Jehova tuntee meidät hyvin!
JEHOVA tosiaan tuntee meidät, varsinkin jos olemme hänen uskollisia palvelijoitaan. Läheiset ystävät, sukulaiset tai edes vanhemmat eivät tunne meitä yhtä hyvin kuin hän tuntee. Jumala tuntee meidät paremmin kuin me itse!
Se, miten täydellisesti Jehova tuntee palvelijansa, tulee hyvin esille Psalmissa 139. Mitä Daavid sanoi tuossa psalmissa? Ja miten sen, mitä Jumala tietää meistä, tulisi vaikuttaa sanoihimme ja tekoihimme?
Miten paljon Jehova tietääkään!
Koska Jumala on Luojamme, meidän tulisi odottaa hänen tuntevan meidät täysin. (Apostolien teot 17:24–28) Daavid saattoi siksi sanoa: ”Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut.” (Psalmi 139:1) Jumala tunsi Daavidin niin hyvin kuin olisi tehnyt perusteellisen tutkimuksen. Iloisena siitä, että Jehova tutki häntä, psalmista taipui täysin Jumalan valvontaan ja opastukseen. Samoin Jehovan todistajat rukoillen ’antavat tiensä Jehovan haltuun ja turvaavat häneen’, varmoina siitä, että hän tekee aina oikein. (Psalmi 37:5) Me tunnemme sydämessämme hengellistä turvallisuutta, koska pyrimme antamaan jumalisen viisauden opastaa itseämme, ja alistumme halukkaasti Jumalan opastukseen. (Sananlaskut 3:19–26) Daavidin tavoin voimme saada lohdutusta siitä tiedosta, että Jumala tarkkailee meitä, ymmärtää ongelmiamme ja on aina valmis auttamaan meitä.
”Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät”, tunnusti psalmista. (Psalmi 139:2a) Jumala tiesi kaikki Daavidin toimet, esimerkiksi sen kun tämä istuutui työpäivän päättyessä ja nousi ylös nukuttuaan yön. Jos olemme Jehovan todistajia, voimme olla varmoja siitä, että Jumala tuntee meidätkin yhtä hyvin.
Daavid myönsi: ”Sinä ymmärrät [”otat huomioon”, UM] minun ajatukseni kaukaa.” (Psalmi 139:2b) Vaikka Jumala asuu taivaissa, hyvin kaukana maalliselta näyttämöltä, hän tiesi, mitä Daavid ajatteli. (1. Kuningasten kirja 8:43) Tämän ei tulisi yllättää meitä, sillä Jehova ”näkee sydämen”. (1. Samuelin kirja 16:7; Sananlaskut 21:2) Sen tosiasian, että Jumala ottaa huomioon ajatuksemme, tulisi saada meidät ajattelemaan siveellisesti puhtaita, hyveellisiä ja ylistettäviä asioita. Ja miten sopivaa onkaan, että säännöllisesti ilmaisemme ajatuksemme sydämestä lähtevässä rukouksessa, jotta saisimme opastusta Jumalalta ja ”Jumalan rauhan”! – Filippiläisille 4:6–9.
Psalmista lisäsi: ”Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut.” (Psalmi 139:3) Sen havaitseminen, että Daavid matkusti paikasta toiseen ja makasi levätessään, merkitsi ilmeisesti sitä, että Jehova tutki tarkoin kaikkea, mitä psalmista teki. Korkein arvioi kaikkia Daavidin tekoja saadakseen selville, millaista hänen käytöksensä tarkalleen ottaen oli luonteeltaan. Jumala tunsi täysin Daavidin tiet, ne polut joita hän kulki elämässä. Kun taivaallinen Isämme samalla tavoin tutkii meitä, havaitkoon hän, että palvelemme häntä uskollisesti ja pysymme ”vanhurskauden polulla”, joka johtaa ikuiseen elämään. – Sananlaskut 12:28.
Koska mikään, mitä Daavid saattaisi sanoa, ei olisi kätkössä Jumalalta, hän sanoi: ”Sillä ei ole sanaa kielelläni, mutta katso, Jehova, sinä tiedät jo sen kaiken.” (Psalmi 139:4, UM) Jos olemme sellaisessa ahdingossa, että emme tiedä, mitä sanoa rukouksessa, Jehovan henki ”rukoilee meidän puolestamme lausumattomin huokauksin”. (Roomalaisille 8:26) Jehova havaitsee keskusteluistamme ne asiat, jotka ovat aivan kielellämme mutta jäävät sanomatta, sillä hän tietää todelliset tunteemme. Ja jos meillä on rakkaus, joka lähtee ”uskosta, jossa ei ole ulkokultaisuutta”, emme koskaan yritä pettää toisia ”lipevillä sanoilla”. – 1. Timoteukselle 1:5; Roomalaisille 16:17, 18.
