Nuoret kysyvät:

Pitäisikö minun seurata muotivillityksiä?

”TOSI makee!” ”Onpa upea!” Kohteliaisuuksia voi sadella, kun toverisi näkevät sinun seuraavan viimeistä muotia. Muotivillitykset kyllä osaavat vetää huomion puoleensa ja herättää voimakkaita reaktioita.

Muotivillitykset kuitenkin myös muuttuvat yhtä nopeasti kuin ilmat ja ovat tunnetusti lyhytaikaisia. Erään markkinatutkimuksen mukaan muotivillitys saa ensin jalansijan rohkeiden ja ennakkoluulottomien nuorten muodostamien pienten ryhmien keskuudessa. Kun se alkaa levitä, tuottajat ja mainostajat edistävät sitä lehti-, televisio- ja radiomainosten avulla. Muusikoille ja muille kuuluisuuksille maksetaan siitä, että he saavat sen näyttämään kunnialliselta ja arvostettavalta antamalla sille hyväksymyksensä. Nuoret itse voivat edistää sitä palavan innokkaasti. Jos se lyö itsensä läpi, siitä voi tulla villitys ”teini-ikäisen väestön ylivoimaisen enemmistön” keskuudessa.

Lopulta villitys kuitenkin kadottaa vetovoimansa ja vaipuu unohduksiin (American Demographics). Mutta kun jostakin uudesta tyylistä, tanssista tai laitteesta tulee villitys, sinuun voi kohdistua voimakkaita paineita mukautua siihen. Monet ajattelevat samalla tavalla kuin 15-vuotias Kim: ”Ihminen saadaan tuntemaan itsensä ulkopuoliseksi, jos hän on erilainen.”

Muotivillitysten seuraaminen voi tulla kalliiksi. Otetaanpa esimerkiksi pinssivillitys, joka levisi ranskalaisnuorten keskuudessa muutamia vuosia sitten. Vuonna 1991 ilmestyneen The New York Times -lehden artikkelin mukaan ”on välttämättömyys, että baseball-lakki tai takin käänteet ovat täynnä värikkäitä, emaloituja dominolaatan pisteiden kokoisia pinssejä”. Villitys tuntui täysin harmittomalta – mutta jokaisesta designpinssistä täytyi pystyä maksamaan jopa 60 markkaa.

Nuori voi myös huomata, että halu olla ”makee” merkitsee muutakin kuin vain kovaa rahanmenoa. Joissakin piireissä, missä baseball-lakit ovat muotia, sellaisen on oltava oikean värinen ja edustettava oikeaa joukkuetta; muotiin kuuluu myös se, miten lakkia pidetään.

Monille nuorille tämä on hyvin vakava asia. He pitävät tiettyjen villitysten seuraamista keinona saada osakseen arvostusta ja toisten hyväksyntä. Tulemme kuitenkin huomaamaan, ettei muotivillitysten seuraaminen ole aina viisasta.

Harkitse askeleitasi

Raamattu ei ehdottomasti tuomitse muotivillityksiä sinänsä. Jotkin suositut harrastukset voivat olla sopivia, vaikka niissä on muoti-ilmiön makua. Esimerkiksi kun hölkkääminen muutamia vuosia sitten tuli suosioon, jotkut pitivät sitä villityksenä. Kuka voi kuitenkaan kiistää tervehenkisen ja kohtuullisen liikunnan hyödyllisyyttä? (Vrt. 1. Timoteukselle 4:8.)

Muotihullutuksia on kuitenkin aina typeristä suorastaan vaarallisiin. Vanha sananlasku varoittaakin sopivasti: ”Kokematon uskoo joka sanan, mutta terävänäköinen harkitsee askeleitaan.” (Sananlaskut 14:15, UM.) Terävänäköinen ihminen on viisas eli havaintokykyinen. Hän ei sokeasti seuraa jotakin uutta suuntausta vain siksi, että se on muotia. Hän punnitsee viisaasti, mihin hänen toimintansa johtaisi.

