”Siunaa Jehovaa, oi sieluni”

”VIIME kuukausina palveluksestani on tullut yksitoikkoista ja ilotonta”, sanoo Nancy, joka on toiminut kymmenisen vuotta tienraivaajana eli kokoaikaisena hyvän uutisen julistajana.a Hän lisää: ”En pidä siitä, mitä minulle on tapahtumassa. Tuntuu siltä, että esitän Valtakunnan sanomaa pikemminkin kuivan asiallisesti kuin sydämestä. Mitä minun pitäisi tehdä?”

Pohditaanpa myös Keithin tapausta. Hän toimii vanhimpana eräässä Jehovan todistajien seurakunnassa. Keithin yllätykseksi hänen vaimonsa sanoi: ”Ajatuksesi ovat varmaan jossain muualla. Kiitit äsken rukouksessasi ruoasta, vaikkei ole ruoka-aikakaan!” Keith myöntää: ”Rukouksistani on näköjään tullut konemaisia.”

Et varmaankaan halua, että Jehova Jumalalle esittämäsi ylistyksen ilmaukset olisivat kylmiä ja innottomia. Päinvastoin haluaisit, että ne lähtisivät sydämestä ja kumpuaisivat kiitollisuuden tunteesta. Tunnetta ei kuitenkaan voi pukea ylle tai riisua niin kuin vaatetta. Sen täytyy lähteä ihmisen sisältä. Miten voi tuntea kiitollisuutta sydämessään? Psalmi 103 auttaa meitä ymmärtämään tätä.

Psalmin 103 sepitti muinaisen Israelin kuningas Daavid. Hän aloittaa sen sanoilla: ”Siunaa Jehovaa, oi sieluni, niin, kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeään.” (Psalmit 103:1.) Erään lähdeteoksen mukaan sanaa ”siunaa” vastaava alkukielen sana ”merkitsee Jumalaan sovellettuna ylistämistä, johon sisältyy aina voimakas kiintymys häntä kohtaan samoin kuin kiitollisuuden tunne”. Koska Daavid haluaa ylistää Jehovaa sydämestä, joka on täynnä rakkautta ja arvostusta, hän kehottaa omaa sieluaan – itseään – ’siunaamaan Jehovaa’. Mutta mikä synnyttää tämän lämpimän tunteen Daavidin sydämessä sitä Jumalaa kohtaan, jota hän palvoo?

Daavid jatkaa: ”Äläkä unohda mitään hänen [Jehovan] kaikista teoistaan.” (Psalmit 103:2.) Kiitollisuuden tunteeseen Jehovaa kohtaan liittyy ilmeisestikin ’hänen tekojensa’ arvostava mietiskeleminen. Mitä nimenomaisia Jehovan tekoja Daavidilla on mielessä? Se että katselee Jehova Jumalan luomakuntaa, esimerkiksi tähtikirkasta taivasta pilvettömänä yönä, voi tosiaan täyttää sydämen kiitollisuudella Luojaa kohtaan. Tähtitaivaat tekivät syvän vaikutuksen Daavidiin (Psalmit 8:3, 4; 19:1). Psalmissa 103 Daavid muistelee kuitenkin toisenlaista Jehovan toimintaa.

Jehova ”antaa anteeksi kaiken erheesi”

Tässä psalmissa Daavid kertoo Jumalan rakkaudellisen huomaavaisuuden teoista. Viitaten ensimmäiseen ja huomattavimpaan näistä hän laulaa: ’Jehova antaa anteeksi kaiken erheesi.’ (Psalmit 103:3.) Daavid oli varmastikin selvillä omasta syntisyydestään. Kun profeetta Natan oli puhunut Daavidille aviorikoksesta, jonka tämä oli tehnyt Batseban kanssa, Daavid myönsi: ”Sinua [Jehova], yksin sinua vastaan olen tehnyt syntiä, ja mikä on silmissäsi pahaa, sitä olen tehnyt.” (Psalmit 51:4.) Sydän murtuneena hän pyysi hartaasti: ”Osoita minulle suopeutta, oi Jumala, rakkaudellisen huomaavaisuutesi mukaan. Pyyhi pois rikkomukseni armonosoitustesi runsauden mukaan. Pese minut perin pohjin erheestäni ja puhdista minut synnistäni.” (Psalmit 51:1, 2.) Daavidin on täytynyt tuntea syvää kiitollisuutta siitä, että hänelle annettiin anteeksi! Koska hän oli epätäydellinen ihminen, hän teki elämässään muitakin syntejä, mutta hän aina katui, otti vastaan ojennusta ja oikaisi tiensä. Sen ajatteleminen, miten suurenmoisia huomaavaisuuden tekoja Jumala oli tehnyt hänelle, sai Daavidin siunaamaan Jehovaa.

