Valonleimahduksia apostolien aikana

”Vanhurskaalle koittaa valkeus ja oikeamielisille ilo.” (PSALMIT 97:11)

 1. Miten nykyiset Jehovan todistajat muistuttavat varhaiskristittyjä?

KUINKA suuresti me tosi kristityt arvostammekaan psalmin 97:11 sanoja! Meille on ’koittanut valkeus’ toistuvasti. Jotkut meistä ovat nähneet Jehovan valonleimahduksia kymmenien vuosien ajan. Tämä kaikki palauttaa mieleen Sananlaskujen 4:18:n, jossa sanotaan: ”Vanhurskasten polku on kuin aamurusko [”kirkas valo”, UM], joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka.” Me Jehovan todistajat muistutamme varhaiskristittyjä siinä, että me arvostamme Raamattua enemmän kuin perinteitä. Varhaiskristittyjen asenne käy selvästi ilmi Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten historiallisista kirjoista sekä sen kirjeistä, jotka kirjoitettiin Jumalan henkeytyksestä.

 2. Mainitse joitakin valonleimahduksia, joita Jeesuksen seuraajat näkivät aluksi.

² Jeesuksen Kristuksen varhaisten seuraajien näkemät ensimmäiset valonleimahdukset liittyivät Messiaaseen. Andreas sanoi veljelleen Simon Pietarille: ”Olemme löytäneet Messiaan.” (Johannes 1:41.) Jonkin aikaa myöhemmin taivaallinen Isä mahdollisti sen, että apostoli Pietari saattoi todistaa tästä sanoessaan Jeesukselle Kristukselle: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.” (Matteus 16:16, 17; Johannes 6:68, 69.)

Heidän saarnaamistehtäväänsä valaistaan

 3, 4. Mitä valistusta Jeesus antoi seuraajilleen ylösnousemuksensa jälkeen heidän tulevan työnsä suhteen?

³ Jeesus Kristus valaisi ylösnousemuksensa jälkeen sitä, mikä velvollisuus lepäisi kaikkien hänen seuraajiensa harteilla. Hän sanoi mitä todennäköisimmin juuri niille 500 opetuslapselle, jotka olivat kokoontuneet Galileaan: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä, kastakaa heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikkina päivinä asiainjärjestelmän päättymiseen asti.” (Matteus 28:19, 20; 1. Korinttolaisille 15:6.) Kaikkien Kristuksen seuraajien oli tämän jälkeen ryhdyttävä saarnaajiksi, eikä heidän saarnaamisensa saanut rajoittua ”Israelin huoneen kadonneisiin lampaisiin” (Matteus 10:6). Heidän ei myöskään tullut kastaa Johanneksen kasteella sen vertauskuvaksi, että synnit oli katumuksen ansiosta annettu anteeksi, vaan heidän oli sen sijaan kastettava ihmisiä ”Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä”.

⁴ Vain vähän ennen kuin Jeesus nousi taivaaseen, hänen 11 uskollista apostoliaan kysyivät häneltä: ”Herra, ennallistatko sinä Israelille valtakunnan tänä aikana?” Sen sijaan että Jeesus olisi vastannut tuohon kysymykseen, hän antoi heille lisää ohjeita saarnaamista varten sanoen: ”Te saatte voimaa, kun pyhä henki tulee päällenne, ja te tulette olemaan todistajiani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin asti.” He olivat siihen saakka todistaneet yksinomaan Jehovasta, mutta nyt he todistaisivat myös Kristuksesta. (Apostolien teot 1:6–8.)

 5, 6. Miten valo leimahteli Jeesuksen opetuslapsille helluntaina?

⁵ Kuinka kirkkaasti valo leimahtelikaan Jeesuksen seuraajille ainoastaan kymmenen päivää myöhemmin! He ymmärsivät helluntaipäivänä vuonna 33 ensimmäistä kertaa, mitä Jooelin 2:28, 29 tarkoittaa: ”Minä [Jehova] olen vuodattava Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, vanhuksenne unia uneksuvat, nuorukaisenne näkyjä näkevät. Ja myös palvelijain ja palvelijattarien päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni.” Jeesuksen opetuslapset näkivät pyhän hengen ikään kuin tulisina kielinä heidän kaikkien Jerusalemiin kokoontuneiden – noin 120 miehen ja naisen – pään päällä. (Apostolien teot 1:12–15; 2:1–4.)

⁶ Helluntaipäivänä opetuslapset käsittivät myös ensi kerran, että psalmin 16:10 sanat soveltuivat ylösnousseeseen Jeesukseen Kristukseen. Psalmista oli sanonut: ”Sinä [Jehova Jumala] et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä anna hurskaasi nähdä kuolemaa.” Opetuslapset tajusivat, etteivät nuo sanat olleet voineet sopia kuningas Daavidiin, sillä hänen hautansa oli säilynyt heidän keskuudessaan noihin aikoihin saakka. Ei ihme, että noin 3 000 niistä, jotka kuulivat tuota uutta valoa selitettävän, vakuuttuivat niin, että heidät kastettiin tuona samana päivänä! (Apostolien teot 2:14–41.)

 7. Mikä kirkas valo loisti apostoli Pietarille hänen käydessään roomalaisen upseerin Korneliuksen luona?

⁷ Israelilaiset olivat monta sataa vuotta arvostaneet sitä, mitä Jumala oli sanonut heistä: ”Ainoastaan teidät minä olen valinnut kaikista maan sukukunnista.” (Aamos 3:2.) Valo leimahtikin siksi todella kirkkaasti apostoli Pietarille ja niille, jotka olivat hänen kanssaan roomalaisen upseerin Korneliuksen talossa, kun pyhä henki laskeutui ensimmäistä kertaa ympärileikkaamattomien pakanauskovien päälle. On merkille pantavaa, että tämä oli ainoa kerta, jolloin pyhä henki annettiin ennen kastetta. Se oli kuitenkin välttämätöntä. Muutoin Pietari ei olisi tiennyt, että nämä ympärileikkaamattomat pakanat olivat kelvollisia menemään kasteelle. Pietari ymmärsi täysin, mitä tämä tapahtuma merkitsi, ja kysyi: ”Voiko kukaan kieltää näiltä vettä, niin ettei näitä kastettaisi, jotka ovat saaneet pyhän hengen niin kuin mekin?” Kellään läsnä olevista ei tietenkään ollut perustetta vastustaa sitä, joten nämä pakanat kastettiin. (Apostolien teot 10:44–48; vrt. Apostolien teot 8:14–17.)

Ei enää ympärileikkausta

 8. Miksi joistakuista varhaiskristityistä tuntui vaikealta luopua ympärileikkauksesta?

⁸ Totuuden valo leimahti kirkkaasti myös ympärileikkauskysymyksen yhteydessä. Ympärileikkaaminen oli aloitettu vuonna 1919 eaa., kun Jehova oli tehnyt liiton Aabrahamin kanssa. Jumala oli tuolloin käskenyt Aabrahamia ympärileikkauttamaan itsensä sekä kaikki muut huonekuntansa miespuoliset jäsenet. (1. Mooseksen kirja 17:9–14, 23–27.) Ympärileikkauksesta tuli näin Aabrahamin jälkeläisten tuntomerkki. Ja kuinka ylpeitä he siitä olivatkaan! Sana ”ympärileikkaamaton” alkoikin siksi ilmaista halveksuntaa (Jesaja 52:1; 1. Samuelin kirja 17:26, 27). On helppo ymmärtää, miksi jotkut ensimmäiset juutalaiskristityt halusivat säilyttää tämän tuntomerkin. Jotkut heistä keskustelivat tästä asiasta Paavalin ja Barnabaan kanssa melko kiivaaseen sävyyn. Saadakseen kiistan ratkaistuksi Paavali ja jotkut muut menivät Jerusalemiin kysymään neuvoa kristilliseltä hallintoelimeltä. (Apostolien teot 15:1, 2.)