Daavid lisäsi: ”Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni.” (Psalmi 139:5) Itse asiassa Jehova ympäröi Daavidin aivan kuin taistelussa piiritetyn kaupungin. Ilmeisesti psalmista tiesi, että sillä, mitä hän voisi elinaikanaan tehdä, oli rajansa. Hän tiesi myös sen, että oli mahdotonta välttää Jumalan valpasta katsetta ja kättä eli valvontaa. Daavid ei tietenkään yrittänyt välttää niitä, emmekä mekään yritä tehdä niin. Mutta näkyköön käytöksestämme aina tietoisuus siitä, että Jehovan käsi on meidän, hänen todistajiensa, päällä.
Se, miten hyvin Jumala tunsi Daavidin, täytti hänet kunnioittavalla pelolla. Siksi hän julisti: ”Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen.” (Psalmi 139:6) Jumala tuntee meidät yksilöinä niin perusteellisesti, että me emme voi päästä siitä perille kokemuksesta tai valmennuksesta huolimatta. Koska se ylittää ihmisen ymmärryksen, voimme olla varmoja siitä, että Jehova tietää, mikä meille on parasta. Kun siis rukoilemme jotakin ja hänen vastauksensa on kielteinen, alistukaamme Jumalan tahtoon. Apostoli Johannes kirjoittikin: ”Mitä pyydämmekin hänen tahtonsa mukaan, hän kuulee meitä.” – 1. Johannes 5:14.
Jumalan henkeä ei voi paeta
Jehova ei ainoastaan vastaa uskollisten palvelijoidensa rukouksiin, vaan hänen henkensä myös vaikuttaa heidän hyväkseen ja auttaa heitä tekemään hänen tahtonsa. Itse asiassa Daavid kysyi: ”Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä?” (Psalmi 139:7) Psalmista tiesi, ettei hän voinut paeta Jehovan henkeä eli vaikuttavaa voimaa, joka voi tavoittaa kaikkeuden etäisimmätkin osat. Kukaan ei myöskään voi paeta Jumalan kasvoja, toisin sanoen jäädä häneltä huomaamatta. Tosin ”Joona nousi paetaksensa Tarsiiseen Herran kasvojen edestä”, mutta tuo profeetta ei voinut päästä pakoon sitä suurta kalaa, jonka Jumala toimitti nielaisemaan hänet, eikä sitä vastuuta, joka hänellä oli Jumalalta saamastaan tehtävästä. (Joona 1:3; 2:1, 11; 3:1–4) Luottakaamme siksi siihen, että Jehovan hengen avulla pystymme suorittamaan Jumalalta saamamme tehtävät. – Sakarja 4:6.
Koska Daavid tiesi, että olisi mahdotonta paeta Jumalaa, hän sanoi: ”Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä; jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä.” (Psalmi 139:8) Psalmistan päivinä ’taivaaseen nousemisella’ tarkoitettiin kiipeämistä korkeille vuorille, joiden huiput ovat hyvin usein pilvien peitossa. Jos olisimme korkeimmalla vuorenhuipulla, emme siltikään olisi Jumalan hengen tavoittamattomissa. Emme myöskään voisi jäädä häneltä huomaamatta, vaikka vuoteemme olisi tuonelassa, joka tarkoittaa kuvaannollisesti maan syvyyksiä. – Vrt. 5. Mooseksen kirja 30:11–14; Aamos 9:2, 3.
”Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin”, sanoi Daavid, ”sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun.” (Psalmi 139:9, 10) Mitä tarkoitetaan ”aamuruskon siivillä”? Näillä sanoilla kuvaillaan runollisesti sitä, miten aamunsarastuksen valo leviää nopeasti idästä länteen, ikään kuin sillä olisi siivet. Mutta entä jos Daavid voisi ottaa aamuruskon siivet ja päästä länteen meren ääriin? Hän olisi silti Jumalan käden eli valvonnan ja ohjauksen alainen. Jehova olisi siellä henkensä välityksellä opastamassa psalmistaa sääliväisesti. – Psalmi 51:13.
Pimeys ei aiheuta ongelmaa Jumalalle
Ei etäisyys eikä pimeys voi saattaa ihmistä Jumalan tavoittamattomiin. Siksi Daavid lisää: ”Ja jos minä sanoisin: ’Peittäköön minut pimeys, ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi’, niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä: yö valaisisi niinkuin päivä, pimeys olisi niinkuin valkeus.” (Psalmi 139:11, 12) Ihminen voisi joutua pilkkopimeään, se voisi ikään kuin peittää hänet. Mutta Jehovalle hän olisi yhtä näkyvä kuin jos hän seisoisi kirkkaassa päivänvalossa. Kukaan ei voi kätkeä Jumalalta mitään pimeydessä tehtyjä syntejä. – Jesaja 29:15, 16.