Emmekö mekin ole syntisiä? (Roomalaisille 5:12.) Apostoli Paavalikin valitti: ”Minä todella tunnen iloa Jumalan laista sen ihmisen mukaan, joka olen sisäisesti, mutta näen jäsenissäni toisen lain, joka sotii mieleni lakia vastaan ja johtaa minua jäsenissäni olevan synnin lain vankina. Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tämän kuoleman alaisesta ruumiista?” (Roomalaisille 7:22–24.) Miten kiitollisia voimmekaan olla siitä, että Jehova ei pidä kirjaa rikkomuksistamme! Hän pyyhkii ne mielellään pois, kun kadumme ja etsimme anteeksiantoa.

Daavid muistuttaa itselleen: ”[Jehova] parantaa kaikki sairautesi.” (Psalmit 103:3.) Koska parantaminen on ennalleen saattamista, siihen sisältyy enemmän kuin vain väärinteon antaminen anteeksi. Siihen liittyy niiden ”sairauksien” eli ikävien seurauksien poistaminen, joihin teittemme erhe on johtanut. Uudessa maailmassa, jonka Jehova valmistaa, hän tosiaan poistaa synnin fyysiset seuraukset, esimerkiksi sairauden ja kuoleman (Jesaja 25:8; Ilmestys 21:1–4). Jo nykyään Jumala parantaa kuitenkin hengelliset sairautemme. Joidenkuiden tapauksessa näihin sisältyvät huono omatunto ja katkennut suhde häneen. ”Äläkä unohda”, mitä Jehova on jo tehnyt meidän jokaisen hyväksi tässä suhteessa.

Hän ”lunastaa elämäsi”

”[Jehova] lunastaa elämäsi hautakuopasta”, laulaa Daavid (Psalmit 103:4). ”Hautakuoppa” on ihmiskunnan yhteinen hauta: Šeol eli Haades. Daavid huomasi jo ennen Israelin kuninkaaksi tuloaan olevansa kuoleman vaarassa. Esimerkiksi Israelin kuningas Saul hautoi murhanhimoista vihaa Daavidia kohtaan ja yritti eri tilanteissa tappaa hänet. (1. Samuelin kirja 18:9–29; 19:10; 23:6–29.) Filistealaisetkin halusivat Daavidin kuolemaa (1. Samuelin kirja 21:10–15). Mutta joka kerta Jehova pelasti hänet ”hautakuopasta”. Millaista kiitollisuutta Daavidin onkaan täytynyt tuntea, kun hän muisteli näitä Jehovan tekoja!

Miten on sinun laitasi? Onko Jehova tukenut sinua masennuksen aikoina tai menetyksen hetkinä? Tai oletko saanut tietää tapauksista, joissa hän on lunastanut uskollisten todistajiensa elämän Šeolin hautakuopasta meidän aikanamme? Kenties sinua ovat koskettaneet ne hänen vapautustekonsa, joista olet lukenut tämän lehden sivuilta. Miksi et varaisi aikaa näiden tosi Jumalan tekojen miettimiseen arvostuksen hengessä? Ja tietysti meillä kaikilla on syytä olla kiitollisia Jehovalle ylösnousemustoivosta (Johannes 5:28, 29; Apostolien teot 24:15).

Jehova antaa meille sekä elämän että sen, mikä tekee elämästä nautittavaa ja elämisen arvoista. Psalmista julistaa, että Jumala ”kruunaa sinut rakkaudellisella huomaavaisuudella ja armonosoituksilla” (Psalmit 103:4). Jehova ei hylkää meitä hädän hetkellä, vaan tulee avuksemme näkyvän järjestönsä ja seurakunnan nimitettyjen vanhinten eli paimenten välityksellä. Tällaisen avun ansiosta emme koettelevassa tilanteessa menetä itsekunnioitustamme ja arvokkuuttamme. Kristityt paimenet ovat hyvin kiinnostuneita lampaista. He rohkaisevat sairaita ja masentuneita ja tekevät kaikkensa nostaakseen ylös ne, jotka ovat langenneet. (Jesaja 32:1, 2; 1. Pietarin kirje 5:2, 3; Juudaan kirje 22, 23.) Jehovan henki saa nämä paimenet olemaan sääliväisiä ja rakkaudellisia laumaa kohtaan. Hänen ’rakkaudellinen huomaavaisuutensa ja armonosoituksensa’ ovat tosiaan kuin kruunu, joka kaunistaa meitä ja antaa meille arvokkuutta! Siunatkaamme Jehovaa ja hänen pyhää nimeään unohtamatta koskaan hänen tekojaan.

