Jerusalem – onko se ’suurimman ilonaiheesi yläpuolella’?
”Tarttukoon kieleni kitalakeeni, – – ellen kohottaisi Jerusalemia suurimman ilonaiheeni yläpuolelle.” (PSALMIT 137:6)
1. Millä tavoin monet juutalaiset pakkosiirtolaiset suhtautuivat Jumalan valittuun kaupunkiin?
LÄHES seitsemän vuosikymmentä oli kulunut siitä, kun ensimmäiset juutalaiset pakkosiirtolaiset olivat palanneet Jerusalemiin vuonna 537 eaa. Jumalan temppeli oli rakennettu uudelleen, mutta kaupunki oli yhä raunioina. Sillä välin pakkosiirtolaisuudessa oli kasvanut uusi sukupolvi. Epäilemättä moni heistä tunsi samoin kuin psalmista, joka lauloi: ”Jos unohtaisin sinut, oi Jerusalem, olkoon oikea käteni unohtavainen.” (Psalmit 137:5.) Jotkut eivät ainoastaan muistaneet Jerusalemia, vaan myös todistivat toimillaan, että se oli kohonnut ’heidän suurimman ilonaiheensa yläpuolelle’ (Psalmit 137:6).
2. Kuka oli Esra, ja miten häntä siunattiin?
2 Ajatellaanpa esimerkiksi pappi Esraa. Jo ennen kuin hän palasi kotimaahansa, hän oli edistänyt innokkaasti Jerusalemissa suoritettavan puhtaan palvonnan etuja (Esra 7:6, 10). Esraa siunattiin sen vuoksi runsaasti. Jehova Jumala pani Persian kuninkaan sydämen suomaan Esralle edun johtaa toinen palaavien pakkosiirtolaisten ryhmä Jerusalemiin. Lisäksi kuningas antoi heille lahjaksi paljon kultaa ja hopeaa ’Jehovan huoneen kaunistamiseksi’. (Esra 7:21–27.)
3. Miten Nehemia osoitti, että Jerusalem oli päällimmäisenä hänen mielessään?
3 Noin 12 vuotta myöhemmin eräs toinen juutalainen – Nehemia – ryhtyi päättäväisiin toimiin. Hän palveli persialaisessa palatsissa Susassa. Nehemialla oli arvovaltainen asema kuningas Artakserkseen juomanlaskijana, mutta se ei ollut Nehemialle ”suurin ilonaihe”. Sen sijaan hän ikävöi päästä rakentamaan uudelleen Jerusalemia. Kuukausia Nehemia rukoili tämän johdosta, ja Jehova Jumala siunasi häntä sen vuoksi. Saatuaan tietää, mikä Nehemian mieltä vaivasi, Persian kuningas antoi hänelle sotajoukon sekä kirjeitä, joissa hänet valtuutettiin rakentamaan Jerusalem uudelleen. (Nehemia 1:1–2:9.)
4. Miten voimme osoittaa, että Jehovan palvonta on minkä tahansa ilonaiheen yläpuolella, joka meillä voi olla?
4 Epäilemättä Esra, Nehemia ja monet heidän kanssaan yhteistoiminnassa olleet juutalaiset todistivat, että Jehovan palvonta, jonka keskuspaikkana oli Jerusalem, oli tärkeämpää kuin mikään muu – että se oli ’heidän suurimman ilonaiheensa yläpuolella’, toisin sanoen kaiken muun yläpuolella, mistä he saattoivat iloita. Millaiseksi rohkaisuksi tällaiset yksilöt ovatkaan nykyään kaikille niille, jotka suhtautuvat Jehovaan, hänen palvontaansa ja hänen hengen ohjaamaan järjestöönsä samalla tavoin! Pitääkö tämä paikkansa sinusta? Osoitatko kestävyydelläsi jumalisissa teoissa, että suurin ilonaiheesi on etu palvoa Jehovaa hänen vihkiytyneen kansansa kanssa? (2. Pietarin kirje 3:11.) Saamme lisää rohkaisua tähän, kun tarkastelemme Esran Jerusalemiin tekemän matkan hyviä tuloksia.
