RAKENTAMINEN

Verbi ”rakentaa” tarkoittaa jonkin liittämistä järjestetyksi kokonaisuudeksi tai kokoamista jostakin materiaalista. Heprealainen ’rakentamista’ tarkoittava sana on ba·nahʹ. Siitä johtuvat sanat bin·janʹ (”rakennus”; Hes 41:12), miv·nehʹ (”rakennettu”, kirjm. ’rakenne’; Hes 40:2) ja tav·nitʹ (”malli” [2Mo 25:40]; ”rakennussuunnitelma” [1Ai 28:11]). Yleisesti käytetty ”rakentaa”-verbi on kreikan kielessä oi·ko·do·meʹō; sille sukua oleva substantiivi oi·ko·do·mēʹ merkitsee ’rakennusta’ (Mt 16:18; 1Ko 3:9).

Jehova Jumala on kaiken Luojana vertaansa vailla oleva Rakentaja (Hpr 3:4; Job 38:4–6). Hän käytti Logosta (Sanaa), josta tuli Jeesus Kristus, Mestarityöntekijänä kaiken luomisessa (Joh 1:1–3; Kol 1:13–16; San 8:30). Ihminen ei pysty luomaan uutta, vaan hänen täytyy rakentaa jo olemassa olevista materiaaleista. Kyky suunnitella, tehdä erilaisia välineitä ja rakentaa istutettiin ihmiseen hänen luomisensa yhteydessä, ja se ilmeni jo ihmiskunnan historian alkuvaiheessa (1Mo 1:26; 4:20–22).

Aadamin ja Eevan esikoispoika Kain on ensimmäinen Raamatussa mainittu ihminen, jonka kerrotaan rakentaneen kaupungin, ja hän antoi sille nimen poikansa Hanokin mukaan (1Mo 4:17). Nooa rakensi arkin, jonka mallin hän sai Jehovalta (1Mo 6:13, 14). Nimrod, ”mahtava metsästäjä Jehovaa vastustamassa”, rakensi useita kaupunkeja: Babelin, Erekin, Akkadin ja Kalnen sekä Niniven, Rehobot-Irin, Kalahin ja Resenin (1Mo 10:9–12).

Kun israelilaiset olivat Egyptin orjuudessa, he rakensivat faraolle kaupunkeja varastopaikoiksi, nimittäin Pitomin ja Raamseksen (2Mo 1:11). Kun Jehova johdatti heidät Luvattuun maahan, he löysivät sieltä kaupunkeja, jotka Kanaanin asukkaat olivat rakentaneet. Israelilaiset ottivat monia näistä kaupungeista haltuunsa taloineen päivineen ja asuivat niissä. (5Mo 6:10, 11.)

Mooses valvoi erämaassa tabernaakkelin ja kaikkien sen välineiden valmistusta; niiden malli oli saatu Jumalalta (2Mo 25:9). Besalel ja Oholiab johtivat kaiken hankkimista ja rakentamista, ja Jumalan pyhä henki vahvisti heidän kykyjään, niin että työ oli valmiina täsmälleen niiden käskyjen mukainen, jotka Jumala oli antanut Moosekselle (2Mo 25:40; 35:30–36:1).

Vallattuaan Jerusalemin kaupungin jebusilaisilta Daavid rakensi siellä melkoisesti, mm. talon itselleen (2Sa 5:9–11). Hänen poikansa Salomo oli maineikas rakentaja, ja hänen huomattavin rakennusprojektinsa oli Jehovan temppeli. Daavid oli saanut tämän temppelin rakennussuunnitelmat Jumalan henkeytyksestä (1Ai 28:11, 12). Hän oli koonnut suuren osan temppelin rakennustarvikkeista, esim. kultaa, hopeaa, kuparia, rautaa, rakennuspuita, luonnonkiveä sekä kallisarvoisia kiviä, ja nuo lahjoitukset olivat tulleet joko kansalta tai Daavidin omista varoista (1Ai 22:14–16; 29:2–8). Tyroksen kuningas Hiram toimitti Salomolle tarvikkeita, varsinkin setri- ja katajapuita, kuten hän oli toimittanut Daavidillekin, sekä monia työmiehiä (1Ku 5:7–10, 18; 2Ai 2:3). Kuningas Hiram lähetti työhön myös Hiram-nimisen miehen (Hiram-Abin), tyroslaisen miehen ja israelilaisen naisen pojan, joka oli hyvin taitava käsittelemään kultaa, hopeaa, kuparia, rautaa, kiveä, puuta ja tekstiilejä (1Ku 7:13, 14; 2Ai 2:13, 14).