 9. Mitä valonleimahduksia paljastettiin alkuaikojen hallintoelimelle, kuten Apostolien tekojen 15. luvussa kerrotaan?

⁹ Tällä kertaa noille varhaiskristityille ei valaistu minkään ilmiselvän ihmeen välityksellä sitä, ettei Jehovan palvelijoilta enää vaadittu ympärileikkausta. Valo lisääntyi pikemminkin siten, että he tutkivat Raamattua, luottivat pyhän hengen ohjaukseen ja kuuntelivat Pietarin ja Paavalin kokemuksia ympärileikkaamattomien pakanoiden kääntymyksestä. (Apostolien teot 15:6–21.) Päätös julkaistiin kirjeessä, jossa sanottiin muun muassa: ”Pyhä henki ja me olemme nähneet hyväksi olla lisäämättä teille enempää taakkaa kuin nämä välttämättömät: että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja sitä, mikä on kuristettua, sekä haureutta.” (Apostolien teot 15:28, 29.) Varhaiskristityt vapautettiin näin ympärileikkausta koskevasta käskystä ja muista Mooseksen lain vaatimuksista. Paavali saattoi siksi sanoa galatalaiskristityille: ”Sellaiseen vapauteen Kristus vapautti meidät.” (Galatalaisille 5:1.)

Evankeliumien valo

10. Mainitse joitakin valonleimahduksia, joita paljastui Matteuksen evankeliumista.

¹⁰ Vuoden 41 tienoilla kirjoitettu Matteuksen evankeliumi sisältää epäilemättä monia valonleimahduksia lukijoidensa hyödyksi. Vain suhteellisen harvat ensimmäisellä vuosisadalla eläneet kristityt olivat itse kuulleet Jeesuksen selittävän opetuksiaan. Varsinkin Matteuksen evankeliumissa tähdennettiin sitä, että Jeesuksen saarnaamisen teema oli Valtakunta. Lisäksi Jeesus oli painottanut todella voimakkaasti sitä, miten tärkeä on oikea vaikutin. Millaisia valonleimahduksia sisälsivätkään hänen vuorisaarnansa, vertauksensa (kuten ne, jotka kerrotaan luvussa 13) ja hänen suuri profetiansa luvuissa 24 ja 25! Matteuksen evankeliumi, joka kirjoitettiin vain noin kahdeksan vuotta vuoden 33 helluntain jälkeen, kiinnitti varhaiskristittyjen huomion kaikkeen tähän.

11. Mitä voidaan sanoa Luukkaan ja Markuksen evankeliumien sisällöstä?

¹¹ Luukas kirjoitti evankeliuminsa viitisentoista vuotta myöhemmin. Vaikka se onkin paljolti samanlainen kuin Matteuksen kertomus, 59 prosenttia siitä on uutta aineistoa. Luukas kirjoitti muistiin kuusi Jeesuksen ihmettä ja yli kaksi kertaa tuon määrän sellaisia kuvauksia, joita muut evankeliuminkirjoittajat eivät mainitse. Markus kirjoitti evankeliuminsa ilmeisestikin vain muutamaa vuotta myöhemmin. Hän tähdensi sitä, että Jeesus Kristus oli toiminnan mies, ihmeiden tekijä. Vaikka Markus kertoikin suurimmaksi osaksi tapahtumista, joita Matteus ja Luukas olivat jo aiemmin selostaneet, hän kirjoitti muistiin yhden vertauksen, jota nämä eivät olleet maininneet. Tuossa kuvauksessa Jeesus vertasi Jumalan valtakuntaa siemeneen, joka orastaa, kasvaa pitkäksi ja kantaa hedelmää vähitellen.a (Markus 4:26–29.)

12. Missä määrin Johanneksen evankeliumista saatiin lisävaloa?

¹² Yli 30 vuotta sen jälkeen kun Markus oli kirjoittanut kertomuksensa, kirjoitettiin Johanneksen evankeliumi. Millaista valoa Johannes loikaan Jeesuksen palvelukseen, varsinkin viittaamalla monta kertaa Jeesuksen olemassaoloon ennen tämän ihmiseksi tuloa! Ainoastaan Johannes kirjoittaa Lasaruksen ylösnousemuksesta, ja yksin hän kertoo evankeliuminsa luvuissa 13–17 niistä monista suurenmoisista asioista, joista Jeesus puhui uskollisille apostoleilleen kavaltamisyönään, sekä siitä sydäntälämmittävästä rukouksesta, jonka Jeesus esitti tuona samana yönä. Sanotaankin, että 92 prosenttia Johanneksen evankeliumin aineistosta esiintyy vain tuossa evankeliumissa.

Valonleimahduksia Paavalin kirjeissä

13. Miksi jotkut ovat pitäneet Paavalin kirjettä roomalaisille ikään kuin evankeliumina?

¹³ Totuuden valoa lisättiin apostolien aikana eläville kristityille erityisesti apostoli Paavalin välityksellä. Hän kirjoitti esimerkiksi roomalaisille noin vuonna 56 – samoihin aikoihin kuin Luukas kirjoitti evankeliuminsa. Paavali tähdentää tuossa kirjeessä sitä, että vanhurskauttaminen on tulosta Jumalan ansaitsemattomasta hyvyydestä ja uskosta Jeesukseen Kristukseen. Se että Paavali korostaa tätä hyvän uutisen piirrettä, on saanut jotkut pitämään hänen kirjettään roomalaisille ikään kuin viidentenä evankeliumina.

14–16. a) Miten Paavali valotti ykseyden tarvetta ensimmäisessä kirjeessään korinttolaisille? b) Mitä lisävaloa 1. Korinttolaiskirjeessä luodaan käytökseen?

¹⁴ Paavali kirjoitti seikoista, jotka vaivasivat Korinton kristittyjä. Hänen kirjeessään korinttolaisille on paljon henkeytettyjä neuvoja, jotka ovat hyödyttäneet kristittyjä aina meidän päiviimme saakka. Hänen täytyi aluksi valistaa korinttolaisia sen virheen suhteen, jonka nämä tekivät syyllistyessään henkilönpalvontaan. Apostoli oikaisi heitä sanoen heille rohkeasti: ”Minä kehotan teitä, veljet, Herramme Jeesuksen Kristuksen nimen kautta, että puhuisitte kaikki yhtäpitävästi ja ettei keskuudessanne olisi jakaumia, vaan että olisitte sopeutuvasti yhteen liittyneitä samanmielisinä ja samassa ajatussuunnassa.” (1. Korinttolaisille 1:10–15.)

¹⁵ Korinton kristillisessä seurakunnassa suvaittiin törkeää moraalittomuutta. Muuan mies oli ottanut itselleen isänsä vaimon ja harjoitti siten ’sellaista haureutta, jota ei tavattu kansojenkaan keskuudessa’. Paavali kirjoitti suorasukaisesti: ”Poistakaa paha ihminen keskuudestanne.” (1. Korinttolaisille 5:1, 11–13.) Tämä – erottaminen – oli jotakin aivan uutta kristilliselle seurakunnalle. Korinton seurakuntaa oli valistettava myös siksi, että jotkut siihen kuuluvat haastoivat hengellisiä veljiään maallisiin tuomioistuimiin saadakseen kokemansa vääryydet oikaistuiksi. Paavali nuhteli heitä ankarasti tämän vuoksi. (1. Korinttolaisille 6:5–8.)

¹⁶ Korinton seurakuntaa vaivasi myös muuan sukupuolisuhteisiin liittyvä asia. Paavali osoitti 1. Korinttolaiskirjeen 7. luvussa, että sukupuolisen moraalittomuuden yleisyyden vuoksi jokaisella miehellä olisi hyvä olla oma vaimonsa ja jokaisella naisella oma miehensä. Paavali osoitti lisäksi, että vaikka naimattomat voivatkin palvella Jehovaa hajottamatta huomiotaan yhtä paljon kuin avioliitossa olevat, kaikilla ei olisi naimattomuuden lahjaa. Ja jos jonkun naisen aviomies sattuisi kuolemaan, hän olisi vapaa menemään uudelleen naimisiin, mutta ”vain Herrassa” (1. Korinttolaisille 7:39).

17. Miten Paavali valaisi ylösnousemusopetusta?

¹⁷ Millaista valoa Herra käyttikään Paavalia luomaan ylösnousemukseen! Millaisessa ruumiissa voidellut kristityt herätetään? ”Kylvetään aineellinen ruumis, herätetään hengellinen ruumis”, kirjoitti Paavali. Liharuumiita ei oteta taivaaseen, sillä ”liha ja veri [eivät] voi periä Jumalan valtakuntaa”. Paavali sanoi lisäksi, etteivät kaikki voidellut nukahda kuolemaan, vaan että Jeesuksen läsnäolon aikana jotkut herätetään kuolemattomaan elämään samassa hetkessä kuin he kuolevat. (1. Korinttolaisille 15:43–53.)

