Otatko johdon toisten uskovien kunnioittamisessa?

”Olkoon teillä veljellisessä rakkaudessa hellä kiintymys toisiinne. Ottakaa johto kunnian osoittamisessa toisianne kohtaan.” (ROOM. 12:10)

 1, 2. a) Minkä kehotuksen Paavali esittää Roomalaiskirjeessään? b) Mitä kysymyksiä tarkastelemme?

APOSTOLI Paavali korostaa Roomalaiskirjeessään, miten tärkeää meidän kristittyjen on osoittaa rakkautta seurakunnan sisäpuolella. Hän muistuttaa meitä siitä, että rakkautemme tulisi olla ”vailla ulkokultaisuutta”. Hän mainitsee myös ”veljellisen rakkauden” ja huomauttaa, että siihen tulisi liittyä ”hellää kiintymystä”. (Room. 12:9, 10a.)

² Veljelliseen rakkauteen sisältyy tietysti enemmän kuin vain lämpimiä tunteita toisia kohtaan. Tällaiset tunteet tulee näyttää toteen teoilla. Eihän kukaan tiedä rakkaudestamme ja kiintymyksestämme, ellemme jollakin tavoin näytä sitä. Niinpä Paavali kehottaa lisäksi: ”Ottakaa johto kunnian osoittamisessa toisianne kohtaan.” (Room. 12:10b.) Mitä kunnian osoittaminen merkitsee? Miksi on tärkeää ottaa johto kunnian osoittamisessa toisia uskovia kohtaan? Miten voimme tehdä sen?

Mitä kunnian osoittaminen merkitsee?

 3. Mitä ”kunniaksi” käännetyt Raamatun alkukielten sanat merkitsevät?

³ Pääasiallinen ”kunniaksi” käännetty heprean sana merkitsee kirjaimellisesti ’painavuutta’. Ihmisellä, jota kunnioitetaan, katsotaan olevan painoarvoa eli häntä pidetään merkittävänä. Sama heprean sana käännetään Raamatussa usein myös ”kirkkaudeksi”, mikä sekin osoittaa, että kunnioituksen kohdetta pidetään suuressa arvossa (Ps. 113:4). Kreikan sana, joka on Raamatussa käännetty ”kunniaksi”, välittää ajatuksen arvonannosta, arvosta tai kallisarvoisuudesta (Luuk. 14:10). Ne joita kunnioitamme, ovat meille arvokkaita.

 4, 5. Mitä kunnian osoittamiseen toisia kohtaan sisältyy? Valaise.

⁴ Mitä kunnian osoittamiseen toisia kohtaan sisältyy? Se alkaa siitä, millainen näkemys meillä on heistä. Näkemyksemme vaikuttaa myös siihen, miten kohtelemme heitä. Toisin sanoen meidän täytyy ensin tuntea kunnioitusta veljeämme kohtaan; sitten voimme kohdella häntä kunnioittavasti.

⁵ Miten kristitty voisikaan osoittaa aitoa kunnioitusta uskonveljiään kohtaan, ellei hän sydämessään tunne heidän ansaitsevan sitä? (3. Joh. 9, 10.) Samoin kuin kasvi voi kukoistaa ja kestää vain, jos se on juurtunut hyvään maahan, kunnioitus voi olla aitoa ja kestävää vain, jos se tulee syvältä sydämestä. Ellemme kunnioita toisia sydämestämme, kunnioituksemme ennemmin tai myöhemmin näivettyy niin kuin huonoon maaperään juurtunut kasvi. Ei siksi ole ihme, että ennen kuin Paavali kehotti osoittamaan kunniaa, hän sanoi painokkaasti: ”Olkoon rakkautenne vailla ulkokultaisuutta.” (Room. 12:9; lue 1. Pietarin kirjeen 1:22.)

Kunnioita niitä jotka on luotu ”Jumalan kaltaisiksi”

 6, 7. Miksi meidän tulee arvostaa toisia?

⁶ Koska kunnioituksen osoittamisen avain on sydämestä lähtevä arvostus, meidän ei tulisi koskaan kadottaa näkyvistämme raamatullisia syitä arvostaa kaikkia veljiämme. Tarkastellaanpa siksi kahta näistä syistä.

