Kylvä vanhurskautta, korjaa Jumalan rakkaudellista huomaavaisuutta

”HUONOSTI käy aivan varmasti sen, joka on mennyt takuuseen vieraan puolesta, mutta kädenlyöntiä vihaava pysyy huolettomana.” (Sananlaskut 11:15.) Miten painokkaasti tämä lyhyt sananlasku kannustaakaan vastuuntuntoiseen toimintaan! Riskialtis lainan takaaminen johtaa helposti ongelmiin. Kun välttää kädenlyöntiä – elettä, joka muinaisessa Israelissa merkitsi samaa kuin sopimuksen allekirjoittaminen – välttyy raha-asioihin liittyviltä ansoilta.

Tähän yhteyteen soveltuu selvästikin periaate: ”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.” (Galatalaisille 6:7.) ”Kylväkää itsellenne vanhurskaudessa”, sanoi profeetta Hoosea, ”korjatkaa rakkaudellisen huomaavaisuuden mukaan.” (Hoosea 10:12.) Voimme tosiaankin kylvää vanhurskautta toimimalla Jumalan tavalla ja korjata satona hänen rakkaudellista huomaavaisuuttaan. Israelin kuningas Salomo toistaa tämän periaatteen yhä uudelleen ja kannustaa siten voimakkaasti oikeaan toimintaan, rehtiin puheeseen ja oikean asenteen omaksumiseen. Hänen viisaiden sanojensa lähempi tarkastelu todella innostaa meitä kylvämään itsellemme vanhurskaudessa. (Sananlaskut 11:15–31.)

Kylvä ’viehättävyyttä’, korjaa ”kunniaa”

”Viehättävä nainen kunniaa hankkii, mutta tyrannit rikkautta hankkivat”, viisas kuningas Salomo sanoo (Sananlaskut 11:16). Tämä jae tekee eron viehättävän naisen saaman kestävän kunnian ja tyrannin hankkiman tilapäisen rikkauden välillä.

Miten ihminen voi hankkia viehättävyyttä, joka tuo kunniaa? ”Varjele käytännöllistä viisautta ja ajattelukykyä”, neuvoi Salomo, ”niin ne osoittautuvat – – viehkeydeksi kaulallesi.” (Sananlaskut 3:21, 22.) Ja psalmista puhui ’viehätyksestä, joka on vuodatettu kuninkaan huulille’ (Psalmit 45:1, 2). Käytännöllinen viisaus, ajattelukyky ja sopiva kielenkäyttö tosiaankin lisäävät ihmisen arvoa ja viehätystä. Tämä pitää varmasti paikkansa ymmärtäväisestä naisesta. Yksi esimerkki tällaisesta naisesta on Abigail, tyhmän Nabalin vaimo. Hän oli ”hyvin ymmärtäväinen ja vartaloltaan kaunis”, ja kuningas Daavid ylisti häntä hänen ’järkevyytensä’ vuoksi. (1. Samuelin kirja 25:3, 33.)

Jumalinen nainen, jolla on todellista viehätysvoimaa, saa varmasti kunniaa. Hänestä puhutaan hyvää. Jos hän on naimisissa, hän hankkii itselleen kunniaa miehensä silmissä. Hän tuo tosiasiassa kunniaa koko perheelle. Eikä hänen kunniansa ole katoavaa. ”Parempi on valita nimi kuin runsaasti rikkautta; suosio on jopa hopeaa ja kultaa parempi.” (Sananlaskut 22:1.) Sillä hyvällä nimellä, jonka tällainen nainen hankkii Jumalan edessä, on pysyvää arvoa.

Tyrannin tilanne on päinvastainen (Sananlaskut 11:16). Hänet luetaan jumalattomien ja Jehovan palvojia vastustavien joukkoon (Job 6:23; 27:13). Sellainen ihminen ’ei aseta Jumalaa eteensä’ (Psalmit 54:3). Koska hän vaientaa viattomat ja käyttää heitä itsekkäästi hyväkseen, hän voi ’kasata hopeaa kuin tomua’ (Job 27:16). Voi kuitenkin tulla hetki, jolloin hän käy levolle nousematta enää ylös, ja jokainen päivä, jona hän avaa silmänsä, voi olla hänen viimeisensä (Job 27:19). Kaikki hänen varallisuutensa ja saavutuksensa ovat silloin tyhjän veroiset (Luukas 12:16–21).

