Nuhteettomuus johdattaa oikeamielisiä
”IHMINEN, naisesta syntynyt, on lyhytikäinen ja täynnä kiihtymystä”, sanotaan Raamatussa (Job 14:1). Tuska ja kärsimys näyttävät olevan ihmisten osana kaikkialla. Arkielämäkin voi olla täynnä huolia ja kuohuntaa! Mikä voisi johdattaa meidät menestyksellisesti koettelevien olosuhteiden läpi ja auttaa meitä säilyttämään vanhurskaan aseman Jumalan edessä?
Harkitsehan Job-nimisen rikkaan miehen esimerkkiä. Hän eli noin 3500 vuotta sitten alueella, joka kuuluu nykyiseen Arabiaan. Millaista onnettomuutta Saatana aiheuttikaan tälle Jumalaa pelkäävälle miehelle! Hän menetti kaiken karjansa, ja hänen rakkaat lapsensa kuolivat. Pian sen jälkeen Saatana löi häneen pahanlaatuisia paiseita päästä jalkoihin. (Job, luvut 1 ja 2.) Job ei tiennyt, miksi hänelle tapahtui tällaisia onnettomuuksia. Silti ”Job ei tehnyt syntiä huulillaan” (Job 2:10). ”Siihen asti kun henkeni heitän, en luovu nuhteettomuudestani!” hän sanoi (Job 27:5). Jobin nuhteettomuus tosiaan johdatti hänet koettelemusten läpi.
Nuhteettomuus määritellään moraaliseksi virheettömyydeksi tai eheydeksi, ja siihen liittyy moitteettomuus Jumalan silmissä. Se ei kuitenkaan merkitse sitä, että epätäydellisten ihmisten puhe ja toiminta olisi täydellistä. He eivät pysty pitämään täysin kiinni Jumalan mittapuista. Ihmisten nuhteettomuus merkitsee pikemminkin sitä, että Jehovalle ja hänen tahdolleen ja tarkoitukselleen osoitettu sydämestä lähtevä antaumus on ehyttä eli jakamatonta. Tällainen jumalinen antaumus opastaa ja johdattaa oikeamielisiä ihmisiä kaikenlaisissa olosuhteissa kaikkina aikoina. Raamatun Sananlaskujen kirjan 11. luvun alkupuolella osoitetaan, miten nuhteettomuutemme voi opastaa meitä elämän eri aloilla, ja vakuutetaan, että siitä on tuloksena siunauksia. Tarkastelemmekin nyt, mitä siinä kerrotaan.
Nuhteettomuus johtaa rehellisyyteen liikeasioissa
Muinaisen Israelin kuningas Salomo käyttää runollista kieltä pikemmin kuin lakitermejä, kun hän korostaa rehellisyyden periaatetta: ”Petollinen vaaka on Jehovasta inhottava, mutta täysipainoinen kivipunnus on hänelle mieleen.” (Sananlaskut 11:1.) Tämä on ensimmäinen neljästä Sananlaskujen kirjan kohdasta, joissa kuvataan vaa’an ja punnusten avulla sitä, että Jehova haluaa palvojiensa olevan rehellisiä liiketoimissaan (Sananlaskut 16:11; 20:10, 23).
Niiden menestys, jotka turvautuvat petolliseen vaakaan – epärehellisyyteen – saattaa näyttää houkuttelevalta. Mutta haluaisimmeko todella hylätä Jumalan antamat hyvää ja pahaa koskevat periaatteet ryhtymällä epäeettisiin liiketoimiin? Emme, mikäli nuhteettomuus johdattaa meitä. Kaihdamme epärehellisyyttä, koska täysipainoinen kivipunnus eli oikeanlainen punnus, joka merkitsee rehellisyyttä, ilahduttaa Jehovaa.
”Viisaus on vaatimattomien parissa”
Kuningas Salomo jatkaa: ”Onko julkeus tullut? Silloin tulee häpeäkin, mutta viisaus on vaatimattomien parissa.” (Sananlaskut 11:2.) Julkeus, ilmeneepä se sitten ylpeytenä, tottelemattomuutena tai kateutena, riistää ihmiseltä hänen kunniansa. Toisaalta on viisasta tunnustaa nöyrästi rajoituksensa. Raamatussa mainitut esimerkit osoittavat erinomaisesti tämän sananlaskun paikkansapitävyyden.
