Kun joku perheenjäsenistä on sairas

1, 2. Miten Saatana yritti murtaa Jobin nuhteettomuuden murhenäytelmän ja sairauden avulla?

JOB on varmasti luettava sellaisten miesten joukkoon, joiden perhe-elämä oli onnellista. Hän oli Raamatun mukaan ”kaikista itämaalaisista suurin”. Hänellä oli seitsemän poikaa ja kolme tytärtä eli kaikkiaan kymmenen lasta. Lisäksi hän oli niin varakas, että pystyi elättämään perheensä hyvin. Mikä tärkeintä, hän otti johdon hengellisissä toimissa ja kantoi huolta lastensa asemasta Jehovan edessä. Kaikki tämä johti siihen, että hänen perheensä jäsenten väliset suhteet olivat läheiset ja hyvät. (Job 1:1–5.)

² Jobin tilanne ei jäänyt huomaamatta Saatanalta, Jehova Jumalan periviholliselta. Saatana, joka etsii alituisesti keinoja murtaa Jumalan palvelijoiden nuhteettomuus, hyökkäsi Jobia vastaan tuhoamalla hänen onnellisen perheensä. Sitten hän ”löi Jobiin pahanlaatuisia paiseita jalkapohjasta päälakeen asti”. Saatana toivoi siis voivansa murtaa Jobin nuhteettomuuden murhenäytelmän ja sairauden avulla. (Job 2:6, 7.)

 3. Millaiset olivat Jobin sairauden oireet?

³ Raamatussa ei määritellä Jobin sairautta lääketieteellisesti. Siinä kerrotaan kuitenkin sen oireet. Hänen lihansa peittyi toukkiin, ja hänen ihonsa ruvettui ja mätäni pois. Hänen henkensä haisi inhottavalta, ja hänen ruumiinsa löyhkäsi. Kipu raateli häntä. (Job 7:5; 19:17; 30:17, 30.) Tuskissaan hän istui tuhkaläjässä ja kaapi itseään rikkoutuneen saviastian palasella (Job 2:8). Todella säälittävä näky!

 4. Mitä koetaan aika ajoin jokaisessa perheessä?

⁴ Miten suhtautuisit, jos sinua vaivaisi tällainen vakava sairaus? Saatana ei nykyään aiheuta Jumalan palvelijoille sairauksia, kuten hän aiheutti Jobille. Mutta inhimillisen epätäydellisyyden, arkielämän paineiden ja turmeltuvan elinympäristömme vuoksi on varsin todennäköistä, että aika ajoin perheenjäsenet sairastuvat. Huolimatta mahdollisista varotoimistamme meille kaikille voi käydä niin, vaikka harva kärsii yhtä paljon kuin Job. Sairaudesta saattaa tulla perheellemme todellinen haaste. Katsotaanpa siksi, miten Raamattu auttaa meitä sopeutumaan tähän ihmiskunnan alati läsnä olevaan viholliseen. (Saarnaaja 9:11; 2. Timoteukselle 3:16.)

 5. Miten perheenjäsenet yleensä suhtautuvat tilapäiseen sairauteen?

⁵ Tavanomaisen elämänmenon häiriintyminen syystä tai toisesta tuntuu aina vaikealta, ja näin on varsinkin silloin, kun tuon häiriön aiheuttaa pitkällinen sairaus. Lyhytkestoinenkin sairaus vaatii sopeutumista, myönnytyksiä ja uhrauksia. Terveiden perheenjäsenten täytyy ehkä pysytellä hiljaa, jotta potilas saisi levätä. He saattavat joutua pidättymään joistakin toimista. Silti useimmissa perheissä pienetkin lapset säälivät sairasta sisarustaan tai vanhempaansa, vaikka heitä olisikin välillä muistutettava huomaavaisuuden tarpeellisuudesta (Kolossalaisille 3:12). Kun sairaus on tilapäinen, perhe on yleensä valmis tekemään sen, mitä tarvitaan. Jokainen perheenjäsen toivoisi sitä paitsi saavansa osakseen samanlaista huomaavaisuutta, jos hän itse sairastuisi (Matteus 7:12).