⁷ Toisin kuin muut elolliset olennot maan päällä, ihmiset luotiin ”Jumalan kaltaisiksi” (Jaak. 3:9). Siksi meillä on jumalisia ominaisuuksia, esimerkiksi rakkautta, viisautta ja oikeudenmukaisuutta. Pane merkille, mitä muuta olemme saaneet Luojaltamme. Psalmista sanoo: ”Oi Jehova, – – sinä, jonka arvokkuudesta kerrotaan yli taivaiden! – – Sinä myös teit hänet [ihmisen] hieman jumalankaltaisia vähäisemmäksi, ja kirkkaudella [”kunnialla”, Kirkkoraamattu 1992] ja loistolla sinä sitten kruunasit hänet.” (Ps. 8:1, 4–6; 104:1.)a Jumala on kruunannut eli kaunistanut ihmiset antamalla heille jossain määrin arvokkuutta, kirkkautta ja kunniaa. Pitämällä arvossa toista ihmistä tunnustamme siis todellisuudessa Hänet, josta ihmisen arvokkuus on lähtöisin, Jehovan. Jos meillä on pätevät syyt osoittaa arvostusta ihmisiä kohtaan yleensä, niin miten paljon suuremmalla syyllä meidän pitäisikään arvostaa uskonveljiämme. (Joh. 3:16; Gal. 6:10.)

Saman perheen jäseniä

 8, 9. Minkä syyn Paavali mainitsee uskonveljien arvostamiseen?

⁸ Paavali mainitsee toisenkin syyn arvostaa toisiamme. Juuri ennen kuin hän kehottaa osoittamaan kunniaa, hän sanoo: ”Olkoon teillä veljellisessä rakkaudessa hellä kiintymys toisiinne.” ”Helläksi kiintymykseksi” käännetty kreikan ilmaus viittaa lujaan siteeseen, joka yhdistää toisiaan rakastavat ja toisiaan tukevat perheenjäsenet. Käyttämällä tätä ilmausta Paavali korostaa, että seurakunnanjäsenten välisten suhteiden tulisi olla yhtä kiinteät ja lämpimät kuin on toisilleen läheisillä perheenjäsenillä (Room. 12:5). On hyvä muistaa myös se, että Paavali kirjoitti nuo sanat voidelluille kristityille, jotka sama Isä, Jehova, oli ottanut lapsikseen. He siis olivat erittäin tärkeässä merkityksessä kiinteä perhe. Paavalin päivien voidelluilla kristityillä oli näin ollen painava syy arvostaa toisiaan. Sama pitää paikkansa voidelluista nykyään.

⁹ Mitä sitten on sanottava ”muista lampaista”? (Joh. 10:16.) Vaikka heitä ei ole vielä otettu Jumalan lapsiksi, heidän on sopivaa sanoa toisiaan veljiksi ja sisariksi, koska he muodostavat kristittyjen yksimielisen maailmanlaajuisen perheen (1. Piet. 2:17; 5:9). Niinpä jos muut lampaat selvästi ymmärtävät käyttämiensä ilmausten ”veli” ja ”sisar” merkityksen, heilläkin on painava syy tuntea sydämestä lähtevää arvostusta uskovia tovereitaan kohtaan. (Lue 1. Pietarin kirjeen 3:8.)

Miksi niin tärkeää?

10, 11. Miksi arvostuksella ja kunnian osoittamisella on tärkeä merkitys?

¹⁰ Miksi arvostuksella ja kunnian osoittamisella on niin tärkeä merkitys? Siksi, että osoittamalla kunnioitusta veljiämme ja sisariamme kohtaan edistämme suuresti koko seurakunnan hyvinvointia ja yksimielisyyttä.

¹¹ Tajuamme tietysti, että parhaita voimanlähteitä meille tosi kristityille ovat läheinen suhde Jehovaan ja hänen henkensä tuki (Ps. 36:7; Joh. 14:26). Kun lisäksi uskontoverimme osoittavat arvostavansa meitä, tunnemme rohkaistuvamme (Sananl. 25:11). Vilpittömät kiitoksen ja arvostuksen sanat nostavat mielialaamme. Ne antavat meille lisää voimaa vaeltaa edelleen iloiten ja päättäväisesti elämään johtavaa tietä. Sinäkin olet epäilemättä kokenut tällaisia tunteita.

12. Miten me kaikki voimme myötävaikuttaa seurakunnan lämpimään, rakkaudelliseen ilmapiiriin?

¹² Koska Jehova tietää synnynnäisen tarpeemme saada arvostusta, hän kehottaa meitä Sanansa välityksellä sopivasti: ”Kunnioittakaa kilvan toinen toistanne.” (Room. 12:10, KR-1992; lue Matteuksen 7:12.) Kaikki kristityt, jotka suhtautuvat vakavasti tähän ajattomaan neuvoon, myötävaikuttavat kristillisessä veljesseurassa vallitsevaan lämpimään, rakkaudelliseen ilmapiiriin. Meidän onkin hyvä kysyä itseltämme, milloin viimeksi ilmaisimme sanoin ja teoin, että arvostamme sydämestämme jotakuta seurakunnan veljeä tai sisarta. (Room. 13:8.)

