Raamattu torjui tauteja jo ennen tiedettä
Aina kun Raamattu mainitaan nykyään, monet asiaan perehtymättömät ihmiset sysäävät sen automaattisesti pois mielestään, koska he eivät pidä sitä huomion arvoisena. He eivät halua olla ennakkoluulottomia ja havaita, että Raamatussa todettiin tuhansia vuosia sitten sellaista, mitä nykyajan ihminen on vasta äskettäin oppinut tai mitä hänen täytyy vielä oppia. Tämä pitää paikkansa maailman tapahtumista, hallinnosta, tähtitieteestä, ympäristöstä, luonnonhistoriasta, fysiologiasta ja psykologiasta, ja se pätee myös sairauksiin.
RAAMATTU on elämää käsittelevä kirja. Mitään muuta teosta tai kirjakokoelmaa ei voida soveltaa niin laajasti ja niin moniin elämän puoliin. Hyvä terveys ja elämä liittyvät toisiinsa, joten ei pitäisi olla mikään ihme, että Raamattu sisältää monia terveyttä suoranaisesti koskevia periaatteita. Raamatussa mainitaan lukuisia sairauksia, esimerkiksi spitaali eli lepra, peräpukamat, vesipöhö ja vatsatauti. – 5. Mooseksen kirja 24:8; 28:27, ”ajokset” = ”peräpukamat”, UM; Luukas 14:2; 1. Timoteukselle 5:23.
Raamattua ei kirjoitettu pääasiassa siksi, että siinä valistettaisiin meitä fyysisistä sairauksista. Ne tiedot, joita siinä esitetään, ovat kuitenkin tieteellisen tarkkoja, ja niitä kannattaa tarkastella. Ihmiselimistö herätti pelkoa muinoin eläneessä psalmistassa, ja hän kirjoitti siitä: ”Sillä sinä [Jehova] itse valmistit munuaiseni, sinä pidit minua suojattuna äitini kohdussa. Sinua minä ylistän, koska minut on tehty pelottavan ihmeellisesti. Sinun työsi ovat ihmeelliset, kuten sieluni varsin hyvin tietää. Luuni eivät olleet sinulta kätkössä, kun minut salassa tehtiin, kun minut kudottiin maan syvimmissä osissa. Sinun silmäsi näkivät jo minun alkioni ja sinun kirjaasi olivat kirjoitetut kaikki sen osat, mitä tulee päiviin, joina ne muodostuivat, eikä yhtäkään niistä vielä ollut.” – Psalmi 139:13–16, UM.
Vaikka sikiö on suojattuna kohdun uumenissa, Jehova näkee sen muotoutuvan ja sen luiden kasvavan. Hänelle kohdun ”pimeys voisi yhtä hyvin olla valoa”. (Jae 12, UM) Mikään ei ole piilossa Jehovalta. Lääketieteellisesti tarkasteltuna istukka suojaa sikiötä äidiltä, niin ettei äidin elimistö hylji sitä vieraana kudoksena. Tässä psalmissa ei kuitenkaan puhuta lääketieteestä, vaan siinä esitetään hengellinen totuus: Jehova näkee kaiken, jopa kohdun kätkössä olevan sikiön.
Hedelmöityksestä lähtien ’kaikki ruumiinosamme ovat kirjoitettuna’ äidin kohdussa olevan hedelmöityneen munasolun geneettiseen koodiin. Lisäksi monet geeneihin ohjelmoidut biologiset kellot määräävät ajoituksen, ’mitä tulee päiviin, joina noiden ruumiinosien on määrä muodostua’ – kunkin ajallaan.
Psalmista Daavid ei tiennyt kaikkia näitä tieteellisiä yksityiskohtia, mutta Jehova, joka henkeytti hänet kirjoittamaan tämän psalmin, tiesi, sillä Hän oli alun perin luonut ihmisen. Historiallis-kriittiset tutkijat eivät tosin pidä Daavidia tämän psalmin kirjoittajana, mutta heidänkin on silti sijoitettava sen kirjoitusajankohta satojen vuosien päähän ennen Kristusta.
