Hyvän koulutuksen avaimet

JOKIN aika sitten The New York Times kertoi etusivullaan 16-vuotiaasta Latoya-nimisestä lukiolaisesta. Hän sanoi olleensa 11-vuotias, kun isä alkoi pahoinpidellä häntä ja käyttää häntä seksuaalisesti hyväkseen. Äiti, joka käytti huumeita, oli jättänyt perheen. Lehti kirjoitti: ”Koti oli hylätty asunto, jossa ei ollut WC:tä, tai huone, jossa hän ei uskaltanut nukkua.” Latoya oli kuitenkin poikkeus. Kaikesta tästä huolimatta hän oli aiemmin tänä vuonna lukionsa kyvykkäitten ja mallikelpoisten oppilaitten yhdistyksen, National Honor Societyn, puheenjohtaja, ja hänen arvosanojensa keskiarvo oli, hänen ollessaan normaalia nopeammin etenevällä luokalla, toiseksi korkein mahdollinen.

Mikä voi auttaa huonostakin ympäristöstä ponnistavaa lasta menestymään koulussa? Yksi hyvän koulutuksen avaimista on usein se, että lapsella on joku aikuinen, joka haluaa hänen parastaan – mieluiten toinen lapsen omista vanhemmista tai heidät molemmat – joka on halukas auttamaan ja käyttämään runsaasti aikaa lapsen koulunkäyntiin liittyviin asioihin. Eräs lukiolainen piti tätä niin tärkeänä, että hän halusi sanoa: ”Ainoastaan vanhempiensa tuen turvin lapset voivat selvitä kunnialla koulustaan.”

Useimmat opettajat ovat samaa mieltä. Eräs newyorkilainen opettaja sanoi: ”Jokaisella oppilaalla, joka menestyy koulussa ja käy sen loppuun – ja heitä on paljon – on isä tai äiti, joka ei missään vaiheessa jättänyt lastaan pulaan.”

Vanhempien tuki – tärkeä avain

Aikakauslehti Valitut Palat (engl.) tutki viime vuonna kysymystä: ”Miksi jotkut oppilaat menestyvät paremmin kuin toiset?” Yksi loppupäätelmistä oli, että ”lapsille on koulussa etua siitä, että he ovat lujasta perheestä”. Tällaisissa perheissä vanhemmat omistavat lapsilleen huolenpitoa ja antavat heille oikealaatuisia arvoja ja tavoitteita. Eräs isä kuitenkin totesi: ”Ei voi antaa asianmukaista ohjausta, jollei tiedä, mitä koulussa tapahtuu.”

Hyvä keino sen selville saamiseksi on tutustua kouluun. Eräs äiti, joka aika ajoin vierailee koulussa, kirjoittaa: ”Kävellessäni tyttäreni koulun käytävillä kuulen rumaa, siivotonta kieltä. Lapset halailevat ja hyväilevät toisiaan kaikkialla. Jos kyseessä olisi elokuva, se olisi luokiteltu alaikäisiltä kielletyksi.” Tällaiset käynnit voivat antaa sinulle paremman käsityksen siitä, miten vaikeaa lasten on nykyään hankkia hyvää koulutusta ja elää puhdasta elämää.

Julkaisussa The American Teacher 1994 oli seuraava tärkeä havainto: ”Ne oppilaat, jotka ovat joutuneet väkivallan uhriksi, sanovat muita todennäköisemmin, että heidän vanhempansa ovat vain harvoin yhteydessä kouluun, esimerkiksi tapaamalla henkilökohtaisesti opettajia, osallistumalla vanhempainiltoihin tai käymällä koulussa.”

