KEPPI, SAUVA

Heprealaiset sanat šeʹvet ja mat·tehʹ käännetään usein vastineilla ”keppi” ja ”sauva”. Šeʹvet tarkoittaa sauvaa tai (tuki)keppiä, ja se käännetään myös vastineella ”paimensauva” (3Mo 27:32). Heimojen johtomiehillä oli sauva eli valtikka, ja mahdollisesti sen vuoksi sanat šeʹvet ja mat·tehʹ merkitsivät myös ’heimoa’ ja ne on käännetty niinkin (2Mo 31:2; 5Mo 18:1; 29:18). Heprealaiset sanat šeʹvet ja ʽets (kirjm. ’puu’) tarkoittivat myös keihään tai muun aseen vartta (2Sa 18:14; 21:19).

Sana maq·qelʹ käännetään ”sauvaksi” (1Mo 30:37; 1Sa 17:43) ja sana miš·ʽeʹnet vastineilla ”sauva” ja ”tuki” (Tu 6:21; 2Ku 18:21).

Kreikkalainen ’keppiä’ tarkoittava sana on rhaʹbdos, ja se käännetään joskus ”sauvaksi” (Il 19:15; Mt 10:10). Joissakin käännöksissä myös sana ksyʹlon on käännetty vastineella ”sauva”. Kirjaimellisesti se merkitsee ’puuta’ tai jotain puusta tehtyä. Matteuksen 26:47, 55:ssä ja sen rinnakkaiskohdissa tämä sana käännetään vastineella ”nuijat”.

Käyttö. Keppejä tai sauvoja käytettiin tukemiseen (2Mo 12:11; Sak 8:4; Hpr 11:21), puolustamiseen tai suojelemiseen (2Sa 23:21; Mt 10:10), lasten, orjien ja muiden rankaisemiseen (2Mo 21:20; San 10:13; 23:13, 14; Ap 16:22), puimiseen (Jes 28:27 [tässä jakeessa on käytetty sekä sanaa mat·tehʹ että sanaa šeʹvet, jotka on käännetty vastaavasti ”sauvaksi” ja ”kepiksi”, UM]; vrt. Tu 6:11; Ru 2:17) ja oliivisadon korjaamiseen (5Mo 24:20; Jes 24:13). Lisäksi paimenet käyttivät paimensauvaa lauman johtamiseen, ohjaamiseen ja auttamiseen. Niiden eläinten valitsemisesta, jotka annettiin pyhäkköön kymmenyksinä, Laki sanoi: ”Mitä tulee karjalauman ja katraan kaikkiin kymmenyksiin, kaikkeen, mikä kulkee paimensauvan alitse [kaikkeen, mikä on paimenen huolenpidossa], joka kymmenennestä päästä pitää tulla Jehovalle kuuluvaa pyhää. Hänen ei tule tarkastaa, onko se hyvä vai huono, eikä hänen tule vaihtaa sitä.” (3Mo 27:32, 33.) Kerrotaan, että paimen seisoi lammastarhan portilla lampaiden tullessa ulos ja hänen sauvansa päähän oli kiinnitetty väriin kastettu riepu, jolla hän kosketti joka kymmenettä lammasta ja asetti siten merkityt erilleen kymmenyksiksi (vrt. Jer 33:13).

Vallan vertauskuva. Sauvaa pidettiin arvokkaana henkilökohtaisena omaisuutena, ja jotkin sauvat voitiin epäilemättä tunnistaa jonkun tietyn ihmisen omaisuudeksi. Juuda antoi Tamarille sauvansa ja sinettisormuksensa pantiksi, kunnes hän lähettäisi hänelle vuohenvohlan korvaukseksi siitä, että hän oli ollut sukupuolisuhteissa hänen kanssaan (1Mo 38:18, 25). Johtomiehillä oli sauva vallan vertauskuvana. Sen vuoksi sauva kuvaa Raamatussa usein valtaa, joka jollakulla on tai jonka joku toinen on uskonut hänelle. Mooseksen sauvasta tuli hänen valtansa ja hänen Jumalalta saamansa valtuutuksen vertauskuva, kun hän meni Israelin vanhinten eteen ja kun hän meni Egyptin faraon ja taikuutta harjoittavien pappien eteen (2Mo 4:17, 29–31; 7:9–12). Jälkimmäisessä tapauksessa puhutaan Aaronin sauvasta, mutta kyseessä oli ilmeisestikin Mooseksen sauva, jota Aaron Mooseksen edustajana käytti, kuten käy ilmi 2. Mooseksen kirjan 7:15, 17:stä.