Sananlaskujen 11:16 sisältää siis hyvin tärkeän opetuksen! Israelin kuningas esittää ytimekkäästi, mikä palkka saadaan viehättävyydestä ja mikä tyranniasta, ja kehottaa siten meitä kylvämään vanhurskautta.

’Rakkaudellinen huomaavaisuus’ palkitaan

Salomo opettaa muutakin ihmissuhteisiin liittyvää ja sanoo: ”Rakkaudellisen huomaavainen mies kohtelee palkitsevasti omaa sieluaan, mutta julma saattaa eristyksiin oman elimistönsä.” (Sananlaskut 11:17.) Erään tutkijan mukaan ”tämän sananlaskun ydin on se, että ihmisen käytös muita kohtaan, olipa se hyvää tai huonoa, vaikuttaa tahattomasti tai odottamattomalla tavalla häneen itseensä”. Ajatellaanpa nuorta Lisa-nimistä naista.a Hyvistä aikeistaan huolimatta hän aina myöhästyy sopimistaan tapaamisista. Ei ole mitenkään tavatonta, että Lisa myöhästyy toisten Valtakunnan julistajien kanssa tekemästään kenttäsopimuksesta puoli tuntia tai enemmänkin. Lisa ei kohtele itseään ”palkitsevasti”. Voiko hän syyttää muita, jos he kyllästyvät hukkaamaan arvokasta aikaansa eivätkä enää tee sopimuksia hänen kanssaan?

Myös perfektionisti – ihminen, joka asettaa itselleen ylettömän korkeita tavoitteita – on julma itselleen. Hän yrittää alituiseen päästä saavuttamattomissa oleviin tavoitteisiinsa ja on siksi vaarassa uupua ja pettyä. Kohtelemme toisaalta itseämme ”palkitsevasti”, kun asetamme realistisia ja järkeviä tavoitteita. Emme ehkä tajua asioita yhtä nopeasti kuin joku toinen. Tai kenties sairaus tai korkea ikä asettavat meille rajoituksia. Meidän ei pitäisi koskaan ärsyyntyä, kun on kyse hengellisestä edistymisestämme, vaan meidän tulee aina suhtautua rajoituksiimme järkevästi. Olemme onnellisia, kun ’teemme kaikkemme’ omien mahdollisuuksiemme mukaan. (2. Timoteukselle 2:15; Filippiläisille 4:5.)

Salomo selittää vielä yksityiskohtaisemmin sitä, miten vanhurskas ihminen hyötyy itse, kun taas julma ihminen aiheuttaa itselleen vahinkoa: ”Jumalaton saa petollista palkkaa, mutta vanhurskautta kylvävä todellisia ansioita. Vanhurskauden puolesta lujana seisovalla on odotteena elämä mutta pahuutta tavoittelevalla oma kuolema. Kierosydämiset ovat Jehovasta inhottavia, mutta tiellään moitteettomat ovat hänelle mieleen. Vaikka käsi liittyy käteen, paha ihminen ei jää rankaisematta, mutta vanhurskaiden jälkeläiset pääsevät varmasti pakoon.” (Sananlaskut 11:18–21.)

Nämä jakeet tähdentävät monin tavoin seuraavaa perusseikkaa: kylvä vanhurskautta ja korjaa siitä saatava palkinto. Jumalaton ihminen voi turvautua petokseen tai uhkapeliin hankkiakseen helppoa rahaa. Koska sellainen palkka on petollinen, hän voi pettyä. Rehellisen päivätyön tekijä saa todellisia ansioita, jotka tuovat hänelle turvallisuutta. Ja koska moitteettomalla ihmisellä on Jumalan hyväksymys, hänellä on ikuisen elämän toivo. Mutta miten käy pahan ihmisen? ”Vaikka käsi liittyy käteen” petollisia juonia punottaessa, jumalaton ei välty rangaistukselta (Sananlaskut 2:21, 22). Miten erinomainen kehotus kylvää vanhurskautta!

