Uusi elämä esi-isillemme

OPETTAAKO Jumalan sana, Raamattu, että kaikki siirtyvät kuollessaan sulavasti henkimaailmaan jatkamaan elämistä? Ei opeta. Raamattu esittää loistoisan toivon kuolemanjälkeisestä elämästä, mutta ei sillä tavoin kuin monet luulevat.

Ajatellaanpa mitä Raamattu sanoo ensimmäisestä esi-isästämme Aadamista. Jehova teki hänet ”maan tomusta” (1. Mooseksen kirja 2:7). Aadamilla oli tilaisuus elää ikuisesti onnellisena maan päällä (1. Mooseksen kirja 2:16, 17). Hän kuitenkin kapinoi rakkaudellista Luojaansa vastaan, mistä seurasi kuolema.

Mihin Aadam meni kuollessaan? Jumala sanoi hänelle: ”Tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman.” (1. Mooseksen kirja 3:19.)

Missä Aadam oli ennen kuin Jehova loi hänet tomusta? Ei missään. Häntä ei ollut olemassa. Kun siis Jehova sanoi, että Aadam ’tulisi maaksi jälleen’, hän saattoi tarkoittaa vain sitä, että Aadamista tulisi jälleen elottoman tomun kaltainen. Aadam ei mennyt tuonpuoleiseen perustamaan esi-isien henkien maailmaa. Hän ei siirtynyt sen enempää taivaan autuuteen kuin ikuisiin kärsimyksiinkään johonkin kidutuspaikkaan. Hän siirtyi ainoastaan elämästä elottomuuteen, olemassaolosta olemattomuuteen.

Entä sitten muut ihmiset? Lakkaavatko Aadamin jälkeläisetkin olemasta kuollessaan? Raamattu vastaa: ”Kaikki [sekä ihmiset että eläimet] menee samaan paikkaan. Kaikki on tomusta tullut, ja kaikki palajaa tomuun.” (Saarnaaja 3:19, 20.)

Kuolleiden tila

Kuolleet ovat tosiaan elottomia eivätkä kykene kuulemaan, näkemään, puhumaan tai ajattelemaan. Raamatussa sanotaan esimerkiksi: ”Elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään – – heidän rakkautensa, vihansa ja intohimonsa on jo aikoja mennyt.” Lisäksi siinä todetaan: ”Ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa [haudassa], jonne olet menevä.” (Saarnaaja 9:5, 6, 10.)

Jumalan sanan mukaan ihmiset siis tietävät eläessään kuolevansa. Kuoltuaan he eivät kuitenkaan tiedä mitään. He eivät seiso oman ruumiinsa vieressä tarkkailemassa, mitä sille tehdään. Olemattomuudessa ei ole mielihyvää eikä kipua, ei iloa eikä surua. Kuolleet eivät ole selvillä ajan kulusta. He ovat unta syvemmässä tiedottomuuden tilassa.

Entisaikoina Jumalaa palvellut Job tiesi, etteivät ihmiset eläisi enää kuoltuaan. Hän ymmärsi myös, että ilman Jumalan apua ei olisi mitään toivoa palata jälleen elämään. Job sanoi: ”Mies kun kuolee, makaa hän martaana; kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on sitten? Niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse.” (Job 14:10, 12.) Job ei suinkaan odottanut, että hän kuoltuaan liittyisi esi-isiensä seuraan henkien maailmassa.

Ylösnousemustoivo

Koska elävät lakkaavat olemasta kuollessaan, ratkaiseva kysymys on se, jonka Job herätti sanoessaan: ”Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin?” Job itse vastasi näin: ”Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät [haudassa vietetyn ajan], kunnes pääsyvuoroni joutuisi. Sinä [Jehova] kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöitsisit kättesi tekoa.” (Job 14:14, 15.)

Toisin sanoen vaikka Job siirtyisi olemattomuuteen, Jumala ei unohtaisi häntä. Job uskoi, että tulisi aika, jolloin Jehova Jumala ’kutsuisi’ hänet takaisin elämään ylösnousemuksen välityksellä.

