3. tutkielma

Raamattu – pääasiallinen oppikirjamme

 1, 2. Milloin Raamatun kirjoittaminen alkoi ja päättyi, ja millainen on Raamatun levikki?

¹ Raamattu on pääasiallinen oppikirjamme teokraattisessa palveluskoulussa, ja hyvän uutisen julistajina meidän tulisi tuntea se hyvin. Meidän pitäisi tietää miten se valmistettiin, mitä se sisältää ja miten sitä käytetään.

² Raamatun kirjoittamisaika vie meidät vuoteen 1513 eaa., jolloin Mooses ohjattiin aloittamaan muistiinmerkitseminen. Myöhään 1. vuosisadalla apostoli Johannes lopetti kirjoittamisensa saattaen näin Raamatun kirjoittamisen päätökseen – noin 1600 vuoden kuluttua. Raamattu on nykyään saatavissa kokonaan tai osittain noin 2000 kielellä. Vaikka vain harvojen kirjojen levikki kohoaa miljooniin, Raamattua on julkaistu tuhansia miljoonia kappaleita. Mikään muu kirja ei yllä tähän ennätykselliseen määrään. Tietystikään pelkkä uskonnollisen kirjan kirjoittaminen, sen säilyminen vuosisatoja ja miljoonien siihen kohdistama arvonanto eivät todista sen olevan jumalista alkuperää. Siinä on oltava jumalisen Tekijän tunnusmerkit, jotka osoittavat, että se on Jumalan henkeyttämä. Raamatun huolellinen tutkiminen tekee vilpittömät ihmiset vakuuttuneiksi siitä, että se totisesti sisältää sellaiset tunnusmerkit.

 3, 4. Mihin muotoon Raamattu alkujaan kirjoitettiin, ja milloin se jaettiin lukuihin ja jakeisiin?

³ Raamatussa, joka kirjoitettiin alkuaan heprean, aramean ja kreikan kielillä, on sellaisena kuin me sen tunnemme 66 kirjaa. Kirjojen täsmällinen määrä ei ole tärkeä (ovatko tietyt kirjat yhdessä vai erikseen) eikä se nimenomainen järjestys, jossa ne seuraavat toisiaan. Kirjat olivat yhä erillisinä kääröinä kauan sen jälkeen, kun Raamatun kaanon eli henkeytettyjen kirjojen luettelo oli vahvistettu, ja muinaisissa luetteloissa onkin eroavuuksia kirjojen järjestyksessä. Tärkeintä on kuitenkin se, mitkä kirjat sisältyvät luetteloon. Todellisuudessa ainoastaan niitä kirjoja, jotka ovat nyt kaanonissa, voidaan perustellusti sanoa henkeytetyiksi. Pyrkimyksiä sisällyttää kaanoniin muita kirjoituksia on vastustettu varhaisista ajoista lähtien.

⁴ Raamattu kirjoitettiin alun perin käyttämällä jatkuvia, katkeamattomia kirjainrivistöjä. Minkäänlaista järjestelmää lauseiden jakamiseksi välimerkeillä ei keksitty ennen 9. vuosisataa. Meidän nykyisen välimerkkijärjestelmämme pääpiirteet ovat peräisin 15. vuosisadalta kirjapainotaidon seurauksena. Alkuperäiset kirjoittajat eivät jakaneet Raamattua myöskään lukuihin ja jakeisiin (Kuningas Jaakon käännöksessä on 1189 lukua ja 31102 jaetta). Se tapahtui vuosisatoja myöhemmin. Masoreetit, juutalaiset oppineet, jakoivat Heprealaiset kirjoitukset jakeisiin. Jako lukuihin lisättiin sitten 13. vuosisadalla.

 5, 6. Missä merkityksessä Raamattu on henkeytetty, ja mikä selittää sen sisältämät erilaiset kirjoitustyylit?

⁵ Henkeytetty kirjakokoelma. Noin 40 eri henkilöä palveli yhden suuren Tekijän sihteereinä merkitsemässä muistiin Jehovan henkeytettyä sanaa. ”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä”, ja tähän sisältyvät Kristilliset kreikkalaiset kirjoitukset ja ”muut kirjoitukset”. (2. Tim. 3:16, Um; 2. Piet. 3:15, 16) ”Henkeytyksellä” ei tarkoiteta pelkästään älyn ja tunteiden kiihottamista suurempaan suorituskykyyn (niin kuin usein sanotaan tapahtuvan maallisille taiteilijoille tai runoilijoille), vaan virheettömien kirjoitusten tuottamista, niin että niillä on sama arvovalta kuin olisi Jumalan itsensä tekemillä kirjoituksilla. Jumala pani oman henkensä toimimaan uskollisissa miehissä, joita hän käytti merkitsemään muistiin asioita hänen ohjauksessaan. Tästä syystä apostoli Pietari saattoi julistaa: ”Ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.” (2. Piet. 1:21) Ainakin yhdessä tapauksessa Jumala kuitenkin varasi itse tiedot kirjallisessa muodossa. Kysymyksessä oli kymmenen käskyä Jumalan antaessa Moosekselle kaksi ”kivitaulua, joitten kirjoitus oli Jumalan sormella kirjoitettu”. – 2. Moos. 31:18.