Eräs huolestunut äiti ilmaisi, mitä vanhempien tulee tehdä. ”Käykää koulussa!” hän sanoi. ”Tehkää koulun hallintomiehille tiettäväksi se, että olette kiinnostuneita siitä, mitä lapsenne oppii. Itse käyn usein koulussa ja olen mukana oppitunneilla.” Toinen äiti korosti lapsen edunvalvojana olemisen merkitystä. Hän selitti: ”Lapseni ovat käyneet kansliassa koulukuraattorin puheilla, eikä heistä ollut välitetty itse asiassa laisinkaan. Kun lapseni otti minut mukaansa seuraavana päivänä, he tekivät kaikkensa ollakseen avuksi minulle – ja lapselleni.”

Tämä neljän pojan äiti tähdensi myös sen merkitystä, että vanhemmat ovat kiinnostuneita sellaisesta koulun toiminnasta, joka suoranaisesti vaikuttaa heidän lastensa koulutukseen. ”Käy koulussa avoimien ovien päivänä ja sinne järjestetyissä harjoitustöiden näyttelyissä – tutustu kaikkeen sellaiseen, missä lapsesi saattavat olla mukana ja mihin myös vanhempia pyydetään tutustumaan”, hän sanoi. ”Tämä antaa sinulle tilaisuuksia tavata lapsesi opettajia. Heidän täytyy saada tietää, että pidät lapsesi koulutusta erittäin tärkeänä osana hänen elämäänsä. Kun opettajat tietävät tämän, he ovat halukkaampia käyttämään lapsesi hyväksi aikaa ja näkemään hänen hyväkseen enemmän vaivaa.”

Yhteistoiminta opettajien kanssa

Jotkut vanhemmat ehkä ajattelevat, että heillä on tärkeämpääkin tekemistä niinä iltoina, jolloin koulut ovat järjestäneet vanhemmille ja opettajille yhteisiä keskustelutilaisuuksia. Mikä voi kuitenkaan todellisuudessa olla tärkeämpää kuin se, että olet yhteistyössä niiden kanssa, jotka yrittävät auttaa lapsiasi saamaan hyvän koulutuksen? Vanhempien ja opettajien välinen hyvä yhteistoiminta on tärkeää.

Venäjällä on käytössä erinomainen apuväline vanhempien ja opettajien yhteistoiminnan tehostamiseksi. Kaikki koulutehtävät ja kunkin päivän tulokset merkitään päiväkirjan tapaiseen opintokirjaan (dnevnik). Oppilaan täytyy tuoda opintokirjansa mukanaan jokaiselle oppitunnille ja esittää se opettajalle tämän pyytäessä sitä. Oppilaitten täytyy esittää opintokirjansa myös vanhemmilleen, joiden tehtävänä on varustaa se kerran viikossa nimikirjoituksellaan. Viktor Lobatšov, moskovalainen kouluikäisten lasten isä, sanoo: ”Tämän kaltainen informaatio pitää vanhemmat ajan tasalla lastensa koulutehtävien ja arvosanojen suhteen.”

Nykyään opettajat kuitenkin usein valittavat sitä, että vanhemmat eivät ole kiinnostuneita lastensa koulunkäynnistä. Eräs amerikkalainen lukionopettaja kertoi, että hän kerran lähetti vanhemmille 63 kirjettä, joissa hän tiedotti heidän lastensa huonosta koulumenestyksestä. Ainoastaan kolmen lapsen vanhemmat ottivat häneen yhteyttä.

Se on todella murheellinen asia. Vanhempien pitäisi olla syvästi kiinnostuneita lastensa koulutuksesta, josta päävastuu lankeaa heille. Eräs pedagogi oli oikeassa sanoessaan: ”Kouluopetuksen päätavoitteena on tukea vanhempia vastuuntuntoisten nuorten aikuisten kasvattamisessa.”

Vanhempien pitäisi siis olla aloitteellisia ja tutustua lastensa opettajiin. Eräs äiti sanoikin: ”Opettajien täytyy tuntea, että he voivat soittaa sinulle milloin tahansa.” Vanhempien tulisi pitää tervetulleena sitä, että opettajat puhuvat avoimesti heidän lapsistaan ja jopa kannustaa opettajia siihen. Vanhempien pitäisi tehdä esimerkiksi seuraavanlaisia yksityiskohtaisia kysymyksiä: Onko teillä ollut ongelmia lapseni kanssa? Käyttäytyykö hän kunnioittavasti? Onko hän kaikilla tunneilla? Saapuuko hän ajoissa?