 6. Millaisia reaktioita ilmenee joskus, kun perheenjäsen saa jonkin vakavan, pitkäaikaisen sairauden?

⁶ Mutta entä jos sairaus on hyvin vakava ja häiritsee elämänmenoa erittäin pahasti ja pitkään? Entä jos joku perheessä esimerkiksi halvaantuu, sairastuu Alzheimerin tautiin tai heikkenee jonkin muun taudin vuoksi? Tai entä jos jollekin perheenjäsenelle tulee mielenterveyshäiriö, esimerkiksi skitsofrenia? Yleensä ensi reaktio on sääli – suru sen vuoksi, että rakas ihminen kärsii niin paljon. Säälin jälkeen voi kuitenkin ilmetä muita reaktioita. Kun perheenjäsenet huomaavat, että yhden ihmisen sairaus vaikuttaa erittäin suuresti heihin itseensä ja rajoittaa heidän vapauksiaan, heitä voi alkaa harmittaa. He saattavat miettiä, miksi tällaista pitikin sattua heille.

 7. Miten Jobin vaimo reagoi miehensä sairauteen, ja minkä hän ilmeisesti unohti?

⁷ Samanlaisia ajatuksia näyttää risteilleen Jobin vaimon mielessä. Muista, että hän oli jo menettänyt lapsensa. Noiden traagisten tapahtumien kehittyessä hän joutui epäilemättä yhä pahemmin pois tolaltaan. Nähdessään lopulta kerran niin aktiivisen ja tarmokkaan miehensä tuskallisen, inhottavan taudin kourissa hän näyttää unohtaneen sen olennaisen tärkeän seikan, joka painoi vaa’assa enemmän kuin kaikki nuo järkyttävät tapahtumat – suhteen, joka hänellä ja hänen miehellään oli Jumalaan. Raamatussa sanotaan: ”Lopulta hänen [Jobin] vaimonsa sanoi hänelle: ’Vieläkö pysyt nuhteettomuudessasi? Kiroa Jumala ja kuole!’” (Job 2:9.)

 8. Mikä raamatunkohta auttaa muita perheenjäseniä säilyttämään oikean näkemyksen, kun joku perheenjäsenistä on hyvin sairas?

⁸ Monet tuntevat itsensä turhautuneiksi ja jopa vihaisiksi, kun jonkun toisen sairaus mullistaa täysin heidän elämänsä. Tilannetta järkevästi ajattelevan kristityn tulisi kuitenkin lopulta tajuta, että nyt hän voi osoittaa rakkautensa aitouden. Tosi rakkaus ”on pitkämielinen ja huomaavainen. – – [Se] ei etsi omia etujaan – –. Kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kestää.” (1. Korinttilaisille 13:4–7.) On siksi tärkeää, ettemme päästä kielteisiä tunteita valloilleen, vaan pidämme ne parhaamme mukaan kurissa (Sananlaskut 3:21).

 9. Mitkä vakuuttavat sanat voivat auttaa perhettä hengellisesti ja henkisesti, kun joku sen jäsenistä on vakavasti sairaana?

⁹ Miten perheen hengellinen ja henkinen hyvinvointi saadaan turvattua, kun joku sen jäsenistä on vakavasti sairaana? Jokainen sairaus vaatii tietysti oman erityishoitonsa, eikä olisi sopivaa suositella tässä julkaisussa mitään nimenomaisia lääketieteellisiä tai kotihoito-ohjelmia. Mutta hengellisesti Jehova ”nostaa kaikki kumaraan painuneet” (Psalmit 145:14). Kuningas Daavid kirjoitti: ”Onnellinen on jokainen, joka osoittaa huomiota alhaiselle; onnettomuuden päivänä Jehova avaa hänelle pääsyn turvaan. Jehova itse varjelee hänet ja säilyttää hänet elossa. – – Jehova itse tukee häntä tautivuoteessa.” (Psalmit 41:1–3.) Jehova säilyttää palvelijansa hengellisesti elossa, silloinkin kun koetus ylittää heidän oman henkisen kestokykynsä rajat (2. Korinttilaisille 4:7). Monet sellaiset, joiden perheessä on ollut vakavaa sairautta, ovat yhtyneet psalmistan sanoihin: ”Olen ollut erittäin ahdistettu. Oi Jehova, varjele minut elossa sanasi mukaan.” (Psalmit 119:107.)

10, 11. a) Mikä vaikuttaa erittäin merkittävästi siihen, pystyykö perhe elämään sairauden kanssa? b) Miten eräs nainen kesti miehensä sairastamisen?

¹⁰ ”Miehen henki voi kestää hänen sairautensa, mutta kuka voi murtunutta henkeä kantaa?” sanotaan eräässä Raamatun sananlaskussa (Sananlaskut 18:14). Sairaus voi koetella sekä perheen henkeä että ”miehen henkeä”. Mutta ”tyyni sydän on lihallisen elimistön elämä” (Sananlaskut 14:30). Se, pystyykö perhe elämään jonkin vakavan sairauden kanssa vai ei, riippuu suuressa määrin sen jäsenten asenteesta eli hengestä (vrt. Sananlaskut 17:22).