18. Mitä tulevaisuutta koskevaa valoa Paavalin ensimmäinen kirje tessalonikalaisille sisälsi?

¹⁸ Tessalonikan kristityille lähettämänsä kirjeen välityksellä Paavalia käytettiin valottamaan tulevaisuutta. Jehovan päivä tulisi kuin varas yöllä. Paavali selitti myös: ”Kun he sanovat: ’Rauha ja turvallisuus!’, silloin äkillinen tuho on samassa kohtaava heidät niin kuin ahdingon tuska raskaana olevan naisen, eivätkä he missään tapauksessa pääse pakoon.” (1. Tessalonikalaisille 5:2, 3.)

19, 20. Mitä valoa leimahteli Jerusalemissa ja Juudeassa asuville kristityille Paavalin kirjeestä heprealaisille?

¹⁹ Kirjoittamalla kirjeensä heprealaisille Paavali välitti valonleimahduksia Jerusalemissa ja Juudeassa asuville varhaiskristityille. Hän osoitti todella voimaperäisesti, että kristillinen palvontajärjestelmä oli paljon parempi kuin Mooseksen lakiin perustuva palvontajärjestelmä. Sen sijaan että kristityt noudattaisivat enkelien välittämää Lakia, he uskovat pelastukseen, josta puhui ensiksi enkelisanansaattajia paljon korkeampi Jumalan Poika. (Heprealaisille 2:2–4.) Mooses oli pelkkä palvelija Jumalan huoneessa. Jeesus Kristus kuitenkin johtaa koko huonetta. Kristus on ylimmäinen pappi Melkisedekin järjestyksen mukaan, ja hänellä on Aaronin pappeutta paljon korkeampi asema. Paavali kiinnitti huomiota myös siihen, että israelilaiset eivät voineet päästä Jumalan lepoon uskottomuuden ja tottelemattomuuden vuoksi, mutta kristityt pääsevät siihen uskollisuutensa ja tottelevaisuutensa vuoksi. (Heprealaisille 3:1–4:11.)

²⁰ Uusi liittokin on paljon parempi kuin lakiliitto. Kuten Jeremian 31:31–34:ssä 600 vuotta aikaisemmin ennustettiin, uuteen liittoon kuuluvien sydämeen on kirjoitettu Jumalan laki, ja he saavat syntinsä varmasti anteeksi. Sen sijaan että kristityillä olisi ylimmäinen pappi, jonka täytyi uhrata vuosittain uhreja omien syntiensä ja kansan syntien vuoksi, heillä on Ylimmäisenä Pappinaan Jeesus Kristus, joka on synnitön ja joka uhrasi kerran kaikkien puolesta uhrin syntien sovitukseksi. Sen sijaan että hän olisi astunut käsin tehtyyn pyhään paikkaan esittämään uhrinsa, hän astui itse taivaaseen ilmaantuakseen siellä Jehovan kasvojen eteen. Mooseksen lain alaisuudessa uhratut eläinuhrit eivät myöskään voineet poistaa syntejä kokonaan, tai muutoin niitä ei olisi uhrattu vuosittain. Mutta Kristuksen uhri, joka uhrattiin kerran kaikiksi ajoiksi, tosiaan poistaa synnit. Kaikki tämä luo valoa suureen hengelliseen temppeliin, jonka esipihoilla voideltu jäännös ja ”muut lampaat” nykyään palvelevat. (Johannes 10:16; Heprealaisille 9:24–28.)

21. Mitä tämä kirjoitus on osoittanut psalmin 97:11 ja Sananlaskujen 4:18:n täyttymisestä apostolien aikana?

²¹ Tilanpuutteen vuoksi emme voi luetella enempää esimerkkejä muun muassa siitä, millaisia valonleimahduksia sisältyy apostoli Pietarin ja opetuslasten Jaakobin ja Juudaan kirjeisiin. Edellä olevan tulisi kuitenkin riittää osoittamaan, että psalmi 97:11 ja Sananlaskut 4:18 täyttyivät hätkähdyttävästi apostolien aikana. Totuus alkoi edistyä esikuvista ja varjoista täyttymyksiin ja todellisuuksiin (Galatalaisille 3:23–25; 4:21–26).

22. Mitä tapahtui apostolien kuoleman jälkeen, ja mitä seuraavassa kirjoituksessa osoitetaan?

²² Jeesuksen apostolien kuoleman jälkeen ja ennustetun luopumuksen alussa totuuden valo paloi hyvin himmeänä (2. Tessalonikalaisille 2:1–11). Jeesuksen lupauksen mukaisesti Isäntä kuitenkin palasi monia satoja vuosia myöhemmin ja tapasi ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” antamassa ”palvelusväelle” heidän ruokansa oikeaan aikaan. Jeesus Kristus asetti tuon orjan siksi ”kaiken omaisuutensa hoitajaksi”. (Matteus 24:45–47.) Millaisia valonleimahduksia siitä seurasi? Sitä käsitellään seuraavassa kirjoituksessa.

[Alaviitteet]

Suuria ja pieniä valonleimahduksia – 1. osa

”Vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka.” (SANANLASKUT 4:18)

 1. Miksi totuus on paljastettu vähitellen?

SE ETTÄ hengellisiä totuuksia on paljastettu vähitellen valonleimahduksina sopusoinnussa Sananlaskujen 4:18:n kanssa, todistaa jumalallisesta viisaudesta. Edellisestä kirjoituksesta huomasimme, miten tämä raamatunkohta täyttyi apostolien aikana. Jos suuri osa Raamatun totuudesta olisi paljastettu yhdellä kertaa, se olisi ollut sekä sokaisevaa että hämmentävää – paljolti samanlaista kuin häikäisevään auringonvaloon astuminen pimeästä luolasta. Lisäksi totuuden paljastaminen vähitellen vahvistaa kristittyjen uskoa jatkuvasti. Se kirkastaa entisestään heidän toivoaan ja valaisee entisestään polkua, jota heidän on kuljettava.

”Uskollinen ja ymmärtäväinen orja”

 2. Ketä Jeesus osoitti käyttävänsä antamaan hengellistä valoa seuraajilleen, ja keistä tuo välikappale koostuu?

² Jeesus Kristus näki apostolien aikana hyväksi käyttää yliluonnollisia keinoja ensimmäisten valonleimahdusten antamiseen seuraajilleen. Siitä on kaksi esimerkkiä: vuoden 33 helluntai ja Korneliuksen kääntyminen vuonna 36. Myöhemmin Kristus on nähnyt parhaaksi käyttää ihmisvälikappaletta, niin kuin hän ennustikin: ”Kuka oikeastaan on se uskollinen ja ymmärtäväinen orja, jonka hänen isäntänsä on asettanut huolehtimaan palvelusväestään, antamaan näille ihmisille heidän ruokansa oikeaan aikaan? Onnellinen on tuo orja, jos hänen isäntänsä saapuessaan tapaa hänet näin tekemästä. Totisesti minä sanon teille: hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi.” (Matteus 24:45–47.) Tämä orja ei voisi olla vain yksi ihminen, sillä sen tuli antaa hengellistä ruokaa siitä lähtien, kun kristillinen seurakunta sai alkunsa helluntaina, aina siihen saakka, kunnes Isäntä, Jeesus Kristus, tuli tekemään tilin. Tosiasiat osoittavat tämän uskollisen ja ymmärtäväisen orjan olevan kaikista niistä voidelluista kristityistä muodostuva ryhmä, jotka kulloinkin elävät maan päällä.

 3. Keitä olivat orjaluokan ensimmäiset jäsenet?

³ Keitä olivat uskollisen ja ymmärtäväisen orjan ensimmäiset jäsenet? Muun muassa apostoli Pietari, joka noudatti Jeesuksen käskyä: ”Ruoki minun pieniä lampaitani.” (Johannes 21:17.) Muita varhaisia orjaluokan jäseniä olivat muun muassa Matteus, joka kirjoitti nimeään kantavan evankeliumin, sekä Paavali, Jaakob ja Juudas, jotka kirjoittivat henkeytettyjä kirjeitä. Apostoli Johannes, joka kirjoitti muistiin Ilmestyskirjan, evankeliuminsa ja kirjeensä, kuului myös uskollinen ja ymmärtäväinen orja -luokkaan. Nämä miehet kirjoittivat Jeesuksen antaman tehtävän mukaisesti.