Raamattu keskittyy sairauksien ehkäisyyn
Tarkasteltaessa niitä lakeja, jotka Jumala antoi israelilaisille Mooseksen kautta 1500 vuotta ennen Kristusta, voidaan havaita, että terveyttä koskevissa laeissa korostettiin ensisijaisesti tautien ehkäisyä. Esimerkiksi 5. Mooseksen kirjan 23:13:ssa sanotaan: ”Ja sinulla olkoon aseittesi lisänä pieni lapio, ja kun siellä ulkona istut tarpeellesi, kaiva sillä kuoppa ja peitä sitten ulostuksesi.” Tämä ulosteiden hautaaminen oli hyvin edistyksellinen keino torjua sellaisia kärpästen levittämiä suolistosairauksia kuin salmonelloosia, punatautia ja lavantautia. Nämä taudit surmaavat nykyäänkin tuhansia ihmisiä niillä alueilla, joilla tätä periaatetta ei noudateta.
3. Mooseksen kirjan 11. luvussa esitetään se periaate, että sairaudet voivat levitä hyönteisten, jyrsijöiden ja – mikä tärkeintä – saastuneen veden välityksellä. Viimeksi mainittu vahvistaa epäsuorasti sen, että pieneliöt voivat aiheuttaa sairauksia, mikä osoittaa Raamatun olleen tuhansia vuosia Leeuwenhoekia (1683) ja Pasteuria (1800-luku) edellä. Samaa voidaan sanoa karanteenista: 3. Mooseksen kirjan 13. luvussa määrättiin spitaalia sairastavat eristettäväksi muista.
Ruokavalioon liittyvät 3. Mooseksen kirjan 11:13–20:n kiellot koskivat petoeläimiä, esimerkiksi kotkia, sääksiä ja pöllöjä, sekä haaskaeläimiä, muun muassa kaarneita eli korppeja ja korppikotkia. Näiden eläinten elimistöön kertyy runsaasti myrkkyjä, koska ne ovat ravintoketjun huipulla. Ravintoketjun alkupään eläimet saavat ravintonsa mukana näitä myrkkyjä merkityksettömän pieniä määriä, kun taas ketjun huipulla oleviin eläimiin niitä kertyy moninkertaisia määriä. Mooseksen laissa annettiin lupa syödä joitakin kasvinsyöjäeläimiä, joiden ravintoketjussa myrkyt eivät kerääntyneet. Joidenkin kiellettyjen eläinten lihassa oli sukkulamatoja, joista jotkut aiheuttavat trikiinitautia.
Veren väärinkäyttöä koskeva Raamatun kielto, joka esiintyy useita kertoja Mooseksen laissa, on nyt – 3500 vuotta myöhemmin – osoittautunut lääketieteellisesti perustelluksi. (1. Mooseksen kirja 9:4; 3. Mooseksen kirja 3:17; 7:26; 17:10–16; 19:26; 5. Mooseksen kirja 12:16; 15:23) Tämä kielto toistetaan Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa Apostolien tekojen 15:20, 29:ssä ja 21:25:ssä. Lääkärit pyrkivät käytännössä minimoimaan luovutetun veren käyttöä tai luopumaan siitä kokonaan dialyysihoidossa, sydän-keuhkokonetta käytettäessä ja yleensä leikkausten yhteydessä. Hepatiitin (maksatulehduksen) monet muodot, aids, sytomegalovirustartunta ja lukuisat muut veren mukana siirtyvät sairaudet ovat karmea muistutus niille maailman viisaille, jotka jättävät huomioon ottamatta Jumalan lait.
Liikunta on välttämätöntä hyvän terveyden kannalta, ja Raamattu tunnustaa sen edut. Aktiivinen 20 minuutin yhtäjaksoinen liikunta vain kolme kertaa viikossa voi alentaa riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin. Se lisää suojaavan HDL-kolesterolin määrää, energisyyttä ja hyvänolontunnetta sekä parantaa mukautumiskykyä. Vaikka Raamatussa myönnetäänkin liikunnan arvo, hengellisyyden kehittämistä pidetään tärkeämpänä ja se asetetaan liikunnan edelle: ”Ruumiillisesta valmennuksesta on hyötyä vähään, mutta jumalisesta antaumuksesta on hyötyä kaikkeen, koska se sisältää nykyisen ja tulevan elämän lupauksen.” – 1. Timoteukselle 4:8.