Salomo rakensi muitakin mittavia kohteita, mm. talon itselleen sekä Libanoninmetsätalon, Pylväshallin ja Valtaistuinhallin. Temppelin ja hallintorakennusten valmistuminen kesti 20 vuotta. (1Ku 6:1; 7:1, 2, 6, 7; 9:10.) Sen jälkeen Salomo pani alulle valtakunnallisen rakennusohjelman, johon sisältyi Geserin ja Ala-Bet-Horonin, Baalatin ja erämaassa sijaitsevan Tamarin rakentaminen sekä varastokaupunkien, vaunukaupunkien ja ratsumiesten kaupunkien rakentaminen (1Ku 9:17–19). Palestiinassa – varsinkin Hasorissa, Megiddossa ja Geserissä – tehdyissä kaivauksissa on löydetty kaupunginportteja ja linnoituksia, joita arkeologit pitävät Salomon rakentamina.

Salomon poika Rehabeam oli myös huomattava rakentaja Israelin ja Juudan kuninkaiden joukossa. Hän rakensi uudelleen Betlehemin, Eetamin, Tekoan, Bet-Suurin, Sokon, Adullamin, Gatin, Maresan, Sifin, Adoraimin, Lakisin, Asekan, Soran, Aijalonin ja Hebronin. Lisäksi Rehabeam vahvisti linnoitetut paikat ja huolehti niiden muonituksesta. (2Ai 11:5–11.) Muita rakentajia olivat Israelin kuningas Baesa, joka ”alkoi rakentaa Ramaa”; Juudan kuningas Asa, joka rakensi Benjaminin Gebassa sekä Mispassa; beteliläinen Hiel, joka menetti kaksi poikaansa rakentaessaan raunioitetun Jerikon uudelleen (esikoisensa Abiramin laskiessaan sen perustuksen ja nuorimpansa Segubin pystyttäessään sen ovet), aivan niin kuin Joosua oli ennustanut (1Ku 15:17, 22; 16:34; Jos 6:26); Israelin kuningas Ahab, joka rakensi norsunluutalon ja useita kaupunkeja (1Ku 22:39).

Juudan kuningas Ussia toteutti suuria rakennushankkeita (2Ai 26:9, 10). Linnoittaessaan Jerusalemin ”teknikkojen keksimillä sotakoneilla” hän osoitti sotataitoa (2Ai 26:15). Seinäreliefeissä, joissa esitetään kohtauksia Sanheribin hyökkäyksestä Lakisiin, on torneihin kuvattu erikoisia varustuksia, joita arkeologit pitävät Ussian aikaansaannoksina.

Jotam rakensi paljon (2Ai 27:3, 4). Hiskia linnoitti merkittävästi Jerusalemia ja kaivoi samalla vesitunnelin, jota pitkin saatiin vettä Gihonin lähteestä kaupungin sisäpuolelle (2Ai 32:2–5, 30). Jerusalemissa kävijät voivat nähdä tämän vesitunnelin vielä nykyäänkin.

Pakkosiirtolaisuuden jälkeen Serubbabel lähti Babylonista noin 50000 ihmisen kanssa ja alkoi jälleenrakentaa Jehovan temppeliä Jerusalemiin. Se saatiin valmiiksi 6. maaliskuuta 515 eaa. Myöhemmin, 455 eaa., Nehemia tuli Susasta rakentamaan uudelleen kaupungin muurin. (Esr 2:1, 2, 64, 65; 6:15; Ne 6:1; 7:1.)

Babylonin kuningas Nebukadnessar on kuuluisa pääasiassa sotilaallisten urotöittensä ansiosta. Hän oli kuitenkin myös suuri rakentaja. Babyloniin hän rakensi monia temppeleitä väärille jumalille. Hän toteutti myös huomattavia julkisia rakennushankkeita. Hänen piirtokirjoituksissaan ei käsitellä hänen sotilaallisia urotöitään vaan hänen rakennusprojektejaan, joihin kuului temppeleitä, palatseja, katuja, pengerryksiä ja muureja. Hän teki Babylonista muinaisen maailman ihmekaupungin, ja koko Babyloniassa ei ollut mitään niiden kuuluisien riippuvien puutarhojen kaltaista, jotka kuningas Nebukadnessar rakensi meedialaisen kuningattarensa koti-ikävän hälventämiseksi. Noita puutarhoja pidettiin yhtenä muinaisen maailman seitsemästä ihmeestä.

Kuningas Herodes Suuri rakensi uudelleen Jehovan toisen temppelin Jerusalemiin. Juutalaisten epäluuloisuuden takia hän joutui ensin tuomaan tarvikkeet kaupunkiin ja purkamaan sitten toista temppeliä pala palalta sitä mukaa kuin hän rakensi uutta. Juutalaiset eivät luottaneet Herodekseen eivätkä pitäneet hänestä, ja sen vuoksi tämä temppeli ei ole heidän mielestään kolmas temppeli, vaikka muut usein sanovatkin sitä sellaiseksi. Vuoteen 30 mennessä temppelialueen uudelleenrakentaminen oli kestänyt 46 vuotta (Joh 2:20), ja se jatkui vielä vuosikausia. Herodes rakensi myös Kesarean kaupungin ja sen sataman, ja hän rakensi uudelleen Samarian ja toteutti muita suuria rakennushankkeita Palestiinassa ja muissakin maissa.