⁶ Joissakin tapauksissa tieto välitettiin sana sanalta, suullisella ohjauksella. (2. Moos. 34:27) Profeetat saivat myös usein erikoissanomia julistettavakseen. (1. Kun. 22:14; Jer. 1:7) Todisteet kuitenkin osoittavat, etteivät Jumalan Raamatun kirjoittamisessa käyttämät miehet aina vain merkinneet muistiin saneltua aineistoa. Esimerkiksi Johannes sai Jumalan enkelin välityksellä ilmestyksen ”merkein”, ja hänelle sanottiin: ”Kirjoita kirjakääröön mitä näet.” (Ilm. 1:1, 2, 10, 11, Um) Jumala siis ilmeisesti näki hyväksi antaa Raamatun kirjoittajien valita sanat ja ilmaisut saamiensa näkyjen kuvailemiseksi, vaikkakin hän ohjasi heitä aina riittävästi, niin että lopputulos oli täsmällinen ja soveltui hänen tarkoitukseensa. (Saarn. 12:10) Epäilemättä tämä selittää eri tyylit, joita Raamatun kirjoissa esiintyy.

 7. Mainitse muutamia Heprealaisten kirjoitusten kirjoittajista. Mitkä tosi profeettojen vaatimukset he kaikki täyttivät?

⁷ Sisäisen todistuksen valossa ei voi olla epäilystäkään siitä, että Mooseksen kirjoitukset olivat Jumalan henkeyttämiä. Israelilaisten johtajaksi tuleminen ei ollut Mooseksen päähänpisto. Mooses vastusteli aluksi ehdotusta. (2. Moos. 3:10, 11; 4:10–14) Ei, vaan Jumala kohotti Mooseksen tuohon asemaan ja antoi hänelle yliluonnollisia voimia. Jopa taikuutta harjoittavien pappienkin oli tunnustettava, että Mooseksen teot olivat lähtöisin Jumalasta. (2. Moos. 4:1–9; 8:16–19) Kuuliaisena Jumalan käskylle ja pyhän hengen jumalisten tunnusmerkkien tukemana Mooses ohjattiin ensiksi puhumaan ja sitten kirjoittamaan osa Raamattua. (2. Moos. 17:14) Mooseksen kuoleman jälkeen lisättiin Joosuan, Samuelin, Gaadin ja Naatanin kirjoitukset (Joosua, Tuomarien kirja, Ruut, 1. ja 2. Samuelin kirja). Kuninkaat Daavid ja Salomo antoivat myös osansa kasvavaan Pyhän Raamatun kaanoniin. Sitten seurasivat profeetat Joonasta Malakiaan kunkin tuodessa oman lisänsä Raamatun kaanoniin. Ja jokainen heistä vuorollaan täytti Jehovan asettamat tosi profeettojen vaatimukset: he puhuivat Jehovan nimessä, heidän ennustuksensa toteutuivat, ja he saivat ihmiset lähestymään Jumalaa. – 5. Moos. 13:1–3; 18:20–22.

 8. Mikä on Heprealaisten kirjoitusten kanonisuuden vakuuttavin todistus?

⁸ On täysin johdonmukaista, että samoin kuin Jehova henkeytti miehiä kirjoittamaan, hän ohjasi myös näiden henkeytettyjen kirjoitusten kokoamista. Juutalaisen perimätiedon mukaan Esralla oli osuutensa tässä työssä juutalaisten palattua pakkosiirtolaisuudesta ja asetuttua jälleen Juudan maahan. Hän oli erittäin pätevä tähän tehtävään, sillä olihan hän yksi Raamatun henkeytetyistä kirjoittajista, pappi ja myöskin ”Mooseksen lain taitava jäljentäjä”. (Esra 7:1–11, Um) Heprealaisten kirjoitusten kaanon oli vahvistettu 5. vuosisadan eaa. loppuun mennessä. Se sisälsi samat kirjoitukset, jotka meillä on nykyäänkin ja jotka jaetaan nyt 39 kirjaan. Mikään ihmisten muodostama neuvosto ei tehnyt niistä kanonisia; niillä oli alusta lähtien Jumalan hyväksymys. Vakuuttavin todistus Heprealaisten kirjoitusten kanonisuudesta on Jeesuksen Kristuksen ja Kristillisten kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajien vääjäämätön sana. Vaikka he käyttivät vapaasti henkeytettyjä Heprealaisia kirjoituksia, he eivät milloinkaan lainanneet apokryfisistä kirjoista. – Luuk. 24:44, 45.