Raamatun moraalilakien noudattaminen on tärkein keino suojautua sukupuoliteitse tarttuvia tauteja vastaan, jotka epäilemättä ovat olleet olemassa vuosisatojen ajan mutta joita tutkijat eivät ole aina tunnistaneet tai joiden olemassaoloa he eivät ehkä ole edes aavistaneet. – 2. Mooseksen kirja 20:14; Roomalaisille 1:26, 27; 1. Korinttolaisille 6:9, 18; Galatalaisille 5:19.
”Hyvin täsmällinen ja tieteellisesti tarkka kirja”
Hippokrates oli 400- ja 300-luvulla eaa. elänyt lääkäri, joka on tullut tunnetuksi ”lääketieteen isänä”, mutta jo tuhat vuotta ennen häntä Mooses kirjoitti muistiin monet niistä lausunnoista, jotka Raamatussa esitetään sairauksista. Erään lääkärin kirjeessä, jonka The AMA News -aikakauslehti julkaisi, sanottiinkin merkityksellisesti: ”Ne lääketieteen tutkijat, joilla on paras asiantuntemus ja ammattitaito, tulevat siihen päätelmään, että Raamattu on hyvin täsmällinen ja tieteellisesti tarkka kirja. – – Raamatussa esitetyt elämää, taudinmääritystä, hoitoa ja ehkäisevää lääketiedettä koskevat tosiasiat ovat paljon edistyksellisempiä ja luotettavampia kuin Hippokrateen teoriat, joista monia ei ole vielä vahvistettu ja joista jotkin ovat hyvin epätarkkoja.”
Tri A. Rendle Short huomauttaa kirjassaan The Bible and Modern Medicine, että jos israelilaisten ympärillä asuneilla kansoilla oli ylipäänsä minkäänlaisia hygieniaa koskevia lakeja, ne olivat hyvin alkeellisia. Sen jälkeen hän sanoo: ”Sen vuoksi on sitäkin yllättävämpää, että Raamatun kaltaisessa, epätieteelliseksi väitetyssä kirjassa on minkäänlaisia saniteettilakeja, ja on aivan yhtä yllättävää, että kansalla, joka oli juuri paennut orjuudesta, jonka sen viholliset tämän tästä kukistivat ja joka vietiin aika ajoin vankeuteen, oli lakikirjoissaan niin viisas ja järkevä terveydenhoitosäännöstö.”
Psykosomaattiset sairaudet
Raamattu on osoittautunut lääketieteellisesti edistykselliseksi kirjaksi, koska siinä tunnistettiin joidenkin sairauksien psykosomaattisuus kauan ennen kuin tätä ajatusta hyväksyttiin yleisesti lääketieteessä. Lisäksi Raamatun selitys mielen osuudesta fyysisiin sairauksiin on esimerkki hyvästä arvostelukyvystä. Sananlaskujen 17:22:ssa sanotaan: ”Terveydeksi on iloinen sydän, mutta murtunut mieli kuivuttaa luut.” Huomaa, ettei tässä esitetä tuomiota, vaan todetaan pelkkä tosiasia. Murtunutta ihmistä ei vain kehoteta piristymään, ikään kuin se olisi niin yksinkertaista.
Myönteisestä asenteesta on hyötyä; huolissaan oleminen on kielteistä ja vahingollista. ”Huoli painaa alas miehen mielen, mutta hyvä sana sen ilahuttaa.” (Sananlaskut 12:25) Sananlaskujen 18. luvun jae 14 on pohtimisen arvoinen: ”Miehekäs mieli pitää sairaankin pystyssä, mutta kuka voi kantaa murtunutta mieltä?” Tämän raamatunkohdan mukaan ihmisen henkiset ja hengelliset voimavarat voivat auttaa häntä kestämään paremmin fyysistä sairautta.