Entä jos opettaja kertoo lapsestasi jotakin vähemmän mairittelevaa? Älä ajattele, että se ei pidä paikkaansa. Valitettavasti on niin, että monet nuoret, jotka näyttävät käyttäytyvän kunniallisesti kotonaan tai uskonnollisessa kokouspaikassaan, viettävätkin todellisuudessa kaksoiselämää. Kuuntele siksi opettajaa kunnioittavasti ja ota selvää siitä, onko hänen puheissaan perää.

Kun lapsesi tulee kotiin

Millainen tunne sinulla isänä tai äitinä on, kun palaat töistä kotiin? Tunnetko itsesi loppuun ajetuksi? Turhautuneeksi? Lapsesi voi tuntea olonsa vielä kurjemmaksi palatessaan koulusta kotiin. Eräs isä kannusti toimimaan näin: ”Tee kotiin tulemisesta mukava asia. Heillä on todennäköisesti ollut erittäin kova päivä.”

On varmasti toivottavaa, että toinen vanhemmista on lapsen saapuessa kotona, aina kun se vain on mahdollista. Kuten eräs äiti mainitsi: ”Lapsesi eivät voi kertoa sinulle kuulumisiaan, jollet ole paikalla voidaksesi keskustella heidän kanssaan. Olen siksi ottanut asiakseni olla kotona, kun lapset tulevat koulusta.” Vanhempien täytyy tietää paitsi se, mitä heidän lapsensa tekee, myös se, mitä hän ajattelee ja millaisella mielellä hän on. Sen selville saaminen vaatii paljon aikaa, vaivannäköä ja hienotunteisten kysymysten tekemistä (Sananlaskut 20:5). Päivittäinen ajatustenvaihto on tärkeää.

Eräs newyorkilainen ala-asteen opettaja totesi: ”Ne arvot, jotka ovat tyypillisiä kriisiin ajautuneelle koulujärjestelmälle, ovat saattaneet jonakin päivänä juurtua lapseesi.” Niinpä hän kannusti: ”Ole valpas sen suhteen, mitä lapsesi sisimmässä on kehittymässä. Vaikka olisit miten väsynyt, varaa silti aikaa saadaksesi hänet avautumaan ja korvataksesi väärät arvot oikeilla.” (Sananlaskut 1:5.)

Eräs kokenut lukionopettaja antoi samantapaisen neuvon: ”Sen sijaan että vain kysyttäisiin, mitä koulussa on tapahtunut, olisi hyvä kysyä jotakin nimenomaista koulupäivään ja sen toimintaan liittyvistä asioista. Kysymysten teon ei pitäisi olla ankaraa eikä urkkivaa, vaan niitä voidaan tehdä keskusteltaessa leppoisasti lasten kanssa.”

Yhdysvaltain opetusministeri Richard W. Riley suositteli seuraavaa: ”Keskustelkaa kiertelemättä ja kaartelematta lastenne ja etenkin teini-ikäisten lastenne kanssa huumeitten ja alkoholin vaaroista ja niistä arvoista, joita haluatte lastenne omaksuvan. Vaikka tuntisitte olonne hyvinkin vaivautuneeksi, tällaiset henkilökohtaiset keskustelut voivat pelastaa heidän henkensä.”