 4. Keitä kuuluu ”palvelusväkeen”?

⁴ Jos kaikki voidellut ryhmänä – asuvatpa he missä osassa maailmaa tahansa – ovat orjaluokan jäseniä, niin keistä koostuu ”palvelusväki”? Siihen kuuluvat ovat noita samoja voideltuja, mutta heitä tarkastellaan erilaisesta näkökulmasta – yksilöinä. Yksilöinä he tosiaan kuuluisivat joko ”orjaan” tai ”palvelusväkeen” sen mukaan, jakaisivatko vai nauttisivatko he hengellistä ruokaa. Havainnollistetaanpa tätä. Toisen Pietarin kirjeen 3:15, 16:ssa apostoli Pietari mainitsee Paavalin kirjeet. Niitä lukiessaan Pietari kuuluisi palvelusväkeen, joka nauttii orjaluokkaa edustavan Paavalin antamaa hengellistä ruokaa.

 5. a) Mitä orjalle tapahtui apostoleita seuranneiden vuosisatojen aikana? b) Mitä kehitysvaiheita sattui 1800-luvun loppupuoliskolla?

⁵ Kirjassa Jumalan tuhatvuotinen valtakunta on tullut lähelle sanotaan tästä: ”Siitä, miten ’uskollinen ja ymmärtäväinen orja’ -luokka jatkoi olemassaoloaan ja palvelustaan läpi vuosisatojen Isännän Jeesuksen Kristuksen apostoleitten kuoleman jälkeen, meillä ei ole selvää historiallista kuvaa. Ilmeisesti kukin ’orja’-luokan sukupolvi ravitsi seuraavaa sukupolvea. (2. Tim. 2:2) Mutta 19. vuosisadan jälkipuoliskolla oli Jumalaa pelkääviä ihmisiä, jotka rakastivat Pyhän Raamatun hengellistä ravintoa ja jotka halusivat ravita itseään sillä – –. Muodostettiin – – raamatuntutkisteluluokkia, jotka edistyivät Pyhän Raamatun perustotuuksien ymmärtämisessä. Näiden Raamatun tutkijoitten joukossa olevat vilpittömät ja epäitsekkäät yksilöt olivat innokkaita jakamaan näitä hengellisen ravinnon elintärkeitä annoksia toisille. Heillä oli sen ’orjan’ uskollinen henki, joka oli asetettu antamaan ’palvelusväelle’ tarvittavaa hengellistä ’ruokaa oikeaan aikaan’. He olivat ’ymmärtäväisiä’ tajutessaan, että silloin oli oikea ja sovelias aika, ja käsittäessään, mitkä olivat parhaat keinot ravinnon jakamiseksi. He yrittivät tarjoilla sitä.” (Sivut 344, 345.)a

Ensimmäisiä valonleimahduksia nykyaikana

 6. Mikä seikka kiinnittää silmiinpistävästi huomiota totuuden vähittäisen paljastumisen yhteydessä?

⁶ Niissä, joita Jehova on käyttänyt antamaan tätä vähitellen lisääntyvää hengellistä valoa, kiinnittää silmiinpistävästi huomiota se, etteivät he ole ottaneet kunniaa itselleen. C. T. Russell, Vartiotorni-seuran ensimmäinen presidentti, ajatteli, että Herra oli nähnyt hyväksi käyttää heidän pieniä kykyjään. Niistä nimityksistä, joita veli Russellin viholliset olivat taipuvaisia käyttämään, hän ilmoitti suorasanaisesti, ettei hän ollut koskaan tavannut ”russelilaista” ja ettei sellaista kuin ”russelilaisuus” ollut olemassakaan. Jumala sai kaiken kunnian.

 7. Miten veli Russell ja hänen työtoverinsa todistivat, että he todellakin liittyivät uskolliseen ja ymmärtäväiseen orjaan?

⁷ Tulosten perusteella ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Jehovan pyhä henki olisi ohjannut veli Russellin sekä hänen kanssaan toimineiden ponnisteluja. He osoittivat samastuvansa uskolliseen ja ymmärtäväiseen orjaan. Vaikka monet papit väittivätkin tuolloin uskovansa, että Raamattu on Jumalan henkeytetty sana ja että Jeesus on Jumalan Poika, he kannattivat vääriä, babylonilaisia oppeja, kuten kolminaisuutta, ihmissielun kuolemattomuutta ja ikuista kidutusta. Jeesuksen lupauksen mukaisesti veli Russellin ja hänen tovereidensa vaatimattomat ponnistelut saivat todellakin pyhän hengen ansiosta totuuden loistamaan kirkkaammin kuin koskaan aikaisemmin (Johannes 16:13). Nuo voidellut raamatuntutkijat todistivat, että he todellakin kuuluivat uskollinen ja ymmärtäväinen orja -luokkaan, jonka tehtävä on antaa hengellistä ruokaa Isännän palvelusväelle. Heidän ponnistelunsa auttoivat suuresti voideltujen kokoamisessa.

 8. Mitkä Jehovaa, Raamattua, Jeesusta Kristusta ja pyhää henkeä koskevat perusasiat raamatuntutkijat ymmärsivät selvästi?

⁸ On huomion arvoista, miten suuria valonleimahduksia Jehova soi näille varhaisille raamatuntutkijoille pyhän henkensä välityksellä. Aluksi he esittivät vankkoja todisteita siitä, että Luoja on olemassa ja että hänellä on ainutlaatuinen nimi Jehova (Psalmit 83:19, UM; Roomalaisille 1:20). He ymmärsivät, että Jehovalla on neljä pääominaisuutta – voima, oikeudenmukaisuus, viisaus ja rakkaus (1. Mooseksen kirja 17:1; 5. Mooseksen kirja 32:4; Roomalaisille 11:33; 1. Johanneksen kirje 4:8). Nämä voidellut kristityt näyttivät selvästi toteen, että Raamattu on Jumalan henkeytetty sana ja totuus (Johannes 17:17; 2. Timoteukselle 3:16, 17). He pitivät lisäksi kiinni siitä, että Jumalan Poika, Jeesus Kristus, luotiin ja että hän antoi elämänsä lunnaiksi koko ihmiskunnan puolesta (Matteus 20:28; Kolossalaisille 1:15). Pyhän hengen, joka ei suinkaan ole kolmiyhteyden kolmas persoona, ymmärrettiin olevan Jumalan vaikuttava voima (Apostolien teot 2:17).

 9. a) Mitkä ihmisen luontoa ja Raamatun tarjoamia päämääriä koskevat totuudet olivat raamatuntutkijoille selviä? b) Mitä muita totuuksia Jehovan palvelijat tajusivat selvästi?

⁹ Raamatuntutkijat ymmärsivät selvästi, ettei ihmisellä ole kuolematonta sielua, vaan että hän on kuolevainen sielu. He tajusivat, että ”synnin maksama palkka on kuolema”, ei ikuinen kidutus, koska palavaa helvettiä ei ole olemassakaan. (Roomalaisille 5:12; 6:23; 1. Mooseksen kirja 2:7; Hesekiel 18:4.) Lisäksi he ymmärsivät, että evoluutioteoria on paitsi epäraamatullinen myös täysin vailla tosipohjaa (1. Mooseksen kirja, luvut 1 ja 2). He huomasivat myös, että Raamattu tarjoaa kaksi päämäärää: taivaallisen elämän niille 144 000:lle, jotka seuraavat Kristuksen jalanjälkiä, ja elämän paratiisimaassa ”muiden lampaitten” lukemattoman ”suurelle joukolle” (Ilmestys 7:9; 14:1; Johannes 10:16). Nuo alkuaikojen raamatuntutkijat tajusivat, että maa pysyy iäti eikä sitä polteta poroksi, niin kuin monet uskonnot opettavat (Saarnaaja 1:4; Luukas 23:43). He saivat myös selville, että Kristuksen paluu olisi näkymätön ja että hän toimeenpanisi sitten tuomion kansoille ja panisi alulle maanpäällisen paratiisin (Apostolien teot 10:42; Roomalaisille 8:19–21; 1. Pietarin kirje 3:18).

