Raamatun 58. kirja: Heprealaisille

Kirjoittaja: Paavali

Kirjoituspaikka: Rooma

Kirjoitus päättyi: n. 61 ya.

1. Minkä valtuutuksen kanssa sopusoinnussa Paavali kirjoitti Heprealaiskirjeen?

PAAVALI tunnetaan parhaiten ”kansojen” apostolina. Mutta rajoittuiko hänen palveluksensa ei-juutalaisiin? Ei suinkaan! Juuri ennen kuin Paavali kastettiin ja valtuutettiin työhönsä, Herra Jeesus sanoi Ananiaalle: ”Tämä mies [Paavali] on minulle valittu astia kantamaan minun nimeäni kansoille samoin kuin kuninkaille ja Israelin lapsille.” (Apt. 9:15; Gal. 2:8, 9) Heprealaiskirjeen kirjoittaminen oli tosiaan sopusoinnussa sen valtuutuksen kanssa, että Paavalin tuli kantaa Jeesuksen nimeä Israelin lapsille.

2. Miten voidaan kumota väitteet, joiden mukaan Paavali ei ole Heprealaiskirjeen kirjoittaja?

² Jotkut kriitikot kuitenkin epäilevät sitä, että Paavali on kirjoittanut Heprealaiskirjeen. Yhtenä vastaväitteenä on se, että kirjeessä ei esiinny Paavalin nimeä. Se ei kuitenkaan todellisuudessa ole mikään kielteinen todiste, koska monissa muissakaan kanonisissa kirjoissa ei mainita nimeltä kirjoittajaa, joka tunnistetaan usein kirjan sisäisten todisteiden avulla. Jotkut ovat lisäksi sitä mieltä, että Paavali on saattanut harkitusti jättää nimensä pois kirjoittaessaan Juudeassa asuneille heprealaiskristityille, koska sikäläiset juutalaiset olivat tehneet hänen nimestään vihatun. (Apt. 21:28) Myöskään kirjoitustyylin muuttuminen Paavalin toisiin kirjeisiin verrattuna ei todellisuudessa kumoa sitä, että hän on kirjeen kirjoittaja. Puhuessaan pakanoille, juutalaisille tai kristityille Paavali osoitti aina pystyvänsä olemaan ”kaikkea kaikenlaisille ihmisille”. Tässä kirjeessä hän puhuu perustellen kuin juutalainen juutalaisille; hän esittää todisteluja, jotka he saattoivat täysin ymmärtää ja joilla oli merkitystä heille. – 1. Kor. 9:22.

3. Mikä Heprealaiskirjeen sisäinen todistusaineisto tukee sitä, että Paavali kirjoitti sen, sekä ilmaisee hänen kirjoittaneen pääasiassa juutalaisille?

³ Kirjan sisäinen todistusaineisto tukee sitä, että Paavali on sen kirjoittaja. Kirjoittaja oli Italiassa ja Timoteuksen seurassa. Nämä seikat sopivat Paavaliin. (Hepr. 13:23, 24) Lisäksi kirjan opetukset ovat Paavalille luonteenomaisia, vaikka todistelut onkin esitetty juutalaisesta näkökulmasta ja tarkoitettu vetoamaan täysin heprealaiseen seurakuntaan, jolle kirje oli osoitettu. Clarken selitysteoksen (Commentary) 6. osassa sivulla 681 sanotaan Heprealaiskirjeen tästä piirteestä: ”Koko kirjeen rakenne todistaa, että se kirjoitettiin juutalaisille, luonnollisille juutalaisille. Jos se olisi kirjoitettu pakanoille, ei edes yksi kymmenestätuhannesta olisi kyennyt ymmärtämään todistelua, koska hän ei olisi ollut perillä juutalaisesta järjestelmästä, jonka tuntemusta tämän kirjeen kirjoittaja kaikkialla edellyttää.” Tämä selittää, miksi tyyli on erilaista kuin Paavalin muissa kirjeissä.