Yksi harkinnan arvoinen seikka voi olla kustannukset. Eräässä kanadalaisessa lehdessä kerrotaan tytöstä, joka on töissä pikaruokapaikassa. Yli puolet hänen kovalla työllä ansaitsemistaan rahoista menee vaatteisiin, joiden on oltava viimeistä muotia. Raamattu sanoo, että ”raha on suojaksi”, mikä tarkoittaa sitä, että raha on tarpeellinen ja hyödyllinen väline (Saarnaaja 7:13, UM). Onko sinulla varaa tuhlata sitä tavaroihin, jotka on, kuten eräs kirjoittaja sanoi, ”suunniteltu jäämään vanhanaikaisiksi parissa sesongissa”?

Fyysinen vaara voi olla toinen seikka, jota kannattaa miettiä. Ei ole kauan siitä, kun break-tanssi oli muotia. Se aiheutti kuitenkin paljon selkävammoja. Entä tämän hetken villitykset? Rolling Stone -lehden eräässä kirjoituksessa kerrotaan hurjista tempuista, joita harrastetaan tanssipaikoilla ja rockkonserteissa. Siinä mainitaan esimerkiksi ”stage-diving” (esiintyjä hyppää lavalta alas huutavien ihailijoiden syliin) sekä ”slamming”- ja ”moshing”-tanssit, jotka ovat oikeastaan väkivaltaa musiikin rytmissä. ”Tämä juttu on riistäytynyt täysin käsistä. Ihan totta”, valittaa eräs nuori. Hän kuvailee sitä, miten raivoisat ”mosherit” ”valtaavat tanssilattian ja antautuvat hurjaan menoon; aaltoilevin liikkein he pyörivät yhä suurempaa ja suurempaa ympyrää törmäillen päättömästi jokaiseen, joka epäonnekseen sattuu seisomaan lähellä”. Tällainen käytös voi tehdä vaikutuksen joihinkin tovereihinne. Mutta tuoko tällaisissa paikoissa oleminen tai tällaisten asioiden tekeminen Jumalan suosion – hänen, joka käskee kristittyjä ”torjumaan jumalattomuuden ja maailmalliset halut ja elämään – – tervemielisesti”? (Tiitukselle 2:12.)

Entä terveysriskit, jotka aiheutuvat reikien pistelemisestä ruumiiseen ja tatuoinnista – villityksistä, joiden suosio on kasvamassa nuorten keskuudessa? Lääkärit sanovat tatuoinnin voivan aiheuttaa lääketieteellisiä riskejä, mikäli hygieniasta ei huolehdita; seurauksena saattaa olla esimerkiksi hepatiitti tai kenties aids. Lisäksi odotettavissa on se, että kuviot pysyvät kauan senkin jälkeen, kun tämä villitys on jo jäänyt pois muodista. Joitakin tatuointeja voidaan tosin poistaa laserilla. Laserhoito vaatii kuitenkin monta tuskallista hoitojaksoa, joista jokainen maksaa satoja markkoja.

Kaikkein vaarallisinta on se hengellinen vahinko, jonka joidenkin villitysten seuraaminen voi aiheuttaa. Monet niistä keskittyvät kuuluisuuksien – muun muassa näyttelijöiden, urheilijoiden ja muusikkojen – ympärille. Aletaan pitää ”makeena” pukeutua ja toimia kuten se, joka sillä hetkellä sattuu olemaan julkisuuden valokeilassa. Mutta miten Jehova suhtautuu tällaiseen sankaripalvontaan? Hän pitää sitä yhtenä epäjumalanpalvonnan muotona. Raamattu varoittaakin: ”Paetkaa epäjumalanpalvelusta.” (1. Korinttolaisille 10:14.) Monet kuuluisuudet eivät kunnioita vähääkään Raamatun moraalinormeja (1. Korinttolaisille 6:9–11). Koska tilanne on tämä, voisiko Jumala mitenkään mielistyä siihen, että toimit tai pukeudut tavoilla, jotka todellisuudessa osoittavat sinun kunnioittavan tällaisia ihmisiä?

Vaikutelma jonka annat toisille

Lisäksi Raamattu käskee nuoria kunnioittamaan vanhempiaan (Efesolaisille 6:2). Eikö se loukkaisi heitä, jos ilmaantuisit kotiin koruja siellä täällä ruumiissasi tai täynnä tatuointeja? Entä muut ihmiset, esimerkiksi luokkatoverisi? Mikäli olet kristitty, eikö heidän olisi vaikea suhtautua sinuun vakavasti, jos yrittäisit myöhemmin kertoa heille uskostasi? (Vrt. 2. Korinttolaisille 6:3.)

