Kuka voi olla Jumalan ystävä?
SINÄ voit olla Jumalan ystävä. Noin 4 000 vuotta sitten mies nimeltä Aabraham uskoi Jehova Jumalaan. Tämä luettiin hänelle vanhurskaudeksi, ja tuota patriarkkaa kutsuttiin ”Jehovan ystäväksi”. (Jaakob 2:23) Niinpä jos uskot Jehovaan, sinäkin voit olla Jumalan ystävä.
On varsin todennäköistä, että ystäviä kutsutaan vieraiksi aterialle. Tunnetun Psalmin 23 muutamissa jakeissa kuvataan itse asiassa Jumala ystävällisenä isäntänä. Siinä sanotaan: ”Sinä [Jehova] valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. – – minun maljani on ylitsevuotavainen.” – Psalmi 23:5.
Eräässä toisessa tilanteessa sama psalmista – muinaisen Israelin kuningas Daavid – kysyi: ”Herra, kuka saa vierailla sinun majassasi, kuka asua sinun pyhällä vuorellasi?” (Psalmi 15:1) Kuvaannollisesti puhuen tämä tarkoittaa sitä, että voi lähestyä Jehovaa otollisesti rukouksessa ja palvonnassa. Se on todella kunnioitusta herättävä etu! Miten epätäydelliset ihmiset voivat olla kelvollisia Jumalan ystäviksi ja vieraiksi?
Psalmi 15 vastaa tähän kysymykseen. Siinä mainitaan kymmenen nimenomaista vaatimusta niille, jotka haluavat olla Jumalan ystäviä ja vieraita. Tarkastelkaamme näitä vaatimuksia yksi kerrallaan aloittaen toisesta jakeesta.
”Se, joka vaeltaa nuhteettomasti, joka tekee vanhurskauden”
Aabrahamin jälkeläiset menestyivät hyvin, koska Aabraham oli moraalisesti nuhteeton vaeltaessaan Jehovan edessä. (1. Mooseksen kirja 17:1, 2) ’Vaeltaminen’ merkitsee toisinaan erityisen elämäntavan omaksumista. (Psalmi 1:1; 3. Johannes 3, 4) Jumalan ystävien ja vieraiden täytyy tehdä muutakin kuin vain kuulua johonkin uskontoon, ihastella runsaasti koristeltuja uskonnollisia rakennuksia ja osallistua muodollisiin seremonioihin. Eivät kaikki, jotka sanovat ”Herra, Herra” tai julistavat, että he tuntevat Jumalan, saa nauttia hänen Valtakuntansa siunauksista. (Matteus 7:21–23; Tiitukselle 1:16) Jehovan ystävät ’vaeltavat nuhteettomasti’ hänen edessään ja ’tekevät vanhurskauden’ hänen normiensa mukaan. – Miika 6:8.
Tämä sulkee pois kaikenlaisen epärehellisyyden, sukupuolisen moraalittomuuden ja turmeluksen. Jumala itse kertoo meille syyn tähän sanoessaan: ”Teidän on oltava pyhiä, koska minä olen pyhä.” (1. Pietari 1:16) Pitääkö sinun uskontosi kiinni Jumalan korkeista mittapuista jopa erottamalla ne, jotka kieltäytyvät mukautumasta hänen vaatimuksiinsa? Vaaditko sinä itseltäsi ja perheeltäsi vanhurskasta käytöstä? Jos vaadit, niin täytät seuraavan vaatimuksen, jonka Jumala esittää ystävilleen ja vierailleen.
”Ja puhuu sydämessänsä totuutta”
Jos haluamme Jumalan ystävyyttä, emme voi valehdella tai turvautua lipevään puheeseen kaksimielisin sydämin. (Psalmi 12:3) Meidän täytyy ’puhua totuutta sydämessämme’ eikä vain huulillamme. Meidän täytyy olla todellakin rehellisiä sisimmässämme ja todistaa, että meillä on ”usko, jossa ei ole ulkokultaisuutta”. (1. Timoteukselle 1:5) Jotkut ihmiset valehtelevat tai puhuvat puolitotuuksia pelastaakseen kasvonsa. Toiset lunttaavat kokeissa koulussa tai syyllistyvät veropetoksiin. Tällainen toiminta paljastaa, että henkilöltä puuttuu rakkautta sitä kohtaan, mikä on totta. Mutta rehellisyys ja rehti käytös tulevat syvältä Jumalan ystävien sydämestä. (Matteus 15:18–20) He eivät ole vilpillisiä eivätkä petollisia. – Sananlaskut 3:32; 6:16–19.