4. Mitä muita todisteita on siitä, että Paavali kirjoitti Heprealaiskirjeen?

⁴ Chester Beatty -papyruksen nro 2 (P⁴⁶) löytyminen vuoden 1930 tienoilla tarjosi lisätodisteen siitä, että Paavali on kirjeen kirjoittaja. Esittäessään ajatuksia tästä papyruskoodeksista, joka on kirjoitettu vain noin 150 vuotta Paavalin kuoleman jälkeen, huomattava englantilainen tekstikriitikko sir Frederic Kenyon sanoi: ”On merkille pantavaa, että Heprealaiskirje on sijoitettu heti Roomalaiskirjeen jälkeen (lähes ennenkuulumaton paikka), mikä osoittaa, että sinä varhaisena ajankohtana, jolloin tämä käsikirjoitus kirjoitettiin, ei ollut mitään epäilystä siitä, että Paavali oli sen kirjoittaja.”a McClintockin ja Strongin teoksessa Cyclopedia sanotaan tästä samasta kysymyksestä painokkaasti: ”Ei ole mitään perusteltua todistetta, ulkopuolista tai sisäistä, joka osoittaisi jonkun muun kuin Paavalin kirjoittaneen tämän kirjeen.”b

5. Miten Heprealaiskirjeen sisältö todistaa sen henkeytetyksi?

⁵ Sen lisäksi että varhaiskristityt hyväksyivät Heprealaiskirjeen, myös sen sisältö todistaa sen olevan ”Jumalan henkeyttämä”. Siinä kohdistetaan jatkuvasti lukijan huomio Raamatun heprealaisten kirjoitusten ennustuksiin ja viitataan lukuisia kertoja aikaisempiin kirjoituksiin sekä osoitetaan, että ne kaikki täyttyivät Kristuksessa Jeesuksessa. Yksistään ensimmäisessä luvussa on peräti seitsemän lainausta Heprealaisista kirjoituksista tukemassa sitä seikkaa, että Poika on nyt enkeleitä ylempi. Kirjeessä ylistetään alituisesti Jehovan sanaa ja hänen nimeään sekä viitataan Jeesukseen elämän Pääedustajana ja Kristuksen hallitsemaan Jumalan valtakuntaan ihmiskunnan ainoana toivona.

6. Mitä todisteet ilmaisevat Heprealaiskirjeen kirjoituspaikasta ja -ajasta?

⁶ Kirjoitusajasta taas on jo osoitettu, että Paavali kirjoitti kirjeen ollessaan Italiassa. Sen lopussa hän sanoo: ”Ottakaa huomioon, että meidän veljemme Timoteus on päästetty vapaaksi, ja jos hän tulee melko pian, olen näkevä teidät hänen kanssaan.” (13:23) Tämä näyttää ilmaisevan, että Paavali odotti vapautuvansa pian vankilasta ja toivoi voivansa seurata Timoteusta, joka oli myös ollut vangittuna mutta joka oli jo päässyt vapaaksi. Kirjoittamisen ajankohtana pidetään siksi Paavalin ensimmäisen Roomassa viettämän vankeusajan viimeistä vuotta eli vuotta 61.

7. Millaista vastustusta Jerusalemissa asuneet juutalaiskristityt joutuivat kohtaamaan, ja mitä he tarvitsivat?

⁷ Juutalaisen asiainjärjestelmän lopun aikana Juudeassa ja varsinkin Jerusalemissa asuneet heprealaiskristityt joutuivat kohtaamaan ratkaisevien koetusten ajanjakson. Hyvän uutisen kasvaessa ja levitessä juutalaiset ryhtyivät vastustamaan kristittyjä äärimmäisen katkerasti ja fanaattisesti. Vain muutamia vuosia aikaisemmin pelkkä Paavalin näyttäytyminen Jerusalemissa oli nostattanut mellakan, jonka aikana uskonnolliset juutalaiset kirkuivat täyttä kurkkua: ”Pois tuollainen maan päältä, sillä ei hänen sovi elää!” Yli 40 juutalaista oli sitoutunut kirouksen uhalla olemaan syömättä ja juomatta, kunnes he olisivat tappaneet hänet, ja kun häntä vietiin yöllä Kesareaan, tarvittiin raskaasti aseistettu joukko-osasto saattueeksi. (Apt. 22:22; 23:12–15, 23, 24) Tällaisessa uskonnollisen kiihkomielisyyden ja kristittyjä kohtaan tunnetun vihan ilmapiirissä tuon seurakunnan oli elettävä, saarnattava ja pysyttävä lujana uskossa. Heillä täytyi olla oikea tieto ja ymmärrys siitä, miten Kristus täytti Lain, jotta he eivät olisi langenneet takaisin juutalaisuuteen ja Mooseksen lain noudattamiseen eläinuhreineen, mikä oli nyt vain pelkkää muotomenoa.

8. Miksi Paavalilla oli erinomaiset edellytykset kirjoittaa tämä kirje heprealaisille, ja millaisia todisteita hän esitti?