Siunauksia ja velvollisuuksia
5. Mitä runsaita siunauksia Juudan asukkaat saivat Esran päivinä?
5 Esran kanssa palaava noin 6 000 hengen ryhmä pakkosiirtolaisia toi lahjana kultaa ja hopeaa Jehovan temppeliin. Nykyhinnassa laskettuna niiden arvo oli noin 190 miljoonaa markkaa. Tämä oli seitsemisen kertaa enemmän kultaa ja hopeaa kuin ensimmäiset pakkosiirtolaiset olivat onnistuneet tuomaan. Jerusalemin ja Juudan asukkaiden on täytynyt olla hyvin kiitollisia Jehovalle saadessaan kaikkien näiden ihmisten avun ja tämän aineellisen tuen! Mutta Jumalalta saatavat runsaat siunaukset tuovat tullessaan myös vastuuta (Luukas 12:48).
6. Mitä Esra havaitsi kotimaassaan, ja miten hän reagoi?
6 Esra havaitsi pian, että monet juutalaiset, myös jotkut papit ja vanhimmat, olivat rikkoneet Jumalan lakia ottamalla itselleen pakanavaimoja (5. Mooseksen kirja 7:3, 4). Tämä Jumalan lakiliittoa vastaan toimiminen vaivasi aiheellisesti häntä hyvin paljon. ”Kuultuani – – tästä asiasta repäisin heti vaatteeni ja hihattoman pukineeni – – ja jäin tyrmistyneenä istumaan.” (Esra 9:3.) Sitten huolestuneiden israelilaisten läsnä ollessa Esra vuodatti sydämensä rukouksessa Jehovalle. Esra loi kaikkien kuullen katsauksen Israelin aiempaan tottelemattomuuteen ja kertasi Jumalan varoituksen siitä, mitä tapahtuisi, jos he avioituisivat maan pakana-asukkaiden kanssa. Lopuksi hän sanoi: ”Oi Jehova, Israelin Jumala, sinä olet vanhurskas, koska olemme jääneet jäljelle pois päässeenä kansana, niin kuin tänä päivänä on. Tässä me olemme edessäsi syyllisyydessämme, sillä tämän takia on mahdotonta seisoa edessäsi.” (Esra 9:14, 15.)
7. a) Minkä erinomaisen esimerkin Esra antoi käsitellessään väärintekoa? b) Miten syylliset reagoivat Esran päivinä?
7 Esra käytti ilmausta ”me”. Hän sisällytti tosiaan itsensä mukaan, vaikka hän ei ollut henkilökohtaisesti syyllinen. Esran suuri tuska ja hänen nöyrä rukouksensa koskettivat kansan sydäntä ja saivat sen ryhtymään katumukseen sopiviin tekoihin. He tarjoutuivat vapaaehtoisesti korjaamaan tilanteen tuskallisella toimenpiteellä: kaikki jotka olivat rikkoneet Jumalan lakia, lähettäisivät ulkomaiset vaimonsa sekä näille syntyneet lapset takaisin kotimaahansa. Esra oli samaa mieltä tästä toimintatavasta, ja hän kannusti syyllisiä mukautumaan siihen. Esralla oli Persian kuninkaalta saamansa valtuuden nojalla oikeus teloittaa kaikki lainrikkojat tai karkottaa heidät Jerusalemista ja Juudasta (Esra 7:12, 26). Mutta nähtävästi hänen ei tarvinnut ryhtyä sellaisiin toimiin. ”Koko seurakunta” sanoi: ”Meidän osanamme on tehdä tarkalleen sanasi mukaan.” Edelleen he tunnustivat: ”Olemme kapinoineet suuressa määrin tässä asiassa.” (Esra 10:11–13.) Esran 10. luvussa luetellaan nimeltä 111 miestä, jotka noudattivat tätä päätöstä lähettämällä pois ulkomaiset vaimonsa ja näille syntyneet lapset.