Psykiatri James T. Fisher sanoi Jeesuksen vuorisaarnan psykologisesta merkityksestä: ”Jos laskettaisiin kaikkien niiden arvovaltaisten kirjoitusten summa, jotka kaikkein pätevimmät psykologit ja psykiatrit ovat kirjoittaneet mielenterveyden alalta, jos nämä koottaisiin ja korjattaisiin ja jos niistä poistettaisiin kaikki liiallinen monisanaisuus, jos otettaisiin kaikki olennainen ja jätettäisiin turhat koristukset pois ja jos nykyajan kyvykkäimmät runoilijat ilmaisisivat suppeasti nuo puhtaan tieteellisen tiedon turmeltumattomat jyväset, niin tuloksena olisi kömpelö ja epätäydellinen yhteenveto vuorisaarnasta, ja vuorisaarnaan verrattaessa tämä yhteenveto osoittautuisi hyvin puutteelliseksi.” – A Few Buttons Missing, s. 273.
Psykosomaattiset tuntemukset voivat vaikuttaa ihmisen terveydentilaan, mutta se ei sinänsä merkitse sitä, ettei hänellä olisi jotakin fyysistä sairautta. On siksi tärkeätä, että ensin pyritään helpottamaan hänen fyysistä tilaansa ja yritetään ainakin tunnistaa hänen sairautensa samalla kun pyritään luomaan hänessä myönteisyyttä, joka auttaa ihmistä kestämään. Tämä on tärkeätä varsinkin silloin, kun näyttää siltä, ettei varmaa hoitokeinoa ole tarjolla nykyisessä asiainjärjestelmässä.
Aadamin synnin jälkeen kuolema periytyi koko ihmissuvulle. (Roomalaisille 5:12) Siksi ei ole yleensä sopivaa katsoa jonkun ihmisen sairauden johtuvan hänen henkisestä tilastaan. Tämä on syytä muistaa, kun käsitellään sellaisten ihmisten ongelmia, jotka ovat tunneperäisesti heikentyneitä.
Lääkärin osa
Miten kristittyjen tulisi suhtautua lääkäreihin ja nykyajan lääketieteeseen? Tutkiessamme Raamattua havaitsemme, ettei ole mitään raamatullisia perusteita korottaa lääkäreitä jalustalle tai pitää lääketieteellistä tekniikkaa hyvän terveyden ainoana takeena. Raamatussa esitetään pikemminkin todisteita tällaista ajattelua vastaan. Markus kertoo ”naisesta, joka oli potenut verenvuotoa” monta vuotta ja joka oli ”kärsinyt paljon monen lääkärin hoidossa ja kuluttanut kaikki varansa eikä ollut hyötynyt mitään, vaan pikemminkin käynyt huonommaksi”. (Markus 5:25–29) Vaikka tämä tavanomainen sairaus voidaankin nykyään usein parantaa, moniin sairauksiin ei ole keksitty hoitokeinoa ja jatkuvasti löydetään lukuisia uusia tauteja, joita ei kyetä hoitamaan.
Raamattu ei toisaalta tue niitä toiseen äärimmäisyyteen meneviäkään, jotka pitävät koululääketiedettä hyvin vähäarvoisena tai täysin merkityksettömänä. Jotkut ottavat lääkärit pois jalustalta ja korottavat heidän näkemystensä tilalle oman näkemyksensä tai jonkin muun muodissa olevan ei-lääketieteellisen näkökannan. Se että Luukasta sanotaan Kolossalaiskirjeen 4:14:ssä ”rakkaaksi” lääkäriksi, viittaa epäilemättä hänen hengellisiin ominaisuuksiinsa eikä hänen lääkärinkykyihinsä. Ei ole kuitenkaan todennäköistä, että hänen saamaansa etua kirjoittaa henkeytettynä osa Pyhästä Raamatusta olisi annettu ihmiselle, jonka lääkärinammatin harjoittaminen olisi ollut epäeettistä tai epäraamatullista.