Jeesus Kristus, Jumalan Poika, osoitti, että Jobin toivo ylösnousemuksesta oli realistinen. Jeesus todisti, että kuolleet voidaan herättää. Hänhän herätti kuolleita! Jeesus ei ollut herättämässä Jobia kuolleista, mutta ollessaan maan päällä hän herätti erään Nainin kaupungissa asuvan lesken pojan. Hän toi takaisin elämään myös Jairus-nimisen miehen 12-vuotiaan tyttären. Ja hän herätti kuolleista ystävänsä Lasaruksen, joka oli ollut kuolleena neljä päivää. (Luukas 7:11–15; 8:41, 42, 49–56; Johannes 11:38–44.)

Näiden ihmetekojen lisäksi Jeesus puhui tulevasta suuresta ylösnousemuksesta. Hän sanoi: ”Tulee hetki, jolloin kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin.” (Johannes 5:28, 29.) Myöhemmin myös apostoli Paavali, jonka välityksellä Jehova herätti kuolleista erään nuorukaisen, ilmaisi uskovansa tulevaan ylösnousemukseen. Hän sanoi: ”Minulla on Jumalaan kohdistuva toivo, – – että on oleva ylösnousemus, sekä vanhurskaiden että epävanhurskaiden.” (Apostolien teot 20:7–12; 24:15.)

Nämä Raamatun viittaukset tulevaan ylösnousemukseen eivät koske elämän jatkumista henkimaailmassa. Ne kohdistavat huomion aikaan, jolloin miljoonia kuolleita palaa elämään tänne maan päälle aineellisessa ruumiissa. Nämä ylösnousseet eivät ole sellaisia ihmisiä, jotka eivät muista mitään entisestä maanpäällisestä elämästään. He eivät synny uudelleen lapsiksi. He ovat sen sijaan samoja ihmisiä kuin he olivat kuollessaan, niin että heillä on samat muistot ja sama persoonallisuus. He tietävät, keitä he ovat, ja muutkin tunnistavat heidät. Näiden ihmisten liittyminen jälleen ystäviensä ja perheidensä seuraan tulee olemaan todella riemullista! Ja miten jännittävää onkaan tavata esi-isiämme!

Ylösnousemus taivaalliseen elämään

Eikö Jeesus sanonutkin, että jotkut menisivät taivaaseen? Kyllä sanoi. Teloitustaan edeltäneenä iltana hän kertoi: ”Isäni talossa on monta asuntoa. – – olen menossa valmistamaan teille sijaa. Ja jos menen ja valmistan teille sijan, niin minä tulen jälleen ja otan teidät kotiin luokseni, jotta tekin olisitte siellä, missä minä olen.” (Johannes 14:2, 3.) Jeesus puhui uskollisille apostoleilleen, mutta hänen sanansa eivät merkitse sitä, että kaikki hyvät ihmiset menevät taivaaseen.

Jeesus osoitti, että taivaallisen ylösnousemuksen saavien ihmisten on täytettävä muitakin vaatimuksia kuin vain se, että he elävät hyvän elämän. Yksi vaatimus on se, että heillä on oltava täsmällistä tietoa Jehovasta ja hänen tarkoituksistaan (Johannes 17:3). Lisäksi vaaditaan uskoa Jeesuksen Kristuksen lunastusuhriin ja kuuliaisuutta Jumalalle (Johannes 3:16; 1. Johanneksen kirje 5:3). Edelleen vaatimuksiin kuuluu se, että ’syntyy uudelleen’ kastettuna kristittynä, joka on siinnyt Jumalan pyhästä hengestä (Johannes 1:12, 13; 3:3–6). Taivaallisen elämän saaminen edellyttää myös samanlaista kestävyyttä kuin Jeesuksella oli, niin että osoittautuu uskolliseksi Jumalalle aina kuolemaan saakka (Luukas 22:29; Ilmestys 2:10).

Tällaisille korkeille vaatimuksille on syynsä. Taivaaseen herätetyillä on tärkeä työ tehtävänään. Jehova tiesi, etteivät ihmishallitukset koskaan onnistuisi hoitamaan asioita hyvin maan päällä. Siksi hän järjesti taivaallisen hallituksen eli Valtakunnan, joka hallitsisi ihmiskuntaa (Matteus 6:9, 10). Jeesus olisi tuon Valtakunnan Kuningas (Daniel 7:13, 14). Hänen kanssaan hallitsisi joitakuita sellaisia, jotka olisi valittu maasta ja jotka saisivat ylösnousemuksen taivaaseen. Raamatussa on ennustettu, että näistä ylösnousseista tulisi ”valtakunta ja pappeja meidän Jumalallemme, ja heidän – – [olisi] määrä hallita kuninkaina maata” (Ilmestys 5:10).