Tämän jälkeen Mooseksen sauvaa käytettiin monta kertaa sen vertauskuvana, että Jehova oli nimittänyt ja valtuuttanut hänet kansan johtajaksi ja tuki häntä (2Mo 8:5; 9:23; 10:13; 4Mo 20:11). Kun Mooseksen ja Aaronin valta asetettiin kyseenalaiseksi, Jumala pani kaikkien 12 heimon johtajien sauvoista juuri Leevin huonetta edustaneen Aaronin sauvan versomaan ja tuottamaan kypsiä manteleita. Tämä todisti kiistatta sen, että Jumala oli määrännyt Aaronin, ja näin ollen myös hänen huoneensa, hoitamaan pappisvirkaa siihen liittyvin valtuuksin. Sauvaa säilytettiin sen jälkeen jonkin aikaa liiton arkussa. (4Mo 17:1–11; 2Mo 29:9; Hpr 9:4.)

Psalmista kirjoitti: ”Jehova lausuu minun Herralleni: ’Istu minun oikealla puolellani, kunnes minä panen vihollisesi sinun jalkojesi alustaksi.’ Jehova lähettää Siionista sinun voimasi sauvan sanoen: ’Käy alistamaan vihollistesi keskellä.’” (Ps 110:1, 2.) Apostoli Paavali soveltaa tämän raamatunkohdan Jeesukseen Kristukseen, jolla on ikään kuin ’Jehovan voiman sauva’, kun hän etenee Jehovan edustajana saatuaan häneltä täydet valtuudet vihollistensa tuomion toimeenpanoon (Hpr 10:12, 13). Jeesus Kristus, ’Iisain kannosta puhkeava virpi’, ”on lyövä maata suunsa sauvalla, ja huultensa hengellä hän surmaa jumalattoman” (Jes 11:1, 4). Hän puhuu arvovaltaisesti ja käyttää Jehovalta saamaansa valtaa rangaistessaan jumalattomia. Hänen sanotaan hallitsevan kansakuntia rautasauvalla, ei siis rauhaisasti niin kuin paimen, joka johtaa laumaa sauvallaan (Il 2:27; 12:5; 19:15).

Jesajan 9:4:ssä ja 14:5:ssä viitataan siihen sortavan hallinnon tai vallan sauvaan eli keppiin, jolla Israelin viholliset hallitsivat sitä. Jumala käytti Israelin ympärillä asuvia kansakuntia, mm. Assyriaa, panemaan toimeen Israelille rangaistuksen sen synneistä, jolloin nuo kansakunnat olivat Jumalan valtuuttamina tai hänen sallinnallaan ikään kuin keppejä, joilla rangaistiin eli kuritettiin. Nämä kansakunnat eivät kuitenkaan toimineet rakkaudesta Jehovaan eivätkä siksi, että ne olisivat vihanneet Israelin syntejä, vaan vihamielisyydestä sekä Jumalaa että Israelia kohtaan, ja ne ylittivät valtuutensa ja lisäsivät mielellään Israelin kärsimyksiä. Sen lisäksi nämä vallat, varsinkin Assyria ja Babylonia, nousivat pöyhkeästi jopa Jehova Jumalaa vastaan. Jumala sanoi Assyriasta profeettansa Jesajan kautta: ”Ahaa, assyrialainen, keppi suuttumukseni ilmaisemiseksi”, mutta hän kuvaili myös Assyrian ylpeyttä sanomalla: ”Mahtaileeko kirves hakkaajalleen, tai isotteleeko saha sille, joka liikuttelee sitä edestakaisin, ikään kuin keppi liikuttelisi edestakaisin kohottajiaan, ikään kuin sauva kohottaisi sen, joka ei ole puuta?” Sitten hän ennusti, että Assyrian kansakuntaa kohtaisi rangaistus, koska se ajatteli olevansa suurempi kuin sen Käyttäjä ja nousi Häntä vastaan. (Jes 10:5, 15.)

Kun Jehova solmi Daavidin kanssa liiton valtakunnasta, hän sanoi Daavidin hallitsijasuvun kuninkaista: ”Minä itse tulen hänen isäkseen, ja hän puolestaan tulee minun pojakseni. Kun hän tekee väärin, niin olen ojentava häntä ihmisten kepillä ja Aadamin poikien lyönneillä.” (2Sa 7:14.) Tässä mainittu kurituksen keppi, jota Jehova Isänä käyttäisi, oli maailmanhallitusten, mm. Babylonian, valta. Tämän kansakunnan välityksellä kukistettiin Daavidin sukuhaaran kuninkaiden käsissä ollut Jumalan valtakunta, ja se pysyisi kukistettuna, kunnes ’tulisi hän, jolla on laillinen oikeus siihen’ (Hes 21:27). Vuonna 70 kenraali Tituksen johtamat Rooman armeijat toimivat ”keppinä”, joka pani toimeen uskottoman Jerusalemin rangaistuksen (Da 9:26, 27).