8. Miksi jyrkät toimet ulkomaisten vaimojen lähettämiseksi pois koituivat koko ihmiskunnan hyödyksi?
8 Tämä ei koitunut ainoastaan Israelin vaan koko ihmiskunnan hyödyksi. Ellei asioiden oikaisemiseksi olisi tehty mitään, israelilaiset olisivat voineet sulautua ympäröiviin kansakuntiin. Siinä tapauksessa se suku, josta oli määrä tulla Luvattu siemen koko ihmiskunnan siunaamiseksi, olisi turmeltunut (1. Mooseksen kirja 3:15; 22:18). Olisi ollut vaikea tunnistaa Luvattu Siemen Juudan heimoon kuuluvaksi kuningas Daavidin jälkeläiseksi. Noin 12 vuotta myöhemmin tähän elintärkeään asiaan kiinnitettiin jälleen huomiota, kun ”Israelin siemen ryhtyi erottautumaan kaikista vierasmaalaisista” (Nehemia 9:1, 2; 10:29, 30).
9. Mitä hyviä neuvoja Raamattu antaa kristityille, jotka ovat naimisissa ei-uskovan kanssa?
9 Mitä Jehovan nykyiset palvelijat voivat oppia tästä kertomuksesta? Kristitythän eivät ole lakiliiton alaisuudessa (2. Korinttilaisille 3:14). Sen sijaan he noudattavat ”Kristuksen lakia” (Galatalaisille 6:2). Näin ollen ei-uskovan kanssa naimisissa oleva kristitty mukautuu Paavalin neuvoon: ”Jos jollakulla veljellä on ei-uskova vaimo ja tämä kuitenkin suostuu asumaan hänen kanssaan, älköön hän jättäkö tätä.” (1. Korinttilaisille 7:12.) Lisäksi ei-uskovan kanssa naimisissa olevilla kristityillä on raamatullinen velvollisuus ponnistella avioliittonsa onnistumiseksi (1. Pietarin kirje 3:1, 2). Monesti siunauksena näiden erinomaisten neuvojen noudattamisesta on ollut se, että ei-uskovan aviopuolison mieli on muuttunut tosi palvontaa kohtaan. Joistakuista on jopa tullut uskollisia kastettuja kristittyjä (1. Korinttilaisille 7:16).
10. Mitä kristityt voivat oppia niistä 111 israelilaismiehestä, jotka lähettivät ulkomaiset vaimonsa pois?
10 Niiden israelilaisten tapaus, jotka lähettivät pois ulkomaiset vaimonsa, antaa kuitenkin oivallisen opetuksen naimattomille kristityille. Näiden ei tulisi alkaa seurustella sellaisten vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa, jotka eivät ole uskovia. Tällaisen suhteen välttäminen voi olla vaikeaa, jopa tuskallista, mutta se on paras toimintatapa Jumalan jatkuvan siunauksen saamiseksi. Kristittyjä neuvotaan: ”Älkää iestykö epäsuhtaisesti yhteen ei-uskovien kanssa.” (2. Korinttilaisille 6:14.) Jokaisen naimattoman kristityn, joka haluaa avioitua, tulee suunnitella avioliittoa aidon uskonveljen tai -sisaren kanssa (1. Korinttilaisille 7:39).