Apostoli Paavali kirjoitti: ”Älkää valehdelko toisillenne. Riisukaa pois vanha persoonallisuus tottumuksineen ja pukeutukaa uuteen persoonallisuuteen.” (Kolossalaisille 3:9, 10) Ne, jotka todella puhuvat totuutta sydämessään, pukeutuvat siis ”uuteen persoonallisuuteen”. Oletko sinä täysin rehellinen itsellesi ja toisille niin, että puhut totuutta sydämessäsi? Jos olet, sen pitäisi vaikuttaa siihen, mitä sanot toisista ihmisistä.
”Joka ei panettele kielellänsä”
Täyttääksemme tämän Jumalan vieraille asetetun vaatimuksen emme saa koskaan puhua toisista pahanilkisesti. (Psalmi 15:3) ’Panettelemiseksi’ käännetty heprean kielen verbi juontuu sanasta ”jalka” ja tarkoittaa ’jalkaisin menemistä’ ja näin ’liikkeellä olemista’. Israelilaisille sanottiin: ”Älä liiku panettelijana kansasi keskellä äläkä vaani lähimmäisesi verta. Minä olen Herra.” (3. Mooseksen kirja 19:16; 1. Timoteukselle 5:13) Jos panettelemme jotakuta, ryöstämme häneltä hänen hyvän nimensä, emmekä voi olla Jumalan ystäviä.
Daavid julisti: ”Joka salaa panettelee lähimmäistänsä, sen minä hukutan [”vaiennan”, UM].” (Psalmi 101:5) Mekin voimme vaientaa panettelevat ihmiset, jos kieltäydymme kuuntelemasta heitä. Onkin hyvä sääntö olla sanomatta kenestäkään hänen selkänsä takana mitään, mitä emme olisi halukkaita sanomaan ollessamme kasvotusten. On erinomaista, jos voimme näin pitää kielemme kurissa. Mutta on todella tärkeää valvoa myös tekojamme.
”Joka ei tee toiselle pahaa”
Kannattaa huomata tässä yhteydessä Jeesuksen sanat: ”Sen tähden kaikki, mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, teidänkin täytyy samoin tehdä heille.” (Matteus 7:12) Nauttiaksemme Jumalan suosiosta meidän täytyy karttaa pahan tekemistä. Psalmista sanoi: ”Te, jotka Herraa rakastatte, vihatkaa pahaa. Hän varjelee hurskasten sielut, jumalattomien kädestä hän heidät pelastaa.” (Psalmi 97:10) Jos siis haluamme Jumalan ystävyyttä ja apua, meidän täytyy hyväksyä hänen norminsa.
Pahan karttamiseen sisältyy se, ettei tee kenellekään vääryyttä liikeasioissa tai muilla tavoin. Emme saa sanoin emmekä teoin tehdä mitään sellaista, mikä saattaisi vahingoittaa toveriamme, vaan meidän pitäisi tehdä hänelle hyvää. Tällä voi olla vaikutusta elämämme kaikkiin puoliin. Esimerkiksi ajaessamme autoa voimme kohteliaasti antaa tietä jalankulkijoille. Me voimme auttaa iäkkäitä, rohkaista masentuneita ja lohduttaa surevia. Tässä suhteessa Jehova antaa oivallisen esimerkin. Kuten Jeesus sanoi, Jumala ”antaa aurinkonsa nousta pahoille ja hyville ja antaa sataa vanhurskaille ja epävanhurskaille”. (Matteus 5:43–48) Hyvän tekemiseen toisille liittyy läheisesti sen noudattaminen, minkä psalmista mainitsee seuraavaksi.
