Miksi siitä tulisi keskustella

”Raudalla rautakin teroitetaan. Niin teroittaa toinen mies toisen kasvoja.” (Sananlaskut 27:17, Raamattu)

TERIÄ ei teroiteta lyömällä niitä yhteen. Teroitus on hellävaraisempaa. Samoin on olemassa oikeita ja vääriä tapoja terävöittää mieltä keskustelun avulla, varsinkin kun on kyse herkistä aiheista, kuten uskonnosta.

Ensinnäkin meidän on annettava muille heille kuuluva arvo ja osoitettava tämä puheella ja käytöksellä. ”Olkoon puheenne aina miellyttävää, suolalla höystettyä”, sanoo Raamattu (Kolossalaisille 4:6). Miellyttävästä ja hyvää makua osoittavasta puheesta ei hengi itsevarmuus, vaikka puhuja olisikin vakuuttunut siitä, että hän on itse oikeassa ja toinen väärässä.

Miellyttävyys heijastuu myös siitä, miten kuuntelemme. Emme voi kuunnella miellyttävällä tavalla, jos keskeytämme toisen tai jos valmistaudumme mielessämme jo siihen, mitä sanomme seuraavaksi. Se joka puhuu, aistii mitä todennäköisimmin sen, ettemme ole kiinnostuneita hänen näkemyksestään, ja ehkä lopettaa keskustelun. Meidän ei myöskään pitäisi koskaan pakottaa toista muuttamaan käsityksiään. Onhan niin, että ’Jumala saa totuuden siemenen kasvamaan’ vastaanottavan kuulijan sydämessä (1. Korinttilaisille 3:6).

Erinomaisena esimerkkinä meille on apostoli Paavali, joka puhui palveluksessaan ”perustelua käyttäen” ja ”vakuuttavasti” (Apostolien teot 17:17; 28:23, 24). Paavali keskusteli ihmisten kanssa uskonnosta kaikkialla, esimerkiksi torilla ja heidän kodeissaan (Apostolien teot 17:2, 3; 20:20). Jehovan todistajat pyrkivät jäljittelemään hänen esimerkkiään menemällä kaikkialle, missä ihmisiä on, ja esittämällä heille perusteita Raamatusta.

Vältä väärinkäsityksiä

Israelin kansa oli juuri asettunut Luvattuun maahan, kun erästä alttaria koskeva väärinkäsitys ajoi heidät sisällissodan partaalle. Jordanin itäpuolelle asettunut kansanosa rakensi alttarin, mutta muut heimot luulivat, että se oli tarkoitettu väärää palvontaa varten. Niinpä he alkoivat valmistella sotatoimia rangaistakseen veljiään. Järki kuitenkin voitti. Hyökkäystä suunnitteleva puoli lähetti ensin edustuston tiedustelemaan, miksi alttari oli rakennettu. Suureksi helpotuksekseen he saivat tietää, että se oli yksinkertaisesti muistomerkki, ”todistaja”, joka muistutti kaikkia heimoja siitä, että he olivat Jehova Jumalan edessä yhdenvertaisia. Keskustelu pelasti tilanteen – ja monta ihmishenkeä! (Joosua 22:9–34.)

Nykyäänkin väärinkäsitykset vieraannuttavat usein ihmisiä toisistaan ja synnyttävät ennakkoluuloja. Jotkut ovat esimerkiksi pitäneet Jehovan todistajia uskonnollisina fanaatikkoina, koska näiden on kerrottu kieltäytyvän verensiirroista. Ne jotka ovat kuitenkin itse tiedustelleet asiaa todistajilta, ovat yleensä olleet myönteisesti yllättyneitä saadessaan tietää, että todistajien kannalle on raamatulliset perusteet ja että on olemassa turvallisia, tehokkaita hoitovaihtoehtoja (3. Mooseksen kirja 17:13, 14; Apostolien teot 15:28, 29). Itse asiassa veren saatavuuteen liittyvien ongelmien vuoksi muuan kolumnisti kirjoitti: ”Luojan kiitos, että Jehovan todistajat tekevät uraauurtavaa työtä veren korvikkeiden tutkimisen hyväksi.”