⁸ Kukaan ei pystynyt apostoli Paavalia paremmin ymmärtämään sitä painostusta ja vainoa, jonka alaisiksi juutalaiskristityt joutuivat. Kenelläkään ei ollut parempia edellytyksiä esittää voimakkaita todisteita ja kumota juutalaisten perinteitä kuin Paavalilla, entisellä fariseuksella. Käyttäen hyväkseen Gamalielin jalkojen juuressa hankkimaansa Mooseksen lain laajaa tuntemusta hän esitti eittämättömiä todisteita siitä, että Kristus on Lain, sen ohjesääntöjen ja sen uhrien täyttymys. Hän osoitti, että ne oli nyt korvattu paljon loistoisammilla todellisuuksilla, jotka tuovat verrattomasti suurempaa hyötyä uuden ja paremman liiton alaisuudessa. Terävää järkeään käyttäen hän luetteli todisteita toisensa jälkeen selvässä ja vakuuttavassa järjestyksessä. Lakiliiton päättyminen ja uuden liiton tuleminen sen tilalle, Kristuksen pappeuden ylemmyys aaronilaiseen pappeuteen nähden, Kristuksen uhrin todellinen arvo sonnien ja vuohien uhraamiseen verrattuna, Kristuksen meneminen taivaisiin itse Jehovan läsnäoloon eikä pelkkään maan päällä olevaan telttaan – kaikki nämä aivan uudet opetukset, jotka olivat äärimmäisen vastenmielisiä epäuskoisille juutalaisille, esitettiin heprealaiskristityille yhdessä niin runsaiden Heprealaisista kirjoituksista otettujen todisteiden kanssa, ettei yksikään järkevä juutalainen voinut olla vakuuttumatta asiasta.

9. Mikä voimakas ase Heprealaiskirjeestä tuli, ja miten se oli osoitus Paavalin rakkaudesta?

⁹ Saatuaan tämän kirjeen heprealaiskristityillä oli käytössään uusi ja voimakas ase vainoavien juutalaisten suun tukkimiseksi sekä vakuuttavia todisteita, joilla saada Jumalan totuutta etsivät rehelliset juutalaiset vakuuttuneiksi ja käännytetyiksi. Kirjeestä näkyy Paavalin syvä rakkaus heprealaiskristittyjä kohtaan ja hänen palava halunsa auttaa heitä käytännöllisellä tavalla silloin, kun he tarvitsivat kipeästi apua.

HEPREALAISKIRJEEN SISÄLTÖ

10. Mitä Heprealaiskirjeen alkusanoissa esitetään Kristuksen asemasta?

¹⁰ Kristuksen korotettu asema (1:1–3:6). Alkusanoissa huomio kohdistetaan Kristukseen: ”Jumala, joka kauan sitten puhui monissa tilaisuuksissa ja monin tavoin esi-isillemme profeettojen kautta, on näiden päivien lopulla puhunut meille Pojan kautta.” Tämä Poika on asetettu kaiken Perilliseksi, ja hän on Isänsä kirkkauden heijastuma. Suoritettuaan puhdistuksen syntiemme edestä hän on nyt istunut ”Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa”. (1:1–3) Paavali lainaa raamatunkohtia toisensa jälkeen todistaakseen Jeesuksen ylemmyyden enkeleihin nähden.

11. a) Miksi Paavali neuvoo kiinnittämään tavallista enemmän huomiota kuultuihin asioihin? b) Mitä Jeesus kykenee tekemään kokemustensa ja korotetun asemansa takia?

¹¹ Paavali kirjoittaa, että ”meidän täytyy kiinnittää tavallista enemmän huomiota”. Kuinka niin? Koska, todistelee Paavali, jos tottelemattomuus ”enkelien välityksellä puhuttua sanaa” kohtaan tuotti ankaran rangaistusmaksun, ”niin kuinka me pääsemme pakoon, jos emme ole välittäneet niin suuresta pelastuksesta, että siitä alettiin puhua Herramme välityksellä”? Jumala teki ”ihmisen pojan” vähän enkeleitä alhaisemmaksi, mutta nyt me näemme tämän Jeesuksen ”kruunattuna kirkkaudella ja kunnialla kuoleman kärsimisen vuoksi, että hän Jumalan ansaitsemattomasta hyvyydestä maistaisi kuolemaa jokaisen ihmisen puolesta”. (2:1–3, 6, 9) Johdattaessaan monia lapsia kirkkauteen Jumala teki ensin heidän pelastuksensa Pääedustajan ”täydelliseksi kärsimysten välityksellä”. Juuri hän tekee tyhjäksi Panettelijan ja vapauttaa ”kaikki ne, jotka kuoleman pelosta olivat orjuuden alaisia koko elämänsä ajan”. Näin Jeesuksesta tulee ”armollinen ja uskollinen ylimmäinen pappi”. Ja koska hän itse on kärsinyt koetuksessa, hän kykenee suurenmoisella tavalla ”tulemaan niiden avuksi, jotka pannaan koetukselle”. (2:10, 15, 17, 18) Sen vuoksi Jeesus katsotaan suuremman kirkkauden arvoiseksi kuin Mooses.