Täyttäisivätkö suuret ihmisjoukot taivaallisen ylösnousemuksen vaatimukset? Eivät täyttäisi. Useimpien kuolemassa nukkuvien kohdalla tämä johtuu heistä riippumattomista syistä. Monilla ei juuri ole ollut mahdollisuuksia oppia totuutta Jehovasta ja hänen tarkoituksistaan. He ovat eläneet ja kuolleet tietämättä mitään Jeesuksesta Kristuksesta tai Jumalan valtakunnasta.

Jeesus sanoi taivaaseen meneviä ”pieneksi laumaksi” (Luukas 12:32). Myöhemmin paljastettiin, että niiden määrä, jotka oli ”ostettu maasta” hallitsemaan Kristuksen kanssa taivaassa, olisi 144 000 (Ilmestys 14:1–3; 20:6). Vaikka 144 000 on tarpeeksi suuri määrä asuttamaan ne ”monet asunnot”, joista Jeesus puhui, luku on pieni verrattuna niihin miljardeihin ihmisiin, jotka ovat polveutuneet Aadamista (Johannes 14:2).

Maallista ylösnousemusta edeltäviä tapahtumia

Kerrataanpa mitä olemme tähän mennessä tarkastelleet. Raamatun mukaan ihmiset ovat kuoltuaan elottomia, kunnes Jehova Jumala herättää heidät kuolleista. Jotkut saavat ylösnousemuksen taivaaseen, missä he hallitsevat Jeesuksen Kristuksen kanssa Valtakunta-hallituksessa. Useimmat herätetään kuolleista maan päälle, ja heistä tulee tuon Valtakunnan alamaisia.

Jehova täyttää maata koskevan tarkoituksensa osittain maallisen ylösnousemuksen välityksellä. Jehova loi maan asuttavaksi (Jesaja 45:18). Sen oli määrä olla ihmiskunnan pysyvä koti. Psalmista lauloikin: ”Taivas on Herran taivas, mutta maan hän on antanut ihmisten lapsille.” (Psalmit 115:16.)

On tapahduttava suuria muutoksia, ennen kuin ylösnousemus maanpäälliseen elämään alkaa. Olet luultavasti samaa mieltä siitä, ettei maan täyttyminen sodilla, saasteilla, rikollisuudella ja väkivallalla ollut Jumalan tarkoitus. Näiden ongelmien takana ovat ihmiset, jotka eivät kunnioita Jumalaa eivätkä hänen vanhurskaita lakejaan. Jumalan valtakunta tulee siksi saattamaan ”turmioon ne, jotka turmelevat maan” – merkittävä askel sen toteuttamiseksi, että hänen tahtonsa tapahtuu maan päällä (Ilmestys 11:18). Valtakunta tuhoaa kaikki jumalattomat ja jättää vanhurskaat elämään maan päälle ikuisesti (Psalmit 37:9, 29).

Maanpäällinen paratiisi

Ne jotka herätetään kuolleista puhdistetun maan päälle, tulevat olemaan lempeämielisiä, huolehtivaisia ihmisiä, jotka tekevät sitä, mikä on oikein (vrt. Matteus 5:5). Jumalan valtakunnan rakkaudellisessa valvonnassa he elävät onnellista elämää turvassa. Raamatussa annetaan seuraava suurenmoinen ennakkonäkymä silloin vallitsevista oloista: ”Hän [Jumala] on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä surua eikä parkua eikä kipua ole enää oleva. Entiset ovat kadonneet.” (Ilmestys 21:4.)

Maapallo muutetaan tosiaan paratiisiksi (Luukas 23:43). Ajattele mitä se merkitsee! Sairaaloita ja hoitokoteja ei enää tarvita. Ne jotka joutuvat nyt kärsimään vanhuuden vaivoista, ovat paratiisissa taas vahvoja ja terveitä (Job 33:25; Jesaja 35:5, 6). Enää ei ole siunauskappeleita, hautausmaita eikä hautakiviä. Jehova ”hävittää kuoleman ainiaaksi” Valtakuntansa välityksellä (Jesaja 25:8). Tällaiset siunaukset voivat varmasti merkitä uutta elämää sekä meille että esi-isillemme.

[Kuva s. 7]

Niistä jotka saavat ylösnousemuksen maan päälle, tulee Valtakunnan alamaisia