Kätkössä oleminen ei estä Luojamme tarkkailua. Tämän vuoksi Daavid sanoi: ”Sillä sinä itse valmistit munuaiseni, sinä pidit minut suojattuna äitini kohdussa. Sinua minä ylistän, koska minut on tehty pelottavan ihmeellisesti. Sinun työsi ovat ihmeelliset, kuten sieluni varsin hyvin tietää. Luuni eivät olleet sinulta kätkössä, kun minut salassa tehtiin, kun minut kudottiin maan syvimmissä osissa. Sinun silmäsi näkivät jo minun alkioni, ja sinun kirjaasi olivat kirjoitetut kaikki sen osat, mitä tulee päiviin, joina ne [ruumiinosat] muodostuivat, eikä yhtäkään [selvästi näkyvää ruumiinosaa] niistä vielä ollut.” – Psalmi 139:13–16, UM.
Jehova Jumala, joka tietää syvimmät tunteemme, valmisti Daavidin munuaiset. Munuaiset ovat syvällä ruumiin sisäosissa, joten ne ovat kätketyimpiä ja vaikeimmin tavoitettavia elimiä, mutta Jumala voi nähdä ne. Hän voi katsoa jopa äidin kohtuun. Jehova voi nähdä kehittyvän alkion! Kun Daavid pohti yksistään sitä, miten suurenmoisella tavalla hän itse oli muodostunut kohdussa, se sai hänet ylistämään Tekijäänsä. Psalmista ilmeisesti tarkoitti äidin kohtua ”maan syvimmillä osilla”. Siellä, ihmissilmiltä kätkössä mutta Jumalan nähtävissä, vauvan luut, jänteet, lihakset, hermot ja verisuonet kudotaan yhteen.
Ennen kuin Daavidin ruumiinosat voitiin selvästi nähdä hänen äitinsä kohdussa, Jumala tiesi, minkä näköinen hänestä tulisi. Miksi? Koska alkion kehittyminen seurasi tiettyä kaavaa, noudatti ikään kuin johonkin kirjaan kirjoitettuja ohjeita. Miten hyvin tämä osoittaakaan Jehovan viisauden ja kyvyn nähdä kätketytkin asiat! Sen tulisi saada meidät myös ymmärtämään, että Jumala on luonut ihmissuvun ja että hän on vastuussa siitä ihmeellisestä lisääntymiseen liittyvästä tapahtumasarjasta, jonka ansiosta me olemme tulleet olemassaoloon yksilöinä.
Miten kalliit Jumalan ajatukset ovatkaan!
Sen ajatteleminen, miten vauva kehittyy kohdussa, sai Daavidin pohtimaan Jumalan viisautta. Sen vuoksi psalmista huudahti: ”Mutta kuinka kalliit ovat minulle sinun ajatuksesi, Jumala, kuinka suuri on niitten luku!” (Psalmi 139:17) Daavid vaali Jehova Jumalan ajatuksia, ja niitä oli niin tavattoman paljon, että häneen teki vaikutuksen ’niitten suuri luku’. Jos me pidämme Jumalan ajatuksia kalliina, me olemme ahkeria Raamatun tutkijoita. (1. Timoteukselle 4:15, 16) Hänen muistiinmerkityt ajatuksensa ovat hyödyllisiä ”opettamiseen, ojentamiseen, oikaisemiseen, kurittamiseen vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täysin pätevä, täydelleen varustautunut kaikkeen hyvään työhön”. – 2. Timoteukselle 3:16, 17.
Daavid sanoi Jehovan ajatuksista: ”Jos minä tahtoisin ne lukea, olisi niitä enemmän kuin hiekan jyväsiä. – Minä herään ja olen vielä sinun tykönäsi.” (Psalmi 139:18) Koska Jumalan ajatukset ovat hiekanjyviäkin lukuisammat, niin jos Daavid alkaisi laskea niitä päivän koittaessa, hän ei ehtisi niiden loppuun nukkumaanmenoaikaan mennessä. Herätessään aamulla hän olisi yhä Jehovan tykönä, toisin sanoen hän edelleen laskisi Jumalan ajatuksia. Itse asiassa koska me tarvitsemme Jehovan ohjausta, hänen ajatustensa ja tarkoitustensa rukoillen tapahtuva mietiskeleminen voisi hyvin täyttää mielemme viimeiseksi illalla ja ensimmäiseksi aamulla. – Psalmi 25:8–10.