Jotkut ovat kieltäytyneet keskustelemasta Jehovan todistajien kanssa, koska heille on kerrottu, että todistajat eivät usko Jeesukseen Kristukseen. Miten kaukana tämä onkaan totuudesta! Todistajat korostavat sitä tehtävää, joka Jeesuksella on pelastuksemme kannalta, kertomalla, että hän on Jumalan Poika, jonka Jumala lähetti maan päälle lunastamaan ihmiset synnistä ja kuolemasta. Kun ihmiset ovat keskustelleet tästä todistajien kanssa, heidän väärinkäsityksensä on voitu oikaista. (Matteus 16:16; 20:28; Johannes 3:16; 14:28; 1. Johanneksen kirje 4:15.)

Totuus – suosittua vai ei?

Monet saattavat yllättyä siitä, että kun on kyse uskonnosta, suosittu tie on yleensä väärä tie. Jeesus Kristus itse opetti: ”Menkää sisään ahtaasta portista, koska se tie on leveä ja avara, joka vie tuhoon, ja monet ovat ne, jotka sitä sinne menevät, kun taas se portti on ahdas ja tie kapea, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.” (Matteus 7:13, 14.)

Nooan päivinä vain kahdeksan ihmistä puhui hengellistä totuutta: Nooa sekä hänen vaimonsa, kolme poikaansa ja poikiensa vaimot. Ei ole epäilystäkään siitä, että heitä pilkattiin, jopa kohdeltiin huonosti heidän saarnaamansa varoitussanoman ja arkin rakentamisen vuoksi. Nooa ja hänen perheensä eivät kuitenkaan antaneet pelotella itseään: he jatkoivat saarnaamista ja rakentamista. (1. Mooseksen kirja 6:13, 14; 7:21–24; 2. Pietarin kirje 2:5.) Samoin vain kolme ihmistä totteli Jumalan ohjausta ja säilyi elossa Sodoman ja Gomorran tuhosta (1. Mooseksen kirja 19:12–29; Luukas 17:28–30).

Mitä on sanottava meidän ajastamme? ”Jos Kristus palaisi tänä aikana lihassa, ihmiset luultavasti tappaisivat hänet uudestaan”, sanoi muuan talonisäntä Jehovan todistajalle. Hänen mielestään Jeesuksen opetuksiin ja yleviin moraalinormeihin suhtauduttaisiin nykyään yhtä kielteisesti kuin kaksituhatta vuotta sitten. Yhdytkö tähän ajatukseen?

Jos yhdyt, olet oikeassa, sillä Jeesus varoitti opetuslapsiaan: ”Te tulette olemaan kaikkien kansakuntien vihan kohteita minun nimeni vuoksi” – toteen käynyt ennustus (Matteus 24:9). Rooman juutalaiset johtajat sanoivat apostoli Paavalille kristillisyydestä: ”Tätä lahkoa – – vastaan puhutaan kaikkialla.” (Apostolien teot 28:22.) Kielteinen suhtautuminen kristillisyyteen ei kuitenkaan saanut aikaan sitä, että Kristuksen seuraajat olisivat lakanneet puhumasta uskonkäsityksistään toisille tai että rehellissydämiset ihmiset olisivat lakanneet puhumasta kristittyjen kanssa (Apostolien teot 13:43–49).

Nykyään Jeesuksen sanomalla on suurempi merkitys kuin koskaan ennen. Miksi? Koska maailman olosuhteet osoittavat, että me elämme nyt tämän järjestelmän ”viimeisiä päiviä”, jotka huipentuvat pahuuden puhdistamiseen maan päältä. Jeesus vertasi meidän aikaamme Nooan päiviin. (2. Timoteukselle 3:1–5; Matteus 24:37–39.) Niinpä nyt ei ole aika ajatella, että uskonkäsityksemme ovat ilman muuta oikeita, sillä ikuinen elämä annetaan vain niille, jotka tuntevat Jumalan ja palvovat häntä ”hengessä ja totuudessa” (Johannes 4:24; 2. Tessalonikalaisille 1:6–9).

Miten löytää oikea tie

1700-luvun englantilainen filosofi, esseisti, juristi ja valtiomies Francis Bacon neuvoi totuuden etsijöitä, että heidän pitäisi ”punnita ja harkita” asioita. Yksi ensimmäisistä Yhdysvaltain presidenteistä, Thomas Jefferson, sanoi: ”Järjen käyttö ja vapaa tutkimus ovat ainoat tehokkaat keinot taistella erehdyksiä vastaan. – – Ne ovat erehdyksen luonnollisia vihollisia.” Jos siis etsimme vilpittömästi totuutta, me punnitsemme ja harkitsemme asioita sekä käytämme järkeämme ja harjoitamme vapaata tutkimusta.