Vanhempien ja varsinkaan sellaisten isien, joilla on tehtäviä kristillisessä seurakunnassa, ei pitäisi koskaan antaa itsestään sitä vaikutelmaa, että heillä ei ole aikaa kuunnella lapsiaan. Vaikka se, mitä lapset kertovat, saattaakin kuulostaa huolestuttavalta, tee heille kasvonilmeilläsi ja muulla käyttäytymiselläsi tiettäväksi se, että olet iloinen siitä, että he puhuvat kanssasi avoimesti. Eräs oppilas antoi neuvoksi: ”Älä järkyty, kun lapsesi kertoo, miten koulussa käytetään huumeita ja harrastetaan seksiä.”

Perheitten hajoamisen seurauksena nykyään on paljon sellaisia lapsia, joista voidaan puhua ”isättöminä poikina” (Job 24:3; 29:12; Psalmit 146:9). Kristillisessä seurakunnassa on yleensä joku sellainen, joka pystyy auttamaan avun tarpeessa olevaa nuorta. Voitko sinä olla avuksi?

Koulutyöhön keskittyminen ja vastuuntunnon kehittäminen

Useimmat nuoret eivät tunne koulutyöstään samanlaista vastuuta kuin Latoya, joka mainittiin tämän kirjoituksen alussa. Suurin osa heistä tarvitsee paljon kannustusta koulutyöhön. New Yorkin entinen koulutoimenjohtaja Joseph Fernandez sanoi omista lapsistaan: ”Asetimme läksyjenluvulle tietyt ajat, joista ei tingitty. Hankimme lasten käyttöön kirjoja, kannustimme heitä käymään kirjastossa ja tähdensimme sitä, että koulunkäynti ja siihen keskittyminen on heille nyt tärkeämpää kuin mikään muu.”

Eräs toinen kouluhallinnon virkamies sanoi: ”Meidän täytyy ympäröidä lapsemme kirjoilla ja kertomuksilla samalla tavoin kuin me nykyään ympäröimme heidät televisiolla, elokuvilla, videoilla ja ostoskeskuksilla.” Vanhemmat voivat ehkä järjestää asiansa niin, että kun lapset tekevät läksyjään, he itse samaan aikaan opiskelevat tai lukevat jotakin lastensa lähettyvillä. Tästä lapset näkevät, että vanhemmat itse antavat arvoa koulutukselle.

Monissa kodeissa pahin koulutyötä haittaava este on televisio. Eräs pedagogi sanoi: ”18-vuotiaat nuoret ovat viettäneet 11000 tuntia luokkahuoneessa ja 22000 tuntia television ääressä.” Vanhempien on ehkä pakko rajoittaa lastensa television katselua ja kenties katsella sitä itsekin vain silloin tällöin. Tehkää myös sellainen päätös, että opiskelette jotakin yhdessä lastenne kanssa. Lukekaa yhdessä. Varatkaa joka päivä aikaa kotitehtävien tarkastamiseen.

Lapsesi saavat koulusta monenlaisia kotiläksyjä. Huolehtivatko he niistä? Todennäköisesti he tekevät niin, jos olet opettanut heidät huolehtimaan tietyistä velvollisuuksista kotona. Eräs tärkeä keino, jolla tähän päästään, on se, että heille annetaan joitakin kotiaskareita, jotka pitää päivittäin hoitaa. Sen jälkeen heiltä tulee vaatia, että ne hoidetaan tietyn aikataulun mukaisesti. Tällainen valmentaminen varmasti vaatii vanhempia ponnistelemaan kovasti, mutta se opettaa lapsille vastuuntuntoa, jota he tarvitsevat voidakseen menestyä koulussa ja myöhemmin elämässään.

Oppilaitten oma vastuuntunto – tärkeä avain

Koulukuraattori Arthur Kirson mainitsi yhden hyvän koulutuksen avaimen, kun hän sanoi tämä kirjoituksen alussa mainitusta Latoyasta: ”Tapasin hänet ensi kerran erään vakavan perhe-episodin jälkeen. Siinä tämä tyttö istui kasvot verinaarmuissa [ilmeisesti isän pahoinpitelyn jäljiltä]. Ainut asia, josta olen koskaan nähnyt hänen olevan huolissaan, on hänen koulutyönsä.”