¹¹ Eräs kristitty nainen joutui näkemään, miten hänen miehensä halvaantui vain kuusi vuotta heidän naimisiinmenonsa jälkeen. ”Mieheni puhe kärsi kovasti, ja hänen kanssaan oli lähes mahdotonta keskustella”, hän muisteli. ”Oli henkisesti erittäin raskasta koettaa saada selville, mitä hän yritti sanoa.” Kuvittele myös, millaista tuskaa ja turhautuneisuutta aviomiehen on täytynyt tuntea. Mitä nuo aviopuolisot tekivät? Vaikka he asuivat kaukana kristillisestä seurakunnasta, sisar yritti parhaansa mukaan pysyä hengellisesti vahvana pitämällä itsensä ajan tasalla kaikkien järjestön toimintaohjeiden suhteen ja nauttimalla jatkuvasti hengellistä ruokaa Vartiotorni- ja Herätkää!-lehdistä. Tämä antoi hänelle hengellistä voimaa huolehtia rakkaasta miehestään, kunnes tämä neljä vuotta myöhemmin kuoli.

12. Miten sairas joskus helpottaa osaltaan tilannetta, kuten havaitaan Jobin tapauksesta?

¹² Jobin tapauksessa vahvana pysyi tuo ahdistettu mies itse. ”Otammeko tosi Jumalalta vastaan vain hyvää? Emmekö ottaisi vastaan myös pahaa?” hän kysyi vaimoltaan. (Job 2:10.) Ei ihme, että opetuslapsi Jaakob sanoi myöhemmin Jobia huomattavaksi kärsivällisyyden esimerkiksi! Jaakobin kirjeen 5:11:ssä sanotaan: ”Olette kuulleet Jobin kestävyydestä ja olette nähneet Jehovan antaman tuloksen, että Jehova on hyvin hellä kiintymyksessään ja armollinen.” Nykyäänkin on sairaan perheenjäsenen rohkea asenne monesti auttanut muita tuossa kodissa asuvia säilyttämään myönteisen näkemyksen.

13. Millainen vertailu on epäviisasta perheessä, jossa on vakavaa sairautta?

¹³ Useimmat perheessään sairautta kokeneista myöntävät, että aluksi perheenjäsenten on yleensä vaikea katsoa tosiasioita suoraan silmiin. Lisäksi he painottavat, että sillä, millaisen asenteen ihminen tässä tilanteessa omaksuu, on äärimmäisen suuri merkitys. Ensin voi tuntua vaikealta muuttaa perheen totunnaisia tapoja. Mutta uuteen tilanteeseen voi sopeutua, jos todella ponnistelee. Samalla on tärkeää välttää vertaamasta olojaan sellaisten ihmisten oloihin, joiden perheessä ei ole sairautta, ja ajattelemasta, että heidän elämänsä on helpompaa ja että ”se ei ole oikein”. Todellisuudessa kukaan ei tiedä tarkkaan, millaisia taakkoja toisilla on kannettavanaan. Kaikki kristityt saavat lohtua Jeesuksen sanoista: ”Tulkaa minun luokseni kaikki, jotka uurastatte ja olette kuormitettuja, niin minä virvoitan teidät.” (Matteus 11:28.)

14. Miten asiat voidaan panna oikeaan tärkeysjärjestykseen?

¹⁴ Vakavassa sairaustapauksessa perheen olisi hyvä muistaa henkeytetyt sanat: ”Neuvonantajien paljous tuottaa tuloksia.” (Sananlaskut 15:22.) Voisivatko perheenjäsenet kokoontua keskustelemaan sairauden synnyttämästä tilanteesta? Olisi varmasti sopivaa tehdä se rukoillen ja etsiä Jumalan sanasta opastusta (Psalmit 25:4). Mitä sellaisessa keskustelussa tulisi pohtia? On tehtävä ratkaisuja lääkärinhoidosta sekä perhe- ja raha-asioista. Kuka sairaasta ensisijaisesti huolehtii? Miten perhe voi olla yhteistoiminnassa tukeakseen tätä? Miten järjestelyt vaikuttavat kuhunkin perheenjäseneen? Miten huolehditaan ensisijaisen hoitajan hengellisistä ja muista tarpeista?