Muuan kateellinen leeviläinen, Korah, johti kapinaa Jehovan nimittämien palvelijoiden, Mooseksen ja Aaronin, valtaa vastaan. Mitä tästä julkeasta teosta seurasi? ”Maa avasi kitansa ja nielaisi” jotkut kapinallisista, kun taas toiset, myös Korahin, kulutti tuli. (4. Mooseksen kirja 16:1–3, 16–35; 26:10; 5. Mooseksen kirja 11:6.) Mikä häpeä! Ajattelehan myös Ussaa, joka ojensi julkeasti kätensä ja tarttui liiton arkkuun estääkseen sitä kaatumasta. Hänet lyötiin heti kuoliaaksi. (2. Samuelin kirja 6:3–8.) Meidän on tosiaan tärkeää karttaa julkeutta!
Nöyrä ja vaatimaton ihminen ei joudu kärsimään häpeää silloinkaan, kun hän erehtyy. Vaikka Job oli monella tavoin esimerkillinen, hänkin oli epätäydellinen. Koettelemukset paljastivat hänen ajattelussaan vakavan heikkouden. Puolustaessaan itseään syyttäjiensä edessä Job menetti jossain määrin tasapainonsa. Hän jopa antoi ymmärtää olevansa vanhurskaampi kuin Jumala (Job 35:2, 3). Miten Jehova korjasi Jobin ajattelutapaa?
Jehova viittasi maahan, mereen, tähtitaivaisiin, joihinkin eläimiin ja muihin luomakunnan ihmeisiin ja antoi näin Jobille oppitunnin ihmisen pienuudesta Jumalan mahtavuuteen verrattuna (Job, luvut 38–41). Jehova ei missään vaiheessa sanonut, miksi Job kärsi. Hänen ei tarvinnut tehdä niin. Job oli vaatimaton. Hän tunnusti nöyrästi sen valtavan eron, joka oli hänen ja Jumalan välillä, hänen oman epätäydellisyytensä ja heikkoutensa ja Jehovan vanhurskauden ja voiman välillä. ”Peräännyn ja todella kadun tomussa ja tuhassa”, hän sanoi (Job 42:6). Jobin nuhteettomuus auttoi häntä ottamaan halukkaasti ojennuksen vastaan. Entä me? Saako nuhteettomuus meidät tarpeen tullen ottamaan halukkaasti vastaan ojennusta tai oikaisua?
Myös Mooses oli vaatimaton ja nöyrä. Kun hän oli vähällä uupua huolehtiessaan toisten ongelmista, hänen appensa Jetro antoi käytännöllisen neuvon ja kehotti Moosesta jakamaan vastuuta toisille päteville miehille. Mooses tajusi omat rajoituksensa ja otti viisaasti ehdotuksen vastaan. (2. Mooseksen kirja 18:17–26; 4. Mooseksen kirja 12:3.) Vaatimaton ihminen ei ole haluton jakamaan valtaa muille, eikä hän pelkää, että hän jollakin tavoin menettää tilanteen hallinnan, jos hän antaa sopivia vastuutehtäviä toisille päteville henkilöille (4. Mooseksen kirja 11:16, 17, 26–29). Sen sijaan hän mielellään auttaa heitä edistymään hengellisesti (1. Timoteukselle 4:15). Eikö tämän tulisi pitää paikkansa meistäkin?
’Moitteettoman tie on suora’
Salomo tajuaa, ettei nuhteettomuus aina suojaa oikeamielisiä vaaralta tai onnettomuudelta. Silti hän sanoo: ”Oikeamielisiä ohjaa heidän nuhteettomuutensa, mutta petollisesti menettelevät hävittää heidän oma vääristelynsä.” (Sananlaskut 11:3.) Nuhteettomuus tosiaan johdattaa oikeamielisiä vaikeissakin olosuhteissa tekemään sitä, mikä on oikein Jumalan silmissä. Ajan myötä siitä koituu hyötyä. Job kieltäytyi hylkäämästä nuhteettomuuttaan, ja Jehova ”siunasi Jobin loppuajan runsaammin kuin hänen alkuaikansa” (Job 42:12). Petollisesti menettelevistä voi tuntua, että he pystyvät parantamaan asemaansa jonkun muun kustannuksella, ja he voivat jopa näyttää menestyvän jonkin aikaa. Mutta ennemmin tai myöhemmin heidän oma petollisuutensa tuhoaa heidät.