Yksi hyvän koulutuksen tärkeistä avaimista on siis se, että lapsi tuntee vastuuta opiskelustaan. Eräs newyorkilainen nuori totesi: ”Se, miten paljon oppilaat nykyään hyötyvät koulunkäynnistään, on täysin riippuvainen siitä, miten he kehittävät motivaatiota ja itsekuria.”

Esimerkiksi eräs opettaja sanoi äidille, joka oli huolissaan poikansa koulunkäynnistä: ”Älkää olko huolissanne, rouva Smith. Justin on niin teräväpäinen, ettei hänen tarvitse osata oikeinkirjoitusta. Hänellä on tulevaisuudessa sihteeri, joka hoitaa sellaiset asiat hänen puolestaan.” Oli lapsi sitten miten teräväpäinen tahansa, niin on tärkeää, että hän osaa lukea ja kirjoittaa hyvin – myös laatia helposti ymmärrettävää tekstiä sekä kirjoittaa selvästi ja oikeinkirjoitussääntöjen mukaan.

On uskomatonta, että jotkut pedagogit eivät esittäneet vastalausettaan, kun nimekäs psykologi Carl Rogers julisti: ”Kenenkään ei pitäisi koskaan yrittää opetella mitään sellaista, mitä hän ei pidä tarpeellisena.” Mitä vikaa hänen mielipiteessään on? Pitäisi olla ilman muuta selvää, ettei lapsi useinkaan voi tietää etukäteen, millaista arvoa sillä, mitä häntä vaaditaan opiskelemaan, on hänelle tulevaisuudessa. Monessa tapauksessa sen arvo paljastuu vasta myöhemmin elämässä. Ei ole epäilystäkään siitä, että lapsen tulee nykyään pitää hyvän koulutuksen hankkimista henkilökohtaisena velvollisuutenaan.

14-vuotias, yhdeksäsluokkalainen Cindy on oiva esimerkki nuoresta, joka osoittaa tällaista vastuuntuntoa. Hän selittää: ”Jään koulupäivän päätyttyä keskustelemaan opettajien kanssa ja yritän tutustua heihin. Yritän saada selville sen, mitä he odottavat oppilailtaan.” Hän on myös tarkkaavainen oppitunneilla eikä anna minkään häiritä kotiläksyjen tekoaan. Menestyvillä oppilailla on sellainen tapa, että heillä on käden ulottuvilla kynä ja paperia, jotta he kuunnellessaan oppitunteja tai lukiessaan jotakin voivat samalla tehdä hyviä muistiinpanoja.

Eräs tärkeä hyvän koulutuksen saamisen edellytys on myös se, että tuntee velvollisuudekseen karttaa huonoa seuraa. Cindy kertoo: ”Tähyilen aina sitä, löytäisinkö jonkun sellaisen nuoren, jolla on korkea moraali. Esimerkiksi kysyn koulutovereilta, mitä mieltä he ovat siitä, että se ja se käyttää huumaavia aineita tai harrastaa vapaata seksiä. Jos he sanovat esimerkiksi: ’Mitäs pahaa siinä on?’, tiedän, että he eivät ole hyvää seuraa. Mutta jos jostakin tytöstä on havaittavissa, että hän todella inhoaa sellaista käyttäytymistä ja sanoo haluavansa olla erilainen, hankkiudun ruokatunnilla hänen viereensä.”

Ei ole epäilystäkään siitä, että hyvän koulutuksen saamisen tiellä on nykyään monia esteitä. Tällainen koulutus ei kuitenkaan ole mahdottomuus, mikäli sekä oppilaat että vanhemmat käyttävät edellä mainittuja avaimia. Seuraavaksi tarkastelemme erästä järjestelyä, josta voi olla valtavasti apua, kun on kysymys hyvän koulutuksen hankkimisesta.

[Tekstiruutu s. 7]

Hemmottelu vai rakkaudellinen kuritus?