10. Mitä totuuksia raamatuntutkijat oppivat kasteesta, papiston ja maallikkojen välisestä erosta ja Kristuksen kuoleman muistonvietosta?

¹⁰ Raamatuntutkijat oppivat, ettei raamatullisessa kasteessa ole kyse veden pirskottamisesta pienokaisten päälle, vaan että uskovat, joita on opetettu, upotetaan veteen Matteuksen 28:19, 20:ssä olevan Jeesuksen käskyn mukaisesti. He tajusivat, ettei ole raamatullista perustetta erottaa toisistaan pappeja ja maallikkoja (Matteus 23:8–10). Kaikkien kristittyjen on sitä vastoin oltava hyvän uutisen saarnaajia (Apostolien teot 1:8). Raamatuntutkijat ymmärsivät, että Kristuksen kuoleman muistoa tuli viettää vain kerran vuodessa, nisankuun 14. päivänä. Lisäksi he tajusivat, että pääsiäinen on pakanallinen juhlapäivä. Nuo voidellut luottivat myös niin täysin siihen, että Jumala tuki heidän työtään, etteivät he koskaan keränneet kolehtia (Matteus 10:8). Aivan alkuajoista saakka he ymmärsivät, että kristittyjen täytyy elää Raamatun periaatteiden mukaisesti, mihin sisältyy Jumalan pyhän hengen hedelmän kehittäminen (Galatalaisille 5:22, 23).

Valonleimahdukset lisääntyvät

11. Miten kristittyjen tehtävää ja Jeesuksen vertausta lampaista ja vuohista valaistiin?

¹¹ Erityisesti vuodesta 1919 lähtien on Jehovan palvelijoita siunattu yhä useammilla valonleimahduksilla. Kuinka kirkkaasti valo leimahtikaan vuonna 1922 Cedar Pointin konventissa, kun J. F. Rutherford, Vartiotorni-seuran toinen presidentti, tähdensi voimakkaasti Jehovan palvelijoiden pääasiallista velvollisuutta ja sanoi: ”Julistakaa, julistakaa, julistakaa Kuningasta ja hänen valtakuntaansa!” Heti seuraavana vuonna kohdistui kirkas valo vertaukseen lampaista ja vuohista. Tuon ennustuksen ymmärrettiin täyttyvän nykyisenä Herran päivänä, ei tulevaisuudessa tuhatvuotiskaudella, kuten aikaisemmin oli ajateltu. Kristuksen veljet eivät olisi tuhatvuotiskaudella sairaita eikä heitä vangittaisi. Tuhatvuotiskauden lopussa ei sitä paitsi tuomitse Jeesus Kristus vaan Jehova Jumala. (Matteus 25:31–46.)

12. Mikä valo leimahti Harmagedonin suhteen?

¹² Vuonna 1926 uusi kirkas valonleimahdus paljasti, ettei Harmagedonin sota olisi yhteiskunnallinen vallankumous, niin kuin raamatuntutkijat olivat joskus aikaisemmin uskoneet. Se olisi sen sijaan sota, jossa Jumala osoittaisi voimansa niin selvästi, että kaikki ihmiset vakuuttuisivat siitä, että hän on Jumala. (Ilmestys 16:14–16; 19:17–21.)

Joulu – pakanallinen pyhäpäivä

13. a) Mitä valoa luotiin joulunviettoon? b) Miksi syntymäpäiviä ei enää vietetty? (Sisällytä alaviite vastaukseen.)

¹³ Pian tämän jälkeen eräs valonleimahdus sai raamatuntutkijat lopettamaan joulunvieton. Ennen sitä raamatuntutkijat kautta maailman olivat aina viettäneet joulua, ja sen vietto Brooklynin päätoimistossa oli ollut hyvin juhlallinen tilaisuus. Tuolloin kuitenkin huomattiin, että joulukuun 25. päivän viettäminen oli todellisuudessa pakanallista ja että luopiokristikunta oli valinnut tuon päivän, jotta pakanoita olisi ollut helpompi käännyttää. Lisäksi havaittiin, ettei Jeesus olisi voinut syntyä talvella, koska paimenet olivat hänen syntymänsä aikoihin laiduntamassa laumojaan kedolla, mitä he eivät olisi tehneet yöllä joulukuun loppupuolella (Luukas 2:8). Raamatussa osoitetaan sen sijaan, että Jeesus syntyi lokakuun 1. päivän tienoilla. Raamatuntutkijat tajusivat myös, että ne niin sanotut viisaat miehet, jotka tulivat Jeesuksen luo pari vuotta tämän syntymän jälkeen, olivat pakanallisia itämaiden tietäjiä.b

Uusi nimi

14. Miksi nimi raamatuntutkijat ei tehnyt oikeutta Jehovan kansalle?

¹⁴ Vuonna 1931 totuuden valon kirkas leimahdus paljasti noille raamatuntutkijoille heille sopivan raamatullisen nimen. Jehovan kansaan kuuluvat olivat ymmärtäneet, etteivät he voisi hyväksyä ainuttakaan niistä pilkkanimistä, joita muut olivat heille antaneet. Niitä olivat muun muassa russelilaiset, millenistit, kiliastit ja ”helvetinkieltäjät”.c He alkoivat kuitenkin tajuta myös, ettei heille tehnyt oikeutta se nimi, jonka he itse olivat itselleen ottaneet – Kansainvälinen raamatuntutkijain seura. He olivat paljon muutakin kuin vain raamatuntutkijoita. Monet muutkin sitä paitsi tutkivat Raamattua, mutta heillä ei ollut mitään tekemistä raamatuntutkijoiden kanssa.

15. Minkä nimen raamatuntutkijat omaksuivat vuonna 1931, ja miksi se on sopiva?

¹⁵ Mistä raamatuntutkijat saivat uuden nimensä? Vartiotornissa oli korostettu nimeä Jehova vuosikausia. Raamatuntutkijoiden oli sen vuoksi mitä sopivinta omaksua Jesajan 43:10:stä (UM) löytyvä nimi: ”’Te olette minun todistajiani’, lausuu Jehova, ’niin, palvelijani, jonka olen valinnut, jotta te tuntisitte minut ja uskoisitte minuun ja ymmärtäisitte, että minä olen sama. Ennen minua ei ollut muodostettu yhtään Jumalaa, eikä minun jälkeeni edelleenkään ole ollut ketään.’”

Kunniaan saattaminen ja ”suuri joukko”

16. Miksi ennallistusennustukset eivät voineet soveltua luonnollisten juutalaisten paluuseen Palestiinaan, mutta keihin ne soveltuvat?

¹⁶ Vartiotorni-seuran vuonna 1932 julkaiseman Puolustus-kirjan toisessa osassa esitetty valonleimahdus paljasti, etteivät Jesajan, Jeremian, Hesekielin ja muiden profeettojen ennallistusennustukset soveltuneet (niin kuin aiemmin oli ajateltu) lihallisiin juutalaisiin, jotka palasivat Palestiinaan ei-uskovina ja poliittisten päämäärien vuoksi. Nuo ennallistusennustukset, jotka olivat täyttyneet pienimuotoisesti juutalaisten palatessa maahansa Babylonin vankeudesta vuonna 537 eaa., täyttyivät suuremmassa mitassa, kun hengellinen Israel vapautettiin ja ennallistettiin vuoden 1919 alussa ja kun Jehovan tosi palvelijat saavat sen ansiosta elää nykyään hengellisen paratiisin yltäkylläisyydessä.

17, 18. a) Minkä eräs valonleimahdus aikanaan osoitti olevan Jehovan päätarkoitus? b) Mikä Ilmestyksen 7:9–17:ään liittyvä valo leimahti vuonna 1935?

¹⁷ Valonleimahdukset paljastivat ajan mittaan, ettei Jehovan päätarkoitus ollut luomustensa pelastus, vaan suvereeniutensa kunniaan saattaminen. Raamatun tärkeimmän teeman ymmärrettiin olevan lunastuksen sijaan Valtakunta, koska se saattaa kunniaan Jehovan suvereeniuden. Millainen valonleimahdus se olikaan! Vihkiytyneet kristityt eivät olleet enää pääasiallisesti huolissaan pääsystään taivaaseen.

