LUMI

Valkoisia jääkiteitä, joita muodostuu ilmakehässä vesihöyrystä. Yksittäiset alas leijailevat lumikiteet puhdistavat ilmakehää ja kuljettavat mukanaan alkuaineiden, esimerkiksi rikin ja typen, yhdisteitä, mikä kostuttaa maata ja lisää sen hedelmällisyyttä (Jes 55:10, 11). Lumesta voidaan saada puhdasta pesuvettä (Job 9:30). Vaikka joissakin Palestiinan osissa lunta sataa vain harvoin tai ei ollenkaan, vuoristoseudulla, kuten Jerusalemissa, sitä sataa joskus tammi- ja helmikuun aikana (vrt. 2Sa 23:20; 1Ai 11:22). Libanonvuorten huipuilla ja rotkoissa on lunta suurimman osan vuotta, ja korkea Hermoninvuori on lumihuippuinen lähes ympäri vuoden (Jer 18:14). Psalmissa 68:14 kerrotaan, että lunta satoi Salmonilla, joka kuuluu Jordanin itäpuolella sijaitsevaan Hauranin vuoristoon (Jebel ed-Druz).

Jehova, lumen Luoja, pystyy myös säätelemään sitä (Job 37:6; Ps 147:16). Jumala on varastoinut lunta ja rakeita omiin tarkoituksiinsa ”taistelun ja sodan päiväksi” (Job 38:22, 23).

Kuvaannollista käyttöä. Lunta käytetään Raamatussa valkoisuuden vertauskuvana (2Mo 4:6; 4Mo 12:10; 2Ku 5:27; Da 7:9; Mt 28:3; Il 1:14). Toisinaan se liitetään puhtauteen (Jes 1:18; Va 4:7). Esimerkiksi Daavid pyysi Jumalaa puhdistamaan hänet synnistä, pesemään hänet, jotta hänestä tulisi ”luntakin valkoisempi” (Ps 51:7).

Jobin kolmea toveria, jotka eivät tuoneet hänelle todellista lohtua, verrattiin talvipuroon, joka paisuu vuorilta sulavasta jäästä ja lumesta mutta ehtyy kesähelteellä (Job 6:15–17). Šeolin sanotaan ahmaisevan syntiset samoin kuin kuivuus ja kuumuus ahmaisevat lumivedet (Job 24:19). Niin kuin lumi olisi kesällä luonnotonta ja vahingollista sadolle, niin ”ei sovi kunnia typerälle” (San 26:1). Luotettavaa lähettiä, joka täyttää tehtävänsä lähettäjiensä tyydytykseksi, verrataan vuorilta tulevalla lumella viilennettyyn juomaan, joka virkistää kuumana elonkorjuun päivänä (San 25:13).