Raamatun mukaan lasten hemmottelusta on onnettomat seuraukset (Sananlaskut 29:21). Yhdysvaltain opettajaliiton puheenjohtaja Albert Shanker oli samaa mieltä: ”Joillakin vanhemmilla on se käsitys, että he toimivat aina oikein lapsiaan kohtaan, jos he tekevät kaiken sillä tavoin kuin lapset haluavat. Tiedämme, että se on väärin.”

Monet lapsetkin tietävät, että tällainen hemmottelu on väärin. Aiemmin tänä vuonna raportoi eräs Yhdysvalloissa Massachusettsin osavaltiossa ilmestyvä sanomalehti näin: ”Tutkimuksesta, johon osallistui West Springfieldissä 1572 yläasteen ja lukion oppilasta, kävi ilmi, että ’vanhempien sallivaisuus’ oli tovereitten painostusta suurempi syy siihen, että tähän ikäryhmään kuuluvat lapset alkoivat käyttää huumeita ja alkoholia.”

Tällainen lasten hemmottelu on ollut osasyynä myös seksuaalisen holtittomuuden epidemiaan. Kuten Raamattu sanoo, kurituksen laiminlyöminen varmasti aiheuttaa perheelle lopulta häpeää (Sananlaskut 29:15).

[Tekstiruutu s. 10]

Mitä vanhemmat voivat tehdä

✔ Tutustu lapsesi kouluun, sen päämääriin ja siihen, miten se suhtautuu vakaumukseesi ja niihin arvoihin, jotka sinulla on.

✔ Tutustu lapsesi opettajiin ja yritä kehittää heihin hyvät, toimivat yhteydet.

✔ Ole syvästi kiinnostunut lapsesi kotiläksyistä. Lue hänen kanssaan säännöllisesti.

✔ Valvo sitä, mitä lapsesi katselee televisiosta, samoin sitä, miten paljon hän käyttää siihen aikaansa.

✔ Tarkkaile lapsesi ruokatottumuksia. Ravintoarvoltaan vähäarvoinen ruoka voi heikentää hänen keskittymiskykyään.

✔ Huolehdi siitä, että lapsesi saa riittävästi unta. Väsyneet lapset eivät kunnolla opi uusia asioita.

✔ Koeta auttaa lastasi valitsemaan itselleen tervehenkisiä ystäviä.

✔ Ole lapsesi paras ystävä. Hän tarvitsee kaikki ne kypsät ystävät, jotka hän voi saada.

Mitä lapset voivat tehdä

✔ Selvitä itsellesi vanhempiesi avulla se, millaisiin tavoitteisiin koulutuksella tähdätään ja miten niihin voidaan päästä. Keskustele näistä tavoitteista opettajiesi kanssa.

✔ Valitse oppiaineesi huolellisesti opettajiesi ja vanhempiesi avulla. Helpot valinnaisaineet eivät useimmiten ole parhaita.

✔ Koeta luoda hyvät välit opettajiisi. Ota selvää siitä, mitä he odottavat sinulta. Keskustele edistymisestäsi ja ongelmistasi heidän kanssaan.

✔ Ole tarkkaavainen oppitunneilla. Älä anna toisten houkutella sinua aiheuttamaan kanssaan järjestyshäiriöitä.

✔ Valitse ystäväsi viisaasti. He voivat olla avuksi edistymisellesi koulussa tai olla esteenä sille.

✔ Tee kotiläksysi niin hyvin kuin voit. Tee ne silloin, kun olet henkisesti hyvässä terässä. Pyydä tarpeen mukaan apua vanhemmiltasi tai joltakin muulta kypsältä aikuiselta.

[Kuva s. 8]

Kuuntele kunnioittavasti, jos opettajalla on jotakin kielteistä kerrottavaa lapsestasi

[Kuva s. 9]

Kysy lapseltasi joka päivä koulukuulumisia