Kepin väärinkäyttö. Maallisten kansojen hallitukset ja tuomarit käyttivät vallan keppiään usein epävanhurskaalla tavalla, ja he taistelivat jopa Jumalaa ja hänen kansaansa vastaan. Kun Jeesus Kristus vietiin juutalaisten ylimmän tuomioistuimen ja roomalaisen maaherran Pilatuksen eteen, häntä kiusattiin, pilkattiin ja lyötiin, hänen päälleen syljettiin ja lopulta hänet surmattiin. Juutalaiset johtajat käyttivät ensin valtaansa Jeesusta vastaan ja tekivät ”kepistä” sitten vielä raskaamman luovuttamalla hänet Rooman hallitusviranomaisille teloitettavaksi. Profeetta Miika ennusti nämä kärsimykset seuraavin sanoin: ”Kepillä he lyövät Israelin tuomaria poskelle.” (Mi 5:1.) Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen juutalaiset hallitusmiehet käyttivät valtaansa Jeesuksen seuraajien vainoamiseen, ja monissa tapauksissa sekä Rooma että muut maalliset hallitukset käyttivät vallan keppiään väärin. Jumala vaatisi heidät tilille siitä. (Joh 19:8–11; 2Te 1:6–9.)

Vanhempien valta. ”Keppi” kuvaa myös vanhempien valtaa lapsiinsa. Sananlaskujen kirja viittaa usein tähän valtaan, ja keppi kuvaa kaikkia kurituksen muotoja, myös kirjaimellista keppiä, jota käytetään kurittamiseen. Vanhemmat ovat vastuussa Jumalalle siitä, että he käyttävät tätä keppiä ja ohjaavat lastaan. Jos vanhemmat eivät toimi niin, he saattavat lapsensa turmioon ja kuolemaan ja joutuvat myös itse häpeään ja Jumalan epäsuosioon. (San 10:1; 15:20; 17:25; 19:13.) ”Tyhmyys on kietoutunut pojan sydämeen; kurin keppi sen hänestä kauas poistaa.” ”Älä pidätä kuria poikaselta. Mikäli piekset häntä kepillä, hän ei kuole. Kepillä tulee sinun piestä häntä pelastaaksesi Šeolista hänen sielunsa.” (San 22:15; 23:13, 14.) ”Joka keppiä säästää, vihaa poikaansa, mutta joka häntä rakastaa, se todella tarkkaa häntä kuria käyttäen.” (San 13:24; 19:18; 29:15; 1Sa 2:27–36.)

Jehova Jumala ei kristittyjen ’hengellisen elämän Isänä’ säästä ”keppiä” lapsiltaan. Heprealaiskirjeen henkeytetty kristitty kirjoittaja sanoi: ”Jumala kohtelee teitä kuin poikiaan. Sillä mikä poika se on, jota isä ei kurita? – – mutta hän kurittaa meidän hyödyksemme, jotta voisimme olla osallisia hänen pyhyydestään.” (Hpr 12:7, 9, 10.) Jehova huolehti kristillisen seurakunnan kurittamisesta antamalla valtaa uskollisille miehille, varsinkin apostoleille. Tätä valtaa tuli käyttää veljien ’rakentamiseen eikä heidän repimiseensä maahan’. (2Ko 10:1–11.) Se sisälsi oikeuden kurittaa väärintekijöitä. Kun Korintin seurakuntaan kuuluvat poikkesivat vanhurskaudesta ja alkoivat kiinnittää huomiota ihmisiin Kristuksen sijasta, Paavali kirjoitti heille seuraavin sanoin oikaistakseen heitä: ”Mitä tahdotte? Tulenko luoksenne keppi kädessä vai rakkaudessa ja hengen lempeydessä?” (1Ko 4:21.)

Johtajan ja paimenen sauva. Paimen käytti sauvaansa laumansa ohjaamiseen, puolustamiseen ja auttamiseen. Jehova ja hänen Poikansa Jeesus Kristus paimentavat Jumalan kansan laumaa samalla tavoin. Jehova sanoi usein Israelia, joka oli liittosuhteessa hänen kanssaan, laumakseen. Daavid kirjoitti: ”Jehova on minun Paimeneni. – – Hän johdattaa minua vanhurskauden jälkiä nimensä tähden. Vaikka vaellan syvän varjon laaksossa, en pelkää mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinun keppisi ja sauvasi lohduttavat minua.” (Ps 23:1–4.) Miika rukoili: ”Paimenna kansaasi sauvallasi, perintösi laumaa.” (Mi 7:14; vrt. Joh 10:11, 14; Hpr 13:20; 1Pi 2:25; 5:4.)