¹⁸ Totuuden kirkas leimahdus paljasti vuonna 1935, että Ilmestyksen 7:9–17:ssä mainittu suuri joukko ei ollut toisarvoinen taivaallinen luokka. Noissa jakeissa mainittujen oli ajateltu olevan joitakuita sellaisia voideltuja, jotka eivät olleet pysyneet täysin uskollisina ja seisoivat siksi valtaistuimen edessä sen sijaan että he olisivat istuneet valtaistuimilla ja hallinneet kuninkaina ja pappeina Jeesuksen Kristuksen kanssa. Ei kuitenkaan ole mahdollista, että joku olisi vain osittain uskollinen. Ihminen on joko uskollinen tai uskoton. Tämän ennustuksen ymmärrettiin siksi tarkoittavan niiden lukemattomien ihmisten suurta joukkoa, joita nyt kootaan ja joilla on maallinen toivo. He ovat Matteuksen 25:31–46:ssa mainitut ”lampaat” ja Johanneksen 10:16:n ”muut lampaat”.

Risti ei ole kristillinen vertauskuva

19, 20. Miksei risti voi olla tosi kristillisyyden vertauskuva?

¹⁹ Raamatuntutkijat olivat monien vuosien ajan pitäneet esillä ristiä kristillisyyden vertauskuvana. Heillä oli jopa rintaneula, jossa oli risti ja kruunu. Kuningas Jaakon käännöksen (ja myös suomalaisen ns. Vanhan kirkkoraamatun) mukaan Jeesus pyysi seuraajiaan ottamaan ”ristinsä”, ja monet uskoivat, että hänet teloitettiin ristillä (Matteus 16:24; 27:32). Tämä symboli oli kymmeniä vuosia myös Vartiotorni-lehden kannessa.

²⁰ Rikkaudet-kirjassa, jonka Seura julkaisi vuonna 1936, tehtiin selväksi, ettei Jeesusta Kristusta teloitettu ristillä, vaan pystysuorassa salossa eli paalussa. Erään lähteen mukaan Kuningas Jaakon käännöksessä ”ristiksi” käännetty kreikkalainen sana (stau·rosʹ) ”tarkoittaa ensi sijassa pystysuoraa paalua tai pylvästä. – – [Se on] erotettava kirkollisesta muodosta, jossa kaksi hirttä on ristissä. Jälkimmäisen muoto juontaa alkunsa muinaisesta Kaldeasta, ja sitä käytettiin – – Tammus-jumalan vertauskuvana.” Välinettä, johon Jeesus naulittiin, ei suinkaan tule palvoa, vaan sitä tulee inhota.

21. Mitä seuraavassa kirjoituksessa tarkastellaan?

²¹ Suurista sekä pieninä pidettävistä valonleimahduksista on vielä muitakin esimerkkejä. Seuraavassa kirjoituksessa käsitellään niitä.

[Alaviitteet]

Suuria ja pieniä valonleimahduksia – 2. osa

”Sinun valkeudessasi me näemme valkeuden.” (PSALMIT 36:10)

 1. Miten Ilmestyskirjan vertauskuvia yritettiin aluksi ymmärtää?

RAAMATUN Ilmestyskirja on kiehtonut kristittyjä varhaisista ajoista saakka. Se on hyvä esimerkki siitä, miten totuuden valo on aina vain kirkastunut. Vuonna 1917 Jehovan kansa julkaisi Ilmestyksen selitysteoksen Täyttynyt salaisuus. Siinä paljastettiin pelottomasti kristikunnan uskonnolliset ja poliittiset johtajat, mutta monet sen selitykset oli otettu useista eri lähteistä. Täyttynyt salaisuus koetteli kuitenkin raamatuntutkijoiden uskollisuutta sitä näkyvää kanavaa kohtaan, jota Jehova käytti.

 2. Mitä valoa kirjoitus ”Kansan synty” loi Ilmestyskirjaan?

² Ilmestyskirjaa valaistiin hätkähdyttävän kirkkaasti, kun Vartiotornissa julkaistiin heinäkuussa 1925 kirjoitus ”Kansan synty”. Ilmestyksen 12. luvun oli uskottu kuvailevan pakanallisen Rooman ja paavillisen Rooman välistä sotaa, ja poikalapsen oli ajateltu edustavan paavinvaltaa. Tuossa kirjoituksessa kuitenkin osoitettiin, että Ilmestyksen 11:15–18 vaikutti 12. luvun merkitykseen ja ilmaisi sen liittyvän Jumalan valtakunnan syntymään.

 3. Mitkä julkaisut loivat lisävaloa Ilmestyskirjaan?

³ Kaikki tämä johti siihen, että Ilmestyskirjaa opittiin ymmärtämään paljon selvemmin vuonna 1930 (suom. 1932) julkaistun kaksiosaisen Valo-kirjan avulla. Lisää täsmennyksiä ilmestyi kirjoissa ”Suuri Babylon on kukistunut!” Jumalan valtakunta hallitsee (engl. 1963, suom. 1972) ja ”Silloin on täyttynyt Jumalan salaisuus” (engl. 1969, suom. 1971). Ilmestyksen profeetallisesta kirjasta oli kuitenkin yhä opittavaa. Sitä valaistiinkin vielä kirkkaammin vuonna 1988, jolloin julkaistiin kirja Ilmestyksen suurenmoinen huipentuma on käsillä!. Avaimen tähän edistyvään valistukseen voidaan sanoa olevan siinä, että Ilmestyksen ennustukset soveltuvat ”Herran päivään”, joka alkoi vuonna 1914 (Ilmestys 1:10). Ilmestyskirjaa opittaisiin siksi ymmärtämään entistä selvemmin tuon päivän edetessä.

”Korkeampiin valtoihin” saadaan selvennystä

 4, 5. a) Mitä raamatuntutkijat ajattelivat Roomalaiskirjeen 13:1:stä? b) Minkä tajuttiin myöhemmin olevan raamatullinen asenne ”korkeampiin valtoihin”?

⁴ Valo leimahti kirkkaasti vuonna 1962 Roomalaiskirjeen 13:1:n suhteen, jossa sanotaan: ”Olkoon jokainen sielu alamainen korkeammille valloille [”esivalloille”, UM].” (Kuningas Jaakon käännös.) Alkuaikojen raamatuntutkijat ymmärsivät tässä mainittujen ”korkeampien valtojen” tarkoittavan maallisia hallitsijoita. Heidän mielestään tämä raamatunkohta tarkoitti sitä, että jos kristitty kutsuttaisiin sota-aikana asepalvelukseen, hänen velvollisuutensa olisi panna univormu ylleen ja ase olalleen ja lähteä rintamalle taisteluhautoihin. Ajateltiin, että tiukan paikan tullen kristityn olisi ammuttava aseellaan ilmaan, koska hän ei saanut tappaa toista ihmistä.a

⁵ Tätä aihetta valaistiin selvästi Vartiotornissa 1. ja 15.12.1962. Niissä käsiteltiin Matteuksen 22:21:ssä olevia Jeesuksen sanoja: ”Maksakaa – – takaisin keisarille, mikä on keisarin, mutta Jumalalle, mikä on Jumalan.” Asiaan liittyivät Apostolien tekojen 5:29:ssä olevat apostolien sanat: ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä.” Kristityt ovat alamaisia keisarille – ”korkeammille valloille” – kunhan heitä vain ei vaadita toimimaan Jumalan lain vastaisesti. Alamaisuuden keisarille ymmärrettiin olevan suhteellista, ei ehdotonta. Kristityt maksavat keisarille takaisin vain sen, mikä ei ole ristiriidassa Jumalan vaatimusten kanssa. Kuinka tyydyttävää olikaan saada selvä ymmärrys tästä asiasta!

Valonleimahduksia järjestöön liittyvissä asioissa

 6. a) Mikä periaate omaksuttiin, jotta olisi pysytty erossa kristikunnassa vallalla olevasta hierarkisesta järjestelmästä? b) Minkä havaittiin lopulta olevan oikea tapa valita seurakuntaan valvojia?

⁶ Heräsi kysymys siitä, keiden tulee palvella vanhimpina ja diakoneina seurakunnassa. Päätettiin, että kunkin seurakunnan jäsenten tuli valita heidät demokraattisesti äänestämällä, jotta pysyttäisiin erossa kristikunnassa vallalla olevasta hierarkisesta järjestelmästä. Vartiotornin 15.10. ja 1.11.1932 sisältämän lisääntyneen valon avulla kuitenkin nähtiin, ettei vanhinten valitsemiseen äänestämällä ole raamatullista perustetta. Heidän tilalleen tuli palveluskomitea, ja palvelusjohtajan valitsi Seura.

