3. Ikuinen vai häviävä?

Aristoteles uskoi, että taivaiden ja maan välillä oli valtava ero. Hänen mukaansa maa muuttui, kului ja saattoi hävitä, kun taas tähtitaivaiden rakennusaine eetteri oli täysin muuttumatonta, ikuista. Kristallikuoret taivaankappaleineen eivät voineet muuttua, kulua eivätkä hävitä.

Näinkö myös Raamattu opettaa? Psalmissa 102:25–27 sanotaan: ”Kauan sitten sinä laskit maan perustukset, ja taivaat ovat sinun kättesi tekoa. Ne tuhoutuvat, mutta sinä tulet pysymään, ja ne kuluvat kaikki niin kuin vaate. Sinä vaihdat ne niin kuin puvun, ja niiden vuoro päättyy. Mutta sinä olet sama, eivätkä sinun vuotesi lopu.”

Psalmista, joka kirjoitti kenties kaksisataa vuotta ennen Aristotelesta, ei aseta maata ja tähtitaivaita vastakkain, ikään kuin maa voisi hävitä mutta tähdet olisivat ikuisia. Sen sijaan hän asettaa sekä taivaan että maan vastakkain Jumalan kanssa, tuon mahtavan Hengen, joka ohjasi niiden luomista.d Psalmi viittaa siihen, että tähdet voivat hävitä siinä missä kaikki maanpäällinenkin. Mitä nykytiede on havainnut?

Geologia tukee sekä Raamattua että Aristotelesta osoittaessaan, että maa voi hävitä. Maankamara kuluu jatkuvasti eroosiossa mutta täydentyy vulkaanisen ja muun geologisen toiminnan välityksellä.

Entä sitten tähdet? Ovatko ne luontaisesti häviäviä, kuten Raamattu osoittaa, vai ovatko ne luonteeltaan ikuisia, kuten Aristoteles opetti? Eurooppalaiset tähtitieteilijät alkoivat epäillä Aristoteleen käsitystä tähtien ikuisuudesta 1500-luvulla, kun he ensimmäisen kerran havaitsivat supernovan, tähden näyttävän räjähdyksen. Sittemmin tutkijat ovat havainneet, että tähdet voivat kuolla tällaisissa rajuissa räjähdyksissä, palaa loppuun hitaasti tai jopa luhistua kasaan. Mutta lisäksi on havaittu, että uusia tähtiä syntyy ”tähtien kehdoissa”, kaasupilvissä, joiden aine on peräisin vanhojen tähtien räjähdyksistä. Raamatunkirjoittajan kielikuva vaatteesta, joka kuluu ja vaihdetaan uuteen, on siis erittäin sattuva.e Tuo muinoin elänyt psalmista pystyi kirjoittamaan sanoja, jotka ovat täysin sopusoinnussa nykytieteen havaintojen kanssa!

Opettaako Raamattu sitten, että maapallo ja tähtitaivaat tulevat jonain päivänä loppuunsa tai ne täytyy vaihtaa? Ei, sillä Raamattu lupaa, että ne pysyvät ikuisesti (Psalmit 104:5; 119:90). Se ei kuitenkaan johdu siitä, että ne olisivat itsessään ikuisia, vaan siitä, että niiden Luoja lupaa pitää niitä yllä (Psalmit 148:4–6). Hän ei kerro miten, mutta eikö ole järkevää ajatella, että Hänellä, joka on luonut maailmankaikkeuden, on voimaa myös ylläpitää sitä? Vastaavalla tavalla mestarirakentaja voi pitää huolta talosta, jonka hän on rakentanut itselleen ja perheelleen.