Todisteet antavat aiheen olettaa, että Luukas oli lääkärintoiminnassaan aikansa uusimman lääketieteellisen edistyksen tasalla, sillä hänen käyttämänsä ammattitermit ja taudinmääritykset viittaavat Hippokrateen vaikutukseen. Vaikka Hippokrates ei aina ollutkaan oikeassa, hän pyrki järkiperäistämään hoitomenetelmiä ja tuomitsi taikauskon sekä sairauksien parantamiseen liittyvät väärät uskonnolliset teoriat. Myöskään Luukkaan 5:31:een muistiin merkityllä Jeesuksen yksinkertaisella kuvauksella: ”Ne, jotka ovat terveitä, eivät tarvitse lääkäriä, vaan ne, jotka ovat sairaita”, ei olisi suurtakaan merkitystä, jollei lääkärin kokemuksella katsottu olevan jonkinlaista arvoa sairauksien hoidossa.
Raamatussa ei tueta sellaista äärimmäistä näkemystä, että antibioottien, antiseptisten (bakteereja tuhoavien) aineiden tai kipulääkkeiden käyttö on tuomittavaa silloinkin, kun niitä tarvitaan. Jeremian 46:11:ssä ja 51:8:ssa kuvaillaan Gileadin balsamia, joka on hyvinkin saattanut lievittää kipua ja vaikuttaa antiseptisesti. Ei ole myöskään mitään raamatullisia eikä opillisia perusteita sitä vastaan, että lääkkeitä käytetään sisäisesti.
Suurimittaisella antibioottien käytöllä ei ole kuitenkaan kyetty torjumaan kärpästen, hyttysten ja etanoiden levittämiä tartuntatauteja, jotka ovat yleisin kuolinsyy maailmassa. Terveystyöntekijöiden on täytynyt turvautua Raamatun perusperiaatteisiin, jotka koskevat turvallista jäteveden käsittelyä, vesivarastojen suojelua, basilleja kantavien hyönteisten torjuntaa ja varotoimia erilaisten kosketustartuntavaarojen varalta. Vielä 1970-luvulla lääkäreitä ja sairaanhoitajia muistutettiin sairaaloissa tämän tästä lavuaarien ja potilaiden sänkyjen yläpuolelle ripustetuissa kilvissä: ”Pese kätesi”, mikä on tehokkain keino estää sairauksien leviäminen.
Varoituksen sana
Kaikki, jotka antavat terveydenhoito-ohjeita – lääkärit, kiropraktikot, homeopaatit tai hyvää tarkoittavat, mutta mahdollisesti asiaan perehtymättömät ystävät – ottavat kannettavakseen suuren vastuun aina, kun he antavat noita neuvojaan jollekulle sairaalle. Näin on erityisesti silloin, kun heidän antamansa neuvo on vahingollinen tai suuntaa huomion pois sellaisesta avusta, joka on usein tehonnut, herättää ennakkoluuloisuutta tällaista apua kohtaan tai viivästyttää sen antamista. Raamatussa varoitetaan lukuisia kertoja sekä terveydenhoitoalalla toimivia että potilaita turvautumasta puoskarointiin tai spiritismiin etsittäessä epätoivoisesti apua. Muista, mitä Sananlaskujen 14:15:ssä sanotaan: ”Yksinkertainen uskoo joka sanan, mutta mielevä ottaa askeleistansa vaarin.”
Soveltuvatko Raamatussa esitetyt periaatteet nykyajan terveydenhoitoon? Mooseksen laissa pantiin pääpaino sairauksien ehkäisyyn, ja nykyäänkin ehkäisevä terveydenhoito on osoittautunut paljon tehokkaammaksi kuin ne menetelmät, jotka perustuvat ensisijaisesti sairauksien hoitoon. Yrittäessään toteuttaa nykyaikaista terveydenhoitoa kehitysmaissa Maailman terveysjärjestö opettaa: ”Parempi katsoa kuin katua.”
Lopuksi voidaan sanoa, että kristityn pitäisi suhtautua terveyteen kunnioittavasti ja kaukokatseisesti ja hänen tulisi pyrkiä käyttämään hyvää terveyttä Jumalan kunniaksi edistämällä iloa tuottavaa Valtakunnan työtä. Tuon Valtakunnan alaisuudessa toteutuu lupaus: ”Eikä yksikään asukas sano: ’Minä olen vaivanalainen.’” – Jesaja 33:24.
[Kuva s. 4]
”Luuni eivät olleet sinulta kätkössä, kun minut salassa tehtiin”