 7. Miten valonleimahdukset paransivat sitä tapaa, jolla seurakuntaan nimitettiin palvelijoita?

⁷ Vartiotornissa 1.8. ja 15.8.1938 olevat valonleimahdukset osoittivat, ettei seurakunnan palvelijoita tullut valita vaalein, vaan että heidät piti nimittää tehtäväänsä teokraattisesti. Vuonna 1971 uusi valonleimahdus osoitti, ettei ainoastaan yhden seurakunnanpalvelijan tullut johtaa seurakuntaa. Jehovan todistajien hallintoelimen tuli sen sijaan nimittää jokaisen seurakunnan vanhimmisto eli valvojat. Valon lisäännyttyä noin yli 40 vuoden ajan oli siis käynyt selväksi, että ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” tuli hallintoelimensä välityksellä nimittää sekä vanhimmat että diakonit, joita nykyään sanotaan avustaviksi palvelijoiksi (Matteus 24:45–47). Tämä oli sopusoinnussa sen kanssa, mitä oli tapahtunut apostolien aikana. Ensimmäisen vuosisadan hallintoelin oli nimittänyt valvojiksi muun muassa sellaiset miehet kuin Timoteuksen ja Tiituksen. (1. Timoteukselle 3:1–7; 5:22; Tiitukselle 1:5–9.) Kaikki tämä täyttää hätkähdyttävästi Jesajan 60:17:n: ”Minä tuon vasken sijaan kultaa, ja raudan sijaan minä tuon hopeata, puun sijaan vaskea ja kiven sijaan rautaa. Ja minä panen sinulle esivallaksi [”valvojiksesi”, UM] rauhan ja käskijäksi vanhurskauden.”

 8. a) Miten totuuden kasvu paransi Seuran toimintaa? b) Mitkä ovat hallintoelimen komiteat ja niiden kunkin toiminta- ja valvonta-alueet?

⁸ Esille otettiin myös Vartiotorni-seuran toiminta. Jehovan todistajien hallintoelin ja Pennsylvaniassa rekisteröidyn Vartiotornin raamattu- ja traktaattiseuran johtokunta olivat vuosikausia tarkoittaneet samaa, ja asiat olivat olleet suureksi osaksi sen presidentin päätettävissä. Kuten englanninkielisessä Jehovan todistajien vuosikirjassa vuonna 1977 (s. 258, 259) osoitettiin, hallintoelimen yhteydessä alkoi vuonna 1976 toimia kuusi komiteaa, joista kukin oli määrätty huolehtimaan maailmanlaajuisen työn jostakin piirteestä. Henkilökuntakomitea hoitaa henkilökuntaa koskevia, muun muassa kaikkien maailmanlaajuisessa Beetel-perheessä palvelevien, asioita. Kustannuskomitea käsittelee kaikkia ei-hengellisiä ja lakiasioita, jotka liittyvät muun muassa kiinteistöihin ja painotyöhön. Palveluskomitea on kiinnostunut todistustyöstä ja valvoo matkavalvojia, tienraivaajia sekä seurakunnanjulistajien toimia. Opetuskomitea on vastuussa seurakunnankokouksista, erikoiskonventtipäivistä sekä kierros-, piiri- ja kansainvälisistä konventeista samoin kuin niistä eri kouluista, joissa Jumalan kansalle annetaan hengellistä opetusta. Kirjoituskomitea valvoo kaikenlaisten julkaisujen valmistamista sekä kääntämistä ja huolehtii siitä, että kaikki on sopusoinnussa Raamatun kanssa. Puheenjohtajan komitea valvoo hätätapauksia ja muita kiireellisiä asioita.b Myös Vartiotorni-seuran haaratoimistoja alkoi 1970-luvulla valvoa komitea yhden valvojan sijasta.

Valoa kristilliseen käytökseen

 9. Miten totuuden valo vaikutti kristittyjen asenteeseen maailman hallituksia kohtaan?

⁹ Monet valonleimahdukset ovat liittyneet kristilliseen käytökseen. Tarkastellaanpa esimerkiksi puolueettomuutta. Erityisen kirkkaasti tuota aihetta valaistiin kirjoituksessa ”Puolueettomuus”, joka julkaistiin Vartiotornissa 1.11.1939 (suom. moniste). Kuinka ajankohtainen se olikaan ilmestyessään heti toisen maailmansodan alkamisen jälkeen! Tuossa kirjoituksessa määriteltiin, mitä puolueettomuus on, ja osoitettiin, etteivät kristityt saa sekaantua politiikkaan eivätkä kansojen välisiin selkkauksiin (Miika 4:3, 5; Johannes 17:14, 16). Kaikki kansat vihaavat heitä muun muassa tästä syystä (Matteus 24:9). Muinaisen Israelin taistelut eivät ole mikään ennakkotapaus kristityille, kuten Jeesus selvästi osoittaa Matteuksen 26:52:ssa. Yksikään poliittinen kansakunta nykyään ei sitä paitsi ole Jumalan hallitsema teokratia, niin kuin muinainen Israel oli.

10. Mitä valonleimahdukset paljastivat siitä, miten kristittyjen tulee suhtautua vereen?

¹⁰ Valoa kohdistettiin myös veren pyhyyteen. Jotkut raamatuntutkijat ajattelivat, että Apostolien tekojen 15:28, 29:ssä oleva verensyömiskielto koski ainoastaan juutalaiskristittyjä. Apostolien tekojen 21:25:ssä kumminkin osoitetaan, että apostolien aikana tuo käsky soveltui myös niihin kansojen ihmisiin, joista tuli uskovia. Veren pyhyys koskee siis kaikkia kristittyjä, kuten Vartiotornissa (engl.) 1.7.1945 osoitettiin. Se merkitsee sitä, että kieltäydytään syömästä eläinten verta esimerkiksi verimakkaroissa, minkä lisäksi kartetaan ihmisverta muun muassa verensiirtojen ollessa kyseessä.

11. Mitä ymmärrettiin kristittyjen tupakankäytöstä?

¹¹ Lisääntyneen valon ansiosta asioihin, joita aluksi vain paheksuttiin, ryhdyttiin myöhemmin suhtautumaan riittävän vakavasti. Näin oli muun muassa tupakan käytön laita. Siionin Vartiotornissa (engl.) 1.8.1895 veli Russell kiinnitti huomiota 1. Korinttolaiskirjeen 10:31:een ja 2. Korinttolaiskirjeen 7:1:een ja kirjoitti: ”En ymmärrä, miten kukaan kristitty voisi käyttää tupakkaa muodossa tai toisessa Jumalan ylistykseksi tai omaksi hyödykseen.” Vuodesta 1973 lähtien on ymmärretty selvästi, ettei kukaan tupakkaa käyttävä voi olla Jehovan todistaja. Vuonna 1976 tehtiin selväksi, ettei kukaan todistaja voisi olla uhkapelilaitoksen palveluksessa ja kuulua seurakuntaan.

Muita korjauksia

12. a) Mitä valonleimahdus paljasti Pietarille uskottujen Valtakunnan avaimien lukumäärästä? b) Missä tilanteissa Pietari käytti kutakin avainta?

¹² Lisävaloa on saatu myös niiden vertauskuvallisten avaimien lukumäärään, jotka Jeesus antoi Pietarille. Raamatuntutkijat olivat sitä mieltä, että Pietari oli saanut kaksi avainta, jotka avasivat ihmisille mahdollisuuden päästä Valtakunnan perillisiksi. Ensimmäinen avain oli juutalaisia varten, ja sitä käytettiin helluntaina vuonna 33; toinen avain oli pakanoita varten, ja sitä käytettiin ensimmäistä kertaa vuonna 36, jolloin Pietari saarnasi Korneliukselle. (Apostolien teot 2:14–41; 10:34–48.) Ajan mittaan tajuttiin, että oli olemassa kolmaskin ryhmä – samarialaiset. Pietari käytti toista avainta avatessaan heille mahdollisuuden päästä Valtakuntaan. (Apostolien teot 8:14–17.) Näin ollen Pietari käytti kolmatta avainta saarnatessaan Korneliukselle. (Vartiotorni 1.1.1980, s. 16–23, 26.)