”Eikä saata lähimmäistään häväistyksen alaiseksi”
Me kaikki teemme virheitä, ja miten kiitollisia olemmekaan, kun ystävät katsovat läpi sormiensa näitä pikku erehdyksiä! Olisimme onnettomia, jos joku läheinen ystävä paljastaisi vähäpätöisiä, mutta kiusallisia heikkouksiamme toisille. Jotkut ihmiset tekevät näin suunnatakseen huomion pois omista puutteistaan tai nostaakseen itsensä toisten yläpuolelle. Mutta tällainen menettely ei ole sopivaa Jumalan ystävyyttä haluaville.
”Joka rikkeen peittää, se rakkautta harrastaa; mutta joka asioita kaivelee, se erottaa ystävykset”, sanotaan Sananlaskujen 17:9:ssä. Meidän ei tulisi tietenkään yrittää salata vakavia väärintekoja. (3. Mooseksen kirja 5:1; Sananlaskut 28:13) Mutta jos haluamme olla Jumalan ystäviä, emme hyväksy emmekä pidä tosina kertomuksia, jotka soimaavat rehtejä tuttaviamme. (1. Timoteukselle 5:19) Jehovan ystävät puhuvat hyvää Jumalan palvelijoista, sen sijaan että levittäisivät näistä juoruja lisäten näin sitä taakkaa, joka näiden on muutenkin kestettävä, kun jumalattomat ihmiset esittävät häijyjä syytöksiä. Jumalan ystävät ja vieraat valvovat myös seuraansa, sillä Daavid jatkaa jakeessa 4:
”Joka halveksuu hylkiötä”
Itsekkäitä etuja tavoitellessaan jotkut ovat rikkaiden tai vaikutusvaltaisten ihmisten seurassa, vaikka nämä ovat turmeltuneita. (Vrt. Juudas 16.) Mutta me emme voi olla Jehovan ystäviä, jos seurustelemme pahojen kanssa. Meidän pitäisi vihata pahaa niin paljon, että emme halua olla niiden seurassa, jotka harjoittavat sitä. (Roomalaisille 12:9) Israelin kuningas Jooram oli niin paha, että profeetta Elisa sanoi hänelle: ”Niin totta kuin Herra Sebaot elää, jonka edessä minä seison: jollen tahtoisi tehdä Joosafatille, Juudan kuninkaalle, mieliksi, niin minä tosiaankaan en katsoisi sinuun enkä huomaisi sinua.” (2. Kuningasten kirja 3:14) Jotta voisimme olla Jumalan ystäviä, meidän täytyy ottaa huomioon Paavalin varoitus: ”Huono seura turmelee hyödylliset tavat.” – 1. Korinttolaisille 15:33.
Jos arvostamme Jehovan ystävyyttä, emme silloin suostu pitämään seuraa väärintekijöille. Toimitamme ainoastaan välttämättömät asiat heidän kanssaan. Me valitsemme ystävämme sen perusteella, onko heillä hyvä suhde Jumalaan, emmekä sen perusteella, millaisessa asemassa he ovat maailmassa. Valitsemme ystävämme viisaasti, jos tunnemme kunnioittavaa pelkoa Jumalaa kohtaan. Huomaa tässä yhteydessä seitsemäs vaatimus, joka Jehovan vieraiden on täytettävä.
”Mutta kunnioittaa niitä, jotka pelkäävät Herraa”
Voidaksemme olla Jumalan ystäviä ja vieraita meidän täytyy pelätä häntä. Sananlaskujen 1:7 sanoo: ”Herran [”Jehovan”, UM] pelko on tiedon alku.” Mitä on ’Jehovan pelko’? Se on kunnioittavaa pelkoa Jumalaa kohtaan ja tervettä pelkoa olla miellyttämättä häntä. Tämä johtaa oikeaan tietoon, pelastavaan kuriin ja taivaalliseen viisauteen, joka on varma opas.