15. Miten Jehova tukee perheitä, joissa on vakavaa sairautta?

¹⁵ Kun rukoilemme hartaasti Jehovan ohjausta, mietiskelemme hänen Sanaansa ja noudatamme rohkeasti Raamatussa viitoitettua menettelytapaa, saamme siunauksia, jotka ylittävät usein odotuksemme. Perheenjäsenen sairaus ei ehkä aina hellitä. Mutta Jehovaan turvautuminen johtaa missä tahansa tilanteessa aina parhaaseen lopputulokseen (Psalmit 55:22). Psalmista kirjoitti: ”Sinun rakkaudellinen huomaavaisuutesi, oi Jehova, tuki minua jatkuvasti. Kun levottomuutta herättävät ajatukseni lisääntyivät minussa, sinun lohdutuksesi alkoivat hyväillä sieluani.” (Psalmit 94:18, 19; ks. myös Psalmit 63:6–8.)

16, 17. Mitä voidaan sanoa keskusteltaessa sisaruksen sairaudesta pikkulasten kanssa?

¹⁶ Vakava sairaus voi aiheuttaa ongelmia perheen lapsille. Vanhempien on tärkeää auttaa lapsia ymmärtämään, mitä tarpeita on herännyt ja miten he voivat olla avuksi. Jos sairastunut on lapsi, sisaruksia täytyy auttaa käsittämään, ettei hänen saamansa ylimääräinen huomio ja huolenpito vähennä hiukkaakaan muihin lapsiin kohdistuvaa rakkautta. Sen sijaan että vanhemmat päästäisivät kasvamaan kaunaa tai kilpailua, he voivat auttaa muita lapsia luomaan läheisemmät suhteet toisiinsa ja tuntemaan aitoa kiintymystä toimiessaan yhdessä sairaudesta aiheutuneen tilanteen vaatimalla tavalla.

¹⁷ Pikkulapset osoittavat yleensä helpommin vastakaikua, jos vanhemmat vetoavat heidän tunteisiinsa, sen sijaan että nämä selittäisivät pitkästi ja monimutkaisesti lääketieteellistä tilannetta. Heille voitaisiin siis kertoa hiukan siitä, mitä sairas perheenjäsen joutuu kestämään. Jos terveet lapset näkevät, että sairaus estää potilasta tekemästä monenlaista sellaista, mikä heille on itsestään selvää, he tuntevat todennäköisesti enemmän ”veljellistä kiintymystä” ja ovat ”hellän sääliväisiä” (1. Pietarin kirje 3:8).

18. Miten vanhempia lapsia voidaan auttaa ymmärtämään sairauden aiheuttamia ongelmia, ja miten tästä voisi olla heille hyötyä?

¹⁸ Vanhempia lapsia tulee auttaa ymmärtämään, että tilanne on vaikea ja että uhrauksia vaaditaan perheen jokaiselta jäseneltä. Kun maksettavana on lääkärinpalkkioita ja lääkekuluja, vanhemmat eivät ehkä pysty hankkimaan muille lapsille kaikkea, mitä haluaisivat. Ovatko lapset tästä harmissaan, ja tuntuuko heistä, että heiltä riistetään jotain? Vai ymmärtävätkö he tilanteen, niin että he haluavat tehdä tarpeelliset uhraukset? Paljon riippuu siitä, miten asiasta puhutaan ja millainen henki perheeseen luodaan. Perheenjäsenen sairaus on monissa kodeissa kasvattanut lapsia noudattamaan Paavalin neuvoa: ”Ettette tee mitään riidanhalusta tai itsekeskeisyydestä, vaan katsotte nöyrämielisesti, että toiset ovat teitä parempia, ettekä pidä silmällä henkilökohtaisesti kiinnostuneina vain omia asioitanne, vaan henkilökohtaisesti kiinnostuneina myös toisten asioita.” (Filippiläisille 2:3, 4.)

19, 20. a) Mitä velvollisuuksia perheenpäillä on, kun joku perheenjäsenistä on sairaana? b) Millaista opastusta Raamatussa annetaan sairauksien hoitamiseen, vaikkei se olekaan lääketieteen oppikirja?

¹⁹ Tasapainoiset kristityt eivät vastusta lääkärinhoitoa, kunhan se ei ole ristiriidassa Jumalan lain kanssa. Kun joku heidän perheensä jäsen sairastuu, he etsivät halukkaasti apua potilaan kärsimysten lievittämiseksi. Lääkäreiden mielipiteet voivat kuitenkin mennä ristiin, ja niitä täytyy punnita. Viime vuosina on myös ilmaantunut uusia sairauksia ja vaivoja, ja moniin näistä ei ole mitään yleisesti hyväksyttyä hoitomenetelmää. Joskus on vaikea edes määrittää tautia täsmällisesti. Mitä kristityn tulisi siis tehdä?