Samaa voitaisiin sanoa joidenkin sellaisten tyylien omaksumisesta, jotka ovat tulleet muotiin rap-artistien kautta. On totta, että baseball-lakki on monilla alueilla pelkkä päähine. Mutta joillakin kaupunkialueilla ”sosiaaliset suhteet vaikuttavat nykyään ratkaisevasti tiettyjen hattujen suosioon” (Entertainment Weekly). Voisiko tietynlaisen lakin, takin, lenkkitossujen tai muiden hip-hop-tavaroiden pitäminen antaa sen vaikutelman, että kannatat rap-elämäntyyliä? Muista, että kristillinen rakkaus ”ei käyttäydy sopimattomasti” tai järkyttävällä tavalla (1. Korinttolaisille 13:5).

Ajattelehan, mitä tapahtui yhdelle teinityttöjen ryhmälle eräässä konservatiivisessa kaupungissa. People-lehden mukaan tytöt pitivät pilkkanaan paikkakuntalaisten tunteita menemällä kouluun ”hip-hop-tyylisissä vaatteissa”. Yksi tytöistä selittää: ”Noita vaatteita näkee MTV:ssä [kaapelikanavalla, jolla esitetään musiikkivideoita]. Minusta ne olivat hyvännäköisiä.” Tämä muotiasu sytytti kuitenkin riitoja – ja rotulevottomuuksia.

Kristittyinä haluamme siksi ’kaunistaa itsemme häveliäästi ja tervemielisesti’ (1. Timoteukselle 2:9). Tähän liittyy se, että otamme huomioon toisten tunteet ja mielipiteet emmekä pidä itsepintaisesti kiinni omasta mieltymyksestämme. Se merkitsee myös sitä, että vältämme sellaisia pukeutumis- ja käytöstapoja, joita toiset voivat pitää äärimmäisyyksinä.

Varovaisuutta tarvitaan

Jokaista muoti-ilmiötä täytyy tietenkin arvioida erikseen. Muista kuitenkin, että Saatana Panettelija on tämän maailman hallitsija ja että hänen tavoitteensa on ”niellä” ihminen (1. Pietarin kirje 5:8; Johannes 12:31; 1. Johanneksen kirje 5:19). Saatana on epäilemättä käyttänyt hyväkseen joitakin suosittuja villityksiä käännyttääkseen ja ohjatakseen nuoria pois Jumalan yhteydestä. Varovaisuus on siksi paikallaan.

Tavallisesti ei ole viisasta olla ensimmäisenä seuraamassa jotakin uutta suuntausta tai muotia; on paljon turvallisempaa kallistua konservatiiviseen suuntaan. Toisaalta Raamattu varoittaa myös olemasta ”kovin vanhurskas” (Saarnaaja 7:17). Sinun ei varmastikaan tarvitse vastustaa tyylimuutoksia siinä määrin, että näytät toivottoman vanhanaikaiselta, oudolta tai poikkeavalta.

Kun jokin muoti-ilmiö on ristiriidassa Raamatun periaatteiden tai terveen arvostelukyvyn kanssa, on viisasta pysyä siitä tyystin erossa. On totta, ettei ole helppoa olla erilainen kuin toverit. Teoksessaan How to Say No and Keep Your Friends kirjoittaja Sharon Scott kuitenkin kysyy: ”Onko sinulla niin fiksuja ja sinut niin hyvin tuntevia ystäviä, että heidän pitäisi tehdä ratkaisut sinun puolestasi? Todennäköisesti ei ole!” Eikö olisi parempi, että annat vanhempiesi toiveiden ja Raamatulla valmennetun omantunnon ohjata itseäsi? Näin toimimalla et ehkä saavuta kaikkien tovereittesi hyväksyntää mutta Jehovan hyväksynnän saavutat, ja se, toisin kuin nopeasti ohi menevät villitykset, voi olla ikuinen! (Psalmit 41:13; Sananlaskut 12:2.)

[Kuva s. 16]

Miten vanhempasi reagoisivat, jos omaksuisit jonkin villityksen?