Brittiläinen tiedemies Sir Hermann Bondi osoittaa, miksi on tärkeää toimia näin: ”Koska korkeintaan yksi usko voi olla oikea, tullaan siihen tulokseen, että ilmoitususkonnon piirissä ihmisillä on äärimmäisen voimakas taipumus uskoa lujasti ja vilpittömästi sellaiseen, mikä ei pidä paikkaansa. Luulisi, että tämä ilmiselvä tosiasia herättäisi ihmisessä jossain määrin vaatimattomuutta, saisi hänet ajattelemaan – olipa hänen uskonsa kuinka syvää tahansa – että hän saattaa olla väärässä.”

Mistä ihminen voi sitten tietää, onko hän todella ’kapealla tiellä, joka vie elämään’? Jeesus opetti, että Jumalaa täytyy palvoa ”totuudessa”. Järki sanoo, että jos kaksi opetusta on ristiriidassa keskenään, molemmat eivät voi pitää paikkaansa. Esimerkiksi, ihmisellä joko on kuolematon sielu tai ei ole. Jumala joko tulee puuttumaan ihmisten asioihin tai ei tule. Jumala joko on kolminaisuus tai ei ole. Totuuden etsijät haluavat tällaisiin tärkeisiin kysymyksiin tosiasioihin perustuvat vastaukset. Jehovan todistajat uskovat, että Jumala on antanut nämä vastaukset Sanassaan Raamatussa.a

Koska ”koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä”, pääasiallinen keino koetella eri opetuksia on verrata niitä Raamattuun (2. Timoteukselle 3:16). Kun toimii näin, voi ”koettelemalla todeta Jumalan hyvän ja otollisen ja täydellisen tahdon” (Roomalaisille 12:2). Voitko sinä ”koettelemalla todeta”, että uskonkäsityksesi perustuvat Raamattuun? On tärkeää, että voit, koska Jumala ei halua, että sinut eksytetään ”koko asutun maan” mukana (Ilmestys 12:9).

Tarvitaanko opettajia?

Jeesus ei antanut opetuslapsilleen muutamia kirjakääröjä ja sanonut: ”Niissä on esitetty vastaukset kaikkiin kysymyksiinne. Menkää kotiinne ja etsikää ne itse.” Sen sijaan hän opetti heille kärsivällisesti ja ystävällisesti Jumalan sanaa. Vastaavasti ne, jotka ottivat vastaan hänen opetuksensa, omaksuivat hänen menetelmänsä, kun he edelleen opettivat muita. Otetaanpa esimerkiksi opetuslapsi Filippos. Hän puhui rehellissydämiselle etiopialaiselle virkamiehelle, joka oli perehtynyt Raamattuun tultuaan kosketuksiin juutalaisten kanssa. Mies tarvitsi kuitenkin apua. Niinpä Filippos, kristillisen seurakunnan edustaja, ohjattiin auttamaan häntä. Jos tämä virkamies ei olisi halunnut keskustella uskonnosta, hän ei olisi saanut tietää Jeesuksen tehtävästä Jumalan tarkoituksessa. Miten erinomainen esimerkki tämä etiopialainen onkaan kaikille niille, jotka etsivät totuutta! (Apostolien teot 8:26–39.)

Oletko sinä tämän etiopialaisen tavoin halukas keskustelemaan uskonkäsityksistäsi ja tekemään kysymyksiä? Siitä voi olla totisesti paljon hyötyä. Jehovan todistajat keskustelevat mielellään Raamatusta niiden kanssa, jotka haluavat vilpittömästi tietää, mitä se sanoo. Todistajat eivät esitä omia mielipiteitään. Sen sijaan he pyrkivät näyttämään ihmisille, mitä itse Raamattu sanoo.

Etiopialainen virkamies sai tietää merkittäviä asioita Jeesuksesta Kristuksesta, esimerkiksi sen, miten Jumala käyttäisi Jeesusta pelastuksemme yhteydessä. Nykyään Jumalan tarkoitus on paljon lähempänä toteutumistaan. Pelkoa herättäviä, suurenmoisia asioita on tapahtumaisillaan täällä maan päällä. Seuraavassa artikkelissa osoitetaan, että ne koskettavat jokaista maapallolla elävää. Se miten tämä kaikki vaikuttaa meihin, riippuu tietenkin meidän asenteestamme ja toiminnastamme.

[Alaviite]

[Kuva s. 7]

Etiopialainen virkamies keskusteli mielellään Raamatusta