Jeesus oli maan päällä eläessään rakennusalalla, sillä häntä sanottiin ”puusepäksi” (Mr 6:3).

Rakennusmateriaaleina käytettiin Raamatun aikoina maata, erilaisia puulajeja, luonnonkiveä, kallisarvoisia kiviä, metalleja, tekstiilejä, laastia ja bitumia. Kalkkimaalia käytettiin kalkitsemiseen, puuta käsiteltiin maalaamalla ja tekstiilejä värjättiin. Toisinaan tiiliäkin maalattiin tai lasitettiin (ks. TIILI).

Raamatussa mainitaan monia rakentamisessa käytettyjä työkaluja ja -välineitä, esim. kirves (5Mo 19:5), vasara (Tu 4:21), pajavasara, alasin, naulat (Jes 41:7), saha (Jes 10:15), kivisaha (1Ku 7:9), mittanuora (Sak 1:16; 2:1), mittaruoko (Hes 40:3; Il 21:15), luotilanka (Am 7:7, 8; Sak 4:9, 10), luotilauta (2Ku 21:13; Jes 28:17), kaavin, harppi (Jes 44:13), teräkalu (Jes 44:12; Jer 10:3), taltta (2Mo 20:25) ja vaaka (Jes 40:12).

Kuvaannollista käyttöä. Kristillistä seurakuntaa pidetään apostolien ja profeettojen perustukselle rakennettuna huoneena eli temppelinä, jonka peruskulmakivenä on Kristus Jeesus. Seurakuntaa sanotaan ”Jumalan rakennukseksi”, ”paikaksi, jossa Jumala asuu hengen välityksellä”. (1Ko 3:9; Ef 2:20–22.) Jeesus sovelsi psalmin 118:22 täyttymyksen itseensä siten, että hän oli ”kivi”, jonka juutalaisten uskonnolliset johtajat ja heidän seuraajansa ”rakentajina” hylkäsivät (Mt 21:42; Lu 20:17; Ap 4:11; 1Pi 2:7). Seurakunnan yksittäisiä jäseniä sanotaan ”eläviksi kiviksi” (1Pi 2:5). Kirkastettu seurakunta eli Jeesuksen Kristuksen morsian kuvataan myös kaupungiksi, Uudeksi Jerusalemiksi (Il 21:2, 9–21).

Jeesus vertasi kuulijoitaan kahdenlaisiin rakentajiin, joista toinen rakensi persoonallisuutensa ja elämäntapansa Kristusta kohtaan osoitetun tottelevaisuuden kalliolle ja pystyi siksi kestämään vastustuksen ja vainon myrskyt. Toinen rakensi hiekalle eikä kyennyt sen vuoksi kestämään painetta. (Mt 7:24–27.) Myös ”työnjohtaja” apostoli Paavali käsittelee kristillisen persoonallisuuden rakentamista toisissa (1Ko 3:10–15). Erään kerran Jeesus sanoi juutalaisille: ”Hajottakaa tämä temppeli, niin pystytän sen kolmessa päivässä.” (Joh 2:19.) Juutalaiset luulivat hänen tarkoittavan Herodeksen temppeliä ja käyttivät näitä sanoja häntä vastaan oikeudenkäynnissä, jossa häntä vastustavat todistajat sanoivat: ”Me kuulimme hänen sanovan: ’Minä hajotan maahan tämän käsillä tehdyn temppelin ja rakennan kolmessa päivässä toisen, joka ei ole käsillä tehty.’” (Mr 14:58.) Jeesus käytti kuvakieltä ja tarkoitti ”ruumiinsa temppeliä”. Hänet surmattiin, ja kolmantena päivänä hänet herätettiin jälleen henkiin. (Joh 2:21; Mt 16:21; Lu 24:7, 21, 46.) Hänen Isänsä, Jehova Jumala, herätti hänet kuolleista toisessa ruumiissa, ei Jerusalemin temppelin tapaan käsin tehdyssä, vaan henkiruumiissa, jonka hänen Isänsä oli valmistanut (rakentanut) (Ap 2:24; 1Pi 3:18). Tällainen ruumiiseen liittyvästä rakentamisesta puhuminen ei ole ainutlaatuista, sillä Eevan luomisen yhteydessä sanottiin: ”Sen jälkeen Jehova Jumala rakensi Aadamista ottamastaan kylkiluusta naisen.” (1Mo 2:22.)

Jeesus Kristus ennusti, että ”viimeisinä päivinä” ihmiset syventyisivät rakennushankkeisiin ja muihin jokapäiväisen elämän asioihin eivätkä huomaisi aikojen todellista merkitystä, kuten kävi Lootin päivinä, ja että tuho yllättäisi heidät keskellä näitä toimia (Lu 17:28–30). (Ks. ARKKITEHTUURI; LINNOITUKSET.)