Psalmista Daavid muistuttaa edelleen itseään, kun hän laulaa: ”[Jehova] tyydyttää elinaikasi hyvyydellä; nuoruutesi uudistuu alinomaa niin kuin kotkan.” (Psalmit 103:5.) Jehovalta saatava elämä tuottaa tyydytystä ja iloa. Jo totuuden tunteminen on sinänsä verraton aarre, joka tuottaa valtavasti iloa! Ja ajattele, miten syvää tyydytystä Jehovalta saamamme työ – saarnaaminen ja opetuslasten tekeminen – meille tuottaa. Millainen ilo onkaan löytää joku, jota kiinnostaa saada tietoa tosi Jumalasta, ja auttaa häntä tuntemaan Jehova ja siunaamaan häntä! Löydämmepä alueeltamme kuulevia korvia tai emme, on suurenmoinen etu saada osallistua työhön, joka liittyy Jehovan nimen pyhittämiseen ja hänen suvereeniutensa kunniaan saattamiseen.

Kukapa sellainen, joka jatkaa hellittämättä Jumalan valtakunnan julistamista, ei väsyisi tai uupuisi? Mutta Jehova uudistaa jatkuvasti palvelijoittensa voiman ja tekee heistä ’kuin kotkia’, joilla on voimakkaat siivet ja jotka kohoavat korkealle taivaalle. Voimme olla todella kiitollisia siitä, että rakkaudellinen taivaallinen Isämme antaa sellaista ”dynaamista energiaa”, niin että voimme jatkaa uskollisesti palvelustamme päivästä päivään! (Jesaja 40:29–31.)

Esimerkiksi Claralla on kokoaikainen ansiotyö, ja lisäksi hän käyttää joka kuukausi noin 50 tuntia kenttäpalvelukseen. Hän sanoo: ”Joskus olen väsynyt ja pakottaudun menemään kenttäpalvelukseen vain siksi, että olen sopinut työskenteleväni jonkun kanssa. Mutta kun saan itseni liikkeelle, tunnen aina voimieni elpyvän.” Sinäkin olet voinut kokea, millaista tarmoa saa Jumalan tuesta kristillisessä palveluksessa. Toivottavasti se saa sinut sanomaan samoin kuin Daavid sanoi tämän psalmin alkusanoissa: ”Siunaa Jehovaa, oi sieluni, niin, kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeään.”

Jehova vapauttaa kansansa

Psalmista laulaa edelleen: ”Jehova tekee vanhurskaita tekoja ja oikeudellisia päätöksiä kaikkien petollisesti riistettyjen hyväksi. Hän teki tiensä tunnetuksi Moosekselle, Israelin pojille menettelynsä.” (Psalmit 103:6, 7.) Daavid ajattelee todennäköisesti sitä, miten egyptiläiset sortajat ’riistivät petollisesti’ israelilaisia Mooseksen päivinä. Sen mietiskelemisen, miten Jehova teki vapautustiensä tunnetuksi Moosekselle, on täytynyt synnyttää kiitollisuutta Daavidin sydämessä.

Kun mietimme sitä, miten Jumala menetteli israelilaisten suhteen, mekin voimme tuntea samanlaista kiitollisuutta. Meidän ei tulisi kuitenkaan sivuuttaa Jehovan nykyistenkään palvelijoiden kokemuksia, esimerkiksi niitä, joista kerrotaan kirjan Jehovan todistajat – Jumalan valtakunnan julistajia luvuissa 29 ja 30. Siinä ja muissa Vartiotorni-seuran julkaisuissa kerrottujen tapausten avulla näemme, miten Jehova on auttanut kansaansa nykyään kestämään vankeutta, joukkoväkivaltaa, kieltoja, keskitysleirejä ja orjatyöleirejä. Koettelemuksia on kohdattu sodan repimissä maissa, esimerkiksi Burundissa, Liberiassa, Ruandassa ja entisessä Jugoslaviassa. Vainon aikoina Jehovan käsi on aina tukenut hänen uskollisia palvelijoitaan. Näiden suuren Jumalamme, Jehovan, tekojen tarkasteleminen voi vaikuttaa meihin samalla tavoin kuin Daavidiin vaikutti sen kertomuksen pohtiminen, joka kuvaili Egyptistä vapautumista.

