• ”Ihmisen koko velvollisuus”
    Vartiotorni 1997 | 15. helmikuuta

    • 13. a) Miten Saarnaajan 9:4, 5 auttaa meitä suhtautumaan oikealla tavalla huomattavan aseman tai vallan tavoitteluun? b) Mitä tosiasioita meidän pitäisi katsoa silmästä silmään, jos tämä elämä on kaikki, mitä on olemassa? (Ks. alaviitettä.)

      13 Mitä merkitystä sellaisella huomattavalla asemalla tai auktoriteetilla loppujen lopuksi on? Kun sukupolvi menee ja toinen tulee, huomattavat tai mahtavat ihmiset poistuvat näyttämöltä ja heidät unohdetaan. Tämä pitää paikkansa rakentajista, muusikoista ja muista taiteilijoista, yhteiskunnallisista uudistajista ja niin edelleen, samoin kuin useimmista poliitikoista ja sotilasjohtajistakin. Miten monta näillä alueilla ahertanutta ihmistä tiedät 1700-luvulta? Salomo esitti paikkansapitävän arvion sanoessaan: ”Elävä koira on paremmassa asemassa kuin kuollut leijona. Sillä elävät tietävät kuolevansa, mutta kuolleet eivät tiedä yhtään mitään, – – heidän muistonsa on unohdettu.” (Saarnaaja 9:4, 5.) Jos tämä elämä on kaikki, mitä on olemassa, niin huomattavan aseman tai vallan tavoittelu on todella turhuutta.a

  • ”Ihmisen koko velvollisuus”
    Vartiotorni 1997 | 15. helmikuuta

    • a Vartiotornissa esitettiin aikoinaan seuraavia syvältä luotaavia ajatuksia: ”Meidän ei tule tuhlata tätä elämää turhuuksiin – –. Jos tämä elämä on kaikki, mitä on, niin ei ole mitään tärkeätä olemassakaan. Tämä elämä on kuin ilmaan heitetty pallo, mikä putoaa pian tomuun jälleen. Se on pakeneva varjo, lakastuva kukka, ruohonkorsi, joka leikataan ja kuihtuu kohta. – – Meidän elinikämme on iankaikkisuuden vaa’assa mitätön pilkku. Se ei ole ajanvirrassa edes kunnon pisara. – – [Salomo] on totisesti oikeassa katsellessaan elämän monia inhimillisiä huolia ja toimintoja ja sanoessaan niitä turhuudeksi. Me olemme niin pian menneet, että olisimme voineet yhtä hyvin olla koskaan tulemattakaan, yksi miljardeista tulevista ja menevistä, harvojen koskaan tietäessä meidän täällä olleenkaan milloinkaan. Tämä näkemys ei ole säälimätön eikä synkkä eikä tyly eikä sairaalloinen. Se on totuus, silmiemme edessä oleva tosiasia, käytännöllinen näkemys, jos tämä elämä on kaikki, mitä on olemassa.” (15.10.1957 s. 477.)