12. Mitä menettelyä kristittyjen täytyy karttaa, jotta he pääsisivät Jumalan lepoon?

¹² Jumalan lepoon pääseminen uskon ja tottelevaisuuden avulla (3:7–4:13). Kaikista kansoista tulevien kristittyjen tulisi pitää israelilaisten uskottomuutta varoittavana esimerkkinä, ettei kenessäkään heissä kehittyisi ”pahaa, epäuskoista sydäntä elävästä Jumalasta pois vetäytymällä”. (Hepr. 3:12; Ps. 95:7–11) Tottelemattomuuden ja epäuskon vuoksi eivät Egyptistä lähteneet israelilaiset päässeet Jumalan lepoon eli sapattiin, jonka ajaksi hän on lopettanut maahan kohdistuvat luomistyöt. Paavali kuitenkin selittää: ”Jumalan kansalle jää siis sapatinlepo. Sillä se, joka on päässyt Jumalan lepoon, on itsekin levännyt omista teoistaan niin kuin Jumala omistaan.” Israelin ilmaiseman tottelemattomuuden mallia on kartettava. ”Sillä Jumalan sana on elävä ja voimaa uhkuva ja on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka – – ja kykenee havaitsemaan sydämen ajatukset ja aikomukset.” – Hepr. 4:9, 10, 12.

13. a) Miten Kristuksesta tuli ”pappi ikuisesti” ja vastuunalainen ikuisesta pelastuksesta? b) Miksi Paavali kehottaa heprealaisia pyrkimään kypsyyteen?

¹³ Kypsä näkemys Kristuksen pappeuden ylemmyydestä (4:14–7:28). Paavali kehottaa heprealaisia pitämään kiinni Jeesuksen, taivasten läpi kulkeneen suuren Ylimmäisen Papin, tunnustamisesta, jotta he saisivat armon. Kristus ei kirkastanut itseään, vaan Isä sanoi: ”Sinä olet pappi ikuisesti Melkisedekin tavan mukaan.” (Hepr. 5:6; Ps. 110:4) Kristus tehtiin ensin täydelliseksi ylimmäisen papin asemaa varten siten, että hän oppi tottelevaisuuden kärsimysten välityksellä, jotta hän tulisi vastuunalaiseksi kaikkien häntä tottelevien ikuisesta pelastuksesta. Paavalilla on ”paljon sanottavaa ja vaikeasti selitettävää”, mutta heprealaiset ovat yhä maitoa tarvitsevia lapsia, vaikka heidän todellisuudessa pitäisi olla opettajia. ”Vahva ruoka kuuluu kypsille ihmisille, niille joiden havaintokyky on käytössä valmentunut erottamaan sekä oikean että väärän.” Apostoli kehottaa heitä ’pyrkimään kypsyyteen’. – Hepr. 5:11, 14; 6:1.

14. Miten uskovat voivat periä lupauksen, ja miten heidän toivonsa on vahvistettu?

¹⁴ Niitä, jotka ovat tunteneet Jumalan sanan ja jotka ovat luopuneet, on mahdotonta elvyttää jälleen katumukseen, ”koska he panevat Jumalan Pojan uudelleen paaluun itselleen ja saattavat hänet julkisen häpeän alaiseksi”. Vain uskon ja kärsivällisyyden välityksellä uskovat voivat periä Abrahamille annetun lupauksen – lupauksen joka on varmistettu ja lujitettu kahdella muuttumattomalla asialla: Jumalan sanalla ja hänen valallaan. Heidän toivonsa, joka on kuin ”sielun ankkuri, sekä varma että luja”, on vahvistettu siten, että Jeesus meni ”esiripun sisäpuolelle” Edelläjuoksijana ja Ylimmäisenä Pappina Melkisedekin tavan mukaan. – 6:6, 19.

15. Mikä osoittaa, että Melkisedekin tavan mukainen Jeesuksen pappeus olisi ylempi kuin leeviläinen pappeus?

¹⁵ Tämä Melkisedek oli sekä ”Saalemin kuningas” että ”Korkeimman Jumalan pappi”. Jopa kantaisä Abraham maksoi hänelle kymmenykset, ja samoin maksoi hänen välityksellään Leevi, joka oli vielä Abrahamin kupeissa. Melkisedekin Abrahamille antama siunaus ulottui näin ollen vielä syntymättömään Leeviin, ja tämä osoitti, että leeviläinen pappeus oli Melkisedekin pappeutta alempi. Edelleen jos täydellisyys tulisi aaronilaisen leeviläispappeuden välityksellä, niin tarvittaisiinko toista pappia ”Melkisedekin tavan mukaan”? Lisäksi koska pappeus vaihtuu, ”tapahtuu välttämättä myös lain vaihdos”. – 7:1, 11, 12.