Ajattele myös, miten hellästi Jehova vapauttaa meidät synnin taakasta. Hän on antanut ”Kristuksen veren – – puhdistamaan meidän omantuntomme kuolleista teoista”. (Heprealaisille 9:14.) Kun kadumme syntejämme ja etsimme anteeksiantoa Kristuksen vuodatetun veren perusteella, Jumala siirtää rikkomuksemme yhtä kauas meistä kuin ”auringonnousu on auringonlaskusta” – ja palauttaa meidät suosioonsa. Ja ajattele Jehovan antimia, esimerkiksi kristillisiä kokouksia, rakentavaa seuraa, seurakunnan paimenia ja Raamattuun perustuvia julkaisuja, joita saamme ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” välityksellä (Matteus 24:45). Eivätkö kaikki nämä Jehovan teot autakin vahvistamaan suhdettamme häneen? Daavid julistaa: ”Jehova on armollinen ja suosiollinen, hidas vihastumaan ja runsas rakkaudellisessa huomaavaisuudessa. – – Hän ei ole tehnyt meille syntiemme mukaan, eikä hän ole erheittemme mukaan saattanut päällemme sitä, minkä ansaitsemme.” (Psalmit 103:8–14.) Jehovan rakkaudellisen huolenpidon mietiskeleminen voi varmastikin saada meidät kirkastamaan häntä ja julistamaan hänen pyhän nimensä suuruutta.

”Siunatkaa Jehovaa, kaikki te hänen tekonsa”

Jehovan, ”ikuisuuden Jumalan”, kuolemattomuuteen verrattuna ”kuolevaisen ihmisen päivät” ovat todella lyhyet – ”kuin vihreän ruohon”. Mutta Daavid mietiskelee arvostavasti: ”Jehovan rakkaudellinen huomaavaisuus kestää ajan hämärästä aina ajan hämärään asti häntä pelkääville ja hänen vanhurskautensa poikien pojille, niille jotka pitävät hänen liittonsa, ja niille jotka muistavat hänen käskynsä toteuttaakseen ne.” (1. Mooseksen kirja 21:33, engl. viitelaitoksen alaviite; Psalmit 103:15–18.) Jehova ei unohda niitä, jotka pelkäävät häntä. Aikanaan hän antaa heille ikuisen elämän. (Johannes 3:16; 17:3.)

Ilmaisten arvostuksensa Jehovan kuninkuutta kohtaan Daavid sanoo: ”Jehova itse on lujasti vahvistanut valtaistuimensa taivaissa, ja hänen kuninkuutensa on hallinnut kaikkea.” (Psalmit 103:19.) Vaikka Jehovan kuninkuus ilmeni jonkin aikaa näkyvänä Israelin valtakunnan välityksellä, hänen valtaistuimensa on todellisuudessa taivaassa. Luojana Jehova on kaikkeuden Suvereeni Hallitsija, ja hän toteuttaa tahtoaan taivaassa ja maan päällä omien tarkoitustensa mukaisesti.

Daavid vetoaa jopa taivaallisiin enkeliluomuksiin. Hän laulaa: ”Siunatkaa Jehovaa, oi te hänen enkelinsä, te voimassa mahtavat, jotka toteutatte hänen sanansa kuuntelemalla hänen sanansa ääntä. Siunatkaa Jehovaa, kaikki te hänen armeijansa, te hänen palvelijansa, jotka teette hänen tahtonsa. Siunatkaa Jehovaa, kaikki te hänen tekonsa, kaikissa paikoissa, joissa hän hallitsee. Siunaa Jehovaa, oi sieluni.” (Psalmit 103:20–22.) Eikö niiden rakkaudellisen huomaavaisuuden tekojen miettimisen, joita Jehova on tehnyt meille, pitäisikin saada myös meidät siunaamaan häntä? Totta totisesti! Ja voimme olla varmoja siitä, ettei Jumalalle henkilökohtaisesti kohottamamme ylistyksen ääni huku siinä ylistäjien mahtavassa kuorossa, johon kuuluvat jopa vanhurskaat enkelit. Ylistäkäämme kokosydämisesti taivaallista Isäämme ja puhukaamme aina hänestä hyvää. Pankaamme tosiaan sydämellemme Daavidin sanat: ”Siunaa Jehovaa, oi sieluni.”

[Alaviite]

[Kuva s. 23]

Daavid mietiskeli Jehovan rakkaudellisen huomaavaisuuden tekoja. Mietiskeletkö sinä?