Järkevän ihmisen todellinen kauneus

”Kuin kultainen nenärengas sian kärsässä on nainen, joka on kaunis mutta joka kääntyy pois järkevyydestä.” (Sananlaskut 11:22.) Nenärenkaat olivat suosittuja koruja Raamatun aikoina. Naisen sieraimen reunassa tai sierainten välisessä seinämässä riippuva kultainen nenärengas oli helppo havaita. Miten sopimaton tällainen upea koriste olisikaan sian kärsässä! Sama pitää paikkansa ulkoisesti kauniista ihmisestä, jolta puuttuu ”järkevyyttä”. Koru ei yksinkertaisesti sovi sellaiselle naiselle tai miehelle. Se on asiaankuulumaton eikä lainkaan viehättävä.

On toki luonnollista olla kiinnostunut siitä, miltä näytämme muiden silmissä. Miksi kuitenkaan olla liiaksi huolissaan kasvonpiirteistään tai fyysisestä olemuksestaan tai olla niihin tyytymätön? Emme pysty vaikuttamaan moniinkaan ulkonäkömme piirteisiin. Eikä ulkonäkö ole kaikkein tärkein asia. Eivätkö useimmat niistä, joista pidämme ja joita ihailemme, ole melko tavallisen näköisiä? Fyysinen viehättävyys ei ole onnellisuuden avain. Todellista merkitystä on sisäisellä kauneudella, jonka saavat aikaan pysyvät jumaliset ominaisuudet. Meidän tulee siksi olla järkeviä ja kehittää itsessämme tällaisia ominaisuuksia.

”Antelias sielu lihavaksi tehdään”

Kuningas Salomo sanoo: ”Vanhurskaiden halu on varmasti hyvä; jumalattomien toivona on vimma.” Sitten hän kuvailee, miksi näin on: ”Joku jakelee ja silti saa yhä lisää, ja toinen pidättyy siitä, mikä on oikein, mutta se johtaa vain puutteeseen.” (Sananlaskut 11:23, 24.)

Kun ahkerasti jakelemme toisille tietoa Jumalan sanasta, opimme varmasti itsekin käsittämään paremmin sen ”leveyden ja pituuden ja korkeuden ja syvyyden” (Efesolaisille 3:18). Toisaalta se, joka ei käytä tietoaan, on vaarassa menettää sen, mitä hänellä on. Siispä ”joka niukasti kylvää, se myös niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää” (2. Korinttilaisille 9:6).

”Antelias sielu lihavaksi [hyvinvoivaksi] tehdään”, kuningas jatkaa, ”ja joka antaa toisille runsaasti juotavaa, saa itse myös runsaasti juotavaa.” (Sananlaskut 11:25.) Kun käytämme anteliaasti aikaamme ja resurssejamme tosi palvonnan edistämiseen, Jehova on meihin hyvin tyytyväinen (Heprealaisille 13:15, 16). Hän ’avaa meille taivaiden sulkuportit ja todella vuodattaa päällemme siunauksen, kunnes puutetta ei enää ole’ (Malakia 3:10). Tämä näkyy nykyään selvästi hänen palvelijoidensa hengellisestä hyvinvoinnista!

Salomo kertoo vielä erään esimerkin vanhurskaan ja jumalattoman vastakkaisista haluista, kun hän sanoo: ”Joka pitää viljan takanaan, sitä kansa kiroaa, mutta joka pitää sitä kaupan, sen päätä varten on siunaus.” (Sananlaskut 11:26.) Tarvikkeiden kokoaminen silloin, kun hinnat ovat alhaiset, ja niiden varastoiminen siihen saakka kun niiden saatavuus vaikeutuu ja niistä saa hyvän hinnan, voi olla kannattavaa. Vaikka kulutuksen vähentämisestä ja tarvikkeiden varastoinnista voikin olla jossain määrin hyötyä, tällä tavoin toimivaa ihmistä tavallisesti halveksitaan hänen itsekkyytensä vuoksi. Toisaalta se, joka ei pyri hyödyntämään hätätilaa suurten voittojen haalimiseksi, saa ihmisten suosion.