16. Miksi Jeesuksen pappeus on Lain alaista pappeutta ylempi?

¹⁶ Laki ei itse asiassa tehnyt mitään täydelliseksi, vaan osoittautui heikoksi ja tehottomaksi. Koska sen alaiset papit kuolivat, heitä oli monia, mutta koska Jeesus ”pysyy elossa ikuisesti, niin hänen pappeutensa on ilman seuraajia. Näin ollen hän voi myös täydelleen pelastaa ne, jotka lähestyvät Jumalaa hänen välityksellään, koska hän on aina elossa rukoillakseen heidän puolestaan.” Tämä Ylimmäinen Pappi, Jeesus, on ”uskollinen, vilpitön, saastumaton, syntisistä erotettu”, kun taas Lain asettamat ylimmäiset papit ovat heikkoja, ja heidän täytyy ensin uhrata uhreja omien syntiensä edestä, ennen kuin he voivat puhua toisten puolesta. Niinpä Jumalan vannoman valan sana ”asettaa Pojan, joka on täydellistynyt iäksi”. – 7:24–26, 28.

17. Missä suhteessa uusi liitto on ylempi?

¹⁷ Uuden liiton ylemmyys (8:1–10:31). Jeesus osoitetaan ”vastaavasti paremman liiton välittäjäksi, mikä liitto on laillisesti vahvistettu parempien lupausten varaan”. (8:6) Paavali lainaa kokonaisuudessaan Jeremian 31:31–34:n ja osoittaa, että Jumalan lait on kirjoitettu uudessa liitossa olevien mieleen ja sydämeen, että kaikki tuntevat Jehovan ja että Jehova ’ei varmasti palauta enää mieleensä heidän syntejään’. Tämä ”uusi liitto” on tehnyt vanhentuneeksi entisen (lakiliiton), joka on ”lähellä häviämistään”. – Hepr. 8:12, 13.

18. Miten Paavali vertailee näihin kahteen liittoon liittyviä uhreja?

¹⁸ Paavali sanoo entisen liiton teltan luona vuosittain esitettyjen uhrien olevan ”oikeudellisia vaatimuksia – – [jotka] määrättiin olemaan siihen määräaikaan saakka, jolloin asiat oikaistaan”. Kristuksen tuleminen Ylimmäiseksi Papiksi tapahtui kuitenkin hänen oman kallisarvoisen verensä eikä vuohien ja nuorten sonnien veren perusteella. Mooseksen suorittama eläinten veren vihmominen oli tehnyt entisen liiton lainvoimaiseksi ja puhdistanut esikuvallisen teltan, mutta uuteen liittoon liittyviä taivaallisia todellisuuksia varten tarvittiin parempia uhreja. ”Sillä Kristus ei mennyt käsin tehtyyn pyhään paikkaan, joka on todellisuuden jäljennös, vaan itse taivaaseen ilmaantuakseen nyt Jumalan kasvojen eteen meidän puolestamme.” Kristuksen ei tarvitse esittää uhreja joka vuosi, niin kuin Israelin ylimmäisen papin täytyi, sillä ”nyt hän on tehnyt itsensä ilmeiseksi kerran kaikiksi ajoiksi asiainjärjestelmien päättymisessä pannakseen synnin pois uhraamalla itsensä”. – 9:10, 24, 26.

19. a) Mitä Laki ei ole voinut tehdä ja miksi? b) Mikä on Jumalan tahto pyhityksen suhteen?

¹⁹ Yhteenvedoksi Paavali sanoo, että ”koska Laissa on tulevan hyvän varjo”, sen toistuvat uhrit eivät ole voineet poistaa ”tietoisuutta synneistä”. Jeesus tuli kuitenkin maailmaan tekemään Jumalan tahdon. ”Sanotun ’tahdon’ perusteella”, toteaa Paavali, ”meidät on pyhitetty Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilahjalla kerta kaikkiaan.” Pitäkööt heprealaiset sen vuoksi kiinni uskonsa julkisesta julistamisesta horjumatta ja ’ottakoot huomioon toinen toisensa kannustaakseen rakkauteen ja hyviin tekoihin’, jättämättä yhteen kokoontumistaan. Jos he tahallaan tekevät jatkuvasti syntiä saatuaan totuuden täsmällisen tuntemuksen, ”ei ole enää jäljellä uhria syntien edestä”. – 10:1, 2, 10, 24, 26.