²⁰ Vaikka yksi raamatunkirjoittajista oli lääkäri ja vaikka apostoli Paavali esitti ystävälleen Timoteukselle terveydenhoitoa koskevan neuvon, Raamattu ei ole lääketieteen oppikirja vaan hengellinen ja moraaliopas (Kolossalaisille 4:14; 1. Timoteukselle 5:23). Kristittyjen perheenpäiden täytyy siksi tehdä lääkärinhoitoa koskevissa asioissa omat tasapainoiset ratkaisunsa. Heistä saattaa kenties tuntua siltä, että heidän on kysyttävä useamman kuin yhden lääkärin mielipidettä (vrt. Sananlaskut 18:17). He varmasti haluavat sairaalle perheenjäsenelleen parasta saatavilla olevaa apua, ja useimmat etsivät tätä koululääketieteen piiristä. Joitakuita miellyttävät enemmän vaihtoehtoiset hoitomuodot. Tämäkin on henkilökohtainen asia. Käsitellessään terveysongelmia kristityt eivät kuitenkaan lakkaa antamasta ’Jumalan sanan olla jalkansa lamppu ja valo heidän tielleen’ (Psalmit 119:105). He noudattavat jatkuvasti Raamatussa esitettyjä suuntaviivoja (Jesaja 55:8, 9). Näin ollen he pysyvät erossa spiritismille vivahtavista taudinmääritysmenetelmistä ja välttävät Raamatun periaatteiden vastaisia hoitoja (Psalmit 36:9; Apostolien teot 15:28, 29; Ilmestys 21:8).

21, 22. Millaiseen päätelmään muuan aasialainen nainen tuli erään Raamatun periaatteen pohjalta, ja miten hänen ratkaisunsa osoittautui hänen tilanteessaan oikeaksi?

²¹ Ajatellaanpa erään nuoren aasialaisnaisen tapausta. Vähän sen jälkeen, kun hän oli alkanut oppia jotain Raamatusta tutkiessaan sitä erään Jehovan todistajan kanssa, hän synnytti keskostytön, joka painoi vain vajaat 1,5 kiloa. Naisen suureksi murheeksi lääkäri kertoi, että lapsesta tulisi pahasti jälkeenjäänyt ja ettei se pystyisi koskaan kävelemään. Hän neuvoi antamaan lapsen johonkin laitokseen. Lapsen isä oli neuvoton. Kenen puoleen nainen voisi kääntyä?

²² Hän sanoo: ”Muistan oppineeni Raamatusta, että ’pojat ovat perintö Jehovalta; kohdun hedelmä on palkka.’” (Psalmit 127:3.) Hän päätti viedä tämän ”perinnön” kotiin ja huolehtia siitä. Se oli ensin vaikeaa, mutta Jehovan todistajien paikallisseurakuntaan kuuluvien kristittyjen ystävien avulla nainen suoriutui tuosta haasteesta ja saattoi antaa lapselle sen tarvitsemaa erikoistukea. Kaksitoista vuotta myöhemmin lapsi kävi valtakunnansalin kokouksissa ja nautti siellä olevien nuorten seurasta. Äiti sanoo: ”Olen hyvin kiitollinen siitä, että Raamatun periaatteet saivat minut tekemään niin kuin on oikein. Raamattu auttoi minua säilyttämään puhtaan omantunnon Jehova Jumalan edessä ja välttymään tunnonvaivoilta, joita olisin saanut kantaa lopun elämääni.”

23. Miten Raamatussa lohdutetaan sairaita ja niitä, jotka pitävät heistä huolta?

²³ Meidän ei tarvitse kärsiä sairauksista ikuisesti. Profeetta Jesaja viittasi eteenpäin aikaan, jolloin kukaan ”ei sano: ’Minä olen sairas.’” (Jesaja 33:24.) Tuo lupaus täyttyy nopeasti lähestyvässä uudessa maailmassa. Siihen saakka meidän on kuitenkin elettävä sairauden ja kuoleman kanssa. Onneksi Jumalan sanassa annetaan ohjeita ja apua. Raamatussa esitetään käytöstä koskevia perussääntöjä, jotka ovat pysyviä ja pätevämpiä kuin epätäydellisten ihmisten alati muuttuvat mielipiteet. Viisas ihminen on siksi samaa mieltä psalmistan kanssa, joka kirjoitti: ”Jehovan laki on täydellinen, se virvoittaa sielun. Jehovan muistutus on luotettava, se tekee kokemattomasta viisaan. – – Jehovan oikeudelliset päätökset ovat todet; ne ovat osoittautuneet kauttaaltaan vanhurskaiksi. – – niiden pitämisestä saa suuren palkan.” (Psalmit 19:7, 9, 11.)