11. Miten meitä voidaan koetella ilonaiheemme suhteen samoin kuin israelilaismiehiä?
11 Kristityt ovat oikaisseet menettelyään monin muinkin tavoin, kun heidän huomionsa on kiinnitetty siihen, että he ovat menossa epäraamatulliseen suuntaan (Galatalaisille 6:1). Tässä lehdessä on aika ajoin käsitelty sitä, millainen epäraamatullinen käytös tekisi ihmisen kelpaamattomaksi jäämään osaksi Jumalan järjestöä. Esimerkiksi vuonna 1973 Jehovan kansa oppi ymmärtämään täysin, että huumeiden ja tupakan käyttö ovat vakavia syntejä. Elääksemme jumalisesti meidän täytyy ’puhdistautua kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta’ (2. Korinttilaisille 7:1). Varsin monet suhtautuivat tähän Raamatun neuvoon vakavasti. He olivat valmiita kärsimään aluksi vieroitusoireista pysyäkseen osana Jumalan puhdasta kansaa. Selviä raamatullisia ohjeita on annettu myös sukupuoliasioista, pukeutumisesta ja muusta ulkoasusta sekä työn, viihteen ja musiikin viisaasta valitsemisesta. Mitä raamatullisia periaatteita sitten saatetaankin huomioomme, osoittakaamme olevamme valmiita ’pysymään kohdalleen saatettuina’ kuten nuo 111 israelilaismiestä (2. Korinttilaisille 13:11). Näin käy ilmi, että etu palvoa Jehovaa hänen pyhän kansansa yhteydessä ’on suurimman ilonaiheemme yläpuolella’.
12. Mitä tapahtui vuonna 455 eaa.?
12 Kerrottuaan ulkomaisia vaimoja koskevasta tapauksesta Raamattu ei mainitse, mitä tapahtui Jerusalemissa seuraavina 12 vuotena. Epäilemättä useiden avioliittojen purkautuminen sai Israelin naapurit tulemaan entistä vihamielisemmiksi. Vuonna 455 eaa. Nehemia saapui Jerusalemiin sotilassaattueen kanssa. Hänet oli nimitetty Juudan käskynhaltijaksi, ja hän oli tuonut Persian kuninkaalta kirjeitä, joissa hänet valtuutettiin rakentamaan kaupunki uudelleen. (Nehemia 2:9, 10; 5:14.)
Kateelliset naapurit vastustavat
13. Millaista asennetta väärää uskontoa harjoittavat juutalaisten naapurit ilmaisivat, ja miten Nehemia reagoi?
13 Väärää uskontoa harjoittavat naapurit vastustivat Nehemian tulon tarkoitusta. Heidän johtajansa uhkailivat häntä kysymällä: ”Kapinoitteko te kuningasta vastaan?” Osoittaen uskoa Jehovaan Nehemia vastasi: ”Taivaiden Jumala on se, joka suo meille menestystä, ja me, hänen palvelijansa, nousemme, ja meidän on rakennettava, mutta teillä ei ole osuutta, ei oikeudenmukaista vaatimusta Jerusalemiin eikä muistoa siinä.” (Nehemia 2:19, 20.) Kun muuria alettiin korjata, samat viholliset pilkkasivat: ’Mitä nuo heiveröiset juutalaiset tekevät? Aikovatko he saada noiden rauniokasojen kiviin eloa? Jos kettu nousisi sille, se varmasti hajottaisi heidän kivimuurinsa.’ Sen sijaan että Nehemia olisi vastannut näihin huomautuksiin, hän rukoili: ”Kuule, oi Jumalamme, sillä me olemme joutuneet halveksinnan kohteiksi, ja palauta heidän häväistyksensä heidän oman päänsä päälle.” (Nehemia 4:2–4.) Nehemia antoi jatkuvasti tällaisen erinomaisen esimerkin luottamuksesta Jehovaan! (Nehemia 6:14; 13:14.)
14, 15. a) Miten Nehemia toimi, kun vihollinen uhkasi käyttää väkivaltaa? b) Miten Jehovan todistajat ovat kyenneet jatkamaan hengellistä rakennustyötään kiihkeästä vastustuksesta huolimatta?