20. a) Mitä usko on? b) Millä suurenmoisilla tavoilla Paavali kuvailee uskoa?

²⁰ Uskoa selitetään ja kuvaillaan (10:32–12:3). Paavali sanoo sitten heprealaisille: ”Muistakaa – – jatkuvasti entisiä päiviä, joina te valistetuiksi tultuanne kestitte suuren kamppailun kärsimyksissä.” Älkööt he heittäkö pois puhumisen vapauttaan, josta koituu suuri palkka, vaan olkoot kestäviä, jotta he saisivat lupauksen täyttymyksen, ja olkoon heillä ”usko sielun elossa säilymiseksi”. Usko! Sitä juuri tarvitaankin. Paavali määrittelee sen ensin: ”Usko on sen vakuuttunutta odotusta, mitä toivotaan, selvä osoitus todellisuuksista, vaikka niitä ei nähdä.” Sitten hän yhdessä innostavassa luvussa kuvailee nopeasti muutamin lyhyin ajatuksin joitakin entisajan ihmisiä, jotka elivät, työskentelivät, taistelivat ja kestivät ja joista tuli vanhurskauden perillisiä uskon välityksellä. ”Uskon vaikutuksesta” Abraham, joka asui teltoissa Iisakin ja Jaakobin kanssa, odotti ”kaupunkia, jolla on todelliset perustukset” ja jonka Rakentaja on Jumala. ”Uskon vaikutuksesta” Mooses pysyi vakaana ”kuin nähden Hänet, joka on näkymätön”. ”Mitä minä vielä sanoisin?” kysyy Paavali. ”Sillä minulta loppuu aika, jos kerron edelleen Gideonista, Baarakista, Simsonista, Jeftasta, Daavidista sekä Samuelista ja toisista profeetoista, jotka uskon avulla kukistivat valtakuntia taistelussa, toteuttivat vanhurskautta, saivat lupauksia.” Toisiakin koeteltiin ivailuissa, ruoskinnoissa, kahleissa ja kidutuksissa, mutta he kieltäytyivät vapautuksesta, ”jotta he saisivat paremman ylösnousemuksen”. ’Maailma ei tosiaan ollut heidän arvoisensa.’ Kaikki nämä saivat todistuksen uskonsa välityksellä, mutta heidän on vielä saatava lupausta koskeva täyttymys. ”Niinpä siis”, jatkaa Paavali, ”koska ympärillämme on näin suuri pilvi todistajia, pankaamme mekin pois jokainen paino ja meidät helposti kietova synti ja juoskaamme kestävinä eteemme asetettu kilpajuoksu katsoessamme kiinteästi uskomme Pääedustajaan ja Täydellistäjään, Jeesukseen.” – 10:32, 39; 11:1, 8, 10, 27, 32, 33, 35, 38; 12:1, 2.

21. a) Miten kristityt voivat kestää uskon kamppailussa? b) Minkä voimakkaamman syyn jumalallisen varoituksen kuuntelemiseen Paavali esittää?

²¹ Kestävyys uskon kamppailussa (12:4–29). Paavali kehottaa heprealaiskristittyjä kestämään uskon kamppailussa, sillä Jehova kurittaa heitä poikinaan. Nyt on aika vahvistaa voimattomat kädet ja polvet ja tehdä suoria polkuja jaloilleen. Heidän täytyy tarkoin varoa, ettei tule mitään myrkyllistä juurta eikä saastutusta, joka voisi aiheuttaa heidän hylkäämisensä, niin kuin kävi Eesaulle, joka ei arvostanut pyhiä asioita. Leimuavan tulen, pilven ja äänen muodostaman pelottavan näytelmän vuoksi Mooses sanoi kirjaimellisella vuorella: ”Olen peloissani ja vapisen.” He ovat kuitenkin lähestyneet jotakin paljon suurempaa pelkoa herättävää: Siionin vuorta ja taivaallista Jerusalemia, myriadeja enkeleitä, esikoisten seurakuntaa, Jumalaa, kaikkien Tuomaria, ja Jeesusta, uuden ja paremman liiton Välittäjää. Nyt on paljon suurempi syy kuunnella jumalallista varoitusta! Mooseksen aikana Jumalan ääni järkytti maata, mutta nyt Hän on luvannut panna liikkeelle sekä taivaan että maan. Paavali tekee ydinajatuksen selväksi: ”Siksi, koska me saamme valtakunnan, joka ei voi järkkyä, – – [suorittakaamme] otollisesti – – Jumalalle pyhää palvelusta jumalanpelossa ja pelonomaisessa kunnioituksessa. Sillä meidän Jumalamme on myös kuluttava tuli.” – 12:21, 28, 29.