Tehtävä kaikille

13. a) Keiden tulisi ottaa johto kunnian osoittamisessa? b) Mitä Roomalaiskirjeen 1:7:ssä olevat Paavalin sanat osoittavat?

¹³ Keiden tulisi ottaa johto kunnian osoittamisessa? Paavali sanoo Heprealaiskirjeessä kristittyjen vanhinten olevan niitä, jotka ”ottavat johdon teidän keskuudessanne” (Hepr. 13:17). Vanhimmat ottavatkin johdon monissa toimissa. Sen lisäksi heidän tulee lauman paimenina ottaa johto uskonveljiensä – myös toisten vanhinten – kunnioittamisessa. Esimerkiksi kun vanhimmat kokoontuvat pohtimaan seurakunnan hengellisiä tarpeita, he kunnioittavat toisiaan kuuntelemalla huolellisesti toistensa esittämiä ajatuksia. Lisäksi he osoittavat kunnioitusta ottamalla huomioon kaikkien vanhinten näkemykset ja mielipiteet tehdessään päätöksiä. (Apt. 15:6–15.) Meidän tulisi kuitenkin muistaa, että Paavali ei kirjoittanut Roomalaiskirjettä ainoastaan vanhimmille vaan koko seurakunnalle (Room. 1:7). Kehotus ottaa johto kunnian osoittamisessa soveltuu siis laajemmassa merkityksessä meihin kaikkiin.

14. a) Valaise, mitä eroa on kunnian osoittamisella ja johdon ottamisella kunnian osoittamisessa. b) Mitä voisimme kysyä itseltämme?

¹⁴ Pane merkille myös seuraava Paavalin neuvon piirre. Hän ei kehottanut Roomassa olevia uskonveljiään ainoastaan osoittamaan kunniaa vaan myös ottamaan johdon kunnian osoittamisessa. Miksi tällä on merkitystä? Ajatellaanpa seuraavaa esimerkkiä. Käskisikö opettaja lukutaitoisen oppilasryhmän opetella lukemaan? Ei, koska he osaavat jo lukea. Opettaja haluaisi sen sijaan auttaa oppilaita lukemaan paremmin. Vastaavasti me tosi kristityt osoitamme jo toisiamme kohtaan kunnioitusta, koska keskinäinen rakkaus, joka on tuntomerkkimme, saa meidät tekemään niin (Joh. 13:35). Mutta samoin kuin lukutaitoiset oppilaat voivat edistyä kehittämällä lukutaitoaan, mekin voimme edistyä ottamalla johdon kunnian osoittamisessa (1. Tess. 4:9, 10). Tämä tehtävä on meillä jokaisella. Voisimme kysyä itseltämme, otammeko aloitteen toisten seurakuntalaisten kunnioittamisessa.

Kunnioita ”alhaisia”

15, 16. a) Keitä meidän ei tule sivuuttaa, kun on kyse kunnian osoittamisesta, ja miksi ei? b) Mikä voi paljastaa, että tunnemme sydämestä lähtevää arvostusta kaikkia veljiämme ja sisariamme kohtaan?

¹⁵ Keitä seurakunnan jäseniä meidän ei tulisi sivuuttaa, kun on kyse kunnian osoittamisesta? Jumalan sanassa sanotaan: ”Joka osoittaa suopeutta alhaiselle, lainaa Jehovalle, ja Hän maksaa hänelle takaisin hänen tekonsa.” (Sananl. 19:17.) Miten tässä ilmenevän periaatteen pitäisi vaikuttaa meihin, kun pyrimme ottamaan johdon kunnian osoittamisessa?

¹⁶ Useimmat pystyvät kyllä osoittamaan kunnioitusta heitä ylemmässä asemassa oleville mutta saattavat silti kohdella väheksyvästi niitä, joita he pitävät itseään alempiarvoisina. Jehova ei kuitenkaan toimi näin. Hän sanoo: ”Minä kunnioitan niitä, jotka minua kunnioittavat.” (1. Sam. 2:30; Ps. 113:5–7.) Jehova osoittaa kunniaa kaikille niille, jotka palvelevat ja kunnioittavat häntä. Hän ei sivuuta alhaisessa asemassa olevia. (Lue Jesajan 57:15; 2. Aik. 16:9.) Pyrimme tietysti jäljittelemään Jehovaa. Niinpä jos haluamme saada selville, miten hyvin onnistumme osoittamaan aitoa kunnioitusta, voisimme kysyä itseltämme: miten kohtelen niitä, joilla ei ole huomattavaa tai vastuullista asemaa seurakunnassa? (Joh. 13:14, 15.) Vastaus paljastaa, missä määrin tunnemme sydämestä lähtevää arvostusta toisia kohtaan. (Lue Filippiläiskirjeen 2:3, 4.)