14 Täyttääkseen tärkeän saarnaamistehtävänsä myös Jehovan todistajat nykyään luottavat Jumalaan. Vastustajat yrittävät estää tätä työtä ivan avulla. Joskus Valtakunnan sanomasta kiinnostuneet ihmiset antavat periksi, koska he eivät voi kestää pilkkaa. Jos pilkka ei tuota tulosta, vastustajat voivat suuttua ja turvautua väkivallalla uhkaamiseen. Jerusalemin muurien rakentajat kokivat tämän. Mutta Nehemia ei antanut uhkausten pelotella itseään. Sen sijaan hän aseisti rakentajat vihollisen hyökkäystä vastaan ja vahvisti heidän uskoaan sanomalla: ”Älkää pelätkö heitä. Pitäkää mielessänne Jehova, hänet joka on suuri ja pelkoa herättävä, ja taistelkaa veljienne, poikienne ja tyttärienne, vaimojenne ja kotienne puolesta.” (Nehemia 4:13, 14.)
15 Nykyään samoin kuin Nehemian päivinä Jehovan todistajat ovat olleet hyvin varustautuneita jatkamaan hengellistä rakennustyötään kiivaasta vastustuksesta huolimatta. ”Uskollinen ja ymmärtäväinen orja” on antanut uskoa vahvistavaa hengellistä ruokaa, jonka ansiosta Jumalan kansaan kuuluvat voivat olla tuottoisia sielläkin, missä työ on kielletty (Matteus 24:45). Tuloksena on ollut se, että Jehova on siunannut jatkuvasti kansaansa kasvulla kautta maailman (Jesaja 60:22).
Sisäisiä ongelmia
16. Mitkä sisäiset ongelmat uhkasivat lannistaa Jerusalemin muuria rakentavien innon?
16 Kun Jerusalemin muurin jälleenrakentaminen edistyi ja muuri sai lisää korkeutta, työ kävi vaikeammaksi. Silloin tuli ilmi ongelma, joka uhkasi lannistaa rakennustyön kimpussa ponnistelevien innon. Elintarvikepulan vuoksi joidenkin juutalaisten oli vaikeaa hankkia ruokaa perheelleen ja maksaa veronsa Persian hallitukselle. Varakkaammat juutalaiset lainasivat heille ruokatarvikkeita ja rahaa. Jumalan lain vastaisesti köyhemmät israelilaiset joutuivat kuitenkin panttaamaan maansa ja lapsensa sen vakuudeksi, että he maksaisivat rahan takaisin korkoineen. (2. Mooseksen kirja 22:25; 3. Mooseksen kirja 25:35–37; Nehemia 4:6, 10; 5:1–5.) Velkojat uhkasivat nyt ottaa heidän maansa ja pakottaa heidät myymään lapsensa orjiksi. Nehemia oli vihainen tästä rakkaudettomasta, materialistisesta asenteesta. Hän toimi nopeasti varmistaakseen sen, että Jehova siunaisi edelleenkin Jerusalemin muurin jälleenrakennustyötä.
17. Mitä Nehemia teki varmistaakseen, että Jehova siunaisi edelleenkin rakennustyötä, ja mikä oli tuloksena?
17 Järjestettiin ”suuri kansankokous”, ja Nehemia osoitti varakkaammille israelilaisille selvästi, että heidän toimintansa ei miellyttänyt Jehovaa. Sitten hän vetosi syyllisiin, joiden joukossa oli myös pappeja, että he palauttaisivat kaikki perimänsä korot ja antaisivat takaisin koronmaksuun kykenemättömiltä laittomasti ottamansa maa-alueet. Syylliset sanoivat kiitettävästi: ”Me palautamme sen emmekä vaadi heiltä mitään takaisin. Teemme täsmälleen niin kuin sanot.” Nämä eivät olleet tyhjiä sanoja, sillä Raamatussa kerrotaan, että ”kansa ryhtyi tekemään tämän [Nehemian] sanan mukaan”. Ja koko seurakunta ylisti Jehovaa. (Nehemia 5:7–13.)