 9, 10. Mikä vahvistaa sen, että Kristillisten kreikkalaisten kirjoitusten kirjat todella kuuluvat Raamatun kaanoniin?

⁹ Kristillisten kreikkalaisten kirjoitusten 27 kirjan kirjoittaminen ja kokoaminen tapahtui samaan tapaan kuin Heprealaisten kirjoitustenkin. Kristus ”antoi lahjoja ihmisinä”, niin, ”hän antoi jotkut apostoleiksi, jotkut profeetoiksi, jotkut evankelistoiksi, jotkut paimeniksi ja opettajiksi”. (Ef. 4:8, 11–13, Um) Jumalan pyhän hengen ohjauksessa he asettivat kristillisen seurakunnan noudatettavaksi terveen opin. Jeesus vakuutti apostoleilleen, että Jumalan henki auttaisi heitä opettaen, ohjaten ja palauttaen heidän mieleensä asiat, jotka he olivat kuulleet häneltä, sekä paljastaen heille tulevia asioita. (Joh. 14:26; 16:13) Tämä varmisti heidän evankeliumiensa kertomuksen totuudellisuuden ja täsmällisyyden.

¹⁰ Todellinen kanonisuuden tunnus ei ole se, kuinka monta kertaa ja kenen ei-apostolisen kirjoittajan toimesta jostakin tietystä kirjasta on lainattu. Kirjan itsensä täytyy sisältää todisteet siitä, että se on pyhän hengen tuote. Se ei voi näin ollen puoltaa taikauskoa, demonismia tai luomusten palvontaa. Sen on oltava täysin sopusoinnussa Raamatun muiden osien kanssa. Jokaisen kirjan täytyy olla yhtäpitävä jumalisen ”terveellisten sanojen mallin” kanssa ja sopusoinnussa Jeesuksen opetusten kanssa. (2. Tim. 1:13, Um) Apostolit puhuivat selvästi Jumalan valtuuttamina. Pyhän hengen avulla heillä oli ”henkeytettyjen ilmaisujen käsittämiskyky”, jonka avulla he voisivat ratkaista, olivatko ne Jumalasta vai eivät. (1. Kor. 12:4, 10, Um) Johanneksen, viimeisen apostolin, kuollessa tämä luotettava Jumalan henkeyttämien miesten ketju päättyi. Niinpä Raamatun kaanon tuli valmiiksi Ilmestyskirjan, Johanneksen evankeliumin ja hänen kirjeidensä myötä. Raamattumme 66 kirjaa ovat sopusointuisuudessaan todiste Raamatun ykseydestä ja suosittavat sitä meille tosiaan Jehovan henkeytetyn totuuden sanana.

11. Mitä sellaista tietoa Raamattu sisältää, joka ei olisi muuten ihmisten saatavissa?

¹¹ Sisältö. Raamattu sisältää tietoa, joka ei olisi muuten ihmisten saatavissa. Esimerkiksi 1. Mooseksen kirja kuvailee maan luomista; se antaa meille tietoja asioista, jotka tapahtuivat ennen ihmisen olemassaoloa. (1. Moos. 1:1–31) Raamattu kertoo meille myös taivaissa käydyistä keskusteluista, joita eivät yhdetkään ihmiskorvat voisi kuulla, ellei Jumala varaisi noita tietoja. – Job 1:6–12; 1. Kun. 22:19–23.

12, 13. Mitä opimme Jehovasta ja Jeesuksesta Kristuksesta Raamatun avulla?

¹² Tätäkin tärkeämpää on se, että Raamattu tutustuttaa meidät Jehovaan. Se kertoo yksityiskohtaisesti Jehovan antamista ihmeellisistä näyistä, joilla hänen palvelijoitaan suosittiin. (Dan. 7:9, 10) Raamattu tutustuttaa meidät myös Jumalan nimeen ”Jehova”, mikä nimi esiintyy yli 6800 kertaa Heprealaisten kirjoitusten masoreettisessa tekstissä. Raamatusta me opimme Jehovan huomattavista ominaisuuksista, sellaisista kuin rakkaus, viisaus, oikeudenmukaisuus, armo, pitkämielisyys, anteliaisuus, täydellisyys tiedossa, muuttumattomuus. (2. Moos. 34:6, 7) Lisäksi Raamattu kertoo meille paljon Jumalan Pojasta ja siitä tärkeästä asemasta, joka hänellä on Jumalan tarkoituksissa. (Kol. 1:17, 18; 2:3; 2. Kor. 1:20) Enemmän kuin kukaan muu Jumalan Poika kykeni maan päällä ollessaan laajentamaan tuttavuuttamme Jehovan kanssa, sillä hän saattoi sanoa: ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän [myös Isän, Um].” – Joh. 14:9.