Jumalattomien rankaisu
Koska Jumala antaa viisasta ohjausta, niin mitä mieltä Daavid oli niistä, jotka hylkäävät Jumalan antaman opastuksen? Hän rukoili: ”Kunpa sinä, Jumala, surmaisit jumalattoman! Silloin verivelkaiset miehetkin poistuvat varmasti luotani, ne jotka puhuvat sinusta oman käsityksensä mukaan; he ovat käyttäneet nimeäsi arvottomalla tavalla – sinun vastustajasi.” (Psalmi 139:19, 20, UM) Daavid ei yrittänyt tappaa jumalattomia, vaan rukoili, että heitä rangaistaisiin Jehovan kädestä. Meillä tulisi olla samanlainen asenne. Me voimme esimerkiksi rukoilla rohkeutta puhua Jumalan sanaa, kun vastustajat vainoavat meitä. (Apostolien teot 4:18–31) Mutta me emme pyri raivaamaan vihollisiamme tieltämme, sillä tiedämme Jehovan sanoneen: ”Kosto on minun; minä olen maksava takaisin.” – Heprealaisille 10:30; 5. Mooseksen kirja 32:35.
Jos Jumala surmaisi jumalattomat, tällaiset verivelkaiset miehet poistuisivat Daavidin luota. Heidän tiedettiin syyllistyneen verenvuodatukseen ja myös puhuneen Jehovasta oman käsityksensä mukaan, ei sopusoinnussa hänen ajatustensa kanssa. He ansaitsivat kuoleman myös siksi, että he olivat häpäisseet Jumalan nimen käyttämällä sitä arvottomalla tavalla, kenties käyttämällä sitä toimiessaan pahojen suunnitelmiensa mukaan. (2. Mooseksen kirja 20:7, ”turhaan” = ”arvottomalla tavalla”, UM) Älkäämme me koskaan syyllistykö samanlaisiin synteihin!
Koska jumalattomat olivat syyllistyneet verenvuodatukseen ja Jumalan nimen häpäisemiseen, Daavid julisti: ”Herra, enkö minä vihaisi niitä, jotka sinua vihaavat, enkö inhoaisi niitä, jotka sinua vastustavat? Kaikella vihalla minä heitä vihaan, he ovat minun omia vihollisiani.” (Psalmi 139:21, 22) Daavid tunsi inhoa näitä miehiä kohtaan, koska he vihasivat kiihkeästi Jehovaa ja kapinoivat Häntä vastaan. He olivat psalmistan vihollisia, koska hän inhosi heidän pahuuttaan, jumalattomuuttaan ja Korkeinta vastaan kapinointiaan.
Anna Jumalan tutkia sinut
Daavid ei halunnut olla jumalattomien kaltainen, mutta hän tiesi, että hänen ei tulisi olla vihamielinen heitä kohtaan. Siksi hän pyysi hartaasti: ”Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun [”levottomuutta herättävät”, UM] ajatukseni. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.” (Psalmi 139:23, 24) Psalmistan tavoin meidän tulisi haluta Jumalan tutkivan sydäntämme ja havaitsevan, ovatko vaikuttimemme väärät. (1. Aikakirja 28:9) Meidän tulisi pyytää Jehovaa koettelemaan meitä, tuntemaan levottomuutta herättävät ajatuksemme ja katsomaan, viekö tiemme vaivaan. Jos meitä ahdistaa huoli omien erheidemme takia tai meissä on jotakin vahingollista tai vaikuttimemme ovat väärät, rukoilkaamme nöyrästi ja alistukaamme täysin Jumalan hengen ohjauksen ja hänen Sanansa neuvojen alaisuuteen. (Psalmi 40:12–14) Näillä keinoin paras Ystävämme, Jehova, voi johdattaa meitä iankaikkista tietä auttaessaan meitä kulkemaan ikuiseen elämään johtavaa vanhurskasta tietä.
Psalmi 139 antaa siis todellista rohkaisua. Se osoittaa, että koska mikään ei jää taivaalliselta Isältämme huomaamatta, hän voi auttaa meitä aina tarvitessamme apua. (Heprealaisille 4:16) Koska Jehova lisäksi tuntee meidät paremmin kuin me itse, olemme turvassa hänen rakkaudellisessa huolenpidossaan. (5. Mooseksen kirja 33:27) Jos pyydämme nöyrästi häntä tutkimaan meitä ja auttamaan meitä huomaamaan meissä olevat heikkoudet, voimme oikaista asiat hänen avullaan. Varmasti sen, että Jumala tuntee meidät yksilöinä, pitäisi siksi vaikuttaa elämäämme hyvällä tavalla. Sen tulisi saada meidät olemaan uskollisia tosi palvonnan kannattajia ja vaeltamaan nöyrästi Jehovan edessä, hänen joka tuntee meidät niin hyvin.