Salomo kannustaa meitä haluamaan jatkuvasti sitä, mikä on hyvää eli vanhurskasta, ja sanoo: ”Joka hyvään pyrkii, etsii hyvää tahtoa herkeämättä, mutta joka tavoittelee pahaa, sitä se kohtaa. Joka luottaa rikkauteensa, se kaatuu, mutta vanhurskaat kukoistavat niin kuin lehvistö.” (Sananlaskut 11:27, 28.)

Vanhurskas voittaa sieluja

Kuvaillessaan tyhmän toiminnan huonoja seurauksia Salomo sanoo: ”Joka huonekuntansa saattaa eristyksiin, saa tuulta haltuunsa.” (Sananlaskut 11:29a.) Aakanin väärinteko ’saattoi hänet eristyksiin’, ja sekä hänet että hänen perheenjäsenensä kivitettiin kuoliaiksi (Joosuan 7. luku). Nykyään kristityn huonekunnan pää voi perheineen sekaantua väärintekoon, joka johtaa heidän erottamiseensa kristillisestä seurakunnasta. Mikäli perheen pää ei itse mukaudu Jumalan käskyihin ja suvaitsee vakavaa väärintekoa perheessään, hän saattaa huonekuntansa eristyksiin. Hänet ja kenties muutkin hänen perheensä jäsenet suljetaan katumattomina väärintekijöinä kristillisen yhteisön ulkopuolelle (1. Korinttilaisille 5:11–13). Ja mitä hän hankkii? Vain tuulta – jotain, millä ei ole mitään todellista merkitystä eikä arvoa.

”Tyhmä joutuu viisassydämisen palvelijaksi”, jatkuu sama Sananlaskujen jae (Sananlaskut 11:29b). Koska tyhmältä ihmiseltä puuttuu käytännöllistä viisautta, hänelle ei voida uskoa suurta vastuuta. Sitä paitsi hänen kyvyttömyytensä hoitaa omia asioitaan voi johtaa jonkinlaisiin velvoitteisiin toisia kohtaan. Tällaisesta ajattelemattomasta ihmisestä voi hyvinkin tulla ”viisassydämisen palvelija”. Meidän on siis selvästikin välttämätöntä ilmaista kaikissa toimissamme hyvää arvostelukykyä ja käytännöllistä viisautta.

”Vanhurskaan hedelmä on elämän puu”, Salomo vakuuttaa, ”ja joka sieluja voittaa, on viisas.” (Sananlaskut 11:30.) Miten tämä tapahtuu? Puheellaan ja toiminnallaan vanhurskas ihminen ravitsee hengellisesti muita. He saavat kannustusta palvella Jehovaa ja voivat aikanaan saada elämän, jonka Jumala tekee mahdolliseksi.

Syntinen saa varmasti palkkansa

Edellä mainitut sananlaskut kannustavat todella painokkaasti kylvämään vanhurskautta! Salomo soveltaa vielä eräällä tavalla periaatetta ”mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää” sanomalla: ”Katso! Maan päällä vanhurskas saa palkkansa, saati sitten jumalaton ja syntinen!” (Sananlaskut 11:31.)

Vaikka vanhurskas ihminen pyrkii tekemään sitä, mikä on oikein, hän erehtyy aika ajoin (Saarnaaja 7:20). Ja hän saa ”palkkansa” siten, että hän saa kuritusta. Entä miten on jumalattoman laita, joka tahallisesti valitsee väärän menettelyn eikä edes yritä kääntyä oikeamielisyyden tielle? Eikö hän ansaitse suuremman ”palkan” – ankaran rangaistuksen? ”Jos vanhurskas pelastuu vaivoin, niin missä onkaan nähtävillä jumalaton ja syntinen?” kirjoitti apostoli Pietari (1. Pietarin kirje 4:18). Meidän tulee siksi päättää, että kylvämme aina itsellemme vanhurskaudessa.

[Alaviite]

[Kuva s. 28]

”Viehättävyys” toi Abigailille ”kunniaa”

[Kuvat s. 30]

’Jumalaton saa petollista palkkaa, vanhurskas todellisia ansioita’

[Kuva s. 31]

’Kylvä runsaasti, korjaa runsaasti’