Osoitamme kunniaa uhraamalla aikaamme

17. Millä tärkeällä tavalla voimme ottaa johdon kunnian osoittamisessa, ja miksi voidaan sanoa näin?

¹⁷ Millä tärkeällä tavalla voimme ottaa johdon kunnian osoittamisessa kaikkia seurakunnanjäseniä kohtaan? Siten, että annamme aikaamme toisten hyväksi. Miksi voidaan sanoa näin? Meidän kristittyjen elämä on kiireistä, ja lukuisien tärkeiden seurakunnallisten toimiemme hoitaminen vie meiltä paljon aikaa. Pidämme siksi syystäkin aikaa kallisarvoisena. Ymmärrämme myös, että meidän ei tulisi vaatia veljiämme ja sisariamme antamaan meille kohtuuttoman paljon aikaansa. Omasta puolestamme arvostamme sitä, etteivät toiset seurakunnanjäsenet ole vaativia, kun on kyse meidän ajastamme.

18. Miten voisimme osoittaa halukkuutemme antaa aikaa uskonveljillemme, kuten sivun 18 kuvasta ilmenee?

¹⁸ Kaikesta huolimatta me (erityisesti seurakunnan paimenina palvelevat) tajuamme myös, että halukkuus keskeyttää toimemme ja antaa aikaamme toisille uskoville osoittaa meidän arvostavan heitä. Missä mielessä? Näin ilmaisemme pitävämme veljiämme niin arvokkaina, että meille on tärkeämpää viettää aikaa heidän kanssaan kuin jatkaa sitä, mitä olemme tekemässä. (Mark. 6:30–34.) Päinvastainenkin on totta. Jos olemme haluttomia keskeyttämään toimiamme ja antamaan aikaa veljellemme, hänestä voi tuntua, ettei hänellä ole silmissämme paljoakaan arvoa. On tietysti tilanteita, joissa jotakin kiireellisen tärkeää tehtävää ei voi keskeyttää. Silti halukkuutemme – tai haluttomuutemme – antaa aikaamme veljille ja sisarille kertoo paljon siitä, miten syvää heitä kohtaan tuntemamme arvostus on. (1. Kor. 10:24.)

Päätä ottaa johto

19. Millä tavoin voimme osoittaa kunniaa uskonveljillemme sen lisäksi, että annamme heille aikaamme?

¹⁹ Voimme osoittaa kunniaa uskonveljillemme muillakin tärkeillä tavoilla. Esimerkiksi kun annamme heille aikaamme, meidän tulisi omistaa heille myös huomiomme. Jehova näyttää tässäkin hyvää esimerkkiä. Psalmista Daavid sanoo: ”Jehovan silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän avunhuutoaan.” (Ps. 34:15.) Pyrimme jäljittelemään Jehovaa kohdistamalla silmämme ja korvamme – täyden huomiomme – veljiimme, erityisesti niihin, jotka tulevat luoksemme pyytämään apua. Näin osoitamme heille kunniaa.

20. Mitkä kehotukset kunnian osoittamisesta haluamme pitää mielessä?

²⁰ Haluamme siis pitää selvästi mielessä, miksi meidän tulisi sydämestämme arvostaa uskonveljiämme. Tähyilemme lisäksi tilaisuuksia olla ensimmäisinä ilmaisemassa kunnioitusta kaikkia, myös alhaisessa asemassa olevia, kohtaan. Näin lujitamme veljellisen rakkauden ja ykseyden sidettä seurakunnassa. Osoittakaamme siis kaikki edelleen kunniaa toisiamme kohtaan. Ja menkäämme vielä pitemmälle ottamalla johto kunnian osoittamisessa. Oletko sinä päättänyt tehdä juuri näin?

[Alaviite]

Muistatko?

• Mitä kunnian osoittaminen merkitsee?

• Mitä syitä meillä on osoittaa kunniaa uskonveljiämme kohtaan?

• Miksi on tärkeää osoittaa kunniaa toisillemme?

• Millä tavoin voimme osoittaa kunniaa uskonveljiämme kohtaan?

[Kuva s. 18]

Miten voimme osoittaa kunniaa uskonveljiämme kohtaan?