”Kalleuksista ei ole mitään hyötyä vimman päivänä”, viisas kuningas sanoo, ”mutta vanhurskaus vapauttaa kuolemasta” (Sananlaskut 11:4). Olisi typerää raataa aineellisen voiton saamiseksi, mutta laiminlyödä henkilökohtainen tutkiminen, rukoileminen, kokouksissa käyminen ja kenttäpalvelus – juuri ne toimet, jotka syventävät rakkauttamme Jehovaan ja vahvistavat häntä kohtaan osoittamaamme antaumusta. Mikään määrä rikkauksia ei voi tuoda vapautusta lähestyvästä suuresta ahdistuksesta (Matteus 24:21). Vain oikeamielisten vanhurskaus voi vapauttaa siitä (Ilmestys 7:9, 14). Meidän on siksi viisasta noudattaa Sefanjan kehotusta: ”Ennen kuin teidän päällenne tulee Jehovan suuttumuksen päivä, etsikää Jehovaa, kaikki te maan sävyisät, jotka olette noudattaneet hänen oikeudellista päätöstään. Etsikää vanhurskautta, etsikää sävyisyyttä.” (Sefanja 2:2, 3.) Pyrkikäämme sillä välin ’kunnioittamaan Jehovaa kalleuksillamme’ (Sananlaskut 3:9).
Salomo painottaa edelleen vanhurskauteen pyrkimisen arvoa, kun hän vertaa moitteettomalle ja jumalattomalle koituvia seurauksia toisiinsa: ”Moitteettoman vanhurskaus hänen tiensä suoraksi tekee, mutta jumalaton kaatuu omaan jumalattomuuteensa. Oikeamieliset vapauttaa heidän vanhurskautensa, mutta petollisesti menettelevät vangitsee heidän oma halunsa. Jumalattoman ihmisen kuollessa hänen toivonsa raukeaa, ja tyhjiin on rauennut voimallisuuteen perustuva odotus. Vanhurskas pelastuu ahdingostakin, ja jumalaton tulee hänen sijaansa.” (Sananlaskut 11:5–8.) Moitteeton ei kaadu omilla teillään eikä hän jää omien toimiensa ansaan. Hänen tiensä on suora. Lopulta oikeamieliset pelastetaan ahdingosta. Jumalattomat saattavat näyttää voimakkailta, mutta heitä ei odota samanlainen vapautus.
’Kaupunki on hyväntuulinen’
Oikeamielisten ihmisten nuhteettomuus ja pahantekijöiden jumalattomuus vaikuttavat myös muihin. ”Suullaan saattaa luopio lähimmäisensä turmioon,” sanoo Israelin kuningas, ”mutta tiedon avulla pelastuvat vanhurskaat” (Sananlaskut 11:9). Kukapa kieltäisikään, että panettelu, juoruilu, rivo puhe ja tyhjänpäiväinen lavertelu vahingoittavat toisia. Vanhurskaan puhe taas on puhdasta, harkittua ja huomaavaista. Hän pelastuu tiedon avulla, koska hän pystyy nuhteettomuutensa ansiosta osoittamaan, että hänen syyttäjänsä valehtelevat.
”Vanhurskaiden hyvyyden takia on kaupunki hyväntuulinen,” kuningas jatkaa, ”mutta jumalattomien tuhoutuessa nousee ilohuuto” (Sananlaskut 11:10). Vanhurskaita tavallisesti rakastetaan, ja he tekevät lähimmäisensä hyväntuulisiksi – onnellisiksi ja iloisiksi. Kukaan taas ei erityisemmin pidä ”jumalattomista”. Kun jumalattomat kuolevat, ihmiset eivät useinkaan yleisesti sure heitä. Kukaan ei ole murheissaan, kun Jehova ’karsii jumalattomat pois maasta ja repäisee petolliset siitä pois’ (Sananlaskut 2:21, 22). Ihmiset ovat pikemminkin iloisia, kun jumalattomat on poistettu näyttämöltä. Mutta miten on meidän laitamme? Meidän on hyvä miettiä, tuoko käytöksemme toisille iloa.
”Kaupunki tulee korotetuksi”
Salomo asettaa edelleen vastakkain oikeamielisten ja jumalattomien vaikutuksen ympäristöönsä, kun hän sanoo: ”Oikeamielisten siunauksen takia kaupunki tulee korotetuksi, mutta jumalattomien suun vuoksi se revitään maahan.” (Sananlaskut 11:11.)