18. Millaisesta asenteesta Jehovan todistajat ovat tulleet tunnetuiksi?
18 Entä millainen on tilanne meidän päivinämme? Sen sijaan että Jehovan todistajat riistäisivät toisiaan, heidät tunnetaan laajalti anteliaisuudestaan uskonveljiään ja muita sellaisia kohtaan, jotka ovat joutuneet vaikeuksiin. Nykyään samoin kuin Nehemian päivinä tämä on nostattanut monia kiitollisuutta heijastavia ylistyksen ilmauksia Jehovalle. Samaan aikaan ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja” on kuitenkin havainnut tarpeelliseksi antaa raamatullisia neuvoja liikeasioista sekä siitä, ettei toisia tule käyttää ahneesti hyödyksi. Joissakin maissa on yleistä pyytää yletöntä morsiamenhintaa, mutta Raamatussa varoitetaan selvästi, että ahneet ja kiristäjät eivät peri Jumalan valtakuntaa (1. Korinttilaisille 6:9, 10). Useimpien kristittyjen näille neuvoille osoittama vastakaiku muistuttaa siitä, miten nuo juutalaiset tajusivat, että oli syntistä kiskoa hyötyä köyhemmistä veljistään.
Jerusalemin muuri valmistuu
19, 20. a) Miten Jerusalemin muurin valmistuminen vaikutti uskonnollisiin vastustajiin? b) Millaisen voiton Jehovan todistajat ovat saaneet monissa maissa?
19 Kaikesta vastustuksesta huolimatta Jerusalemin muuri valmistui 52 päivässä. Miten tämä vaikutti vastustajiin? Nehemia sanoi: ”Heti kun kaikki vihollisemme kuulivat siitä ja kaikki ympärillämme olevat kansakunnat saivat nähdä sen, he alenivat heti hyvin paljon omissa silmissään ja tulivat tietämään, että tämän työn tekeminen oli lähtöisin Jumalastamme.” (Nehemia 6:16.)
20 Nykyään vihollinen jatkaa Jumalan työn vastustamista monin tavoin eri paikoissa. Miljoonat ihmiset ovat kuitenkin nähneet, miten turhaa on vastustaa Jehovan todistajia. Ajatellaanpa esimerkiksi menneitä yrityksiä lopettaa saarnaamistyö natsi-Saksassa, Itä-Euroopassa ja monissa Afrikan maissa. Kaikki tällaiset yritykset ovat epäonnistuneet, ja monet tunnustavat nykyään, että ’työmme tekeminen on lähtöisin Jumalasta’. Miten palkitsevaa tämä onkaan ollut niille näissä maissa pitkään uskollisesti palvelleille, jotka ovat kohottaneet Jehovan palvonnan ’suurimman ilonaiheensa yläpuolelle’!
21. Mitä merkittäviä tapahtumia tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa?
21 Seuraavassa kirjoituksessa luomme silmäyksen tärkeisiin tapahtumiin, jotka johtivat Jerusalemin jälleenrakennetun muurin iloisiin vihkiäisiin. Tarkastelemme myös sitä, miten erään paljon suurenmoisemman kaupungin valmistuminen koko ihmiskunnan hyödyksi lähestyy.
Muistatko?
◻ Miten Esra ja muut iloitsivat Jerusalemista?
◻ Mitä virheitä Esra ja Nehemia auttoivat monia juutalaisia oikaisemaan?
◻ Mitä voit oppia Esraa ja Nehemiaa koskevista kertomuksista?
[Kuva s. 15]
Päällimmäisenä Nehemian mielessä oli Jerusalem, ei hänen arvostettu työnsä Susassa
[Kuvat s. 16, 17]
Meidän täytyy Nehemian tavoin rukoilla Jehovan ohjausta ja voimaa voidaksemme jatkaa saarnaamistamme, joka on kaikkein tärkeintä työtä