Ne, jotka pelkäävät Jehovaa, pitävät kiinni hänen vanhurskaista normeistaan, vaikka siitä seuraisi pilkkaa. Monet esimerkiksi nälvivät, kun Jumalaa pelkäävät ihmiset työskentelevät ahkerasti, ovat rehellisiä työssään tai yrittävät auttaa toisia hengellisesti. Mutta miten jumalinen ihminen suhtautuu tällaisiin oikeamielisiin? Hän ”kunnioittaa niitä, jotka pelkäävät Herraa”, pitämällä heitä suuressa arvossa, vaikka tämä merkitsisi häpeän kantamista heidän kanssaan. Onko sinulla tällainen kunnioitus niitä kohtaan, jotka pelkäävät Jumalaa? Mainitsemalla jälleen yhden vaatimuksen Jumalan suosion saamiseksi psalmista lisää:
”Joka ei valaansa riko, vaikka on vannonut vahingokseen”
Tässä esitetty periaate on se, että meidän tulee täyttää lupauksemme, kuten Jumalakin tekee. (1. Kuningasten kirja 8:56; 2. Korinttolaisille 1:20) Vaikka huomaamme myöhemmin, että on hyvin vaikeaa tehdä se, mitä lupasimme, meidän ei pitäisi muuttaa mieltämme eikä pettää lupaustamme. Tässä kreikkalainen Septuaginta-, syyrialainen Pešitta- ja latinalainen Vulgata-käännös sanovat: ”Vannonut lähimmäiselleen.” Jos vannomme tekevämme jotain tai teemme juhlallisen lupauksen, meidän tulisi elää sen mukaan. (Saarnaaja 5:3) Jos saamme tietää, että jokin lupaamamme on epäraamatullista, silloin meidän ei tulisi tietenkään tehdä sitä.
Joosua ei rikkonut gibeonilaisten kanssa tekemäänsä liittoa, vaikka hän sai tietää myöhemmin, että he olivat petoksella saaneet hänet tekemään sen. (Joosua 9:16–19) Niinpä meidän tulisi olla sellaisia miehiä, naisia ja lapsia, jotka pitävät sanansa. Älkäämme luvatko toisille ja sitten jättäkö heitä pulaan, kun eteemme avautuukin houkuttelevampia mahdollisuuksia. Jeesus sanoi: ”Merkitköön vain teidän sananne kyllä ’kyllä’ ja ei ’ei’.” (Matteus 5:37) Erityisesti niiden, jotka ovat vihkiytyneet Jehovalle, tulisi päättää elää lupauksensa mukaisesti ja palvella häntä ikuisesti hänen todistajinaan. Lupausten pitämisen lisäksi meidän tulisi olla huomaavaisia raha-asioissa, kuten Daavid osoittaa Psalmissa 15 jakeessa 5.
”Joka ei anna rahaansa korolle”
Liiketarkoituksiin lainattu raha voidaan aivan oikein maksaa takaisin korkoineen. Mutta tässä Daavid tarkoitti ’rahan lainaamista’ puutteenalaisille. Mooseksen laissa mainittiin erikseen: ”Jos lainaat rahaa jollekin minun kansastani, jollekin köyhälle, joka on sinun luonasi, niin älä menettele koronkiskurin tavoin häntä kohtaan. Älkää panko korkoa hänen maksettavakseen.” (2. Mooseksen kirja 22:25; 3. Mooseksen kirja 25:35, 36) Kun Nehemia havaitsi köyhien kärsivän koronkiskureiden uhreina, hän lakkautti tällaisen riiston. – Nehemia 5:1–13.