Kaupunkilaiset, jotka toimivat oikeamielisesti, edistävät rauhaa ja hyvinvointia ja rakentavat toisia yhteisön jäseniä. Näin kaupunki korotetaan – se kukoistaa. Ne, jotka puhuvat ilkeämielisiä, vahingollisia ja vääriä asioita, saavat aikaan levottomuutta, murhetta, eripuraa ja ongelmia. Tämä pitää erityisesti paikkansa, jos heillä on vaikutusvaltaa. Silloin kaupunki kärsii epäjärjestyksestä sekä moraalisesta ja kenties taloudellisestakin rappiosta.
Sananlaskujen 11:11:ssä esitetty periaate soveltuu aivan yhtä hyvin Jehovan kansaan, kun siihen kuuluvat ovat tekemisissä toistensa kanssa kaupunkeihin verrattavissa seurakunnissaan. Seurakunta, jossa vaikuttavat hengelliset ihmiset – oikeamieliset, joita nuhteettomuus johdattaa – on joukko onnellisia, aktiivisia, avuliaita ihmisiä, jotka tuovat kunniaa Jumalalle. Seurakunnalla on Jehovan siunaus, ja se kukoistaa hengellisesti. Silloin tällöin ne harvat, jotka saattavat olla pettyneitä ja tyytymättömiä, jotka kritisoivat tapaa, jolla asioita hoidetaan, ja puhuvat siitä pahaa, voivat ”myrkyllisen juuren” tavoin levitä ja myrkyttää muita, joihin asia ei alun perin vaikuttanut (Heprealaisille 12:15). Sellaiset ihmiset haluavat usein lisää valtaa ja näkyvämmän aseman. He panevat liikkeelle huhuja, joiden mukaan seurakunnassa tai vanhinten keskuudessa on epäoikeudenmukaisuutta, rotuennakkoluuloja tai muuta vastaavaa. Heidän suunsa voi tosiaan aiheuttaa seurakuntaan jakauman. Eikö meidän pitäisikin kieltäytyä kuuntelemasta heidän puheitaan ja pyrkiä olemaan hengellisiä ihmisiä, jotka edistävät seurakunnan rauhaa ja ykseyttä?
Salomo jatkaa: ”Se, jolta puuttuu sydäntä, on halveksinut omaa lähimmäistään, mutta laajalti tarkkanäköinen mies pysyy vaiti. Panettelijana kuljeskeleva paljastaa luottamuksellisen puheen, mutta se, jolla on uskollinen henki, peittää asian.” (Sananlaskut 11:12, 13.)
Millaista vahinkoa voikaan aiheuttaa ihminen, jolla ei ole hyvää arvostelukykyä eli jolta ”puuttuu sydäntä”! Hän menee lavertelemisessa niin pitkälle, että sitä voidaan jo sanoa panetteluksi tai herjaamiseksi. Nimitettyjen vanhinten täytyy tehdä nopeasti loppu tällaisesta vahingollisesta vaikutuksesta. Toisin kuin sellainen, ”jolta puuttuu sydäntä”, tarkkanäköinen ihminen tietää, milloin olla hiljaa. Hän ei paljasta luottamuksellisia asioita vaan peittää ne. Tarkkanäköinen henkilö tietää, että vartioimattomana kieli voi aiheuttaa paljon vahinkoa, ja siksi hänellä on ”uskollinen henki”. Hän on lojaali toisia uskovia kohtaan eikä levitä sellaisia luottamuksellisia tietoja, jotka kenties saattavat nämä alttiiksi vaaralle. Tällaiset nuhteettomat ihmiset ovat seurakunnalle todellinen siunaus!
Auttaakseen meitä vaeltamaan moitteettomien tietä Jehova antaa yltäkylläisesti hengellistä ruokaa, joka valmistetaan ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” ohjauksessa (Matteus 24:45). Saamme lisäksi paljon henkilökohtaista apua kristittyjen vanhinten kautta kaupunkeihin verrattavissa seurakunnissamme (Efesolaisille 4:11–13). Olemme tosiaan kiitollisia tästä, koska ”kun ei ole taitavaa ohjausta, kansa kukistuu, mutta neuvonantajien paljoudessa on pelastus” (Sananlaskut 11:14). Olipa edessämme mitä tahansa, päättäkäämme lujasti ’vaeltaa nuhteettomuudessamme’ (Psalmit 26:1).
[Huomioteksti s. 26]
Olisi typerää raataa aineellisen voiton saamiseksi, mutta laiminlyödä teokraattiset toimet!
[Kuvat s. 24]
Jobin nuhteettomuus ohjasi häntä, ja hän sai Jehovan siunauksen
[Kuva s. 25]
Ussa kuoli julkeutensa vuoksi