22. Mihin rakentaviin neuvoihin Paavali päättää kirjeensä heprealaisille?

²² Erilaisia palvontaan liittyviä kehotuksia (13:1–25). Paavali kirjoittaa lopuksi rakentavia neuvoja: jatkukoon veljellinen rakkaus, älkää unohtako vieraanvaraisuutta, olkoon avioliitto kunniallinen kaikkien keskuudessa, pysykää vapaina rahanrakkaudesta, olkaa tottelevaisia niille, jotka ottavat johdon teidän keskuudessanne, älkääkä antako vieraiden opetusten temmata itseänne mukaansa. Lopuksi ”uhratkaamme aina hänen [Jeesuksen] kauttaan Jumalalle ylistysuhria, se on niiden huulten hedelmää, jotka julistavat julkisesti hänen nimeään”. – 13:15.

MIKSI HYÖDYLLINEN

23. Mitä Paavali todistelee Laista, ja miten hän tukee todisteluaan?

²³ Heprealaiskirje on Kristusta puolustavan oikeudellisen todistelun kiistaton mestarinäyte, virheettömästi laadittu ja runsailla Raamatun heprealaisista kirjoituksista otetuilla todisteilla vahvistettu. Siinä otetaan esiin Mooseksen lain eri piirteitä – liitto, veri, välittäjä, palvontateltta, papisto, uhrit – ja osoitetaan niiden olleen vain Jumalan valmistama malli, joka viittasi paljon suurempiin tuleviin asioihin ja joka kokonaisuudessaan huipentuu Kristukseen Jeesukseen ja hänen uhriinsa, Lain täyttymykseen. Laki, joka ”tehdään vanhentuneeksi ja käy iälliseksi, on lähellä häviämistään”, sanoi Paavali. Mutta ”Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja ikuisesti”. (8:13; 13:8; 10:1) Millaista iloa noiden heprealaisten onkaan täytynyt tuntea lukiessaan kirjettään!

24. Mitä sellaista järjestelyä Heprealaiskirjeessä selitetään, josta on mittaamatonta hyötyä meille nykyään eläville?

²⁴ Mutta mitä arvoa tällä kaikella on nykyään meille, jotka elämme aivan erilaisissa olosuhteissa? Voimmeko me mitenkään hyötyä Paavalin todistelusta, vaikka emme olekaan Lain alaisuudessa? Voimme toki! Kirjassa on pääpiirteittäin esitetty suurenmoinen uuden liiton järjestely, joka perustuu siihen Abrahamille annettuun lupaukseen, että hänen Siemenensä välityksellä kaikki maan suvut siunaisivat itsensä. Se on meidän toivomme elämästä, ainoa toivomme, sen Jehovan muinaisen lupauksen täyttymys, että siunaus tulee Abrahamin Siemenen, Jeesuksen Kristuksen, välityksellä. Vaikka emme olekaan Lain alaisuudessa, olemme Aadamin jälkeläisinä syntyneet synnissä ja tarvitsemme armollista ylimmäistä pappia, jolla on pätevä syntiuhri ja joka voi mennä suoraan Jehovan läsnäoloon taivaaseen ja puhua siellä puolestamme. Tässä kirjeessä meille esitellään Ylimmäinen Pappi, joka voi johdattaa meidät Jehovan uudessa maailmassa saatavaan elämään, joka voi suhtautua myötätuntoisesti heikkouksiimme, koska hän ”on koeteltu kaikissa suhteissa samoin kuin mekin”, ja joka kehottaa meitä lähestymään ”vapaasti puhuen ansaitsemattoman hyvyyden valtaistuinta, jotta saisimme armon ja löytäisimme ansaitsemattoman hyvyyden avuksi oikeaan aikaan”. – 4:15, 16.

