohtaan, mitä sinulla on, ja viedä sitä iloa, jota voit saada Jehovan palvelemisesta ikuisesti. Luota Jehovaan, sillä se tuottaa onnellisuutta, kuten leeviläisen sanat osoittavat: ”Oi armeijoiden Jehova, onnellinen on se ihminen, joka sinuun luottaa.” (Psalmit 84:12.)

[Alaviite]

[Tekstiruutu s. 11]

Tavoitteita joita voisimme asettaa

Lukea Raamattua päivittäin (Joosua 1:8; Matteus 4:4).

Parantaa havaintokykyämme raamatullisen valmennuksen avulla (Heprealaisille 5:14).

Kehittää läheisempi suhde Jumalaan (Psalmit 73:28).

Kasvattaa jokaista hengen hedelmää (Galatalaisille 5:22, 23).

Parantaa rukoustemme laatua (Filippiläisille 4:6, 7).

Tulla tehokkaammaksi saarnaamisessa ja opettamisessa (1. Timoteukselle 4:15, 16).

Lukea jokainen Vartiotorni- ja Herätkää!-lehti ja mietiskellä lukemaamme (Psalmit 49:3).

[Kuvat s. 9]

Kun asetat itsellesi tavoitteita, pane Jumalan tahdon tekeminen ensi sijalle