HUHMAR

Astia, jossa oli maljan muotoinen sisäpuoli ja jossa hienonnettiin viljaa, mausteita, oliiveja yms. survomalla niitä petkelellä.

Egyptiläisissä hautamaalauksissa on kuvattu melkoisen suuria huhmaria. Ne olivat luultavasti puisia, ja petkeleet oli todennäköisesti tehty metallista. Eräässä hautamaalauksessa on kaksi miestä saman huhmareen ääressä, ja he nostavat ja pudottavat vuorotellen metallipetkeleitä (jotka ovat nuijan muotoisia molemmista päistä), joihin he ovat tarttuneet keskeltä kaksin käsin. Maalauksen perusteella voidaan päätellä, että kun huhmareen sisältöä oli survottu tarpeeksi, se seulottiin toiseen astiaan ja karkeaksi jääneet osat pantiin takaisin huhmareeseen uutta käsittelyä varten.

Israelilaiset valmistivat erämaassa mannaa syötäväksi jauhamalla sitä käsimyllyissä tai survomalla sitä huhmaressa (hepr. medo·khahʹ) (4Mo 11:7, 8).

Hienointa oliiviöljyä saatiin survomalla oliivit petkelellä huhmaressa. Tällä tavalla saatiin öljyä vain hedelmälihasta, kun taas puristimessa murskautuivat myös siemenet. Kohtaamisteltan lampunjalassa piti polttaa puhdasta, survomalla saatua oliiviöljyä. Survomalla saatua öljyä käytettiin myös ”vakituisen polttouhrin” yhteydessä ja ilmeisesti pyhässä voiteluöljyssä. Pyhäkössä käytettiin jauheeksi survottua suitsuketta. (2Mo 27:20, 21; 29:40, 42; 30:23–25, 35, 36.)

Koska huhmareen sisus on ontto, sillä kuvataan Raamatussa osuvasti joidenkin maa-alueiden pinnanmuodostusta. Esimerkiksi Tuomarien 15:18, 19:n mukaan Jumala antoi Simsonille juomavettä halkaisemalla Lehissä ”huhmareen muotoisen kolon” (hepr. makh·tešʹ). Myös eräs Jerusalemin osa, ”Maktes” eli ”huhmarkaupunginosa” (hepr. Makh·tešʹ ’huhmar’), on ehkä saanut nimensä siitä, että tuossa kaupunginosassa oli allasmainen kuoppa tai syvennys (Sef 1:11, Rbi8, alav.).

Jyviä, jotka hienonnetaan huhmaressa jauhoksi, käsitellään varsin kovakouraisesti, ja Raamatussa käytetään tätä menettelyä siksi kielikuvana: ”Vaikka survoisit tyhmän hienoksi petkelellä huhmaressa [hepr. bam·makh·tešʹ], murskattujen jyvien seassa, ei hänen tyhmyytensä hänestä erkane.” (San 27:22.)