25. Mitä valaisevia sovellutuksia Paavali esittää Heprealaisista kirjoituksista?

²⁵ Paavalin kirjeestä heprealaisille löydämme lisäksi sykähdyttäviä todisteita siitä, että Heprealaisiin kirjoituksiin kauan sitten muistiin kirjoitetut ennustukset täyttyivät myöhemmin ihmeellisellä tavalla. Kaikki tämä koituu meille opetukseksi ja lohdutukseksi nykyään. Heprealaiskirjeessä Paavali esimerkiksi soveltaa Psalmissa 110:1 olevan Valtakuntaa koskevan ennustuksen sanat viisi kertaa Jeesukseen Kristukseen, Valtakunta-Siemeneen, joka ”on istunut Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle” odottamaan, ”kunnes hänen vihollisensa pantaisiin hänen jalkojensa alustaksi”. (Hepr. 12:2; 10:12, 13; 1:3, 13; 8:1) Lisäksi Paavali lainaa Psalmia 110:4 selittäessään sitä tärkeää virkaa, jossa Jumalan Poika on ”pappina ikuisesti Melkisedekin tavan mukaan”. Niin kuin muinainen Melkisedek, joka Raamatun kertomuksen mukaan on ”isätön, äiditön, ilman sukuluetteloa, vailla päivien alkua ja elämän loppua”, Jeesuskin on sekä Kuningas että ”pappi ainaisesti” jakaakseen lunastusuhrinsa ikuista hyötyä kaikille, jotka alistuvat tottelevaisesti hänen hallintoonsa. (Hepr. 5:6, 10; 6:20; 7:1–21) Paavali tarkoittaa tätä samaa Kuningas-Pappia lainatessaan Psalmia 45:7, 8 [6, 7]: ”Jumala on sinun valtaistuimesi ikuisesti, ja sinun valtakuntasi valtikka on oikeamielisyyden valtikka. Sinä rakastit vanhurskautta ja vihasit laittomuutta. Sen vuoksi Jumala, sinun Jumalasi, voiteli sinua riemun öljyllä enemmän kuin osatovereitasi.” (Hepr. 1:8, 9) Kun Paavali lainaa Heprealaisia kirjoituksia ja osoittaa niiden täyttyneen Kristuksessa Jeesuksessa, havaitsemme Jumalan esittämän mallin osien asettuvan kohdalleen valistukseksemme.

26. Miten Heprealaiskirjeessä rohkaistaan juoksemaan kilpajuoksu uskoa ja kestävyyttä osoittaen?

²⁶ Kuten Heprealaiskirjeessä selvästi osoitetaan, Abraham odotti Valtakuntaa, ”kaupunkia, jolla on todelliset perustukset, jonka rakentaja ja tekijä on Jumala” – ”taivaalle kuuluvaa” kaupunkia. ”Uskon vaikutuksesta” hän tavoitteli Valtakuntaa, ja hän teki suuria uhrauksia, jotta hän saisi sen siunaukset ”paremman ylösnousemuksen” kautta. Miten huomattavia esimerkkejä Abraham ja kaikki nuo muut uskon miehet ja naiset ovatkaan – tuo ”näin suuri pilvi todistajia”, jota Paavali kuvailee Heprealaiskirjeen 11. luvussa! Lukiessamme siitä sydämemme riemuitsee ja hypähtää ilosta, sillä me arvostamme sitä etua ja toivoa, joka meillä on tällaisten uskollisten nuhteettomuuden säilyttäjien rinnalla. Näin meitä rohkaistaan juoksemaan ”kestävinä eteemme asetettu kilpajuoksu”. – 11:8, 10, 16, 35; 12:1.

27. Mitä loistoisia Valtakuntaa koskevia odotteita Heprealaiskirjeessä tähdennetään?

²⁷ Lainaten Haggain ennustusta Paavali kiinnittää huomion Jumalan lupaukseen: ”Vielä kerran minä panen liikkeelle, en ainoastaan maata, vaan myös taivaan.” (Hepr. 12:26; Hagg. 2:6) Kristuksen Jeesuksen, Siemenen, hallitsema Jumalan valtakunta pysyy kuitenkin ikuisesti. ”Siksi, koska me saamme valtakunnan, joka ei voi järkkyä, olkoon meillä jatkuvasti ansaitsematon hyvyys, jonka välityksellä voimme otollisesti suorittaa Jumalalle pyhää palvelusta jumalanpelossa ja pelonomaisessa kunnioituksessa.” Tässä sykähdyttävässä kertomuksessa meille vakuutetaan, että Kristus ilmaantuu toisen kerran ”erossa synnistä ja niille, jotka hartaasti odottavat häntä pelastukseksi itselleen”. Siispä ”uhratkaamme aina hänen kauttaan Jumalalle ylistysuhria, se on niiden huulten hedelmää, jotka julistavat julkisesti hänen nimeään”. Pyhitettäköön Jehova Jumalan suuri nimi ikuisiksi ajoiksi hänen Kuningas-Pappinsa, Jeesuksen Kristuksen, välityksellä! – Hepr. 12:28; 9:28; 13:15.

[Alaviitteet]