”Korko” sanan vastineena Daavid käytti heprealaista sanaa, joka johtuu ’puremista’ tarkoittavasta sanasta. Tämä tuo mieleen, että ahneet koronkiskurit ahmivat köyhiä ja sitä vähää, mitä heillä oli. Selvästikin on paljon parempi auttaa köyhtynyttä odottamatta saavansa mitään takaisin. Jeesus esitti tämän piirteen sanomalla: ”Kun laitat päivälliset tai illalliset, – – kutsu – – köyhiä, raajarikkoja, rampoja, sokeita, niin tulet olemaan onnellinen, koska heillä ei ole mitään, millä maksaa sinulle takaisin. Sillä sinulle maksetaan takaisin vanhurskaiden ylösnousemuksessa.” (Luukas 14:12–14) Ihminen, joka haluaa olla Jumalan ystävä ja vieras, ei koettaisi milloinkaan hyötyä asiattomasti lähimmäisensä köyhyydestä tai tehdä sellaista, mistä psalmista seuraavaksi mainitsee.
”Eikä ota lahjuksia viatonta vastaan”
Lahjuksilla on turmeleva vaikutus. Israelilaisia käskettiin: ”Älä – – ota lahjusta, sillä lahjus sokaisee viisaiden silmät ja vääristää syyttömien asiat.” (5. Mooseksen kirja 16:19) On erityisen paha asia ottaa lahjus ”viattoman” vahingoittamiseksi, ehkä muuttamalla oikeudessa annettavaa todistajanlausuntoa. Miten halveksittava Juudas Iskariot olikaan, kun hän otti vastaan lahjuksen kavaltaakseen viattoman Jeesuksen! – Matteus 26:14–16.
Saatamme pitää itseämme moitteettomina tässä suhteessa. Mutta olemmeko milloinkaan tunteneet houkutusta ostaa itsemme ulos jostain nolosta tilanteesta? Profeetta Samuel ei ottanut koskaan vastaan lahjuksia. (1. Samuelin kirja 12:3, 4) Meidän kaikkien täytyy käyttäytyä näin, mikäli haluamme olla Jumalan ystäviä ja vieraita.
”Joka näin tekee, hän ei ikinä horju”
Esitettyään kymmenen kohtaa sisältäneen kuvauksen oikeamielisestä ihmisestä Psalmi 15 päättyy edellä oleviin sanoihin. Ne saattavat hyvinkin saada meidät analysoimaan uskontoamme. Jos se on tosi usko, sen pitäisi opettaa meitä 1) vaeltamaan nuhteettomasti ja harjoittamaan vanhurskautta, 2) puhumaan totuutta jopa sydämessämme, 3) välttämään toisten panettelemista ja 4) pidättymään kaiken pahan tekemisestä. Uskonto, jonka Jumala hyväksyy, 5) estää meitä hyväksymästä tuntemiemme oikeamielisten ihmisten arvostelemista ja 6) saa meidät karttamaan halveksittavien seuraa. Tosi usko saa meidät 7) kunnioittamaan niitä, jotka pelkäävät Jehovaa, 8) toteuttamaan sen, mitä olemme luvanneet, jos se on sopivaa, 9) lainaamaan köyhtyneille vaatimatta korkoa ja 10) olemaan milloinkaan ottamatta lahjuksia viatonta vastaan.
Daavid ei sano, että kukaan, joka lukee, kuulee tai puhuu näistä asioista tai jopa uskoo niihin, ”ei ikinä horju”. Tämän kokevat ainoastaan ne, ’jotka tekevät näin’. Usko, jolla ei ole tekoja tukenaan, on kuollut, eikä se saa Jumalan hyväksyntää. (Jaakob 2:26) Ne, jotka toimivat Psalmissa 15 mainittujen hyvien asioiden mukaisesti, eivät horju, sillä Jehova suojelee ja tukee heitä. – Psalmi 55:23.
Puhtaaseen palvontaan kuuluu tietysti muutakin kuin Psalmissa 15 mainitut kymmenen kohtaa. Jeesuksen seuraajat oppivat myöhemmin muita asioita, jotka liittyivät Jumalan palvontaan ”hengessä ja totuudessa”. (Johannes 4:23, 24) Sinäkin voit oppia, sillä nykyään on ihmisiä, jotka toimivat tällä tavalla. Säännöllinen yhteydenpito näiden Jehovan todistajien kanssa ja Raamatun tutkiminen voivat antaa toivon elämästä paratiisimaassa, missä voit olla Jumalan vieraana ja ystävänä ikuisesti.