¹³ Jumalan tarkoituksen kehittymisen yksityiskohdat paljastetaan Raamatussa. Kaikki ennustetut siunaukset tottelevaiselle ihmiselle keskittyivät luvattuun Pelastajaan, jonka Jehova toisi esiin. Jumala kuvaili hänet Eedenin puutarhassa Jumalan vaimon ”siemenenä”. (1. Moos. 3:15) Aikanaan Jumala lupasi, että tämä Siemen tulisi Aabrahamin kautta. (1. Moos. 22:18) Hän osoitti, että luvattu Pelastaja olisi iankaikkinen kuningas ja pappi ”Melkisedekin järjestyksen mukaan”. (Ps. 110:4; Hepr. 7:1–28) Hän antoi Israelille lakiliiton papistoineen ja uhreineen, mitkä kaikki olivat ”tulevan hyvän varjo”. (Hepr. 10:1; Kol. 2:17) Daavidille luvattiin, että kuninkuus pysyisi iankaikkisesti hänen perheessään. (2. Sam. 7:11–16) Tuon lupauksen perillisen ja samalla sen, johon kaikki muutkin ennustukset viittasivat Vapauttajana, osoitetaan olevan Jeesus Kristus. Niin, sivu sivulta Raamattu kohdistaa huomion henkeytettyjen kirjoitusten teemaan – Jeesuksen Kristuksen hallitsemaan Jumalan valtakuntaan välikappaleena, jonka Jehova on varannut tarkoituksensa toteuttamiseksi.

14–17. Miksi Raamatun ennustukset ja Raamatun moraaliohjeet ovat meille kaikille erittäin arvokkaita?

¹⁴ Raamattu on huomattava ennustusten kirjana. Se antaa täten merkitystä historian tapahtumille ja osoittaa, miksi ne tapahtuivat siten. (Luuk. 19:41–44) Se paljastaa kaikkien nykyisten maallisten hallitusten tulevaisuuden. (Dan. 2:44) Se selittää aikamme tapahtumat osoittaen, että me elämme tämän vanhan järjestelmän ennustettua lopun aikaa ja että pian Jumala hävittää kaikki jumalattomat. – 2. Tim. 3:1–5; Ps. 37:9, 10.

¹⁵ Ilman Raamattua meillä ei olisi tietoa elämän tosi tarkoituksesta. (Saarn. 12:13) Se kertoo, että ihminen ei ole sokean sattuman aikaansaannos vaan Jumalan luomus, Jumalan, jolla on rakkaudellinen tarkoitus ihmiskunnan suhteen. Ja se selittää, mikä Jumalan tahto on meihin nähden nykyään ja miten voimme saada tosi tyydytystä elämästä. – Ilm. 4:11; 1. Tim. 2:3, 4; Ps. 16:11.

¹⁶ Ihmisen historia osoittaa, että ihminen ei voi ohjata askeleitaan menestyksellisesti erossa Jumalasta. Vain Raamattu varaa ohjauksen, jota hän tarvitsee. Se antaa moraaliohjeita osoittaen, minkä Jumala tuomitsee ja minkä hän hyväksyy. (Gal. 5:19–23) Se osoittautuu käytännöllisimmäksi avuksi maailmassa, joka on hylännyt moraaliset hillikkeet. Se auttaa meitä omaksumaan Jumalan näkökannan ja miellyttämään häntä. Ja se viitoittaa meille tien ikuiseen elämään Jumalan uudessa maailmassa. – Joh. 17:3.

¹⁷ Eikö olekin ilmeisen selvää, miksi tämän kirjojen Kirjan tulisi olla pääasiallisena oppikirjana tutkiessamme? Kristityt ovat ennen kaikkea syvästi kiinnostuneita tämän kirjan tutkimisesta tarkoin, Kirjan, jonka tekijä on Hän, jolle Jumalan Poika sanoi: ”Sinun sanasi on totuus.” (Joh. 17:17) Raamattu ansaitsee siksi ensimmäisen sijan teokraattisen palveluskoulun tutkistelukurssissa.