TYRMÄ

Pimeä, pieni, tavallisesti maanalainen vankila. ”Tyrmää” vastaava heprealainen sana (mas·gerʹ) tulee juuresta, joka merkitsee ’sulkea’ (1Mo 19:6; Tu 3:23). Kun Daavid lainsuojattomana pakolaisena piileskeli kuningas Saulia eräässä luolassa, hänestä tuntui kuin hän olisi ollut tyrmässä. Hänen tilanteensa vaikutti hyvin synkältä, hän oli alituisessa hengenvaarassa, hänen tiellään oli ansoja, eikä hänellä ollut mitään muuta pakopaikkaa. Hän rukoili Jehovalta vapautusta. (Ps 142:7.) Jesaja käyttää tätä sanaa kuvaannollisesti kahdesta paikasta: 1) Puhuessaan siitä, että Jehova kohdistaa huomiota ”korkeuden armeijaan” (tarkoittaa mahdollisesti tottelemattomia enkeleitä) ja ”maan kuninkaisiin”, profeetta sanoo, että heidät ”suljetaan tyrmään” ja heihin kiinnitetään huomiota ”monen monien päivien jälkeen”, mikä viittaa ehkä tottelemattomien enkelien tilapäiseen vapauttamiseen (Jes 24:21, 22; vrt. Il 20:1–3). 2) Jesajan 42:7:ssä profeetta mainitsee tyrmän, kun hän ennustaa vapautumisen hengellisestä pimeydestä ja vankeudesta. Iäkäs Simeon sovelsi henkeytettynä jälkimmäisen profetian niihin, joille Jeesus Kristus toisi totuuden valon (Lu 2:25–32). (Ks. VANKILA.)