13. Mitä valonleimahdukset paljastivat Johanneksen 10. luvussa mainituista lammastarhoista?

¹³ Erään toisen valonsäteen avulla nähtiin, että Jeesus ei puhunut vain kahdesta vaan kolmesta lammastarhasta (Johanneksen 10. luku). Ne olivat 1) juutalainen lammastarha, jonka ovenvartijana oli Johannes Kastaja, 2) voideltujen Valtakunnan perillisten tarha ja 3) ”muiden lampaitten” tarha, johon kuuluvilla on maallinen toivo. (Johannes 10:2, 3, 15, 16; Vartiotorni 15.5.1984, s. 10–20.)

14. Miten lisääntynyt valo selvensi vastakuvallisen riemuvuoden alkuun liittyviä asioita?

¹⁴ Vastakuvallinen riemuvuosi opittiin myös ymmärtämään selvemmin. Mooseksen lain alaisuudessa oli joka 50. vuosi suuri riemuvuosi, jolloin omaisuus palautettiin alkuperäisille omistajilleen (3. Mooseksen kirja 25:10). Sen oli pitkään ymmärretty olevan esikuva Kristuksen tuhatvuotisesta valtakunnasta. Myöhemmin kuitenkin tajuttiin, että vastakuvallinen riemuvuosi alkoi todellisuudessa vuoden 33 helluntaina, jolloin ne, joiden päälle vuodatettiin pyhää henkeä, vapautettiin lakiliiton alaisuudesta. (Vartiotorni 1.1.1987, s. 18–28.)

Lisävaloa sanastoon

15. Miten sanan ”suunnitella” käyttöä valotettiin?

¹⁵ ”Saarnaaja koki löytää kelvollisia sanoja, oikeassa mielessä kirjoitettuja, totuuden sanoja.” (Saarnaaja 12:10.) Nämä sanat voidaan hyvin soveltaa nyt käsiteltävään aiheeseen, sillä valoa ei ole loistanut ainoastaan sellaisiin tärkeisiin asioihin kuin oppikysymyksiin ja käytökseen, vaan myös kristilliseen sanastoon ja sen täsmälliseen merkitykseen. Raamatuntutkijoiden lempijulkaisuja oli ollut muun muassa Raamatun tutkielmia -kirjasarjan ensimmäinen osa Jumalan aikakausisuunnitelma. Aikanaan kuitenkin tajuttiin, että Jumalan sanassa ainoastaan ihmisillä kerrotaan olevan suunnitelmia (Sananlaskut 19:21, UM). Raamatussa ei puhuta koskaan siitä, että Jehova suunnittelisi jotakin. Hänen ei tarvitse suunnitella. Mitä tahansa hän päättääkin tehdä, se onnistuu varmasti, sillä hänellä on rajattomasti viisautta ja voimaa, kuten Efesolaiskirjeen 1:9, 10:ssä sanotaan: ”Se on hänen mielisuosionsa mukaista, joka hänellä oli itsessään tarkoituksena, päämääränä hallinto määräaikojen täyttymisen rajalla.” Siksi nähtiin vähitellen, että sana ”tarkoitus” on paljon sopivampi Jehovasta puhuttaessa.

16. Mitä Luukkaan 2:14:n nähtiin vähitellen todellisuudessa tarkoittavan?

¹⁶ Luukkaan 2:14:ää opittiin myös ymmärtämään selvemmin. Siinä sanotaan Kuningas Jaakon käännöksen mukaan: ”Kunnia Jumalalle korkeimmassa, ja maassa rauha, hyvä tahto ihmisille.” Tämän ei katsottu ilmaisevan oikeaa ajatusta, sillä Jumala ei osoita hyvää tahtoa pahoille. Todistajien mielestä tämä tarkoitti sen vuoksi rauhaa niille, joilla oli hyvä tahto Jumalaa kohtaan. Siksi niitä, jotka olivat kiinnostuneita Raamatusta, sanottiinkin hyväntahtoisiksi ihmisiksi. Sitten kuitenkin ymmärrettiin, että kysymys oli Jumalan – ei ihmisten – hyvästä tahdosta. Englanninkielisen ”Pyhän Raamatun Uuden maailman käännöksen” viitelaitoksessa Luukkaan 2:14:n alaviitteessä puhutaankin sen vuoksi ”ihmisistä, jotka hän [Jumala] hyväksyy”. Kaikilla kristityillä, jotka elävät vihkiytymislupauksensa mukaisesti, on Jumalan hyvä tahto.

17, 18. Minkä Jehova saattaa kunniaan, ja minkä hän pyhittää?

¹⁷ Todistajat puhuivat myös pitkään Jehovan nimen kunniaan saattamisesta tai puolustamisesta. Mutta oliko Saatana asettanut kyseenalaiseksi Jehovan nimen? Oliko itse asiassa yksikään Saatanan asiamiehistä tehnyt niin, ikään kuin Jehovalla ei olisi ollut oikeutta käyttää tuota nimeä? Ei suinkaan. Kyseenalaiseksi ei ollut asetettu Jehovan nimeä, eikä sitä tarvinnut saattaa kunniaan. Tämän vuoksi Vartiotorni-seuran tuoreimmissa julkaisuissa ei puhuta Jehovan nimen kunniaan saattamisesta. Niissä puhutaan Jehovan suvereeniuden kunniaan saattamisesta ja hänen nimensä pyhittämisestä. Tämä on sopusoinnussa sen kanssa, mitä Jeesus käski rukoilla: ”Olkoon sinun nimesi pyhitetty.” (Matteus 6:9.) Jehova sanoi toistuvasti, että hän pyhittäisi nimensä, jota israelilaiset eivät olleet saattaneet kyseenalaiseksi, mutta jonka he olivat häpäisseet (Hesekiel 20:9, 14, 22; 36:23).

¹⁸ On kiinnostavaa, että tämä ero tehtiin vuonna 1971 (suom. 1973) kirjassa ”Kansat tulevat tietämään että minä olen Jehova” – miten?: ”Jeesus Kristus – – [taistelee] – – Jehovan kaikkeudensuvereenisuuden ja Jehovan nimen kirkastamisen puolesta.” (S. 366.) Vuonna 1973 (suom. 1974) kirjassa Jumalan tuhatvuotinen valtakunta on tullut lähelle sanottiin: ”Tulevassa ’suuressa ahdistuksessa’ Kaikkivaltiaan Jumalan Jehovan on aika kunniaansaattaa kaikkeudensuvereenisuutensa ja pyhittää arvokas nimensä.” (S. 410.) Sitten vuonna 1975 (suom. 1976) sanottiin kirjassa Ihmisen pelastus maailman ahdingosta käsillä!: ”Silloin on toteutettu kaikkeuden historian suurin tapahtuma, Jehovan kaikkeudensuvereenisuuden kunniaan saattaminen ja hänen pyhän nimensä pyhittäminen.” (S. 280.)

19, 20. Miten me voimme osoittaa arvostavamme hengellisen valon leimahduksia?

¹⁹ Kuinka siunattu Jehovan kansa onkaan, kun se saa paistatella kaiken tämän hengellisen valon loisteessa! Erään papin lausunto kertoo siitä täysin päinvastaisesta hengellisestä pimeydestä, johon kristikunnan johtajat huomaavat joutuneensa: ”Miksi on syntiä? Miksi on kärsimystä? Miksi paholainen on olemassa? Nämä kysymykset haluan esittää Herralle, kun pääsen taivaaseen.” Jehovan todistajat voivat kuitenkin kertoa hänelle, että kaikki tuo johtuu Jehovan suvereeniuden oikeellisuutta koskevasta kiistakysymyksestä ja siitä, voivatko ihmisluomukset säilyttää nuhteettomuutensa Jumalan edessä Panettelijan vastustuksesta huolimatta.

²⁰ Vuosien mittaan sekä suuret että pienet valonleimahdukset ovat valaisseet vihkiytyneiden Jehovan palvelijoiden polkua. Näin ovat täyttyneet muun muassa sellaiset raamatunkohdat kuin psalmi 97:11 ja Sananlaskut 4:18. Älkäämme kuitenkaan koskaan unohtako, että valossa vaeltaminen merkitsee lisääntyvän valon arvostamista ja sen mukaan elämistä. Kuten olemme havainneet, valo lisääntyy sekä käytöksemme että saarnaamistehtävämme suhteen.

[Alaviitteet]